KKO/2001/62

2001 false KKO:2001:62 Käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaan A, B ja C olivat yhdessä ja yksissä tuumin väkivalloin pakottaneet X:n sukupuoliyhteyteen siten, että A oli suorittanut yhdynnän B:n ja C:n pidellessä X:stä kiinni. Syyttäjä muutti hovioikeuden pääkäsittelyssä syytteen teonkuvausta niin, että myös B oli ollut sukupuoliyhteydessä X:n kanssa A:n ja C:n puolestaan pidellessä kiinni. Muutos koski vain sitä tapaa, jolla B:n väitettiin olleen osallisena väkisinmakaamisessa. Kyse oli sellaisesta uudesta syytteen tueksi esitetystä seikasta, joka ei muuttanut alunperin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Kun kysymys oli samasta teosta, joka voitiin vain kertaalleen arvioida tuomioistuimessa, oli muutoksen tekeminen syytteeseen mahdollista vielä muutoksenhakuvaiheessa eikä kysymyksessä ollut kielletty syytteen muuttaminen. Ks. KKO:1998:42 KKO:1998:151 Kysymys myös näytön arvioinnista. ROL 5 luku 17 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Vantaan käräjäoikeudessa Virallinen syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta rikoslain 25 luvun 1 §:n ja 20 luvun 1 §:n nojalla 14.7.1998 tapahtuneista vapaudenriistosta sekä väkisinmakaamisesta. Syyte vapaudenriistosta perustui siihen, että A, B ja C olivat yhdessä ja yksissä tuumin oikeudettomasti Helsingissä väkipakolla vastoin X:n tahtoa työntäneet X:n A:n hallitsemaan henkilöautoon, jolla olivat kuljettaneet hänet B:n asunnolle Vantaalle, josta olivat yli tunnin ajan estäneet X:ää poistumasta. Väkisinmakaamista koskevan syytteen mukaan A, B ja C olivat asunnossa yhdessä ja yksissä tuumin väkivalloin pakottaneet X:n sukupuoliyhteyteen siten, että he olivat nostaneet X:n sängylle ja väkivalloin muun muassa poskelle lyömällä vastoin asianomistajan tahtoa riisuneet tämän alasti. Tämän jälkeen A oli suorittanut yhdynnän B:n ja C:n pidellessä X:stä kiinni. Tilanteen jälkeen X:n päästyä poistumaan WC:hen A oli seurannut häntä sinne ja pakottanut X:n toisen kerran sukupuoliyhteyteen kanssaan. Väkisinmakaamisen seurauksena X:lle oli tullut lääkärintodistuksesta ilmenevät vammat. Teon yhteydessä X:n alus- ja sukkahousut olivat rikkoutuneet käyttökelvottomiksi. Syytteen mukaan tekoa oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, koska siihen olivat ottaneet osaa useat tekijät ja se oli toteutettu suunnitelmallisesti ja viemällä uhri paikkaan, missä teko oli voitu toteuttaa häiritsemättä. X yhtyi syytteeseen ja vaati, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvausta kivusta ja särystä 10 000 markkaa sekä henkisistä kärsimyksistä 40 000 markkaa korkoineen. A, B ja C kiistivät syytteet ja korvausvaatimukset sillä perusteella, että X oli lähtenyt matkustajaksi autoon ja tullut B:n asunnolle vapaaehtoisesti ja ollut asunnossa vapaaehtoisesti sukupuoliyhteydessä A:n kanssa, minkä jälkeen X oli omasta tahdostaan poistunut asunnosta. Vantaan käräjäoikeuden tuomio 2.12.1999 Käräjäoikeus totesi, että asianosaisten kertomukset poikkesivat olennaisesti toisistaan. X:n mukaan vastaajat olivat väkivaltaa käyttäen kiinni pitämällä taluttaneet hänet ensin ulos ravintolasta ja työntäneet hänet ravintolan edustalla olleeseen autoon. Vastaajien mukaan X oli vapaaehtoisesti tullut autoon matkustajaksi. Ravintolasta poistumisesta on kertonut todistaja D. Käräjäoikeus totesi, että asuntoon menon osalta X:n kertomuksen uskottavuutta oli horjutettu. X:n tavattua A:n, B:n ja C:n ravintolassa jäi järkevä epäilys, että ravintolasta poistuminen, automatka ja saapuminen B:n asunnolle olivat tapahtuneet ilman, että A, B tai C olisivat pakottaneet X:ää siihen. Mahdollista on myös, että X oli A:n, B:n ja C:n kertomalla tavalla vapaaehtoisesti tullut ensin matkustajaksi autoon ja sitten B:n asunnolle. X oli ollut asunnolla yli tunnin, jona aikana oli tapahtunut jäljempänä kerrottu väkisinmakaaminen, minkä jälkeen X oli poistunut asunnosta. Koska X:n pitäminen asunnossa oli liittynyt ja rajoittunut olennaisin osin väkisinmakaamisrikoksen tekemiseen, sitä ei ollut pidettävä mainitun rikoksen lisäksi rangaistavana tekona. Käräjäoikeus hylkäsi vapaudenriistoa koskevan syytteen. X oli häntä käräjäoikeudessa vapaasti kuultaessa kertonut, että asunnossa A, B ja C olivat tarttuneet häneen kiinni, riisuneet hänet väkivalloin ja heittäneet hänet sängylle. Sängyssä X oli rimpuillut vastaan ja yrittänyt huutaa. Joku vastaajista oli pannut käden hänen suunsa eteen ja B oli lyönyt häntä oikealle poskelle. Sängyssä B oli ollut sukupuoliyhteydessä X:n kanssa A:n ja C:n pitäessä X:stä kiinni. Sen jälkeen X oli päässyt asunnon WC:hen ja lukinnut itsensä sinne. A oli ulkopuolelta avannut WC:n oven, kaatanut X:n lattialle ja ollut siellä hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä. A:n tunkeutuessa WC:hen X oli ollut lamaantunut eikä hän ollut jaksanut vastustaa A:ta. Sukupuoliyhdynnän jälkeen A oli heti peseytynyt suihkussa ja suihkuttanut vettä myös X:n vatsan päälle pestäkseen siinä olleen sperman näköisen aineen pois. Molemmat yhdynnät olivat olleet X:lle kivuliaita ja hän oli satuttanut myös selkänsä WC:n lattialla. Myöhemmin saman kuulustelun aikana X oli syyttäjän häneltä asiaa kysyessä muuttanut kertomustaan lausuen, että hänen kanssaan oli sukupuoliyhteydessä sängyssä ollut ensin B ja sen jälkeen A, joka oli lisäksi ollut X:n kanssa sukupuoliyhteydessä X:n jo aikaisemmin kertomalla tavalla WC:ssä. X:n käsityksen mukaan A:n sängyllä suorittama yhdyntä oli jäänyt kesken. Makaamisen jälkeen vastaajat olivat antaneet X:lle hänen vaatteensa ja yrittäneet rauhoitella häntä. X oli kuitenkin pyytänyt saada poistua asunnosta, mihin vastaajat olivat suostuneet. B oli avannut X:lle asunnon oven ja saattanut hänet hissiin kehottaen samalla häntä olemaan tekemättä mitään typerää. Hissin pysähdyttyä alempaan kerrokseen X oli soittanut lähimmän asunnon ovikelloa ja kertonut oven avaamaan tulleelle miehelle, että hänet oli raiskattu talossa olleessa asunnossa, jossa oli kolme miestä, ja pyytänyt oven avannutta miestä soittamaan poliisille. A, B ja C olivat kertoneet, että asunnossa X oli halunnut olla kahden A:n kanssa. B ja C olivat menneet asunnon parvekkeelle ja X oli lukinnut parvekkeen oven sekä vetänyt verhot ikkunan eteen. Tämän jälkeen A oli ollut sängyssä sukupuoliyhteydessä X:n kanssa, minkä B ja C olivat parvekkeelta verhojen välistä voineet todeta. Yhdynnän päätyttyä A ja X olivat yhdessä menneet WC:hen suihkuun. A on kertonut olleensa WC:ssä toisen kerran sukupuoliyhteydessä X:n kanssa. A:n mukaan molemmat yhdynnät olivat tapahtuneet yhteisymmärryksessä X:n pyynnöstä. B ja C olivat kertoneet olleensa asunnon parvekkeella yli tunnin ajan ja että heillä ei ollut tuolloin ollut paitaa päällään. A:n palattua suihkusta B ja C olivat tulleet asuntoon sisälle. X oli tämän jälkeen pyytänyt A:ta viemään hänet asuntoonsa. A oli väsymykseensä vedoten ilmoittanut, ettei hän jaksanut lähteä kuljettamaan X:ää tämän asunnolle. Tämän jälkeen X oli suuttunut ja alkanut käyttäytyä omituisesti yrittäen piilottaa kaulaketjuaan sohvaan. Sen jälkeen X oli poistunut asunnosta. Noin 10 - 15 minuuttia myöhemmin, A:n, B:n ja C:n katsoessa televisiota, asuntoon olivat tulleet poliisit ja kertoneet, että vastaajia epäillään raiskauksesta. Poliisit olivat ottaneet A:n asunnosta kiinni. Käräjäoikeuden mukaan X:n kertomusta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota siihen, että X oli asian käsittelyn eri vaiheissa kertonut tapahtumista jonkin verran toisistaan poikkeavalla tavalla. Esitutkinnassa X oli muistellut, että sängyssä hänet oli maannut B ja sen jälkeen WC:ssä A. X:ää oli kuultu heti tapahtumapäivänä ja hän on kertonut olleensa vielä tuolloin järkyttynyt ja kertoneensa tapahtumista kuin nauhalta. Käräjäoikeudessa X oli häntä vapaasti kuultaessa kertonut samalla tavalla. Sittemmin X oli kuitenkin muuttanut kertomustaan ja kertonut totuuden olevan se, että hänen kanssaan oli sängyssä ollut sukupuoliyhteydessä ensin B ja sen jälkeen A. Lisäksi A oli ollut X:n kanssa sukupuoliyhteydessä myös asunnon WC:ssä. Syyksi käyttäytymiseensä X oli ilmoittanut sen, että hän oli halunnut säilyttää uskottavuutensa ja sen vuoksi kertonut asioista aluksi samalla tavalla kuin esitutkinnassa. X oli kuitenkin lopuksi halunnut kertoa makaamisesta sen, mitä asunnossa todella oli tapahtunut. X:n kertomus siitä, mitä sängyssä oli tapahtunut ei ollut yksityiskohtainen. Myös se, mitä B ja C olivat tehneet A:n ollessa sukupuoliyhteydessä X:n kanssa, jäi jossain määrin epäselväksi. Käräjäoikeuden mukaan B:n ja C:n kertomus siitä, että he olisivat olleet yli tunnin ilman paitaa yöllä asunnon parvekkeella, ei ollut uskottava. Vastaajien kertomuksia arvioitaessa oli huomiota muutenkin kiinnitettävä siihen, että kertomukset olivat lähes sanatarkasti saman sisältöisiä ja suhteellisen niukkoja sekä sisälsivät täsmälleen samoja yksityiskohtia. Mainitut seikat heikensivät vastaajien kertomusten uskottavuutta. Käräjäoikeuden arvioitavana oli tapahtuma sellaisena kuin se oli kuvattu syyttäjän syytteessä. X oli kertonut A:n olleen X:n kanssa sukupuoliyhteydessä ensin sängyssä ja sen jälkeen asunnon WC:ssä. A on tunnustanut yhdyntöjen tapahtuneen. Kysymys oli tältä osin siitä, onko A väkivalloin pakottanut X:n kanssaan sukupuoliyhteyteen. X oli kertonut, että hänet oli riisuttu väkivaltaisesti ja että hän oli vastustanut makaamista rimpuilemalla sängyssä sekä että A oli kaatanut hänet WC:n lattialle ja suorittanut sen jälkeen yhdynnän. X on kertonut olleensa tuolloin jo niin lamaantunut, että hän ei ollut enää jaksanut vastustaa yhdyntää. X oli lisäksi kertonut, että hän ei olisi kyennyt estämään makaamista, koska hän oli kooltaan pieni ja painoi vain noin 45 kiloa ja koska hän oli koko ajan erittäin huonovointinen. Käräjäoikeuden mukaan yksin X:n kertomus ei riittänyt A:n tuomitsemiseen, vaikka sitä olisi pidetty täysin luotettavana. Kirjallisena todisteena esitetystä X:ää koskevasta tutkimustodistuksesta kävi ilmi, että X:ssä oli 14.7.1998 noin kello 6 - 7 suoritetussa tutkimuksessa todettu vasemman solisluun seudussa 18 x 14 sentin kokoinen yhdensuuntaisten punaisten noin 5 millimetrin levyisten naarmujen muodostama alue sekä oikean solisluun seudussa samansuuntaisten punaisten naarmujen muodostama alue, joka oli kooltaan 7 x 3 senttiä. Lisäksi X:ssä oli todettu oikean reiden yläosassa sen sisäsivulla edellä kerrotun kaltainen alue, jonka laajuus oli 15 x 5 senttiä. Oikean polven etuosassa X:llä oli ollut 3 sentin mittainen, pitkittäissuuntainen naarmu ja oikeassa poskessa noin 2 sentin läpimittainen punoittava aristava alue. X:n sukuelimissä oli ollut useita verestäviä naarmuja. Johtopäätöksenä suoritetusta tutkimuksesta oli, että X:n naarmut sopivat esimerkiksi raapimalla syntyneiksi ja posken vamma lyömisen vaikutuksesta syntyneeksi. Immenkalvon repeämä tuki X:n kertomusta siitä, että kysymyksessä oli ollut ensimmäinen yhdyntä. X:n reiden yläosassa, sen sisäsivulla sekä ulkoisissa sukuelimissä todetut vammat olivat tyypiltään sellaisia, että ne sopivat syntyneiksi vastoin X:n tahtoa tapahtuneen yhdynnän yhteydessä. X:n solisluiden alueella ja oikeassa polvessa olleiden naarmujen osalta ei voitu tehdä päätelmiä siitä, miten ne olivat aiheutuneet tai kuka ne oli aiheuttanut. Arvioidessaan sitä, oliko sukupuoliyhteys tapahtunut väkivaltaisesti vastoin X:n tahtoa, käräjäoikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että X oli välittömästi asunnosta poistumisensa jälkeen soittanut samassa talossa alemmassa kerroksessa hissiä lähimmän asunnon ovikelloa ja ilmoittanut tapahtuneesta. Todistaja E:n kertomuksesta kävi ilmi, että hän oli herännyt aamuyöllä noin kello 5 ovikellon soittoon. E:n avatessa oven sen luona oli ollut X, joka oli pyytänyt E:tä soittamaan poliisille ja ilmoittanut tulleensa raiskatuksi. X:llä on ollut sukkahousut kädessään. X oli ollut olemukseltaan pelokas, hysteerinen ja puhunut itkunsekaisella äänellä. E oli pyytänyt X:n asuntoon. X oli sisään tullessaan pudottanut sukkahousunsa eteiseen. X oli istunut asunnossa poliisia odottaessaan noin 10 - 15 minuuttia. Tuolloin hän oli kertonut E:lle, että miehet olivat luvanneet viedä hänet kotiinsa ja että X oli pyytänyt päästä pois autosta. Tästä huolimatta miehet olivat tuoneet X:n asuntoonsa Vantaalle ja siellä raiskanneet hänet. E:lle oli jäänyt X:n puheista sellainen käsitys, että kaikki kolme olivat osallistuneet raiskaukseen toisten pitäessä X:stä kiinni. E ei ollut halunnut kysellä tapahtuman yksityiskohtia, vaan oli jättänyt ne poliisin selvitettäväksi. E ei ollut nähnyt X:ssä vammoja. X:n kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa oli vielä kiinnitettävä huomiota siihen, saattoiko X:llä olla jokin syy rikosilmoituksen tekemiseen väkisin tapahtuneesta makaamisesta siinä tapauksessa, että sellaista ei olisi tapahtunut. Vastaajien puolustus oli tältä osin kiinnittänyt huomiota siihen, että X on uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi saattanut tuntea voimakkaita syyllisyydentunteita avioliiton ulkopuolella harkitsemattomasti tapahtuneen vapaaehtoisen sukupuoliyhteyden vuoksi. Käräjäoikeus katsoi, ettei kerrotunlaisia syyllisyydentunteita voitu poissulkea. Uskottavaa ei käräjäoikeuden mukaan kuitenkaan ollut, että X olisi mainitunlaisten syyllisyydentunteiden vuoksi välittömästi asunnosta poistuttuaan soittanut itselleen täysin tuntemattoman henkilön ovikelloa ja kertonut tälle tapahtuneesta. E oli tapahtumiin nähden ulkopuolinen todistaja ja hänen kertomuksensa oli käräjäoikeuden käsityksen mukaan luotettava. E:n kertomuksesta kävi ilmi, että X oli ollut selvästi järkyttyneessä mielentilassa, mikä tuki X:n ilmoitusta siitä, että makaaminen oli tapahtunut vastoin hänen tahtoaan. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana A:n kertomusta siitä, että X oli vapaaehtoisesti ollut sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. X:n kertomuksen, hänestä esitetyn lääkärintodistuksen sekä todistaja E:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että A on B:n asunnossa väkivalloin riisunut X:n ja sen jälkeen pakottanut tämän kanssaan sukupuoliyhteyteen kaksi kertaa ensin sängyssä ja sen jälkeen asunnon WC:ssä kaadettuaan X:n sitä ennen sen lattialle. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n väkisinmakaamisesta yhden vuoden kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 30.11.2001 päättyväksi määrätyin koetusajoin. A velvoitettiin suorittamaan X:lle korvauksena kivusta ja särystä 2000 markkaa sekä henkisestä kärsimyksestä 20 000 markkaa eli yhteensä 22 000 markkaa korkoineen sekä korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Toiseksi ratkaistavana oli kysymys siitä, olivatko B ja C osallisia A:n syyksi luettuun rikokseen. Käräjäoikeus katsoi, että X:n kertomus, vaikka sitä olisi pidetty kokonaisuudessaan luotettavana, ei riittänyt perusteeksi syytteen kiistäneiden B:n ja C:n tuomitsemiseen. X:n kertomuksen lisäksi selvitystä siitä, että A, B ja C olisivat toimineet yhteisen suunnitelman mukaisesti ja yksissä tuumin pakottaneet X:n A:n kanssa sukupuoliyhteyteen, ei ollut esitetty. X:ssä todettuja vammoja ei voitu liittää luotettavasti B:hen eikä C:hen, joiden osuus asiassa jäi käräjäoikeuden mukaan epäselväksi. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi B:hen ja C:hen kohdistetun syytteen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tuomas Nurmi sekä lautamiehet Anja Toija, Anne-Marja Pesonen ja Lauri Lankinen. Muutoksenhaku käräjäoikeuden tuomioon Virallinen syyttäjä, X ja A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä ja X vaativat valituksissaan, että myös B:n ja C:n katsotaan syyllistyneen väkisinmakaamiseen ja että A:lle tuomittua vankeusrangaistusta korotetaan tai se ainakin tuomitaan ehdottomana. Lisäksi X toisti käräjäoikeudessa esittämänsä korvausvaatimukset. Syyttäjä tarkensi hovioikeuden pääkäsittelyssä väkisinmakaamista koskevan syytteen teonkuvausta katsoen näytetyksi, että sängyssä ensin B oli ollut sukupuoliyhteydessä A:n ja C:n pidellessä kiinni X:stä ja sen jälkeen A oli ollut sukupuoliyhteydessä B:n ja C:n pidellessä kiinni. A:n makaaminen sängyssä oli jäänyt kesken ja hän oli jatkanut sitä WC:ssä. A vaati valituksessaan, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että korvausten määrää joka tapauksessa alennetaan. Helsingin hovioikeuden tuomio 27.9.2000 Hovioikeus lausui käsittelyratkaisuna, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Saman säännöksen 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi. Syyttäjä oli hovioikeudessa toimitetussa pääkäsittelyssä vedonnut B:n osalta väkisinmakaamista koskevan syytteen tueksi paitsi jo aikaisemmin vetoamiinsa seikkoihin myös siihen, että B oli pakottanut X:n sukupuoliyhteyteen kanssaan. Syyttäjän sanotuin tavoin syytteen tueksi esittämää uutta seikkaa ei ollut katsottava syytteen muuttamiseksi. Pääasian osalta hovioikeus lausui, että X, A, B ja C sekä todistajat D, E ja F olivat hovioikeudessa pääosin kertoneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla. X on lisäksi kertonut, että hän oli ollut samassa pöydässä ja keskustellut A:n, B:n ja C:n kanssa ennen ravintolasta poistumistaan. Kun X oli mennyt ravintolan ulkopuolella olleen auton luokse hakemaan A:n häneltä ottamaa laukkua, hän ei ollut pitänyt tilannetta mitenkään vakavana tai uhkaavana. Vasta sen jälkeen kun X oli työnnetty autoon, hän oli ymmärtänyt olevansa vaarassa. X on kertonut yrittäneensä selvitä tilanteesta puhumalla. X:n mukaan B oli asunnossa antanut A:lle ja C:lle neuvoja, miten heidän piti toimia. Väkisinmakaamisen tapahtuessa sängyssä X:ää oli estetty huutamasta panemalla käsi suun eteen sekä lyömällä poskelle. WC:ssä väkisinmakaaminen oli ollut kivuliasta eikä X ollut siellä enää jaksanut edes yrittää huutaa. Kun X oli päässyt sängystä WC:hen, hän oli yrittänyt paeta huoneistosta siinä kuitenkaan onnistumatta, koska huoneiston oven oli saanut auki vain avaimella. X on vielä ilmoittanut kertoneensa väkisinmakaamisesta johdonmukaisesti häntä kuultaessa. Hovioikeus katsoi, että X:n kertomus tapahtumista oli esitutkinnassa, käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ollut johdonmukainen asian ratkaisuun vaikuttavilta osin. Hän oli välittömästi päästyään B:n asunnosta kertonut E:lle, että hänet oli raiskattu ja että siihen olivat osallistuneet kaikki kolme miestä. Asiassa ei ollut tullut esiin mitään seikkaa, mikä osoittaisi, että X olisi E:lle tai asiasta myöhemmin kertoessaan vääristellyt tapahtumia. Käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin X:n saamat vammat sekä vaatetuksen rikkoutuminen osoittivat, että väkisinmakaaminen oli tapahtunut. Hovioikeus ei pitänyt uskottavana A:n kertomusta vapaaehtoisesta yhdynnästä eikä myöskään sitä, että A:n väkisinmaatessa X:n B ja C olisivat olleet asunnon parvekkeella. Väkisinmakaamista edeltäneet tapahtumat huomioon ottaen hovioikeus piti uskottavampana, että myös B ja C olivat osallistuneet väkisinmakaamiseen siten kuin X oli kertonut. Edellä esitetyillä ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi näytetyksi, että A, B ja C olivat yhdessä ja yksissä tuumin pakottaneet X:n sukupuoliyhteyteen väkivallalla siten, että he olivat riisuneet X:n alasti ja vieneet hänet sänkyyn, missä A:n ja C:n pitäessä kiinni B oli ollut ensin sukupuoliyhteydessä ja sen jälkeen B:n ja C:n pitäessä kiinni A oli ollut sukupuoliyhteydessä X:n kanssa. A oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin ollut vielä sukupuoliyhteydessä WC:ssä. Hovioikeus katsoi, että B ja C olivat kerrotulla menettelyllä myös syyllistyneet väkisinmakaamiseen. Rangaistusta korottavina seikkoina hovioikeus otti huomioon, että väkisinmakaamiseen oli osallistunut useita henkilöitä ja se oli toteutettu suunnitelmallisesti. Hovioikeus piti A:lle tuomittua rangaistusta liian lievänä ja katsoi, että sitä oli korotettava. Hovioikeus korotti A:lle tuomittua rangaistusta tuomiten hänet sekä B:n ja C:n kahden vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistuksiin ja määräsi heidät heti vangittavaksi. Vastaajat velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle kivusta ja särystä 7 000 markkaa sekä henkisestä kärsimyksestä 40 000 markkaa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen sekä oikeudenkäyntikulut korkoineen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Riikonen, Heikki Juusela ja Tapani Koskimäki. Esittelijä Ari Siltama. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi tai että ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta määrätään yhdyskuntapalvelua. A vaati lisäksi, että X:n vahingonkorvausvaatimus hylätään tai että tuomitun korvauksen määrää ainakin alennetaan. B ja C vaativat yhteisessä valituksessaan, että syyte hylätään tai että rangaistusta lievennetään ja se määrätään ehdolliseksi. Virallinen syyttäjä ja X antoivat heiltä pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.6.2001 Suullinen käsittely Korkein oikeus on toimittanut asiassa 16.5.2001 suullisen käsittelyn. Käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja. Käsittelyratkaisu Syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän syytteen mukaan A, B ja C olivat yhdessä ja yksissä tuumin väkivalloin pakottaneet X:n sukupuoliyhteyteen siten, että he olivat nostaneet tämän sängylle ja väkivalloin muun muassa poskelle lyömällä vastoin asianomistajan tahtoa riisuneet tämän alasti. Tämän jälkeen A oli suorittanut yhdynnän B:n ja C:n pidellessä kiinni. Tilanteen jälkeen X:n päästyä poistumaan WC:hen A oli seurannut häntä sinne ja pakottanut X:n toisen kerran sukupuoliyhteyteen kanssaan. Hovioikeudessa syyttäjä on muuttanut väkisinmakaamista koskevan syytteen teonkuvausta siten, että sängyssä ensin B oli ollut sukupuoliyhteydessä X:n kanssa A:n ja C:n pidellessä kiinni ja sen jälkeen A oli ollut sukupuoliyhteydessä B:n ja C:n pidellessä kiinni. A:n makaaminen oli sängyssä jäänyt kesken ja hän oli jatkanut sitä WC:ssä. X on yhtynyt edellä kerrottuun syytteeseen. Harkittaessa, onko kysymyksessä kielletty syytteen muutos, Korkein oikeus toteaa seuraavan. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi. Väkisinmakaamisrikos muodostuu sukupuoliyhteyteen pakottamisessa käytetystä väkivallasta tai sillä uhkaamisesta ja itse sukupuoliyhteydestä. Käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaan B oli ollut osallisena väkisinmakaamiseen käyttämällä edellä selostetuin tavoin väkivaltaa, jolla X oli pakotettu sukupuoliyhteyteen. Hovioikeudessa esitetyn syytteen mukaan hänen on lisäksi väitetty olleen sukupuoliyhteydessä X:n kanssa. Hovioikeudessa esitetty muutos on koskenut vain sitä tapaa, jolla B:n on väitetty olleen osallisena siinä väkisinmakaamisessa, josta hänelle jo käräjäoikeudessa oli vaadittu rangaistusta. Kysymys on siten sellaisesta uudesta syytteen tueksi esitetystä seikasta, joka ei ole muuttanut alunperin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Kun kysymys on samasta teosta, joka voidaan vain kertaalleen arvioida tuomioistuimessa, on vielä hovioikeudessa ollut mahdollista vedota siihen, että B on ollut myös sukupuoliyhteydessä X:n kanssa. Kysymyksessä ei siten ole ollut kielletty syytteen muuttaminen ja hovioikeus on siellä esitetyn teonkuvauksen mukaisesti voinut tutkia syytteen. Pääasiaratkaisu Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on kuultu X:ää, A:ta, B:tä ja C:tä todistelutarkoituksessa sekä todistajina jo alemmissa oikeuksissa kuultuja E:tä, D:tä ja F:ää sekä uutena todistajana G:tä. Asianosaiset sekä E, D ja F ovat suullisessa käsittelyssä kertoneet tapahtumien kulusta pääosin alempien oikeuksien tuomioista ilmenevällä tavalla. Korkeimmassa oikeudessa on lisäksi vedottu alemmissa oikeuksissa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin. A, B ja C ovat kiistäessään syytteen lähteneet siitä, että A:n ja X:n välinen sukupuoliyhteys on tapahtunut X:n suostumuksin. X oli tosin kertonut tapahtumista alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevin tavoin, mutta heidän mukaansa kertomus ei ollut luotettava. Tätä osoitti etenkin se, että X oli muuttanut kertomustaan. X:n kertomus, jonka mukaan hänet olisi väkisin viety ravintolasta autoon ja edelleen B:n asuntoon oli myös epäuskottava, koska X olisi voinut vapautua tilanteesta kiinnittämällä siihen ulkopuolisten huomion. Ravintolan edessä oli useita ihmisiä. Samoin autosta poistuttaessa B:n asunnon lähistöllä oli ihmisiä läheisen ravintolan terassilla. X:ssä ei myöskään ollut havaittu jälkiä kiinni pitämisestä. Käräjäoikeudessa X oli ensin kertonut B:n maanneen hänet sängyssä ja tämän jälkeen A WC:ssä. Myöhemmin X oli muuttanut kertomustaan ilmoittaen myös A:n maanneen hänet jo sängyssä ja uudelleen WC:ssä. X oli tosin mennyt asunnosta lähdettyään pyytämään alakerrassa olevasta huoneistosta apua, mutta tämä johtui suuttumuksesta sen johdosta, ettei A suostunut viemään häntä autolla kotiin tai siitä, että hän oli alkanut katua tekoa. Havaitut vammat selittyivät osaksi sukupuoliyhteyden rajuudella, osaksi X oli voinut aiheuttaa ne samoin kuin vaatteidensa rikkoutumisen itse. Ravintolasta poistuminen ja meno B:n asunnolle Korkein oikeus toteaa, että ravintolasta poistumiseen liittyneillä tapahtumilla ei sinänsä ole merkitystä harkittaessa sitä, onko sukupuoliyhteys B:n asunnolla tapahtunut vastoin X:n tahtoa. Yhtäältä asianomistajan, toisaalta syytettyjen myös tältä osin esittämien kertomusten arvioinnilla voi kuitenkin olla merkitystä harkittaessa heidän väkisinmakaamiseen liittyvien kertomustensa uskottavuutta. Samoin niillä voi olla merkitystä teon suunnitelmallisuuden arvioinnissa ja siten rangaistuksen mittaamisen osalta. X on kertonut, että hänet työnnettiin autoon hänen ollessaan ottamassa takaisin laukkuaan, jonka A oli ottanut ravintolasta poistuttaessa. Perillä B:n asunnolla hänet oli talutettu sisälle. A, B ja C ovat kertoneet, että X oli tullut heidän mukaansa vapaaehtoisesti. C on myös kertonut, että X oli ravintolassa ehdottanut hänelle menoa X:n asuntonaan pitämäänsä toimistoon, jossa oli sänky. Todistaja D on kertonut, että X oli ennen poistumistaan ravintolasta ilmoittanut hänelle olevansa väsynyt ja lähtevänsä työpaikalleen yöksi. D oli nähnyt X:n poistuvan yksin ravintolasalista eteistiloihin ja A:n, B:n ja C:n lähtevän vähän tämän jälkeen. Sensijaan hän ei ollut nähnyt X:n poistumista eteistiloista, koska ravintolasalista ei tätä ollut mahdollista nähdä. D:n kertomuksen perusteella ei siten voi päätellä, miten poistuminen itse ravintolasta on tapahtunut. Siitä ei voi myöskään päätellä, että X:n tarkoituksena oli lähteä yhdessä vastaajien kanssa. Se, että C on osannut kertoa X:n työpaikalla olleesta sängystä osoittaa kylläkin, että X on tästä C:lle kertonut. Siitä ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöstä, että X olisi pyytänyt C:tä tämän kertomin tavoin tulemaan luokseen. Mitä tulee väitteeseen, ettei X ollut pyrkinyt kiinnittämään ulkopuolisten huomiota tapahtumiin ja ettei hänelle ollut aiheutunut mitään sellaisia vammoja, joita hänen kertomansa kiinnipitämisen matkan eri vaiheissa olisi tullut aiheuttaa, Korkein oikeus toteaa X:n kertoneen uskoneensa, että selviää tilanteesta puhumalla eikä hän alkuvaiheessa uskonut tilanteen muodostuvan vakavaksi. B:n asunnolle mentäessä ei taas ollut ketään näkyvissä.Viimeksi mainittua seikkaa tukee todistaja E:n kertoma, jonka mukaan B:n asuintalon edestä ei, päin vastoin kuin vastaajat ovat kertoneet, ole näköyhteyttä läheisen talon toisella puolella olevan ravintolan terassille. Näihin seikkoihin nähden se, ettei X ole yrittänyt kiinnittää ulkopuolisten huomiota tapahtumiin ei vielä osoita, ettei häntä ole viety B:n asunnolle vasten tahtoaan. X:n kertoma fyysinen vastustaminen on myös ollut suhteellisen lievää eikä sen murtaminen olisi edellyttänyt otteita, joista olisi jäänyt jälkiä. Muuta näyttöä B:n asuntoon saapumista edeltävistä tapahtumista ei ole esitetty. Asiassa ei ole varmuudella pääteltävissä, että X olisi viety asuntoon pakottamalla. Ottaen huomioon vuorokauden aika ja se, että seurueessa oli asianomistajan lisäksi kolme miestä, tästä ei kuitenkaan seuraa, että X:n kertomusta voitaisiin pitää epäuskottavana sen suhteen, ettei hän mennyt asuntoon vapaaehtoisesti. Ei voida sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että asianosaisilla on asunnolle mentäessä ollut erilainen ja mahdollisesti väärä käsitys toistensa vaikuttimista ja tarkoituksista. Asunnolle menoa koskevista asianosaisten lausumista ei voida tehdä ratkaisevia johtopäätöksiä arvioitaessa sen jälkeisiä tapahtumia koskevien kertomusten luotettavuutta. Syyte A:ta vastaan Asiassa on riidatonta, että A on ollut X:n kanssa sukupuoliyhteydessä B:n asunnolla ensin sängyllä ja sitten WC:ssä. X:n kertoman mukaan ensin B ja sitten A makasivat hänet väkisin sängyllä ja sen jälkeen A WC:ssä. Kaikkien vastaajien mukaan taas ainoastaan A oli sukupuoliyhteydessä X:n kanssa ja tämä tapahtui vapaaehtoisesti X:n sanottua nimenomaisesti haluavansa olla A:n kanssa. X:n kertomusta, jonka mukaan hänet on maattu väkisin tukee ensinnä se, että X on välittömästi päästyään poistumaan B:n asunnosta soittanut samassa talossa asuneen todistajana kuullun E:n ovikelloa ja pyytänyt E:tä soittamaan poliisille kertoen tulleensa raiskatuksi. E:n mukaan X:llä oli ollut kengät ja sukkahousut kädessään. X oli puhunut itkunsekaisesti ja ollut peloissaan. Toiseksi X:llä on samana aamuna toimitutussa lääkärintarkastuksessa todettu sekä oikean että vasemman solisluun seudussa isohko punaisten noin 5 millimetrin levyisten naarmujen muodostama alue. X:n oikeassa poskessa on ollut noin 2 cm:n läpimittainen punoittava aristava alue.Oikean reiden yläosassa sisäsivulla on myös todettu laajahko punaisten naarmujen muodostama alue ja oikeassa polvessa naarmu. Lisäksi X:n sukuelimissä on todettu useita verestäviä naarmuja. Lääkäri oli vielä todennut X:n olleen selvästi järkyttynyt ja hänen hameestaan puuttuneen napin sekä alushousujen repeytyneen käyttökelvottomaksi. Lääkärintodistuksen mukaan havainnot tukivat asianomistajan kertomusta, jonka mukaan kyseessä oli ensimmäinen yhdyntä. Väkisinmakaamista vastaan puhuvat lähinnä vastaajien yhdenmukaiset kertomukset, joita jossain määrin tukee se X:n kertoma, että hän oli miehiä erottaakseen sanonut B:n asunnolla A:lle haluavansa olla tai puhua pelkästään tämän kanssa. Vastaajien taholta on myös kiinnitetty huomiota siihen, että X:n kertomus tapahtumista on käräjäoikeudessa muuttunut ja että X:llä ei ollut lääkärintarkastuksessa todettu minkäänlaisia kiinni pitämiseen viittaavia vammoja käsissä eikä mitään vammoja selkäpuolella, vaikka väitetty väkisinmakaaminen oli osaksi tapahtunut WC:n kovalla lattialla. Arvioidessaan sanottua näyttöä Korkein oikeus toteaa seuraavan. Vastaajien väite, jonka mukaan X olisi aiheuttanut itse niin vammansa kuin vaatteidensa rikkoutumisen ja tehnyt ilmoituksen rikoksesta suututtuaan siitä, ettei häntä viety kotiin tai alettuaan katua menettelyään,ei ole uskottava. Tätä osoittaa se, että X:n haki apua heti huoneistosta poistuttuaan, todistaja E:n välittömät havainnot hänestä ja lääkärin hänessä havaitsema järkytys. Poskessa ollut jälki tukee X:n kertomaa lyömisestä poskelle. Solisluun seudun vammat tukevat X:n kertomusta kiinni pitämisestä. Myös muut vammat sopivat X:n kuvaaman väkisinmakaamisen yhteydessä syntyneiksi. Siitä, ettei X:llä ole ollut käsivarsissa jälkiä, ei voida päätellä, ettei häntä ole maattu väkisin. Se, ettei X:lle ole selkäpuolella havaittu vammoja, vaikka hän on kertonut satuttaneensa selkänsä, ei ole ristiriidassa hänen kertomuksensa kanssa, koska hän on myös kertonut, ettei jaksanut enää vastustella sukupuoliyhteyttä WC:ssä. X:n kertomus ei ole missään vaiheessa muuttunut sen suhteen, että hänet on maattu väkisin. Hänen kertomuksensa siltäkin osin, että sekä B että A makasivat hänet, on pysynyt muuttumattomana.Käräjäoikeudessa hän on muuttanut kertomustaan niin, että A makasi hänet, paitsi WC:ssä, myös jo sängyllä. Kun A on tunnustanut makaamisen tapahtuneen sekä sängyllä että WC:ssä Korkein oikeus katsoo, ettei X:n kertomuksen muuttuminen ole merkityksellistä sen arvioinnissa onko A syyllistynyt väkisinmakaamiseen. X:n käyttäytyminen tapahtuman jälkeen ja hänessä todetut vammat tukevat voimakkaasti hänen kertomustaan siitä, että hän on B:n asunnossa tullut väkisinmaatuksi. Sen puolesta, että A:n ja X:n välinen sukupuoliyhteys olisi ollut vapaaehtoinen, esitetyt seikat eivät riitä horjuttamaan tätä näyttöä. Edellä sanotun nojalla Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että A on väkivalloin pakottanut X:n sukupuoliyhteyteen B:n asunnossa ensin sängyllä ja sitten WC:ssä. Syyte B:tä ja C:tä vastaan X on kertonut, että myös B väkisinmakasi hänet sängyllä ja osallistui A:n suorittamaan väkisinmakaamiseen pitämällä hänestä kiinni. X:n mukaan myös C osallistui väkisinmakaamisiin kiinni pitämällä. B ja C ovat kiistäneet millään tavoin olleensa osallisina väkisinmakaamiseen. He ovat todenneet, että X heti tapahtuman jälkeen suoritetussa tunnistuksessa oli poliisille osoittanut vain A:n makaajaksi. Vielä he ovat viitanneet siihen, että heidän ja A:n kertomus tapahtumien kulusta oli yhteneväinen. Tarkasteltaessa, mitä X on eri vaiheissa tekijöiden lukumäärästä ja henkilöllisyydestä kertonut, havaitaan, että todistaja E:n mukaan X oli välittömästi B:n asunnosta poistumisensa jälkeen kertonut, että hänet oli maattu väkisin ja että makaajia oli ollut kaksi tai kolme ja että miehet olivat toimineet yhdessä siten, että asianomistajasta pidettiin kiinni, "kun vuoro vaihtui". Tämän jälkeen X oli kertonut tapahtumainkulusta paikalle saapuneille poliisimiehille. Alustavan puhuttamisen jälkeen talon porraskäytävässä oli järjestetty tunnistamistilaisuus. X on kertonut tunnistamistilaisuudesta muun muassa, että hänelle oli näytetty B:tä ja A:ta mutta C:tä ei lainkaan näytetty. X:n mukaan kaksi miestä oli ollut näkyvillä siten, että toinen oli ollut hänestä katsoen lähempänä ja toinen kauempana. A:ta näytettäessä X oli nimennyt hänet raiskaajaksi. X on kertonut odottaneensa, että kysymys syyllistymisestä tekoon toistetaan myös toisten miesten osalta, mutta näin ei ollut tehty. X on kertonut lisäksi olettaneensa, että hänellä olisi tilaisuus tunnistamiseen vielä poliisiasemalla. Oikeuslääketieteen laitoksen päivystävän oikeuslääkärin allekirjoittaman 14.7.1998 päivätyn tutkimustodistuksen esitietoihin on kirjattu muun muassa, että kolme itseään italialaisiksi sanonutta miestä oli taivuttanut X:n mukaansa autoonsa luvaten kyytiä Helsinkiin. Auto ajoi kuitenkin Vantaalle ja miehet olivat vieneet X:n asuntoon. Kaikki miehet olivat pitäneet X:stä kiinni, kun yksi miehistä väkisinmakasi hänet. Esitutkintapöytäkirjaan kirjatun X:n tapahtumapäivänä 14.7.1998 kello 15.35 antaman kertomuksen mukaan B oli maannut hänet väkisin sängyssä ja A sekä C olivat tuossa tilanteessa olleet mukana ainakin pitämällä kiinni X:stä. X:n mukaan A oli tämän jälkeen maannut hänet väkisin WC:ssä. Seuraavassa, 24.7.1998 antamassaan esitutkintakertomuksessa X oli ollut epävarmempi siitä, oliko B suorittanut makaamisen. 11.5.1999 päivätyssä esitutkinnan loppulausunnossaan X on lausunut, että hänet maattiin väkisin sekä sängyssä että kylpyhuoneessa ja että makaaminen oli tapahtunut kahden eri miehen eli B:n ja A:n toimesta. Syyttäjän käräjäoikeudessa esittämässä syytteessä tapahtumat on kuvattu siten, että ainoastaan A olisi maannut X:n väkisin B:n ja C:n pidellessä asianomistajasta kiinni. Käräjäoikeudessa X on häntä vapaasti kuultaessa syytteestä poiketen kertonut syytettyjen osallistumisesta väkisinmakaamiseen kuten esitutkintakertomuksessaan. Syyttäjän käräjäoikeudessa esittämien tarkentavien kysymysten jälkeen X on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla muuttanut kertomustaan sen sisältöiseksi, että hänet oli ensin maannut väkisin B ja sen jälkeen A ja että nämä väkisinmakaamiset olivat tapahtuneet sängyssä sekä että sen jälkeen A oli vielä maannut hänet WC:ssä. Syyksi viimeksi mainitun, sängyllä tapahtunutta makaamista koskevan kertomuksensa muuttamiseen X on käräjäoikeudessa kertonut, että hän oli ollut huolissaan kertomuksensa uskottavuudesta ja sen vuoksi kertonut asioista käräjäoikeudessa samalla tavalla kuin esitutkinnassa. Kun asiasta oli kuitenkin kysytty nimenomaisesti, hänen oli täytynyt kertoa tapahtumista niin kuin ne tosiasiassa olivat tapahtuneet. Arvioidessaan näyttöä tältä osin Korkein oikeus toteaa seuraavan. X:n kertomus on käräjäoikeudessa tarkentunut vain niin, että A oli maannut hänet myös sängyllä. B:n ja C:n osalta X:n kertomus ei ole muuttunut. X on tunnistamistilannetta lukuun ottamatta ilmoittanut myös B:n makaajaksi ja kertonut muiden kuin makaajan pitäneen hänestä kiinni, kun hänet oli maattu sängyllä. Lääkärintodistuksen mukaan hän oli ilmoittanut makaajaksi vain yhden henkilön muiden pidellessä kuitenkin tällöin kiinni. Tunnistamistilanne on järjestetty välittömästi tapahtumien jälkeen, lääkärintutkimus on ollut sen jälkeen ja poliisikuulustelut aloitettu tapahtumapäivänä X:n valvottua koko yön. X on kertonut vielä tuolloin olleensa järkyttynyt ja tilanne oli hänelle ollut "yhtä sekamelskaa". Kertomuksen muutosta joidenkin yksityiskohtien suhteen ei siten voida pitää B:n ja C:n osalta eikä myöskään kertomuksen luotettavuuden arvioinnin kannalta merkityksellisenä. Vastaajien kertomukset ovat B:n ja C:n osuudesta tapahtumiin yhteneväiset. Heidän mukaansa kertomusten uskottavuutta tuki se, että heillä ei ole ollut paljon aikaa sopia yhteneväisistä kertomuksista poliisien tultua asuntoon aika pian X:n sieltä poistuttua. Kertomukset ovat kuitenkin suhteellisen niukat eikä sopimista voi pitää poissuljettuna. Kuitenkaan ei lähtökohtana voida pitää, että vastaajien toisiaan tukevat kertomukset perustuisivat sopimukseen. Kertomusten uskottavuutta vastaan puhuu kuitenkin painavammin se, että A:n on joka tapauksessa edellä todetuin tavoin näytetty syyllistyneen väkisinmakaamiseen. Kun hänen kertomansa tapahtumista siten ei ole uskottava ei myöskään samalla tavoin kertoneiden B:n ja C:n kertomuksia voida pitää luotettavina. Edellä sanotun nojalla ei myöskään voida lähteä siitä, että B ja C olisivat olleet asunnon parvekkeella A:n ollessa sukupuoliyhteydessä X:n kanssa, koska vastaajien kertomusten mukaan parvekkeelle meno oli tapahtunut X:n pyynnöstä X:n halutessa olla sukupuoliyhteydessä A:n kanssa. Tunnistamistilaisuuden osalta B on kertonut muun muassa, että hänet oli näytetty X:lle ensimmäiseksi eikä X ollut nimennyt häntä väkisinmakaajaksi. Sen sijaan X oli nimennyt tekijäksi B:n jälkeen näytetyn A:n, joka sitten oli otettu kiinni. C:n mukaan häntä ei ollut viety näytettäväksi X:lle. Tunnistamistilanteesta on todistajana Korkeimmassa oikeudessa kertonut ensimmäisenä paikalle tulleeseen poliisipartioon kuulunut konstaapeli G. G:n mukaan poliisille oli alustavassa puhuttelussa syntynyt käsitys, että väkisinmakaamiseen oli syyllistynyt vain yksi asunnossa olleista kolmesta miehestä ja että tämä oli syynä siihen, että tunnistamistilaisuus asunnon ulkopuolella oli järjestetty. G on aluksi kertonut, että X:lle oli näytetty kaikki kolme miestä, joista hän oli osoittanut tekijäksi yhden. G ei muistanut, missä järjestyksessä miehet oli X:lle näytetty. Syyttäjän todettua sekä asianomistajan että C:n yhtäpitävästi kertoneen, ettei C:tä lainkaan näytetty X:lle tuossa tilaisuudessa G on pitänyt mahdollisena, ettei kaikkia kolmea vastaajaa ollutkaan näytetty. Syytettä vastaan puhuu se, että X on tunnistamistilanteessa ilmoittanut tekijäksi vain A:n. Tunnistaminen on suoritettu lähtien olettamasta, että tekijöitä oli vain yksi. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, mistä poliiseille oli tapahtumapaikalla syntynyt tällainen vaikutelma. Lähtökohtaisella olettamalla on ollut vaikutusta tunnistamisen tulokseen jo senkin vuoksi, että X:lle on esitetty vain B:tä ja A:ta. Tunnistamisen merkitystä vähentää myös se, että X on kuitenkin juuri hetkeä tätä ennen ilmoittanut E:lle tekijöiksiuseamman henkilön. X:n kertomus on B:n ja C:n menettelyn osalta ollut johdonmukainen tunnistamistilannetta lukuun ottamatta. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista seikkaa, jonka perusteella olisi aihetta epäillä, että X olisi kertonut B:n ja C:n osuudesta vastoin totuutta. Kun vastaajien yleispiirteiset kertomukset ovat osoittautuneet keskeisiltä osiltaan asiassa esitetyn näytön valossa vääriksi, ainoaksi uskottavaksi ja johdonmukaiseksi selitykseksi tapahtumainkulusta B:n asunnolla jää X:n kertomus. Syytettä tukee X:n kertomuksen lisäksi todistaja E:n kertomus siitä, mitä X oli välittömästi asunnosta poistuttuaan kertonut kaikkien asunnossa olleiden miesten osallistumisesta tekoon, sekä se, että X:n oikeassa poskessa on todettu edellä mainittu vamma, joka X:n mukaan on juuri B:n lyönnistä aiheutunut. X:llä myös todetut kiinnipitämiseen viittaavat vammat solisluun seudussa sopivat hänen kertomallaan tavalla syntyneiksi. Painavimmin syytettä vastaan puhuvan tunnistamistilanteen merkitys jää edellä mainituista syistä vähäiseksi. Korkein oikeus katsoo syytteen myös B:n ja C:n osalta tulleen näytetyksi. Edellä kerrotun perusteella Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että A, B ja C ovat hovioikeuden tuomiossa heidän syykseen luetuin tavoin syyllistyneet väkisinmakaamiseen. Rangaistusseuraamukset Teon vakavuutta korostaa se, että väkisinmakaamiseen on osallistunut useita henkilöitä, mikä on otettava huomioon rangaistusta korottavana seikkana. Kun X:ää ei ole näytetty viedyn B:n asuntoon väkivalloin, rikoksessa ei kuitenkaan ilmene sellaista suunnitelmallisuutta, että rangaistusta sen vuoksi olisi korotettava. Tämän vuoksi hovioikeuden tuomitsemat rangaistukset ovat liian ankarat. Lisäksi C:n osuus rikokseen on ollut A:han ja B:hen verrattuna merkitykseltään ja vaikutukseltaan vähäisempi. C:n syyllisyys tekoon on muita vastaajia pienempi. Tämän vuoksi C:lle on tuomittava muita lievempi vankeusrangaistus. Vastaajat ovat kaikki suhteellisen nuoria eikä heitä ole aikaisemmin rikoksesta rekisteröity. Nämä seikat puoltaisivat vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. Teko on kuitenkin laadultaan sellainen, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Näillä perusteilla Korkein oikeus alensi A:lle ja B:lle tuomitun rangaistuksen kahdeksi vuodeksi vankeutta sekä C:lle tuomitun rangaistuksen yhdeksi vuodeksi kahdeksaksi kuukaudeksi vankeutta. Muilta osin hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi. Vahingonkorvaukset Kivusta ja särystä tuomitun vahingonkorvauksen osalta Korkein oikeus toteaa, että X:lle aiheutetut tutkimustodistuksesta ilmenevät vammat ovat olleet suhteellisen vähäisiä eivätkä ne ole vaatineet sairaalahoitoa tai aiheuttaneet työkyvyttömyyttä. X:n ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistunut loukkaus on kuitenkin kokonaisuudessaan ollut huomattavan vakava. Syytä hovioikeuden kivusta ja särystä tuomitseman vahingonkorvauksen määrän alentamiseen ei ole. Henkisestä kärsimyksestä tuomitun vahingonkorvauksen osalta asianomistaja on esittänyt selvitystä siitä, että hän oli teon jälkeen kärsinyt pelkotiloista ja kertonut, että hänellä on pelkotiloja edelleenkin. Hänelle on teon jälkeen määrätty rauhoittavia lääkkeitä. On ilmeistä, että asianomistajalle on teosta aiheutunut pitkäaikaista ja huomattavaa psyykkistä haittaa. Korkein oikeus toteaa, että teosta on aiheutunut asianomistajalle huomattavaa henkistä kärsimystä. Hovioikeuden henkisestä kärsimyksestä tuomitsema korvaus ei ole korkeampi kuin mitä oikeuskäytännössä vastaavanlaisista väkisinmakaamisrikoksista yleensä tuomitaan. Syytä vahingonkorvauksen määrän alentamiseen ei ole. Oikeudenkäyntiaineiston julkisuus Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, että oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittavaa selostetta lukuunottamatta pidettävä salassa 40 vuotta käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. Mainitun lain 2 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, ettei asianomistajan nimeä saa mainita julkisessa oikeudenkäyntiaineistossa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Markku Arponen ja Pasi Aarnio. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Tulokas: Käsittelyratkaisu Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Syyksilukeminen Väkisinmakaamisrikoksen todistelun kannalta asianomistajan kertomuksella on tärkeä merkitys. Pelkästään sen varaan syyksilukemista ei kuitenkaan voida perustaa silloin, kun syyte kiistetään. Tuomitseminen edellyttää kertomusta tukevaa muuta näyttöä. Erityinen merkitys on ulkopuolisten tekemillä havainnoilla asianomistajan olemuksesta ja käyttäytymisestä heti tapahtuman jälkeen sekä asianomistajaa ja epäiltyä koskevilla lääkärinlausunnoilla. Korostetun todistusarvon antaminen asianomistajan kertomukselle edellyttää, että se on uskottava ja niin johdonmukainen kuin kyseisissä olosuhteissa kohtuudella voidaan vaatia. Asianosaisia ja todistajia on kuultu Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä 16.5.2001. On ilmeistä, että lausumien näyttöarvo on heikompi kuin asian ensimmäisessä käsittelyssä käräjäoikeudessa. Tämä johtuu ajan kulumisesta ja asianosaisten osalta siitä suullisessä käsittelyssä selvästi havaittavissa olleesta seikasta, että asianosaiset pyrkivät varmistamaan tai parantamaan asemaansa oikeudenkäynnissä. Keskeisenä näyttönä asiassa pidän sitä, että asianomistaja X on aamuyöllä pian B:n asunnosta poistuttuaan soittanut samassa talossa alemmassa kerroksessa hissiä lähimmän asunnon ovikelloa pyytäen hälyyttämään poliisin paikalle, koska hänet oli raiskattu. Asianomistajan selkeä ensireaktio ja järkyttynyt olemus, josta todistaja E ja paikalle tulleet poliisit ovat todistaneet, tukevat vahvasti raiskaussyytettä. Sitä tukee myös oikeuslääkärin tutkimustodistus, jonka mukaan tutkittavaan oli kohdistunut ulkoista väkivaltaa, joka oli aiheuttanut vartalon ja reisien naarmut sekä oikean posken punoittavan alueen. Käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaan A, B ja C olivat yhdessä ja yksissä tuumin suunnitelmallisesti syyllistyneet väkisinmakaamiseen A:n suorittaessa yhdynnän ja muiden pidellessä asianomistajaa kiinni. Hovioikeudessa syyttäjä on tarkentanut teonkuvausta siten, että myös B oli maannut asianomistajan. Syytetyistä vain A on myöntänyt olleensa sukupuoliyhteydessä X:n kanssa kiistäen kuitenkin sen tapahtuneen vastoin asianomistajan tahtoa. Lääketieteellisen selvityksen perusteella ei ole luotettavasti pääteltävissä, onko väkisinmakaamiseen syyllistynyt yksi vai useampia tekijöitä. On mahdollista, että kaikki kolme vastaajaa ovat osallistuneet rikokseen. Poissuljettua ei kuitenkaan ole sekään, että syyllinen on ainoastaan A. Syyte on B:n ja C:n osalta asianomistajan kertomuksen varassa. Sitä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin: - kertomukselle vapaudenriistosta ravintolasta poistuttaessa ei ole saatu vahvistusta; - kertomusta makaamisen tapahtumisesta on muutettu käräjäoikeuden tuomiossa esitetyin tavoin; - poliisi on asianomistajan ensipuhuttelun perusteella saanut sen käsityksen, että makaajia oli vain yksi; - tuoreeltaan järjestetyssä tunnistamistilaisuudessa asianomistaja on nimennyt tekijäksi A:n, mutta ei hänelle samalla esitettyä B:tä. - oikeuslääkärin tutkimustodistuksen esitiedoissa mainitaan tutkittavan kertoneen, että yksi miehistä väkisinmakasi hänet muiden pitäessä kiinni. Epätarkkuudet asianomistajan lausumissa ovat ymmärrettäviä. Pääasiallisen tapahtumainkulun osalta on kuitenkin edellytettävä johdonmukaisuutta asianomistajan kertomukselta, jos syyksilukeminen pääasiassa siihen perustetaan. On mahdollista, että osasyinä epäjohdonmukaisuuksiin ovat olleet X:n järkytys, kielivaikeudet, poliisin väärinkäsitys ja muut sellaiset seikat. Kokonaisuutena arvioiden päädyn kuitenkin samalle kannalle kuin käräjäoikeus. B:n ja C:n osuus asiassa jää liian epäselväksi, jotta heitä voitaisiin väkisinmakaamisesta tuomita. Hyväksyn syyksilukemisen osalta käräjäoikeuden tuomion. Rangaistusseuraamukset ja vahingonkorvaukset Korkeimman oikeuden enemmistön päädyttyä siihen, että kaikki syytetyt ovat syyllistyneet väkisinmakaamiseen, ilmoitan olevani rangaistusten ja vahingonkorvausten osalta samalla kannalla kuin enemmistö.