KKO/2001/68

2001 false KKO:2001:68 Asianomistaja ja vastaaja olivat tehneet pääkäsittelyssä ennen todistelun vastaanottamista sovinnon asianomistajan vireille panemassa rikosasiassa pääasian osalta. Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hylättiin vastaajan vaatimus asianomistajan velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa. Ks. KKO:1996:131 KKO:1997:77 (Ään.) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely Nurmeksen käräjäoikeudessa A lausui kanteessaan, että B oli 20.1.1998 ilkeydestä tai muutoin meluamalla häirinnyt A:n kotirauhaa A:n asunnossa. B oli samassa yhteydessä uhkauksella pakottanut A:n jättämään perimättä A:lla olleen saatavan C:ltä. A vaati B:lle rangaistusta rikoslain 24 luvun 3a §:n 1 momentin (334/1938) nojalla kotirauhan häiritsemisestä ja rikoslain 25 luvun 8 §:n nojalla pakottamisesta sekä B:n velvoittamista vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla korvaamaan A:lle henkisestä kärsimyksestä aiheutunut vahinko 5 000 markalla korkoineen. B vastusti A:n vaatimuksia kokonaisuudessaan, ja toissijaisesti B vaati, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta ja että vahingonkorvausvaatimus hylätään. B vaati myös A:n velvoittamista korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Asiassa pidettiin valmisteluistunto 28.1.1999, jonka päätteeksi käräjäoikeuden puheenjohtaja totesi, että jos asianosaiset eivät pääse sovintoon, he ilmoittavat siitä 5.2.1999 mennessä. Pääkäsittelyn alussa 1.3.1999 ennen todisteiden vastaanottamista A ja B tekivät sovinnon. B pyysi A:lta anteeksi käyttäytymistään tämän asunnossa. A ja B luopuivat vaatimuksistaan muutoin paitsi, että B vaati A:n velvoittamista korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 17 805,17 markalla korkoineen. Sovinnon vahvistaminen ja käräjäoikeuden päätös 1.3.1999 Käräjäoikeus vahvisti sovinnon ja hylkäsi B:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, koska asiassa oli tehty sovinto. Asian ovat ratkaisseet laamanni Pekka Rimppi ja lautamiehet Erkki Kilpinen, Väinö Kuivalainen ja Lilja Kärkkäinen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 23.11.1999 B valitti hovioikeuteen vaatien A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa korkoineen. A kiisti vastauksessaan B:n muutosvaatimuksen. Hovioikeus totesi, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa ei ole säännöstä sen varalta, että asianosaiset ovat sopineet asian. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta ratkaistessaan hovioikeus otti huomioon Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1996:131 osoitetut periaatteet. Hovioikeus katsoi, ettei ollut riittävän luotettavaa pohjaa sen päättelemiseen, kuinka pääasia olisi ratkaistu täydellisen oikeudenkäyntimenettelyn jälkeen, koska sovinto on tehty ennen todistelun vastaanottamista. Tämän vuoksi tuomioistuimen ajateltu pääasiaratkaisu ei soveltunut ratkaisun perusteeksi. Sovinto oli tehty B:n vaatimuksen mukaisesti. Ottaen kuitenkin huomioon, että sovinnon tekemistä oli edeltänyt B:n julkinen anteeksipyyntö ja, että A oli ilmoittanut, että merkittävä syy hänen suostumiselleen sovintoon oli hänen heikko terveydentilansa, sovinto ei välttämättä vastannut todennäköistä tuomioistuinratkaisua asiassa. Siten myöskään sovinnon sisältö verrattuna asianosaisten vaatimuksiin ei sellaisenaan soveltunut asian ratkaisuperusteeksi. Näin ollen kulukysymystä koskeva ratkaisu oli perustettava soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä noudattelevaan kohtuusharkintaan. Hovioikeus katsoi, ottaen huomioon sovinnon sisällön suhteessa asianosaisten vaatimuksiin ja sovinnon tekemiseen liittyneet seikat, että A:n oli korvattava puolet B:n sellaisista oikeudenkäyntikuluista, jotka kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia B:n oikeuden valvomiseksi. Hovioikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 5 000 markkaa korkoineen ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 610 markkaa korkoineen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Paavo Eestilä ja Helena Lindgren sekä viskaali Pirjo Soininen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. B vastasi valitukseen ja vaati, että A velvoitetaan korvaamaan hänen vastauskulunsa korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.6.2001 Perustelut Asiassa on kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta asianomistajan vireille panemassa rikosasiassa, jossa asianomistaja ja vastaaja ovat tehneet sovinnon pääkäsittelyssä. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 16 §:n mukaan asianomistaja menettää syyteoikeutensa, jos hän luopuu syytteen ajamisesta. Asianomistaja A on sopimalla asian vastaaja B:n kanssa rangaistusvaatimuksen osalta luopunut syytteen ajamisesta ja näin ollen menettänyt syyteoikeutensa. Samalla A on sopinut asian B:n kanssa myös korvauksen osalta. Sovinnon seurauksena asian käsittely on jäänyt käräjäoikeudessa sillensä lukuunottamatta kysymystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista asianomistajan yksin ajamassa rikosasiassa on soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asioista säädetään. Kun sovinto on tehty ennen todistelun vastaanottamista pääkäsittelyssä, jota on edeltänyt suullinen valmistelu, ratkaisua ei voida perustaa siihen käsitykseen, joka tuomioistuimelle voisi syntyä itse pääasian ratkaisemisesta tuomiolla. Tämän vuoksi asiaa harkittaessa, vastaavasti kuin riita-asiaa koskevassa ratkaisussa KKO 1996:131, on otettava lähtökohdaksi A:n väittämä teko ja hänen sen perusteella esittämänsä kanne. Sen jälkeen vaatimuksia on verrattava sovinnon ehtoihin, jonka jälkeen on vielä tehtävä kohtuusarvio ottamalla huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Rikokset, joihin A on katsonut B:n syyllistyneen, eivät ole erityisen vakavia. A on vaatinut rangaistusta ja 5 000 markan vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä. Sovinnossa A on luopunut syyteoikeudestaan ja rahallisesta korvauksesta. Sovinnon tekemiseen on kuitenkin liittynyt B:n julkinen anteeksipyyntö A:lle. Se on korvannut A:n oikeudenkäynnillä hakeman hyvityksen. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että B olisi anteeksipyynnöllä myöntänyt syyllisyytensä. Kun kaikkia näitä seikkoja arvioidaan yhdessä, on asianosaisten kannalta pidettävä kohtuullisena, että he pitävät oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa vahinkonaan. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. A vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Markku Arponen, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio (eri mieltä). Esittelijä Tuula Myllykangas. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Aarnio: En muuta hovioikeuden tuomiota.