KKO/2001/98

2001 false KKO:2001:98 Konkurssipesä oli myynyt A:lle tauluja. Kun osa niistä ei ollut sopinut A:n järjestämään kuljetukseen, konkurssipesän uskottu mies oli luvannut, että nämä taulut saivat jäädä konkurssipesän varastoon, josta A:n tuli ne myöhemmin noutaa. Sittemmin taulut olivat joutuneet varastosta kateisiin. Kysymys siitä, vastasiko konkurssipesän uskottu mies taulujen katoamisesta aiheutuneesta vahingosta ja minkä säännösten nojalla tuota vastuuta oli arvioitava. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian tausta A Oy:n konkurssipesä oli myynyt kauppakirjalla 17.7.1998 Kiinteistö Oy B:lle (yhtiö) tauluja ynnä muita esineitä yhteensä 23 kappaletta. Myydyn omaisuuden omistus- ja hallintaoikeus oli siirtynyt heti ostajalle. Myyjän puolesta kauppakirjan oli allekirjoittanut asianajaja B konkurssipesän uskottuna miehenä. Ostajan edustaja ei ollut pystynyt yhdellä kertaa kuljettamaan pois hänelle luovutettua omaisuutta, minkä vuoksi kaksi tauluista oli jäänyt säilytykseen konkurssipesän hallussa olleeseen lukittuun varastotilaan, josta ne olivat sittemmin kadonneet. Kanne Lappeenrannan käräjäoikeudessa Yhtiö vaati, että B velvoitetaan korvaamaan taulujen arvona 9 760 markkaa. Kanne perustui siihen, että B oli henkilökohtaisesti luvannut, että taulut voitiin jättää säilytettäväksi varastotilaan, josta B henkilökohtaisesti vastasi ja jossa ne olisivat täysin turvassa. B oli yhtiön asiamiehenä henkilökohtaisesti ottanut taulut säilytettäväkseen ja vastasi niiden katoamisesta aiheutuneesta vahingosta. Kyse oli kauppakaaren 18 luvun tarkoittamasta asiamiestoiminnasta. B oli konkurssipesän hoitajana toiminut huolimattomasti. Varastotilan avaimia oli luovutettu usealle eri henkilölle, eikä lukkoja ollut vaihdettu. Vastaus B vastusti kannetta. Taulut oli luovutettu yhtiön edustajalle, jolloin vaaranvastuu niiden katoamisesta oli siirtynyt yhtiölle. B oli koko ajan toiminut konkurssipesän pesänhoitajana, eikä hän ollut tässä ominaisuudessa eikä henkilökohtaisestikaan sitoutunut vastaamaan taulujen säilyttämisestä. Konkurssipesä oli luvannut yhtiön edustajalle, että tämä sai käyttää tilapäisesti konkurssipesän toimitiloja säilytyspaikkanaan. B oli ilmoittanut yhtiön edustajalle, että varastotilojen lukkoja ei ollut vaihdettu ja että avaimia oli jäänyt lukuisille eri tahoille. B ei ollut millään perusteella vastuussa taulujen katoamisesta. Käräjäoikeuden tuomio 24.9.1999 B oli kiistänyt, että hän olisi toiminut yhtiön asiamiehenä tai että hän olisi muutoinkaan ottanut taulut säilytettäväkseen omalla vastuullaan. Yhtiöllä oli asiassa näyttövelvollisuus. Asiamiessopimuksen syntyminen edellyttää, että sopimuksen osapuolet hyväksyvät sopimuksen. Sopimus voi syntyä joko nimenomaisesti tai hiljaisesti. Riittävää on, että osapuolten välillä vallitsee yhteisymmärrys asiasta. Yhtiön edustajan ja B:n käsitys siitä, oliko tällainen sopimus syntynyt, oli erilainen. Käräjäoikeus ei ollut havainnut mitään sellaisia seikkoja, joiden nojalla toisen kertomusta olisi voitu pitää luotettavampana kuin toisen. Käräjäoikeus katsoi, että yksinomaan sillä, että B oli antanut luvan säilyttää taulut varastossa, hän ei ollut hyväksynyt sitä, että hän otti asiamiehenä vastuulleen taulujen säilyttämisen. Asiassa oli riidatonta, että B oli toiminut konkurssipesän edustajana myydessään taulut. Hän oli ollut tauluja yhtiön edustajalle luovuttaessaan konkurssipesän edustajana ja sallinut jättää taulut konkurssipesän hallussa olleeseen varastotilaan. Käräjäoikeus katsoi, että sillä, että B oli antanut yhtiön edustajalle luvan säilyttää taulut puheena olevassa varastotilassa, B:n ei ollut näytetty toimineen vastoin hänen ilmoitustaan yksityishenkilönä vaan konkurssipesän edustajana. Asiassa ei ollut myöskään selvitetty, eikä siihen ollut edes varsinaisesti vedottukaan, että B olisi konkurssipesän edustajana toimiessaan menetellyt sillä tavoin, että hän olisi tullut sitä kautta henkilökohtaiseen vastuuseen taulujen säilyttämisestä. Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi vastuussa yhtiölle taulujen katoamisesta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppo Nuuttila. Kouvolan hovioikeuden tuomio 27.6.2000 Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että yhtiö oli ostanut 23 taulua konkurssipesältä, jonka uskottuna miehenä B oli tuolloin toiminut. B oli luovuttanut kaikki taulut konkurssipesän lukitusta varastosta yhtiön edustajalle. Tämä ei ollut saanut kaikkia tauluja mahtumaan autoonsa. Sen vuoksi kanteessa tarkoitetut kaksi taulua oli viety takaisin mainittuun varastoon. B oli luvannut, että taulut saivat olla varastossa, kunnes yhtiö hakisi ne. Sittemmin taulut olivat joutuneet varastosta kateisiin. Yhtiöllä ei ollut ollut varastoon avainta. Tapahtumainkulun perusteella konkurssipesän ja yhtiön välinen kauppa oli toteutunut, kun taulut oli luovutettu varastosta yhtiölle. Siten kahden taulun viemistä takaisin konkurssipesän varastoon oli arvosteltava kaupasta erillisenä. Kun B oli sallinut, että yhtiö sai viedä takaisin konkurssipesän varastoon kysymyksessä olevat kaksi taulua ja säilyttää niitä siellä, kunnes se voisi hakea ne itselleen, hän oli ottanut taulut talteen. B:n ja yhtiön välille oli syntynyt talletusta koskeva oikeussuhde. B:n vastuu taulun katoamisesta määräytyi kauppakaaren 12 luvun 2 §:n säännöksen perusteella. Tässä tapauksessa B oli perustellut vastuusta vapautumistaan sillä, että lukittuun varastoon olisi ollut avaimia muillakin kuin hänellä. Kun kysymys kuitenkin oli ollut yksinomaan konkurssipesän omaisuutta varten pidetystä varastosta, B:n asiana oli ollut huolehtia siitä, että ovet lukittiin siten, ettei varastoon ollut asiattomilla pääsyä. B ei siten ollut näyttänyt, että taulut eivät olisi joutuneet hukkaan hänen huolimattomuudestaan. Hän oli sen vuoksi velvollinen korvaamaan aiheutuneen vahingon. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti B:n suorittamaan Kiinteistö Oy B:lle vahingonkorvaukseksi 4 000 markkaa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Pöntinen (eri mieltä), Martti Kurri ja Seija Pälsi. Esittelijä Aki Rasilainen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Viskaali Rasilainen: Vaaranvastuu tavarasta siirtyy kauppalain 13 §:n 1 momentin pääsäännön mukaisesti ostajalle, kun se on sille luovutettu. Koska ostajayhtiön edustaja ei taulujen sovitussa luovutustilanteessa kuormausvaikeuksiensa vuoksi ollut voinut ottaa vastaan ostamansa erän kaikkia tauluja, vaan kaksi niistä oli edelleen jäänyt myyjänä toimineen konkurssipesän haltuun, luovutus oli niiden osalta viivästynyt kauppalain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ostajasta johtuvasta syystä. Sanotun lainkohdan mukaan vaaranvastuu siirtyy ostajalle tällaisessa tilanteessa, kun myyjä on tehnyt sen, mitä luovuttaminen häneltä edellyttää. Koska B myyjän edustajana oli luovutustilanteen jälkeenkin pitänyt jäljelle jääneitä tauluja konkurssipesän varastotiloissa ostajan noudettavina, hovioikeus katsonee, että B myyjän edustajana oli täyttänyt kateisiin jääneiden taulujen luovuttamiseen kuuluvat velvollisuutensa niin, ettei hän ollut taulujen katoamisesta henkilökohtaisesti vastuussa. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei sen vuoksi muutettane. Hovioikeudenneuvos Pöntinen: Hyväksyn esittelijän mietinnön. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja B vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Kiinteistö Oy B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.10.2001 Perustelut Asiassa on selvitetty, että yhtiö on ostanut A Oy:n konkurssipesältä, jonka uskottuna miehenä B tuolloin toimi, yhteensä 23 taulua ja karttaa. Yhtiön edustajan noutaessa esineitä konkurssipesän varastosta kanteessa tarkoitetut kaksi taulua eivät olleet mahtuneet hänen autoonsa. Tämän vuoksi B oli luvannut, että taulut saisivat olla varastossa, kunnes yhtiö hakisi ne sieltä. Sittemmin taulut ovat joutuneet varastosta kateisiin. Kanteessa tarkoitetut taulut ovat siten jääneet myyjän haltuun sen vuoksi, että ostaja ei ollut kyennyt niitä vastaanottamaan sovittuna aikana. Näin ollen myyjä on ollut kauppalain 72 §:n nojalla velvollinen ryhtymään kohtuullisiin toimenpiteisiin huolehtiakseen tavarasta, vaikka tavaraa koskeva vaaranvastuu olisikin kauppalain 13 §:n 2 momentin nojalla siirtynyt ostajalle. Myyjänä kyseisessä kaupassa on ollut konkurssipesä, jonka puolesta ja lukuun B on pesänhoitajana toiminut. B ei ole ollut kaupan osapuoli eikä vastuussa yhtiöön nähden konkurssipesän sopimusvelvoitteiden täyttämisestä, jollei hän ole erikseen sitoutunut tällaiseen vastuuseen. Sallimalla taulujen säilyttämisen konkurssipesän varastossa B on konkurssipesän edustajana menetellyt sillä tavoin kuin konkurssipesän velvollisuuksiin myyjänä on kauppalain 72 §:n nojalla kuulunut. Tähän nähden ei ole perusteltua katsoa B:n pelkästään mainitulla menettelyllään ottaneen henkilökohtaisesti vastattavakseen taulujen säilyttämisestä. Näyttämättä on jäänyt, että B olisi muutoinkaan henkilökohtaisesti sitoutunut vastaamaan taulujen säilyttämisestä. Siten B ei ole henkilökohtaisesti vastuussa kanteessa tarkoitetusta vahingosta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Mikael Krogerus, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Jukka Sippo.