2002 false KKO:2002:101 Taksiautossa radion sekä kasetti- ja CD-soittimen välityksellä asiakkaiden läsnäollessa tapahtuneessa suojattujen sävelteosten esittämisessä katsottiin olevan kyse

§:n 3 momentin 1 virkkeessä tarkoitetusta julkisesta esittämisestä. (Ään.) (Vahv. jaosto) TekijänoikeusL 2 § 3 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin käräjäoikeuden tuomio 16.4.1999 Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y.:n (jäljempänä Teosto) kanteen mukaan A oli ilman lupaa esittänyt omistamassaan taksiautossa suojattuja sävelteoksia asiakkaiden läsnäollessa radion sekä kasetti- ja CD-soittimen välityksellä. Käräjäoikeus totesi, että

§:n mukaan tekijällä oli eräin rajoituksin yksinomainen oikeus määrätä teoksesta muun muassa saattamalla se yleisön saataviin. Saman pykälän 3 momentin mukaan teos saatettiin yleisön saataviin, kun se esitettiin julkisesti. Julkisena esittämisenä pidettiin myös ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille tapahtuvaa esittämistä.

§:n mukainen tekijän yksinoikeus merkitsi muun muassa sitä, että tekijänoikeuden haltijalla oli oikeus saada korvaus teoksen julkisesta esittämisestä. Tekijän oikeus saada korvausta taksiautossa tapahtuvasta hänen teoksensa esittämisestä taksiauton radion, CD-soittimen tai nauhurin välityksellä asiakkaan läsnäollessa riippui näin ollen siitä, oliko kysymyksessä teoksen julkinen esittäminen. Taksitoimintaa sääteli laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä. Sen 13 §:n 2 momentin mukaan taksinhaltija oli velvollinen pyydettäessä suorittamaan luvan mukaisen ajon, jollei ollut voittamattomia esteitä tai muita päteviä syitä. Näin ollen periaatteessa kuka tahansa saattoi olla taksin asiakkaana eikä asiakaspiiri ollut mitenkään etukäteen rajattu tai määrätty. Eri kyytien asiakkaiden välillä ei normaalisti ollut mitään yhteyttä. Asiakkaat eivät näin ollen muodostaneet keskenään tekijänoikeudellisessa mielessä niin sanottua suljettua piiriä. Autossa kerrallaan sallittujen matkustajien lukumäärä oli käytännössä rajoitettu ja myös taksiautossa tapahtuvan teoksen yksittäisen esityksen kuulijoiden lukumäärä oli sen vuoksi rajoitettu. Oikeustieteessä esitettyjen mielipiteiden, lainvalmistelutöiden ja oikeuskäytännön mukaan esityksen kuulijoiden lukumäärällä ei kuitenkaan sinänsä ollut merkitystä ratkaistaessa sitä, oliko kysymyksessä teoksen julkinen esittäminen. Käräjäoikeus katsoi sen vuoksi, että kun musiikkiteos esitettiin taksiauton radion, CD-soittimen tai nauhurin välityksellä asiakkaan läsnäollessa, kysymyksessä oli tekijän-oikeudellisesti suojattujen teosten julkinen esittäminen. Teostolla oli sen vuoksi oikeus saada korvausta kanteessa vaaditulla tavalla. Korvauksen määrän osalta käräjäoikeus lausui, että taksissa esitettävä musiikki vaikutti asiakkaiden viihtyisyyttä lisäämällä taksiliikenteen harjoittajan elinkeinostaan saamaan taloudelliseen tulokseen. Sen vuoksi oli kohtuullista, että tekijänoikeuden haltija sai siitä taksiliikenteen harjoittajalta korvauksen. Käräjäoikeuden mukaan tekijänoikeuslailla oli pyritty turvaamaan tekijänoikeuden haltijoille oikeus todelliseen korvaukseen tekijänoikeuden käyttämisestä. Jos oikeuden toteuttamiseksi tarpeellisia kustannuksia ei otettu huomioon korvauksen määrässä, oikeuden toteuttamisesta ei ollut tekijänoikeuden haltijoille juurikaan taloudellista hyötyä, jos oikeuden toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset olivat korvauksen määrään verrattuna suuret. Tällöin oikeus tekijänoikeuskorvaukseen muodostui pelkästään muodolliseksi oikeudeksi. Sen vuoksi tekijänoikeuden toteuttamiseksi tarpeelliset kohtuulliset kustannukset oli otettava huomioon tekijänoikeuskorvauksen määrässä. Teosto ja elinkeinonharjoittajat olivat yleensä sopineet keskenään korvauksen määrästä. Voitiin olettaa, että tällaiset sovitut korvaukset olivat molempien sopijapuolten mukaan olleet määrältään kohtuullisia, kun korvauksesta oli voitu sopia. Näin ollen tällaisia sovittuja korvauksia voitiin käyttää ohjeena siitä määrästä, mitä voitiin pitää kohtuullisena myös nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Käräjäoikeus totesi Teoston esittäneen, että taksiliikenteen linja-autoliikennettä kalliimmat yksittäiset kuljetustaksat oli otettava huomioon korvausta määrättäessä. Käräjäoikeuden mukaan kuljetusten kertamaksuilla ei kuitenkaan sinänsä ollut merkitystä tekijänoikeuslain nojalla maksettavan korvauksen määrän kannalta, vaan huomioon oli pikemmin otettava liikenteen harjoittamisesta tuleva taloudellinen kokonaistulos. Siitä ei ollut esitetty tässä jutussa selvitystä. Toisaalta ei myöskään ollut selvää, että musiikin esittäminen taksiautossa vaikutti suoraan taksiliikenteen tuottavuuteen. Liikkeenharjoittamisen tuottavuutta ei ollut otettu huomioon myöskään muiden liikkeen- tai ammatinharjoittajien tekijänoikeuslain nojalla maksaman korvauksen määrässä, vaan korvaus määräytyi esimerkiksi parturi-kampaamoiden osalta liikkeen pinta-alan perusteella. Käräjäoikeus katsoi sen vuoksi, että taksiliikenteen taksoja ja tuottavuutta ei voitu suoranaisesti ottaa huomioon määrättäessä kantajalle maksettavaa korvausta vaan maksu oli määrättävä lähinnä sillä perusteella, montako kuulijaa musiikilla saattoi olla. Tässä suhteessa taksit olivat liikkeenharjoittajina läheisesti verrannollisia esimerkiksi parturi-kampaamoihin. Niiden osalta vuotuinen tekijänoikeuslain nojalla maksettava korvaus oli liikkeissä, joiden pinta-ala oli 1 - 30 neliömetriä, 372 markkaa. Toisaalta vastaajan kanssa samalla alalla eli henkilökuljetusalalla olevien linja-autoliikenteen harjoittajien maksama maksu oli 180 markkaa vuodessa linja-autolta. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että kanteessa vaadittu 240 markan korvaus oli määrältään kohtuullinen. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n maksa- maan Teostolle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena kohtuullisena hyvityksenä 22.1.1997 ja 21.1.1998 väliseltä ajalta 240 markkaa korkoineen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Jussi Nilsson, Sirkka Jäntti ja Kristina Ojala. Helsingin hovioikeuden tuomio 14.2.2001 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Torsti Hyrkäs, Antti Kuningas ja Merja Halme-Korhonen. Esittelijä Tommi Vuorialho. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään tai että toissijaisesti hänen maksettavakseen tuomitun kohtuullisen hyvityksen määrä alennetaan enintään 130 markaksi. Teosto antoi pyydetyn vastauksen. ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Asia on Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä siirretty ratkaistavaksi vahvennetulla jaostolla. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

§:n mukaan tekijänoikeus tuottaa, laissa säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita sekä saattamalla se yleisön saataviin. Pykälän 3 momentin 1 virkkeessä säädetään, että teos saatetaan yleisön saataviin muun ohessa, kun se esitetään julkisesti. Lainkohdan 2 virkkeen mukaan julkisena esittämisenä pidetään myös ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille tapahtuvaa esittämistä.

§:n säännös ei sisällä varsinaista julkisen esittämisen määritelmää. Kuten Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2002:20 on todettu, julkisesta esittämisestä on lähtökohtaisesti kysymys sellaisessa esityksessä, jonka kuulijoita tai katselijoita ei ole ennalta yksilöllisesti määrätty, vaan periaatteessa kuka tahansa voi osallistua tilaisuuteen. Koska on katsottu perustelluksi ulottaa tekijän yksinoikeus käsittämään myös muita kuin sanan tavanomaisessa mielessä julkisiksi katsottavia tilanteita, on lain 2 §:n 3 momentin 2 virkkeeseen otettu edellä mainittu suljettua piiriä koskeva säännös. Sen mukaan suljetullekin piirille tapahtuvaa esittämistä on pidettävä julkisena, jos piiri on suurehko ja esittäminen tapahtuu ansiotoiminnassa. Viimeksi mainitun lainkohdan tarkoittamassa mielessä kysymys on suljetusta piiristä, kun esittämisestä osalliseksi tulevat on jollakin perusteella tehdyn valikoinnin mukaan etukäteen yksilöllisesti määrätty tai heidän piirinsä on jonkin henkilöpiiriin kuuluvien välillä vallitsevan yhteyden, kuten saman työpaikan, johdosta ennalta rajattu ulospäin. A:n taksiautossa on ollut radio sekä kasetti- ja CD-soitin. Myös taksiauton matkustajille on tarjoutunut mahdollisuus kuunnella autossa niiden välityksellä soitettuja suojattuja sävelteoksia. A on siten

§:ssä tarkoitetussa mielessä esittänyt sanottuja sävelteoksia. Vaikka A:n taksiauton matkustajilla on ollut mahdollisuus pyytää A:ta avaamaan tai sulkemaan laite kuljetuksen aikana, yksinomaan sanotun seikan perusteella ei voida katsoa, että kuljetuksessa olisi ollut kysymys taksin vuokraamisesta varusteineen matkustajien käyttöön ja siten vain kuuntelemisen mahdollistavan laitteen luovutuksesta. Kysymyksessä oleva esittäminen on liittynyt A:n ansiotoimintaan eikä esittämisen voida siten katsoa tapahtuneen A:n yksityiselämän piiriin kuuluviksi luonnehdittavissa olosuhteissa. Sen perusteella, että A:n taksiauton matkustajien piiriä ei ole etukäteen mitenkään rajattu, vaan kenellä tahansa on ollut mahdollisuus päästä asiakkaaksi, esittäminen on päin vastoin lähtökohtaisesti katsottava luonteeltaan julkiseksi. Sille, että A:n taksiauton matkustajien kulloinenkin henkilömäärä on ollut suppea, minkä lisäksi kulloisetkin matkustajat ovat ainakin yleensä muodostaneet rajatun piirin, ei esittämisen julkisuutta arvioitaessa voida antaa ratkaisevaa merkitystä eikä sillä perusteella katsoa olevan kysymys

§:n 3 momentissa tarkoitetusta suljetusta piiristä, vaan ratkaisevaa on A:n taksiliikennetoiminnan asiakaspiiri. Edellä mainitussa asuntohotellia koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2002:20 Korkein oikeus katsoi kysymyksessä olleen julkinen esitys, kun asuntohotellin asiakkaiden piiriä ei ollut etukäteen rajattu, vaan televisiovastaanottimilla varustetut huoneet olivat olleet kenen tahansa vapaasti käytettävissä huonemaksun maksamista vastaan. Se, että hotellihuone oli kulloinkin vain rajatun piirin ja suppean henkilömäärän käytössä, ei siten merkinnyt, että kysymyksessä oli suljettu piiri. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n menettelyssä on ollut kyse julkisesta esittämisestä

§:n 3 momentin 1 virkkeen tarkoittamassa mielessä. Esittäminen olisi siten edellyttänyt lupaa sävelteosten tekijöiltä. A on velvollinen maksamaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun kohtuullisen hyvityksen. Hyvityksen määrän arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa seuraavia seikkoja: A:lla on ollut yksi taksiauto Helsingissä. Esitettyjen taksikuljetuksia koskevien keskimääräistietojen perusteella voidaan katsoa, että A:n kuljetukset ovat yleensä olleet lyhytkestoisia ja matkustajien määrä kuljetusta kohden vähäinen. Musiikin kuuntelumahdollisuus ei ole ollut sopimussuhteen syntymisen kannalta merkityksellinen. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsoo, ettei ole esitetty perusteita päätyä hyvityksen osalta muuhun kuin A:n myöntämään määrään eli 130 markkaa vastaaviin 22 euroon. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n maksettavaksi määrätyn tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen kohtuullisen hyvityksen määrä ajalta 22.1.1997 - 21.1.1998 alennetaan 22 euroksi käräjäoikeuden tuomiossa määrättyine korkoineen. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Eeva Vuori, Mikael Krogerus (eri mieltä), Markku Arponen, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Jussi Karttunen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Välimäki:

§:n mukaan tekijänoikeus tuottaa, laissa säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita sekä saattamalla se yleisön saataviin. Pykälän 3 momentin 1 virkkeessä säädetään, että teos saatetaan yleisön saataviin muun ohessa, kun se esitetään julkisesti. Lainkohdan 2 virkkeen mukaan julkisena esittämisenä pidetään myös ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille tapahtuvaa esittämistä. Asiassa on riidatonta, että A:n omistaman taksiauton varusteisiin on kuulunut radiovastaanotin sekä kasetti- ja CD-soittimet, joiden ollessa käytössä myös A:n asiakkailla on ollut mahdollisuus kuunnella suojattuja sävelteoksia. Erimielisyys vallitsee siitä, onko tällöin kysymys

§:n 3 momentissa tarkoitetusta julkisesta esittämisestä.

§:n säännös ei sisällä varsinaista julkisen esittämisen määritelmää. Lähtökohtaisesti julkisesta esittämisestä on katsottu olevan kysymys sellaisessa esityksessä, jonka kuulijoita tai katselijoita ei ole ennalta yksilöllisesti määrätty, vaan periaatteessa kuka tahansa voi osallistua tilaisuuteen. Oikeuskäytännön mukaan julkisena esittämisenä on pidetty musiikin esittämistä radiovastaanottimen välityksellä ravintolassa (KKO 1934 I 22 ja 1961 II 59) ja linja-autossa (KKO 1968 II 81) sekä televisiovastaanottimien välityksellä asuntohotellin huoneisiin (KKO 2002:20). Tekijänoikeusneuvosto on katsonut muun muassa fysikaalisessa hoitolaitoksessa tapahtuvan esittämisen julkiseksi (lausunto 1990:14). Nyt esillä olevaa ongelmaa eli musiikin esittämistä taksissa tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt lausunnossa 1997:5 päätyen siihen, että kysymys on julkisesta esittämisestä, koska taksin asiakkaat muodostuvat ennalta määräämättömästä ihmisjoukosta, johon kenellä tahansa on mahdollisuus osallistua taksikyydin hinnalla. Totean, että tulkintavaikeuksia julkisen esittämisen osalta saattaa muodostua, kun on kysymys suojattujen teosten esittämisestä sellaisissa elinkeinonharjoittajan asiakastiloissa, jotka elinkeinonharjoittajan toimialasta ja muista seikoista johtuen ovat vain rajatun henkilöpiirin käytössä. Rajanveto tulee tehdä tosiasiallisten olosuhteiden perusteella, jolloin huomioon on otettava, mitkä tekijät vaikuttavat henkilöpiirin määräytymiseen ja sen kokoon ja mikä merkitys musiikilla on elinkeinonharjoittajan ja asiakkaiden kannalta. Taksin tarjoamat kuljetuspalvelut ovat yleisön saatavilla maksua vastaan. Tässä mielessä henkilöpiiri ei ole edeltäkäsin rajoitettu. Taksikuljetukset ovat yleensä lyhytkestoisia ja usein kiireellisiä. Matkustajia on keskimäärin 1-2. Matkustajan kannalta pääasiallinen merkitys on kuljetuksen saamisella ja sen toteutumisella tilauksen mukaisesti. Auton merkki, varustelu ja musiikin kuuntelumahdollisuus kuljetuksen aikana ovat sopimussuhteen kannalta toisarvoisia seikkoja eikä asiakas tilauksen tehdessään yleensä voi tai edes halua niihin vaikuttaa. Musiikin kuuntelumahdollisuudella taksiautossa on lähinnä merkitystä autonkuljettajan viihtyisyyden kannalta etenkin kyytejä odotellessa. Matkustajien tarpeita saattaa monasti paremmin vastata radion sulkeminen kuin hänen kannaltaan sattumanvaraisesti valikoituneen musiikin kuunteleminen usein heikoissa kuunteluolosuhteissa. Musiikin esittämisestä asiakkaille elinkeinotoiminnassa saatava hyöty on siten taksiliiketoiminnan näkökulmasta kyseenalainen. Kokonaisarvionani katson, etteivät

§:n 3 momentin tunnusmerkit teoksen saattamisesta yleisön saataviin esittämällä se julkisesti ole täyttyneet sillä, että A:n taksiautossa matkustajilla on ollut tilaisuus kuunnella musiikkia radion taikka kasetti- tai CD-soittimen välityksellä. Edellä mainitun perusteella kumoan hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot. Hylkään Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y.:n kanteen. Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan hyvityksen määrän osalta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö. Oikeusneuvokset Krogerus, Tulokas ja Taipale olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.