2002 false KKO:2002:107 Käräjäoikeuden tuomittua A:n, jolla ei ollut avustajaa käräjäoikeudessa, lähinnä suullisen todistelun perusteella pahoinpitelystä A valitti hovioikeuteen riitauttaen todistelun

§:n 2 momentin nojalla se voi päättää, ettei avustajan palkkiota korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Tässä tapauksessa muutoksenhakemus oli perustunut selvän henkilötodistelun riitauttamiseen. Hovioikeuden pääkäsittelyssä muutoksenhakemus oli osoittautunut täysin perusteettomaksi. Tästä syystä A:n avustajan T:n palkkiota ei korvattu valtion varoista. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lasse Silvennoinen, Jorma Latvala ja Juhani Palmu. Valmistelija viskaali Johanna Kuorikoski. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA T:lle myönnettiin valituslupa. T vaati, että hänelle määrätään maksettavaksi valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 4 800 markkaa arvonlisäveroineen ja korvaukseksi tarpeellisista kuluista 450 markkaa arvonlisäveroineen. Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Asiassa sovellettavan, oikeusapulailla (257/2002) kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on lain 15 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Pykälän 2 momentin nojalla muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Asiassa on kysymys siitä, onko T:n päämiehensä puolesta hovioikeudelle tekemä muutoksenhakemus viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton ja onko avustajan palkkio ja kulukorvaus voitu jättää maksamatta valtion varoista. Käräjäoikeus on tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja suorittamaan korvauksia valtiolle. A:n on syytteen mukaisesti katsottu Seinäjoella erään ravintolan terassilla tehneen ruumiillista väkivaltaa B:lle lyömällä B:tä ensin usean kerran nyrkillä kasvoihin ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa potkaisemalla maassa maannutta B:tä vartaloon. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että sen ratkaisu on perustunut ensi sijassa kahden todistajan kertomuksiin. Toinen todistaja oli kertonut nähneensä jonkun henkilön lyövän nyrkillä B:tä ja toinen A:n potkineen B:tä. Käräjäoikeus ei ole pitänyt pahoinpitelyn kieltäneiden B:n ja A:n kertomuksia uskottavina. Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut syytteen hylkäämistä, koska käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin ja jättänyt perusteetta huomioimatta B:n kertomuksen, jonka mukaan häntä ei ollut pahoinpidelty ainakaan A:n toimesta. Kumpikaan todistaja ei ollut nähnyt tilannetta kokonaisuudessaan. Todistajien kertomustenkin mukaan tapahtumapaikalla oli ollut kolmaskin henkilö, joka oli saattanut lyödä B:tä. Todistaja oli tulkinnut väärin A:n toiminnan potkuiksi. Hovioikeus on toimittamassaan pääkäsittelyssä ottanut vastaan saman kirjallisen todistelun ja henkilötodistelun kuin käräjäoikeus. Hovioikeus on lausumillaan perusteilla katsonut, ettei ollut jäänyt mitään epäilystä siitä, etteikö pahoinpitely ollut tapahtunut syytteessä kerrotulla tavalla ja etteikö tekijä ollut ollut A. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin, johtopäätökset ja syyksilukemisen. Maksuttomasta

§:n 2 momentin säätämisellä on pyritty siihen, että muutoksenhakutuomioistuimen tulee harkita avustajan palkkion korvaamatta jättämistä siltä kannalta, onko valitus tehty ilman oikeusturvan tarpeeseen liittyviä perusteita (HE 132/1997 s. 46). Esimerkkinä on mainittu valitukset, joiden ainoana tarkoituksena on täytäntöönpanon lykkääminen. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:107 ottanut kantaa lainkohdan soveltamiseen tapauksessa, jossa valitus hovioikeuteen oli tehty asuinhuoneiston vuokrasopimuksen purkamista koskevassa asiassa. Korkein oikeus on lausunut tuossa ratkaisussaan, että päämiehen oikeusturva huomioon ottaen muutoksenhakemus voidaan katsoa maksuttomasta

§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomaksi vain silloin, kun perusteettomuus on aivan ilmeistä. Yksistään se, että ylempi tuomioistuin jutun tutkittuaan pitää valituksen hylkäämistä varsin selvänä, ei vielä osoita, että valitus olisi ollut edellä tarkoitetuin tavoin selvästi perusteeton. Mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetut näkökohdat pätevät myös arvioitaessa rikosasiassa tehdyn valituksen perusteettomuutta. Rikosasiassa tuomitun vastaajan hakiessa muutosta oikeusturvanäkökohdat ovat vielä omiaan kiristämään niitä edellytyksiä, joiden nojalla muutoksenhakemus voidaan katsoa selvästi perusteettomaksi. Myöskään pelkästään sillä perusteella, että hovioikeus päätyy suullisen todistelun vastaanotettuaan samaan lopputulokseen näytön arvioinnissa kuin käräjäoikeus, ei voida katsoa muutoksenhakemusta selvästi perusteettomaksi. Niin kuin sanotun ennakkoratkaisunkin perusteluista ilmenee, on muutoksenhakemuksen perusteettomuutta arvioitava sen tilanteen perusteella, jolloin muutosta haetaan. Tässä tapauksessa T on vasta käräjäoikeuden tuomion jälkeen saanut toimeksiannon ryhtyä käräjäoikeudessa ilman avustajaa olleen A:n oikeudenkäyntiavustajaksi. Hovioikeus on pääkäsittelyssään, myöntäessään A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin taannehtivasti 17.11.2000 lukien, määrännyt T:n A:n avustajaksi. Asian on siten tällöin katsottu edellyttävän maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n säännökset huomioon ottaenkin avustajan määräämistä A:lle muutoksenhakua varten. Koska T ei ole avustanut A:ta käräjäoikeudessa, hänellä ei ole ollut tilaisuutta esittää siellä kysymyksiä todistajille eikä asianosaisille ja hän on voinut harkitessaan päämiehensä puolesta tämän haluaman muutoksenhaun aiheellisuutta perustaa käsityksensä vain käräjäoikeuden tuomioon ja käräjäoikeudessa kertyneeseen oikeudenkäyntiaineistoon. Näissä olosuhteissa ei voida hovioikeuden tavoin katsoa asian olleen näytön arvioinnin osalta täysin selvä T:lle ja A:lle. Asianosaiselle on laissa taattu oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun silloin, kun hän pitää ratkaisua vääränä. Tässä tapauksessa käräjäoikeuden ratkaisu syyksilukemisen osalta on perustunut keskeisesti asiassa esitetyn suullisen todistelun arviointiin. Oikeusjärjestyksemme mukaan on sallittua, että ratkaisusta valitettaessa voidaan tällainen näytön arviointi riitauttaa. A on valituksessaan hovioikeuteen kiistänyt edelleen syytteen ja pitäytynyt käsityksessään tapahtumien kulusta. Ottaen huomioon myös edellä mainitut perusteet ei tällaisessa tilanteessa valitusta voida pitää maksuttomasta

§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana. T on näin ollen oikeutettu saamaan valtion varoista palkkion ja korvauksen tarpeellisista kuluistaan. T:n laskussaan ilmoittamia toimenpiteitä voidaan pitää tarpeellisina ja hän saa siten palkkiona valituksen laatimisesta kahdelta tunnilta 1 000 markkaa, valmistautumisesta hovioikeuden pääkäsittelyyn kahdelta tunnilta 1 000 markkaa ja pääkäsittelystä hovioikeudessa viideltä tunnilta 2 800 markkaa eli yhteensä 4 800 markkaa vastaavat 807,30 euroa sekä kulujen korvauksena 450 markkaa vastaavat 75,68 euroa, molemmat määrät arvonlisäveroineen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että T:lle maksetaan valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 807,30 euroa sekä arvonlisäveron määrä 177,60 euroa ja korvaukseksi tarpeellisista kuluista 75,68 euroa sekä arvonlisäveron määrä 16,65 euroa. Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.