2002 false KKO:2002:117 A osakeyhtiön tosiasiallisena johtajana ja B yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen ainoana jäsenenä oli tuomittu kirjanpitorikoksesta, rekisterimerkintärikoksesta ja kahdesta verorikkomuksesta ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla heidät määrättiin liiketoimintakieltoon. L liiketoimintakiellosta 3 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vantaan käräjäoikeuden tuomio 13.10.2000 Syyttäjä oli vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta seuraavista rikoksista: 1) Rekisterimerkintärikos 23.9.
- A ja B olivat totuudenvastaisesti vakuuttaneet kaupparekisteriä pitävälle viranomaiselle osakeyhtiön perusilmoituksessa osakeyhtiön osakepääoman maksetuksi. 2) Kirjanpitorikos 1.10.1997 - 18.12.
- A ja B olivat, A mainitun yhtiön tosiasiallisena johtajana ja B sen hallituksen ainoana jäsenenä sekä toimitusjohtajana, tahallaan laiminlyöneet osaksi liiketapahtumien kirjaamisen, hävittäneet kirjanpitoaineistoa ja merkinneet kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. A oli nostanut yhtiöstä jatkuvasti varoja ja nostot oli kirjattu kassatilille, jonka saldo yhtiön konkurssin alkaessa 18.12.1998 oli ollut 591 784 markkaa. A oli maksanut yhtiön tileiltä yhteensä 236 516 markkaa menoja, joiden yhteyttä yhtiön liiketoimintaan ei ollut voitu kirjanpidosta todeta. Yhtiölle oli hankittu kirjanpidon mukaan 27 124 markan arvoinen kalusto, joka oli hävinnyt ilman että kaluston luovuttamisesta olisi ollut selvitystä. Yhtiön liikevaihto oli ollut ensimmäisellä konkurssiin päättyneellä tilikaudella 1 560 000 markkaa. 3) Verorikkomus 10.
- - 10.12.
- A ja B olivat jättäneet muun kuin maksukyvyttömyyden vuoksi suorittamatta yhtiön ennakonpidätyksiä yhteensä 114 681 markkaa ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja yhteensä 20 053 markkaa. 4) Verorikkomus 15.
- - 15.11.
- A ja B olivat jättäneet suorittamatta yhtiön tilitettävän arvonlisäveron yhteensä 249 619 markkaa. Syyttäjä vaati myös A:n ja B:n määräämistä liiketoimintakieltoon, koska he olivat edellä kerrotulla menettelyllään olennaisesti laiminlyöneet liiketoimintaan liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia ja syyllistyneet liiketoiminnassa rikolliseen menettelyyn. Heidän toimintaansa oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, julkisen talouden sekä terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. A ja B kiistivät, paitsi lausumillaan perusteilla syytteen, vaatimuksen liiketoimintakieltoon määräämisestä. Koska yritykset eivät olleet antaneet luottoa pienelle yhtiölle, A oli joutunut maksamaan ostoja käteisellä, samalla kun oli jouduttu joustamaan muun muassa verojen maksamisessa. Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen siihen, mistä heille oli vaadittu rangaistusta. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi heidät rekisterimerkintärikoksesta, kirjanpitorikoksesta ja kahdesta verorikkomuksesta, A:n yhteiseen kymmenen kuukauden ja B:n yhteiseen viiden kuukauden vankeusrangaistukseen. Kummankin vankeusrangaistus oli ehdollinen. Käräjäoikeus sitä vastoin hylkäsi liiketoimintakiellon määräämistä koskevan vaatimuksen. Käräjäoikeus tosin katsoi, että A:n ja B:n oli todettu laiminlyöneen liiketoiminnassaan lakisääteisiä velvollisuuksia ja syyllistyneen siinä rikoksiin. A ja B olivat laiminlyöneet työnantajamaksut ja arvonlisäverot edellä ilmenneellä tavalla. Alustavasta erikoistilintarkastuskertomuksesta ilmeni, että lakisääteisiä vakuutuksia ei ilmeisesti ollut lainkaan otettu. Laiminlyöntien määrää voitiin pitää olennaisena. A:n ja B:n oli katsottu syyllistyneen muun muassa kirjanpitorikokseen eikä heidän syykseen luettua rikollista menettelyä voitu pitää vähäisenä. A ja B olivat kertoneet käräjäoikeudessa perustaneensa yrityksen vain saadakseen työpaikan rakennusalalta, jolla he olivat koko työuransa toimineet, ja he olivat saaneet yhtiöstä enintään työpalkkaa vastaavan edun. Yhtiöllä ei ollut ollut lainkaan alkupääomaa, tavarantoimittajat olivat edellyttäneet käteissuorituksia ja suoritukset urakoista oli saatu vasta viiveellä. Tässä tilanteessa yhtiön ainoana joustona oli ollut verosuoritusten lykkääminen. Käräjäoikeus totesi A:n ja B:n käräjäoikeudessa kertoman ja muun selvityksen perusteella tulleensa siihen käsitykseen, että heidän menettelynsä oli perustunut enemmänkin taitamattomuuteen kuin suunnitelmalliseen toimintaan. Heidän tarkoituksenaan oli ollut saada elanto siltä alalta, jossa he olivat pääosin toimineet. A:lla oli ollut 1990-luvulla muitakin konkursseja. Tästä huolimatta käräjäoikeus katsoi, että kummankaan vastaajan osalta edellytykset liiketoimintakiellon määräämiseen eivät täyttyneet. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Helena Vihriälä ja lautamiehet Matti Kotiniemi, Terttu Mäki ja Birgitta Suursalmi. Helsingin hovioikeuden tuomio 13.3.2001 Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A ja B määrätään liiketoimintakieltoon, A ainakin kuudeksi ja B ainakin viideksi vuodeksi. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Walamies, Helena Sunila ja Olli Mäkinen. Esittelijä Kari Heikkonen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä on toistanut vaatimuksen A:n ja B:n määräämisestä liiketoimintakieltoon. A ja B ovat vastanneet valitukseen vaatien sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Alempien oikeuksien tavoin Korkein oikeus katsoo A:n ja B:n syyksi luettujen tekojen osoittavan, että A ja B ovat liiketoiminnassa olennaisesti laiminlyöneet liiketoimintaan liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia ja syyllistyneet siinä sellaiseen rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Tätä seikkaa sinänsä eivät A tai B ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttaneetkaan. Asiassa on siten enää kysymys siitä, onko A:n ja B:n toimintaa liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaisesti kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppanien, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena niin, että liiketoimintakiellon määräämiselle on sen vuoksi perusteet. Laiminlyömällä kirjanpitoon liittyvät velvollisuudet A ja B ovat aiheuttaneet sen, että luotettavan kuvan saaminen yhtiön taloudellisesta asemasta on vaikeutunut. Tässä tapauksessa mainittu laiminlyönti on ollut vahingollista erityisesti yhtiön velkojille, koska yhtiö on asetettu konkurssiin ja velallisen toimien ja konkurssipesän taloudellisen tilan selvittäminen on puutteellisen kirjanpidon vuoksi vaikeutunut. Yhtiö on laiminlyönyt ennakonpidätysten, tilitettävän arvonlisäveron ja lakisääteisten työnantajamaksujen suorittamisen lähes koko yhtiön toiminta-ajalta. Käräjäoikeus on alustavaan erikoistilintarkastuskertomukseen viitaten todennut, että yhtiö ei ilmeisesti ole lainkaan ottanut työntekijöitä varten lakisääteisiä vakuutuksia. Verojen ja muiden lakisääteisten maksuvelvoitteiden laiminlyönti on aiheuttanut taloudellista vahinkoa maksunsaajille eli tässä tapauksessa erityisesti Uudenmaan verovirastolle, joka pesäluettelon mukaan on ollut yhtiön suurin velkoja. Laiminlyötyjen verojen ja työnantajamaksujen määrä on ollut jo sellaisenaan mutta myös yhtiön liikevaihtoon nähden huomattava. Laiminlyöntien vaikutukset ovat kohdistuneet julkiseen talouteen ja välillisesti myös muihin maksuvelvollisiin, joiden maksurasitusta tällaiset laiminlyönnit ovat omiaan lisäämään. Lakisääteisten maksuvelvoitteiden laiminlyönti on lisäksi ollut omiaan antamaan yhtiölle oikeudettoman kilpailuedun samalla alalla toimiviin velvollisuutensa asianmukaisesti hoitaviin yrityksiin nähden. Muut yritykset eivät myöskään voi tavanomaisin keinoin suojautua tällaista toimintaa vastaan. Kirjanpidosta sekä lakisääteisistä maksuista huolehtiminen on yritystoimintaan kuuluvia perusvelvoitteita. Niiden kerrotunlainen ja osin laajamittainenkin laiminlyönti ei ole voinut johtua A:n ja B:n taitamattomuudesta. A:n ja B:n toiminta on siten ollut kokonaisuutena arvioiden vahingollista velkojien, julkisen talouden sekä terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta. Liiketoimintakiellosta annetun lain 5 §:n mukaan liiketoimintakielto on määrättävä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. A:n ja B:n rikollisen menettelyn ja laiminlyöntien suuren moitittavuuden samoin kuin heidän toimintansa vahingollisuuden vuoksi kielto on syytä määrätä selvästi vähimmäiskestoa pidemmäksi. Koska A on tosiasiallisesti johtanut liiketoimintaa, kun taas B:n osuus on ollut siinä vähäisempi, B:lle määrätään lyhytaikaisempi kielto kuin A:lle. Tuomiolauselma Liiketoimintakiellon määrääminen ja kiellon kesto A määrätään liiketoimintakieltoon, jonka alkamispäivä on 20.12.2002 ja päättymispäivä 20.12.
- B määrätään liiketoimintakieltoon, jonka alkamispäivä on 20.12.2002 ja päättymispäivä 20.12.
- Lainkohdat: Laki liiketoimintakiellosta 3 §, 5 § Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Gustaf Möller, Kari Kitunen (eri mieltä), Pauliine Koskelo ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Pasi Kumpula. Eri mieltä olevien jäsenten lausunto Oikeusneuvos Kitunen: Liiketoimintakiellon määräämisen edellytysten osalta olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. Harkitessani liiketoimintakiellon kestoa otan yhtäältä huomioon A:n ja B:n rikollisen menettelyn ja laiminlyöntien suuren moitittavuuden samoin kuin heidän toimintansa vahingollisuuden sekä toisaalta sen, että kielto tulee tässä tapauksessa määrättäväksi vasta yli kahden vuoden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta. Koska A on tosiasiallisesti johtanut liiketoimintaa, kun taas B:n osuus on ollut siinä A:ta vähäisempi, määrään B:lle lyhytaikaisemman kiellon kuin A:lle. Näillä perusteilla päädyn liiketoimintakiellon keston osalta Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen. Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kitunen.