2002 false KKO:2002:119 Kauttakulkuliikennettä koskevissa tarkastuksissa havaittiin Suomessa rekisteröityjä tavaramerkkejä loukkaavilla merkeillä varustettuja vaatteita. Tavaramerkkioikeuden loukkaaja

§:n sanamuoto ei estänyt sen soveltamista kauttakulkutavaraan. Huomioon ottaen, että neuvoston asetus koski nimenomaan myös yhteisöstä jälleenvientiä ja suspensiomenettelyyn asettamista, asetuksen päämäärät sekä se, että EY-säännösten eräänä tarkoituksena oli ohjata kansallisen lainsäädännön tulkintaa tilanteessa, jossa nimenomaista sanamuodoltaan selvää EY-oikeuden kanssa sopusoinnussa olevaa kansallista normia ei ollut, käräjäoikeus katsoi,

§:ää voitiin tulkita laajasti ja soveltaa myös nyt kysymyksessä oleviin Suomen kautta kauttakuljetettaviin tavaroihin. Tavaramerkkioikeuden loukkausta koskevan kysymyksen osalta käräjäoikeus totesi, että tavaramerkkilain mukainen yksinoikeus tavaramerkkiin sisälsi sen, että elinkeinotoiminnassa kukaan muu kuin merkin haltija ei saanut tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla. Käräjäoikeuden mukaan yksinoikeus merkin käyttämiseen käsitti sekä merkitsemisoikeuden että liikkeeseenlaskemisoikeuden. Merkitsemisoikeuden piiriin kuuluvina toimina voitiin pitää merkin käyttämistä tavarassa, sen päällyksessä, ilmoituksissa, luetteloissa, liikeasiakirjoissa, mainonnassa tai muulla sellaisella tavalla. Käräjäoikeus totesi,

§:ssä olevat sanat "tavaroittensa tunnuksena" ilmensivät sitä ajatusta, että tavaroiden, jotka oli varustettu tavaramerkkioikeuksia loukkaavilla merkeillä, tuli olla tavaramerkkioikeuksien loukkaajan tavaroita. Käräjäoikeus katsoi, että vaikkakaan sanojen ei voitu katsoa edellyttävän omistusoikeutta tavaraan, pelkkä kantajan tavaramerkkioikeuksia loukkaavien tavaroiden huolinnan tai kuljetuksen hoitaminen ei ilmentänyt sellaista suhdetta tavaroihin, että kysymyksessä oli merkin käyttäminen tavaroiden tunnuksena. Vastaajien harjoittama elinkeinotoiminta oli laadultaan huolintaa ja kuljetusta. Scanrapid Oy oli merkitty asiakirjoissa tavaroiden vastaanottajaksi, mutta tämän oli riidattomasti todettu tapahtuneen huolintaan kuuluvien käytännön toimien helpottamiseksi. Käräjäoikeus totesi, että tavaramerkin keskeisin tehtävä oli tuotteen yksilöiminen eli tavaroiden erottaminen toisten tavaroista. Jos kuljetusta ei olisi pysäytetty ja vastaajat olisivat suorittaneet saamansa huolintatoimeksiannot annettujen ohjeiden mukaisesti, tavarat olisi toimitettu eteenpäin suljetuissa kolleissa ilman, että tavaramerkit olisivat huolinnan aikana tulleet esille. Näin ollen tavaramerkeillä ja niiden erottamistehtävällä ei ollut ollut merkitystä vastaajien elinkeinotoiminnassa. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että vastaajien suorittamat toimet tavaroiden huolinnasta tai kuljetuksesta huolehtimiseksi eivät olleet olleet tavaramerkkilain 4 §:n mukaista tavaran tuomista maahan elinkeinotoiminnassa käytettäväksi. Käräjäoikeuden mukaan asiassa oli riidatonta, että vastaajat eivät omistaneet kyseisiä tavaroita. Tavaroiden omistajaa ja niistä määräämään oikeutettua tahoa ei ollut saatu oikeuskäsittelyn aikana selville. Tästä aiheutuvat vaikeudet kantajan tavaramerkkioikeuksien suojelemiseksi välttämättömän tavaroiden hävittämisen toteuttamiseksi eivät voineet olla perusteena sille, että tavaramerkkilakia tulkittaisiin kantajan esittämällä tavalla. Käräjäoikeus katsoi siten, etteivät vastaajat huolinnasta ja kuljetuksesta huolehtimalla olleet käyttäneet tavaramerkkilain 4 §:n vastaisesti elinkeinotoiminnassa kantajan tavaramerkkioikeuksia loukkaavaa merkkiä tavaroittensa tunnuksena tai laskeneet liikkeelle kantajan tavaramerkkioikeuksia loukkaavia tavaroita. Vastaajat eivät näin ollen olleet menettelyllään elinkeinotoiminnassa tavaramerkkilain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla loukanneet kantajan yksinoikeutta edellä kerrottuihin tavaramerkkeihin. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi Adidaksen kanteen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Sirkka Jäntti, Eeva Husso ja Merja Lahti. Helsingin hovioikeuden tuomio 26.9.2000 Adidas valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Merja Halme-Korhonen ja Olli Mäkinen. Esittelijä Matti Vedenkangas. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Adidakselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Adidas vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että kanteessa tarkoitettujen urheiluvaatteiden vahvistetaan loukkaavaan sille Suomessa rekisteröityjä tavaramerkkejä sekä että kyseiset urheiluvaatteet pakkauksineen määrätään tuhottaviksi. Lisäksi Adidas vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista asiassa korkoineen. Scanrapid Oy antoi pyydetyn vastauksen. Raycom Shipping Ab ei antanut pyydettyä vastausta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin Helsinki-Vantaan lentokentän lentotullikamarin edustajat ovat havainneet kauttakulkuliikennettä koskevien tarkastusten yhteydessä 28.

1. ja 29.7.1998, että Etelä-Koreasta saapuneet, Venäjälle matkalla olleet neljä lentoa sisälsivät Adidaksen Suomessa rekisteröidyillä tavaramerkeillä varustettuja väärennettyjä tavaroita. Adidaksen hakemuksesta tullihallitus on sittemmin tehnyt päätöksen kyseisen tavaraerän pidättämisestä tullivalvontaan, määräten, että asia on saatettava viranomaiskäsittelyyn viimeistään 28.8.
2. Noudattaakseen viimeksi mainittua määräystä Adidas on 28.8.1998 nostanut Scanrapid Oy:tä ja Raycom Shipping Ab:tä vastaan kanteen vaatien, että tullivalvontaan pidätettyjen tavaroiden vahvistetaan loukkaavan Adidaksen Suomessa rekisteröityjä tavaramerkkejä ja että tavarat pakkauksineen määrätään hävitettäviksi. Euroopan yhteisöjen neuvosto on 22.12.1994 antanut asetuksen N:o 3295/94 väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen, viennin, jälleenviennin tai suspensiomenettelyyn asettamisen kieltämistä koskevista toimenpiteistä (jäljempänä tuoteväärennösasetus). Asetuksen 17 artiklan mukaan sitä on tullut soveltaa
3. päivästä heinäkuuta
4. Asetuksen loppumääräyksen mukaan se on kaikilta osin velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tuoteväärennösasetuksen johdanto-osassa on todettu, että väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden kaupan pitämisestä aiheutuu huomattavaa haittaa lakia noudattaville valmistajille ja elinkeinonharjoittajille sekä tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoille, ja että niiden kaupan pitäminen johtaa kuluttajaa harhaan. Tämän vuoksi olisi mahdollisuuksien mukaan estettävä sellaisten tavaroiden saattaminen markkinoille ja tätä varten toteutettava mainitunkaltaista laitonta toimintaa ehkäiseviä toimenpiteitä vaikeuttamatta kuitenkaan lainmukaisen kaupan vapautta. Tuoteväärennösasetus sisältää yksityiskohtaiset määräykset niistä edellytyksistä, joiden vallitessa tulliviranomaiset voivat ryhtyä toimenpiteisiin väärennetyiksi tai laittomasti valmistetuiksi epäiltyjen tavaroiden luovutuksen lykkäämiseksi tai kyseisten tavaroiden haltuunottamiseksi. Tulliviranomaisten ryhdyttyä toimenpiteisiin oikeudenhaltijalle on tuoteväärennösasetuksessa säädetty velvollisuus saattaa asia päätöksentekoon toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jonka tulee ratkaista asia noudattaen niitä perusteita, joita sovelletaan määriteltäessä, loukkaavatko kyseisessä jäsenvaltiossa tuotetut tavarat oikeudenhaltijan oikeuksia. Näin ollen Suomessa tulevat noudatettaviksi tavaramerkkilain säännökset. Niitä sovellettaessa luonnollisena lähtökohtana on, että kanne nostetaan tavaramerkkioikeutta loukannutta vastaan. Niin sanotussa transitliikenteessä ei kuitenkaan aina tiedetä tavaran valmistajaa, myyjää, ostajaa tai muutakaan tavaramerkkioikeuden loukkaajaa. Näin on tässäkin tapauksessa. Tiedossa ovat vain ne kaksi huolintaliikettä, jotka ovat huolehtineet tavaroiden kuljetuksesta Etelä-Koreasta Suomen kautta Venäjälle. Ne eivät ole omassa liiketoiminnassaan loukanneet Adidaksen tavaramerkkejä. Mikäli lähdettäisiin alempien oikeuksien tavoin siitä, että kanne ei voisi tässä tilanteessa huolitsijaa vastaan nostettuna menestyä, tavarat jouduttaisiin vapauttamaan tullivalvonnasta ja palauttamaan vapaaseen liikkeeseen. Tällöin jäisi tuoteväärennösasetuksen keskeisin tavoite, väärennettyjen tavaroiden markkinoille pääsyn estäminen, saavuttamatta. Kun huolintaliikkeillä on määräysvalta tavaroihin sinä aikana, jonka ne ovat edelleen kuljettamista varten Suomen alueella, on luontevaa ja perusteltua, että tavaroiden väärennetyiksi toteamista ja hävitettäväksi määräämistä koskevaa kannetta ajetaan niitä vastaan tilanteessa, jossa tavaramerkkioikeuden loukkaaja ei ole tiedossa. Tätä kannanottoa tukee myös tuoteväärennösasetuksessa korostettu oikeussuojan tehokkuuden vaatimus. Näin ollen kannetta ei voida hylätä sillä perusteella, että huolitsijat eivät ole tavaramerkkioikeutta loukanneet. Tässä tapauksessa on riidattomasti selvitetty, että tullivalvontaan pidätetyt tavarat ovat väärennettyjä. Sen vuoksi kanteen hyväksymiselle on perusteet. Kuten edellä olevasta ilmenee, Scanrapid Oy ja Raycom Shipping Ab eivät ole omassa toiminnassaan rikkoneet tavaramerkkioikeutta. Ne eivät myöskään ole kiistäneet tavaroiden olevan väärennettyjä. Huolitsijaa ei myöskään pelkästään toimeksiannosta tapahtuvan väärennetyistä tavaroista huolehtimisen perusteella ole nimenomaisin säännöksin osoitettu vastaajaksi väärennettyjen tavaroiden hävittämistä koskevaa asiaan. Yhtiöiden asema tässä oikeudenkäynnissä on siten poikkeuksellinen ja verrattain muodollinen, lähinnä kuultavan asemaa muistuttava. Sen vuoksi ne eivät ole velvollisia korvaamaan Adidaksen oikeudenkäyntikuluja. Tuomiolauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Korkein oikeus vahvistaa, että kanteessa tarkoitetut Helsinki-Vantaan lentokentän lentotullikamarin 28.
5. ja 29.7.1998 pysäyttämillä lennoilla SU 919, SU 919A, AWB 555-3162 0632 sekä AWB 555-3130 4582 tullivalvontaan pidätetyt urheiluvaatteet loukkaavat adidas-Salomon AG:lle Suomessa rekisteröityjä tavaramerkkejä ja määrää ne pakkauksineen tuhottaviksi. adidas-Salomon AG:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Jussi Karttunen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeussihteeri Karttunen: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa: Käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin Helsinki-Vantaan lentokentän lentotullikamarin edustajat ovat havainneet kauttakulkuliikennettä koskevien tarkastusten yhteydessä 28.
6. ja 29.7.1998, että Etelä-Koreasta saapuneet, Venäjälle matkalla olleet neljä lentoa sisälsivät Adidaksen Suomessa rekisteröidyillä tavaramerkeillä varustettuja väärennettyjä tavaroita. Adidaksen hakemuksesta tullihallitus on sittemmin tehnyt päätöksen kyseisen tavaraerän pidättämisestä tullivalvontaan, määräten, että asia on saatettava viranomaiskäsittelyyn viimeistään 28.8.
7. Noudattaakseen viimeksi mainittua määräystä Adidas on 28.8.1998 nostanut Scanrapid Oy:tä ja Raycom Shipping Ab:tä vastaan kanteen, vaatien, että tullivalvontaan pidätettyjen tavaroiden vahvistetaan loukkaavan Adidaksen Suomessa rekisteröityjä tavaramerkkejä ja että tavarat pakkauksineen määrätään hävitettäviksi. Euroopan yhteisöjen neuvosto on 22.12.1994 antanut asetuksen N:o 3295/94 väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen, viennin, jälleenviennin tai suspensiomenettelyyn asettamisen kieltämistä koskevista toimenpiteistä (jäljempänä tuoteväärennösasetus). Asetuksen 17 artiklan mukaan sitä on tullut soveltaa
8. päivästä heinäkuuta
9. Asetuksen loppumääräyksen mukaan se on kaikilta osin velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tuoteväärennösasetus sisältää yksityiskohtaiset määräykset niistä edellytyksistä, joiden vallitessa tulliviranomainen voi ryhtyä toimenpiteisiin väärennetyiksi tai laittomasti valmistetuiksi epäiltyjen tavaroiden luovutuksen lykkäämiseksi tai haltuunottamiseksi. Tulliviranomaisen suoritettua tavaroiden luovutuksen lykkäämisen tai haltuunottamisen oikeudenhaltijalle on tuoteväärennösasetuksessa säädetty velvollisuus saattaa asia päätöksentekoon toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Tuoteväärennösasetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan asian saattamiseen päätöksentekoon toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi samoin kuin tämän viranomaisen päätöksen muodostamiseen sovelletaan säännöksiä, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella tavarat on asetettu johonkin asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tilanteeseen. Viimeksi mainittuun viranomaisen päätöksen muodostamiseen liittyen asetuksessa lisäksi säädetään, että mikäli yhteisön lainsäädäntö ei sisällä sanottua koskevia määräyksiä, päätöksenteossa käytetyt perusteet ovat samat kuin ne, joita sovelletaan määriteltäessä loukkaavatko kyseisessä jäsenvaltiossa tuotetut tavarat oikeudenhaltijan oikeuksia. Väärennetyiksi tai laittomasti valmistetuiksi todettuihin tavaroihin kohdistettavien toimenpiteiden toteuttaminen on tuoteväärennösasetuksen 8 artiklassa jätetty kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamisen varaan. Edellä mainitussa suhteessa käsillä olevassa tapauksessa sovellettaviksi tulevat siten Suomessa voimassa olevat säännökset. Väärennettyjen tai laittomasti valmistettujen tavaroiden määräämistä tuomioistuimen toimesta hävitettäviksi on pidettävä mahdollisena ainoastaan, kun lainsäädännössä on siihen oikeuttava säännös. Kuten edellä on todettu, tuoteväärennösasetus ei sisällä mitään erityistä tällaista säännöstä, vaan asia on tältä osin jätetty kansallisen lainsäädännön varaan. Adidaksen hävittämisvaatimuksen perustuessa tavaramerkkioikeuden loukkaukseen käsillä olevassa tapauksessa hävittäminen voi siten tulla suoritettavaksi lähinnä tavaramerkkilain säännösten nojalla. Tavaramerkkioikeuden loukkauksen seuraamuksista oikeudettomasti pannun tunnusmerkin poistamisesta ja muuttamisesta sekä omaisuuden hävittämisestä säädetään tavaramerkkilain 41 §:ssä. Sen mukaan tuomioistuin voi sen vaatimuksesta, jonka oikeutta tavaran tunnusmerkkiin on loukattu, mikäli kohtuulliseksi havaitaan, määrätä, että tunnusmerkki, joka oikeudettomasti on pantu tavaraan, päällykseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai muuhun sellaiseen, on poistettava tai niin muutettava, ettei sitä enää voida käyttää väärin. Jollei tällainen toimenpide ole muutoin toteutettavissa, tuomioistuin voi määrätä omaisuuden hävitettäväksi tai tietyin tavoin muutettavaksi. Kuten jo säännöksen sanamuodosta ilmenee, sen soveltamisen edellytyksenä on, että merkin haltijan oikeutta tunnusmerkkiin on loukattu. Merkin haltijan yksinoikeuden sisällöstä säädetään taasen tavaramerkkilain 4 §:ssä. Sen 1 momentin, sellaisena kuin säännös oli voimassa lailla 7/1964 säädetyssä muodossaan, mukaan oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisältää sen, että elinkeinotoiminnassa kukaan muu kuin merkin haltija ei saa tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen. Sanottu on voimassa riippumatta siitä, lasketaanko tavara tai aiotaanko se laskea liikkeeseen tässä maassa vai ulkomailla vai tuodaanko se maahan elinkeinotoiminnassa käytettäväksi. Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentin (7/1964) voidaan sinänsä katsoa soveltuvan myös Suomen kautta kuljetettaviin tavaroihin. Säännöksessä käytetystä ilmauksesta "tavaroittensa tunnuksena" on katsottava kuitenkin johtuvan, että tavaramerkkioikeuden loukkaajana ei voida pitää sitä, joka on ottanut tehtäväkseen ainoastaan tavaroiden huolinnasta tai kuljetuksesta huolehtimisen. Myöskään se, että Scanrapid Oy on ollut merkittynä lentorahtiasiakirjoihin kysymyksessä olevien tavaroiden vastaanottajaksi, ei käsillä olevassa tapauksessa anna aihetta arvioida asiaa toisin, ottaen huomioon, että asiassa esitetyn mukaan Scanrapid Oy:n tehtävänä on ollut ainoastaan huolehtia tavaroiden kuljetuksesta edelleen Venäjälle. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettane. adidas-Salomon AG velvoitettaneen suorittamaan Scanrapid Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa kohtuullisiksi harkitut tuhatviisisataa (1 500) euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäiväs-tä. Oikeusneuvos Häyhä: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä pääasian osalta. Oikeudenkäyntikulujen osalta lausun seuraavaa: Scanrapid Oy ja Raycom Shipping Ab eivät ole omassa toiminnassaan rikkoneet tavaramerkkioikeutta. Molempien yhtiöiden toiminta on ollut laadultaan huolintaa ja kuljetusta. Yhtiöt eivät kuitenkaan ole ilmaisseet, kenen lukuun huolintatoimeksianto on vastaanotettu eivätkä myöskään ole osoittaneet, kenellä olisi niitä parempi oikeus määrätä tavaroista. Yhtiöt ovat siksi tavaroiden hävittämistä koskevassa asiassa vastaajan asemassa. Hakijayhtiö adidas-Salomon AG on voittanut jutun. Tarkempaa selvitystä siitä, miten vastaajayhtiöt ovat huolintatoimeksiantoon liittyvät tehtävät keskenään jakaneet, ei ole esitetty. Tämän vuoksi velvoitan Scanrapid Oy:n ja Raycom Shipping Ab:n korvaamaan yhteisvastuullisesti adidas-Salomon AG:n oikeudenkäyntikulut asiassa yhteensä 16 000 eurolla, jolle summalle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä. Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.