2002 false KKO:2002:14 A, joka oli käräjäoikeudessa oikeaksi myöntämänsä syytteen mukaisesti tuomittu ampuma-aserikoksesta ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla yhteiseen 30 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, haki hovioikeudessa muutosta vaatien rangaistuksen lieventämistä sakoksi tai ainakin hänen tuomitsemistaan yhdyskuntapalveluun. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, etteivät A:n oikeusturva ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen edellyttäneet oikeudenkäyntiavustajan määräämistä hänelle asian käräjäoikeuskäsittelyä tai muutoksenhakua varten. Ks. KKO:1995:7 KKO:1995:54 Vrt. KKO:1995:194 KKO:1996:8 KKO:1996:56 KKO:1999:25 MOL 10 § 2 mom 2 kohta ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaasan käräjäoikeuden tuomio 30.5.2000 Virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen ampuma-aserikoksesta ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla. Syyttäjä vaati lisäksi, että A tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja että aikaisemmin tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi. Syyttäjä vaati vielä, että A:lta takavarikoitu revolveri ja viisi patruunaa tuomitaan valtiolle menetetyiksi. Käräjäoikeus myönsi A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 26.4.2000 lukien, mutta hylkäsi hänen pyyntönsä asianajaja B:n määräämisestä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen. Käräjäoikeus perusteli hylkäysratkaisuaan sillä, että A oli jo esitutkinnassa tunnustanut syyllistyneensä syytteessä mainittuihin tekoihin. Tekojen oikeudelliseen arviointiin ja rangaistusseuraamukseen ei liittynyt sellaisia kysymyksiä, että A:n oikeusturva olisi edellyttänyt oikeudenkäyntiavustajan määräämistä. Pääasiaratkaisussaan käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytteen mukaisiin rikoksiin ja tuomitsi A:n niistä yhteiseen 30 päivän vankeusrangaistukseen, jota mitattaessa otettiin huomioon Vaasan käräjäoikeuden lainvoimaa vailla olevat tuomiot 14.3.2000 ja 4.4.
- A:n hallusta takavarikoitu revolveri ja patruunat tuomittiin valtiolle menetetyiksi. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Henrik Korsbäck sekä lautamiehet Raimo Suominen, Ulla Kuusisto ja Margaretha Stenroos. Vaasan hovioikeuden tuomio 28.11.2000 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta lievennetään tai että se joka tapauksessa määrätään suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna. Lisäksi A toisti käräjäoikeudessa esittämänsä pyynnön, että B määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 26.4.2000 lukien tai ainakin muutoksenhakua varten. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevan pyynnön osalta. Pääasian osalta hovioikeus lausui, että käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus ei ole liian ankara. Kriminaalihuoltoyhdistys oli 28.3.2000 antanut lausunnon A:n soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun. Lausunnossa todettiin, että A ei soveltunut yhdyskuntapalveluun. Hovioikeuden mukaan A:n ei voitu olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Olli Varila ja Raija Liljenfeldt sekä viskaali Jari Rönkkö. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati B:n määräämistä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 26.4.2000 lukien tai ainakin hovioikeuteen tehtyä muutoksenhakua varten. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Jos maksuttoman oikeudenkäynnin saanut ei kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa, tuomioistuimen on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan määrättävä hänelle avustaja. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan avustajaa ei kuitenkaan saa määrätä yksinkertaisissa rikosasioissa, joissa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta tai joissa muutoin odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan määräämistä. Virallinen syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta ampuma-aserikoksesta ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla sekä hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Syyttäjä on lisäksi vaatinut A:lle Vaasan käräjäoikeudessa 23.4.1999 tuomitun ehdollisen 30 päivän vankeusrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi sekä A:n tuomitsemista menettämään valtiolle hallussa pitämänsä revolveri ja patruunat. A, joka oli esitutkinnassa tunnustanut pitäneensä eräässä ravintolassa hallussaan viidellä patruunalla ladattua revolveria ja puukkoa, oli kutsuttu pääkäsittelyyn joko itse tai asiamiehen edustamana uhalla, että asia voitiin vastaajan poissaolosta huolimatta tutkia ja ratkaista sekä tällöin tuomita rangaistukseksi sakkoa tai enintään kolme kuukautta vankeutta. A:ta on käräjäoikeuden pääkäsittelyssä edustanut asiamies, joka on myöntänyt syytteen oikeaksi. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syytteen mukaisista rikoksista 30 päivän vankeusrangaistukseen, jota mitattaessa on otettu huomioon kaksi Vaasan käräjäoikeuden aikaisemmin tuomitsemaa lainvoimaa vailla ollutta ehdotonta vankeusrangaistusta, joista toisessa oli määrätty täytäntöönpantavaksi edellä mainittu Vaasan käräjäoikeuden 23.4.1999 tuomitsema ehdollinen rangaistus, sekä vaadittuun menettämisseuraamukseen. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut rangaistuksen lieventämistä tai sen määräämistä suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna. Kyseessä oleva rikosasia on ollut jo käräjäoikeudessa selvitetty eikä näytöstä ole ollut kysymys. A:n syyksi luettujen rikosten tekotavan ja mainittuja rikoksia koskevien rangaistussäännösten perusteella on ollut yleisen rangaistuskäytännön mukaista tuomita seuraamukseksi lyhyt vankeusrangaistus. Esitetystä rikosrekisterinotteesta käy ilmi, että A oli ennen nyt kysymyksessä olevien rikosten tekemistä edeltäneen vuoden aikana neljä kertaa lainvoimaisesti tuomittu ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, joiden koetusaikana nyt kysymyksessä olevat rikokset oli tehty. Tuomioista kolme on sisältänyt myös samantapaisia rikoksia kuin A:n syyksi nyt on luettu. A ei ole teot tehdessään ollut alle 18-vuotias. Vankeusrangaistuksen tuomitseminen ehdottomana, mainitut aikaisemmat rangaistukset huomioon ottaen, ei ole merkinnyt poikkeamista yleisestä rangaistuskäytännöstä. Syyttäjän vaatimus aikaisemman ehdollisen vankeusrangaistuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi ei ole voinut tulla hyväksytyksi, koska täytäntöönpantavaksi vaadittu ehdollinen vankeusrangaistus oli jo 14.3.2000 julistetulla Vaasan käräjäoikeuden tuomiolla määrätty täytäntöönpantavaksi ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen johtaneista rikoksista oli tuomittu yhteinen vankeusrangaistus tuolloin syyksiluettujen muiden rikosten kanssa. Menettämisseuraamus ei ole ollut, huomioon ottaen A:n syyksi luettu teko ja sen moitittavuus, kohtuuton. Ratkaisussa KKO 1995:194 vastaajan oikeusturvan katsottiin edellyttävän oikeudenkäyntiavustajan määräämistä muutoksenhakua varten tilanteessa, jossa ei ollut selvää, soveltuiko vastaaja yhdyskuntapalveluun. Käräjäoikeudessa asiaa käsiteltäessä pidetystä pöytäkirjasta ei ilmene, että A:n soveltuvuus yhdyskuntapalveluun olisi selvitetty. Virallinen syyttäjä on liittänyt hovioikeudelle toimittamaansa vastaukseen A:ta koskevan, 28.3.2000 päivätyn yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen, jonka mukaan A ei soveltunut yhdyskuntapalveluun. Selvityksessä on lisäksi maininta, jonka mukaan edellinen kielteinen lausunto A:n soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun oli päivätty 16.2.
- A on siten tiennyt Kriminaalihuoltoyhdistyksen Vaasan aluetoimiston kielteisen kannan soveltuvuudestaan yhdyskuntapalveluun. A:n soveltuvuudesta esitetyn selvityksen mukaan on ollut ilmeistä, että edellytyksiä tuomita hänet yhdyskuntapalveluun ei ole ollut. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymys on ollut maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yksinkertaisesta rikosasiasta. Erikseen on tarkasteltava, onko A:n muutoksenhakuun hovioikeuteen liittynyt sellaisia kysymyksiä, joiden selvittämisessä hän olisi tarvinnut avustajaa. A:n muutoksenhakemuksessaan esittämiin vaatimuksiin yhdyskuntapalveluun tuomitsemisesta tai rangaistuksen lieventämisestä ei ole liittynyt sellaisia oikeudellisia tai muitakaan kysymyksiä, joiden selvittämisessä A olisi tarvinnut avustajaa. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään sellaisia erityisiä henkilöön liittyviä seikkoja, jotka antaisivat aiheen arvioida avustajan tarvetta toisin. Käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen on ollut selvää, että valitus ei ole voinut johtaa käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n oikeusturva ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen tässä yksinkertaisessa rikosasiassa eivät ole odotettavissa olleeseen rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden edellyttäneet oikeudenkäyntiavustajan määräämistä hänelle käräjäoikeuskäsittelyä tai muutoksenhakua varten. A:lle ei siten ole saanut määrätä avustajaa. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Markku Arponen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen