KKO/2002/15

2002 false KKO:2002:15 Kysymys hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa rikosasian vastaajan pyynnöstä pääkäsittely, kun hovioikeus kovensi vastaajalle tuomittua rangaistusta. OK 26 luku 14 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin käräjäoikeuden tuomio 4.11.1999 Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli Helsingissä syyllistynyt seuraaviin rikoksiin: Kohta 1: A oli käyttänyt apteekissa harhauttavana todisteena väärää reseptiä, joka oli ollut täytettynä siten, että lääkäri olisi määrännyt A:lle Stesolid 10 mg -tabletteja ja Indalgin-kapseleita. Kohta 2: A oli laittomasti hankkinut huumausaineena pidettäviä Indalgin-kapseleita esittämällä apteekissa sanottuja lääkeaineita koskevan edellä mainitun reseptin. Kohta 3: A oli käyttänyt apteekissa harhauttavana todisteena väärää reseptiä, joka oli ollut täytettynä siten, että lääkäri olisi määrännyt A:lle Stesolid-tabletteja ja Indalgin-kapseleita. Kohta 4: A oli laittomasti yrittänyt hankkia huumausaineeksi luettavia Stesolid-tabletteja ja huumausaineena pidettäviä Indalgin-kapseleita esittämällä apteekissa 3-kohdassa mainitun reseptin. Kohta 5: A oli käyttänyt apteekissa harhauttavana todisteena väärää reseptiä, joka oli ollut täytettynä siten, että lääkäri olisi määrännyt A:lle Diapam 10 mg -tabletteja ja Indalgin-kapseleita. Kohta 6: A oli laittomasti yrittänyt hankkia huumausaineeksi luettavia Diapam-tabletteja ja huumausaineena pidettäviä Indalgin-kapseleita esittämällä apteekissa sanottuja lääkeaineita koskevan 5-kohdassa mainitun reseptin. Kohta 7: A oli käyttänyt apteekissa harhauttavana todisteena väärää reseptiä, johon A oli lääkärin nimissä täyttänyt reseptin siten, että tämä olisi määrännyt A:lle Stesolid-tabletteja ja Normison 30 mg -tabletteja. Kohta 8: A oli laittomasti hankkinut huumausaineeksi luettavia Stesolid-tabletteja ja huumausaineeksi luettavia Normison 20 mg -tabletteja esittämällä apteekissa sanottuja lääkeaineita koskevan 7-kohdassa mainitun reseptin. Kohta 9: A oli väärentänyt itselleen aiemmin määrätyn reseptilomakkeen käytettäväksi harhauttavana todisteena kirjoittamalla reseptilomakkeen kääntöpuolelle lääkärin nimissä uusimismerkinnät. Kohta 10: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena laittamalla lääkärille kuulumattomalla leimasimella tämän SV-numerolla varustetun leiman reseptilomakkeeseen, joka oli ollut täytettynä siten, että lääkäri olisi määrännyt nimeltä mainitulle eri henkilölle Stesolid-tabletteja. Kohta 11: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttämällä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt nimeltä mainitulle eri henkilölle Diapam-tabletteja ja Indalgin-kapseleita. Kohta 12: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttämällä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt nimeltä mainitulle eri henkilölle Diapam-tabletteja. Kohta 13: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttämällä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt nimeltä mainitulle eri henkilölle Diapam-tabletteja. Kohta 14: A oli väärentänyt itselleen aiemmin määrätyn reseptilomakkeen käytettäväksi harhauttavana todisteena kirjoittamalla reseptilomakkeen kääntöpuolelle lääkärin nimissä uusimismerkinnät. Kohta 15: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttämällä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt A:lle Diapam-tabletteja ja Opamox 30 mg -tabletteja. Kohta 16: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttämällä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt A:lle Diapam-tabletteja. Kohta 17: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena täyttämällä reseptilomakkeen siten, että lääkäri olisi määrännyt A:lle Diapam-tabletteja ja Normison 30 mg-kapseleita. Kohta 18: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttämällä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt A:lle Indalgin -kapseleita ja Normison 30 mg -tabletteja. Kohta 19: A oli ilman hyväksyttävää syytä pitänyt hallussaan 25 kpl tyhjiä reseptilomakkeita, vaikka A oli voinut perustellusti epäillä niitä käytettävän väärennysrikosten tekemiseen. Kohta 20: A oli käyttänyt apteekissa harhauttavana todisteena kahta väärää reseptiä, joihin A oli lääkärin nimissä täyttänyt reseptit siten, että tämä olisi määrännyt A:lle Stesolid-tabletteja, Opamox-tabletteja, Diapam-tabletteja ja Indalgin-kapseleita sekä yhtä väärennettyä, A:lle aiemmin määrättyä reseptiä, johon A oli lääkärin nimissä kirjoittanut uusimismerkinnät. Kohta 21: A oli laittomasti yrittänyt hankkia huumausaineeksi luettavia edellä mainittuja Stesolid-tabletteja ja Opamox-tabletteja sekä huumausaineeksi luettavia Diapam-tabletteja ja Indalgin-kapseleita esittämällä apteekissa sanottuja lääkeaineita koskevat 20-kohdassa mainitut kaksi reseptiä. Kohta 22: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena laatimalla sosiaali- ja terveysaseman nimissä lääkkeiden omavastuuosuuksien maksamista koskevan osto-oikeus/maksusitoumuksen merkitsemällä siihen päi-väyksen, hyväksyjäksi ja saajaksi nimeltä mainitut eri henkilöt sekä väärentämällä siihen heidän allekirjoituksensa. Väärentämänsä maksusitoumuksen A oli luovuttanut eräälle henkilölle, joka oli käyttänyt vääräksi tietämäänsä maksusitoumusta harhauttavana todisteena esittämällä sen apteekissa. Kohta 23: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttämällä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt nimeltä mainitulle eri henkilölle Diapam-tabletteja ja Indalgin-kapseleita. Väärentämänsä reseptin A oli luovuttanut eräälle henkilölle, joka oli käyttänyt vääräksi tietämäänsä reseptiä harhauttavana todisteena esittämällä sen apteekissa. Heidän tarkoituksenaan oli ollut jakaa saadut lääkeaineet puoliksi. Kohta 24: A oli yhdessä ja yksissä tuumin erään henkilön kanssa laittomasti yrittänyt hankkia huumausaineeksi luettavia Diapam-tabletteja ja huumausaineena pidettäviä Indalgin-kapseleita siten, että tämä henkilö oli esittänyt apteekissa sanottuja lääkeaineita koskevan 23-kohdassa mainitun A:n valmistaman väärän reseptin. Heidän tarkoituksenaan oli ollut jakaa saadut lääkeaineet puoliksi. Kohta 25: A oli valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena väärentämällä aluesairaalan leimalla varustettuun reseptilomakkeeseen lääkärin allekirjoituksen ja täyttänyt tämän nimissä reseptin siten, että hän olisi määrännyt nimeltä mainitulle eri henkilölle Diapam-tabletteja ja Normison 20 mg -kapseleita. Kohta 26: A oli yhdessä toisen henkilön kanssa yksissä tuumin käyttänyt harhauttavana todisteena väärää reseptiä, johon A oli ensin väärentänyt lääkärin allekirjoituksen ja täyttänyt tämän nimissä reseptin siten, että tämä olisi määrännyt tuolle toiselle henkilölle Diapam-tabletteja ja Normison-kapseleita. Toinen henkilö oli sitten esittänyt A:lta saamansa väärän reseptin apteekissa. Kohta 27: A oli toisen henkilön kanssa yksissä tuumin laittomasti yrittänyt hankkia huumausaineeksi luettavia Diapam-tabletteja ja huumausaineeksi luettavia Normison-kapseleita esittämällä apteekissa sanottuja lääkeaineita koskevan 26-kohdassa mainitun reseptin tarkoituksenaan jakaa tällä tavoin saamansa lääkeaineet puoliksi. Kohta 28: A oli toisen henkilön kanssa yksissä tuumin käyttänyt harhauttavana todisteena väärää reseptiä, johon A oli ensin väärentänyt lääkärin allekirjoituksen ja täyttänyt tämän nimissä reseptin siten, että nimeltä mainitulle eri henkilölle olisi määrätty Diapam-tabletteja ja Normison-kapseleita sekä toinen henkilö oli sitten esittänyt A:lta saamansa väärän reseptin apteekissa A:n odottaessa apteekin ulkopuolella. Kohta 29: A oli toisen henkilön kanssa yksissä tuumin laittomasti yrittänyt hankkia huumausaineeksi luettavia Diapam-tabletteja ja huumausaineeksi luettavia Normison-kapseleita esittämällä apteekissa 28-kohdassa mainitun A:n valmistaman väärän reseptin tarkoituksenaan jakaa tällä tavoin saamansa lääkeaineet puoliksi. Kohta 30: A oli anastanut löytämänsä kirjastokortin. Kohta 31: A oli anastanut myymälästä 21 joulukorttia ja muuta omaisuutta yhteensä 193,50 markan arvosta. Kohta 32: A oli anastanut löytämänsä lompakon, jossa oli ollut passi, väliaikainen ajokortti, kelakortti, pankkiautomaattikortti, asiakaskortti ja HKL:n kuukausikortti. Kohta 33: A oli anastanut myymälästä elintarvikkeita yhteensä 29,30 markan arvosta. Kohta 34: A oli erehdyttääkseen viranomaista ilmoittanut hänen henkilötietojaan tiedustelleelle poliisille itsestään väärät henkilötiedot ja antanut henkilöllisyydestään väärän tiedon esittämällä kohdassa 32 mainitun passin. Kohta 35: A oli erehdyttääkseen viranomaista ilmoittanut nimekseen erään henkilön nimen ja tämän henkilötunnuksen antaen siten henkilöllisyydestään väärän tiedon hänen henkilöllisyyttään tiedustelleelle poliisipartiolle. Kohta 36: A oli yleisillä teillä kuljettanut henkilöautoa, vaikka hänellä ei ole ollut sen ajo-oikeutta. Kohta 37: A oli yleisillä teillä kuljettanut omistamaansa vuosikatsastamatonta henkilöautoa. Kohta 38: A oli anastanut tavaratalosta erilaisia kosmetiikkatuotteita yhteensä 1 673 markan arvosta. Kohta 39: A oli laittomasti pitänyt hallussaan hasista 0,4 grammaa. Käräjäoikeus luki syyksi seuraavat rikokset: 1) Väärennys 13.7.1998 2) Huumausainerikos 13.7.1998 3) Väärennys 14.7.1998 4) Huumausainerikos 14.7.1998 5) Väärennys 15.7.1998 6) Huumausainerikos 15.7.1998 7) Väärennys 17.7.1998 8) Huumausainerikos 17.7.1998 9) Väärennys

1. - 17.7.1998 10) Väärennys
2. - 17.7.1998 11) Väärennys
3. - 17.7.1998 12) Väärennys
4. - 17.7.1998 13) Väärennys
5. - 17.7.1998 14) Väärennys
6. - 17.7.1998 15) Väärennys
7. - 17.7.1998 16) Väärennys
8. - 17.7.1998 17) Väärennys
9. - 17.7.1998 18) Väärennys
10. - 17.7.1998 19) Väärennysaineiston hallussapito
11. - 17.7.1998 20) Kolme väärennystä 17.7.1998 21) Huumausainerikos 17.7.1998 22) Väärennys
12. - 30.8.1998 23) Väärennys
13. - 30.8.1998 24) Huumausainerikos 30.8.1998 25) Väärennys 24.
14. - 15.9.1998 26) Väärennys 20.12.1998 27) Huumausainerikos 20.12.1998 28) Väärennys 30.12.1998 29) Huumausainerikos 30.12.1998 30) Lievä kavallus syksy 1998 31) Näpistys 1.
15. - 18.12.1998 32) Kavallus 18.12.1998 33) Näpistys 18.12.1998 34) Väärän henkilötiedon antaminen 18.12.1998 35) Väärän henkilötiedon antaminen 24.12.1998 36) Ajo-oikeudetta ajo 24.12.1998 37) Liikennerikkomus 24.12.1998 38) Varkaus 3.4.1999 39) Huumausainerikos 9.4.1999 Käräjäoikeus lausui rangaistusseuraamuksesta, että A oli ilmoittanut olevansa jonossa huumausaineiden vieroitushoitoon. Käräjäoikeus otti huomioon A:n väärennyksistä ja huumausainerikoksista saaman vähäisen hyödyn ja katsoi ehdollisen rangaistuksen niistä riittäväksi. A tuomittiin syyksi luetuista rikoksista 1 - 29 ja 39 yhteiseen 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koetusaika määrättiin päättymään 31.12.
16. A tuomittiin syyksi luetuista rikoksista 30 - 38 yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ulla Tikkanen sekä lautamiehet Eila Tontti, Veli Pasanen ja Elvi Uusitalo. Helsingin hovioikeuden tuomio 28.12.2000 Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:lle rangaistusta mitattaessa sovelletaan rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan mukaista koventamisperustetta ja rangaistuksia korotetaan siten, että A tuomitaan kohtien 1 - 39 osalta yhteiseen vähintään vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi syyttäjä vaati, että A:n 12.2.1998 alkanut ehdonalainen vapaus määrätään menetetyksi. A kiisti vastauksessaan syyttäjän muutosvaatimukset ja katsoi, ettei käräjäoikeuden tuomiota voida muuttaa hänen vahingokseen toimittamatta pääkäsittelyä hovioikeudessa. Hovioikeus lausui käsittelyratkaisussaan, että hovioikeudessa oli kysymys A:lle tuomittavasta rangaistusseuraamuksesta. A oli vastauksessaan esittänyt yksityiskohtaiset perusteet syyttäjän muutoksenhakemuksen johdosta. Tähän nähden pääkäsittelyn toimittaminen oli selvästi tarpeetonta. Hovioikeus lausui pääasiaratkaisussaan, että A oli syyllistynyt nyt kysymyksessä olevien rikosten osalta yhteensä 30 väärennys- ja huumausainerikokseen. A oli aikaisemmin tuomittu rangaistukseen samankaltaisista rikoksista. A:n rikosrekisteristä ilmenevän aikaisemman rikollisuuden ja nyt kysymyksessä olevien rikosten suhde osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, minkä vuoksi A:lle rangaistusta mitattaessa oli sovellettava rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan koventamisperustetta. Huomioon ottaen A:n kokonaisrikollisuus ja rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta oli kovennettava ja hänet oli tuomittava kohdissa 1 - 39 yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A:n lukuisten ehdottomien vankeusrangaistusten oli katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista 7 kuukaudeksi vankeuteen ja määräsi myös A:n 12.2.1998 alkaneen ehdonalaisen vapauden menetetyksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Timo Lötjönen, Raija Karppinen ja Eero Karttunen. Esittelijä Kari Tuuli. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A ensisijaisesti vaati, että asia palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten. A vaati toissijaisesti, että rangaistusseuraamusta alennetaan, että mahdollisesti tuomittavan vankeusrangaistuksen sijasta määrätään yhdyskuntapalvelua ja että hänen 12.2.1998 alkanutta ehdonalaista vapauttaan ei määrätä menetetyksi. Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko asia voitu ratkaista hovioikeudessa pääkäsittelyä toimittamatta, vaikka A on vaatinut sen toimittamista siinä tapauksessa, että hänelle tuomittua rangaistusta kovennetaan. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa vastaaja on sitä vaatinut. Pyynnöstä huolimatta pääkäsittely voidaan kuitenkin jättää toimittamatta pykälän 2 momentissa mainituissa tapauksissa. Tässä asiassa sovellettavan sanotun momentin 6 kohdan mukaan pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta, jos sen toimittaminen on muusta kuin momentissa aiemmin mainitusta syystä selvästi tarpeetonta. Kuten lain esitöissä (HE 33/1997 s. 68) on todettu, puheena olevan 2 momentin tarkoittamissa tapauksissa on kysymys sellaisista tilanteista, joissa asianosaisen kuulemisella tai muulla suullisella todistelulla ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännössä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että mikäli suullinen käsittely on järjestetty ensiasteessa, sellaista ei muutoksenhakuasteessa aina vaadita, vaan suullisen käsittelyn tarve riippuu muutoksenhakuasteessa tutkittavana olevien kysymysten laadusta (ks. esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu 25.7.2000 asiassa Tierce ja ratkaisu 29.10.1991 asiassa Helmers). Suullista käsittelyä ei ole pidetty välttämättömänä silloin, kun muutoksenhakuasteessa pohdittavina ovat vain tapaukseen liittyvät oikeuskysymykset, mutta asian ratkaiseminen ilman suullista käsittelyä voi olla mahdollista silloinkin, kun muutoksenhakemusta käsittelevällä tuomioistuimella on toimivalta tutkia myös jutun tosiasiat, mikäli valituksen johdosta esillä olevat kysymykset ovat ratkaistavissa asiakirjojen perusteella (esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu 29.10.1991 asiassa Fejde). A ei ole vaatiessaan pääkäsittelyn toimittamista ilmoittanut syytä sen toimittamiseksi eikä sitä, ketä tai keitäpääkäsittelyssä olisi kuultava. Ottaen huomioon sen, että hovioikeudessa on ollut kysymys vain A:lle tuomitun rangaistuksen mittaamisesta, pyyntö on kuitenkin voinut tarkoittaa vain A:n kuulemista henkilökohtaisesti ratkaisuun vaikuttavista kysymyksistä. Hovioikeus on soveltanut rangaistusta mitatessaan rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan mukaista koventamisperustetta sekä arvioinut rikosten vahingollisuutta ja vaarallisuutta rikosten riidattomien teonkuvausten perusteella. Hovioikeus on vielä katsonut A:n aikaisempien lukuisten ehdottomien vankeusrangaistusten olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle ja määrännyt A:n ehdonalaisen vapauden koeaikana tehtyjen useiden rikosten vuoksi menetetyksi. Näihin kysymyksiin ei liity sellaisia seikkoja, joiden vuoksi A:n kuuleminen henkilökohtaisesti olisi ollut tarpeellista. A ei ole vedonnut rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaviin sellaisiin henkilöään koskeviin seikkoihin, jotka olisivat edellyttäneet hänen kuulemistaan. Arviointi on siten voitu tehdä pelkästään asiakirjojen perusteella. Näin ollen A:n henkilökohtaisella kuulemisella ei ole ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä ja pääkäsittelyn toimittaminen on ollut selvästi tarpeetonta. Pääasian osalta Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden ratkaisua. Tuomiolauselma Hovioikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ja hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Markku Arponen, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Tuula Myllykangas.