KKO/2002/18

2002 false KKO:2002:18 Vakuutusyhtiö oli kutsuttu liikennevakuutuslain 13 §:n nojalla kuultavaksi rikosoikeudenkäyntiin, koska se oli kieltäytynyt suorittamasta asianomistajan vastaajalta vaatimia korvauksia. Asianomistaja, jonka korvausvaatimukset hylättiin, hävisi asian myös vakuutusyhtiöön nähden ja oli velvollinen korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Ks. KKO:1987:66 OK 18 luku 8 § OK 21 luku 1 § (1013/1993) OK 21 luku 12 § 1 LiikVakL 13 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset Orimattilan käräjäoikeudessa Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennia oli kutsuttu käräjäoikeuteen kuultavaksi oikeudenkäynnissä, jossa virallisen syyttäjän ja A:n B:hen kohdistamien rangaistusvaatimusten ohella A vaati B:ltä korvausta kivusta ja särystä vakuutusyhtiön hänelle B:n kuljettaman auton liikennevakuutuksen perusteella jo suorittamien 2 000 markan lisäksi 3000 markkaa sekä kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä 10 000 markkaa. A:n vaatimus perustui siihen, että B oli 30.7.1998 Mäntsälässä tahallaan tai huolimattomuudellaan aiheuttanut A:lle murtuman oikean käden nimettömään sormeen sulkemalla kuljettamansa auton oven siten, että A:n sormet olivat jääneet oven väliin. B ja vakuutusyhtiö kiistivät korvausvaatimuksen. Vakuutusyhtiö vaati, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 6 220,17 markalla korkoineen. A vastusti vakuutusyhtiön korvausvaatimusta. Käräjäoikeuden tuomio 26.2.1999 Käräjäoikeus, hylätessään syytteen pahoinpitelystä ja tuomitessaan B:n vammantuottamuksesta, katsoi, että vakuutusyhtiön suorittama korvaus oli kohtuullinen ja oikeaan osunut korvaus aiheutuneesta kivusta ja särystä. Näyttämättä oli jäänyt, että teosta olisi aiheutunut A:lle henkistä kärsimystä. Käräjäoikeus hylkäsi vahingonkorvausvaatimukset. Vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta käräjäoikeus lausui, että vaadittaessa liikennevahingosta korvauksia enemmän kuin vakuutusyhtiö oli vahinkoa kärsineelle maksanut tulee asiassa hankkia vakuutusyhtiöltä kieltäytymistodistus ja haastaa se kuultavaksi. Vakuutusyhtiön paikalle kuultavaksi saapuminen oli johtunut esitetyistä vakuutusyhtiön mielestä perusteettomista korvausvaatimuksista. Vakuutusyhtiöllä ja asianomistajalla oli kuluriski puolin ja toisin. Kun käräjäoikeus oli hylännyt A:n korvausvaatimukset, A oli vakuutusyhtiöön nähden hävinnyt juttunsa. Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen. Asian ovat ratkaisseet määrätty Ismo Huhtanen ja lautamiehet. Kouvolan hovioikeuden tuomio 15.6.2000 A valitti hovioikeuteen. B ja vakuutusyhtiö kiistivät muutosvaatimukset. Vakuutusyhtiö vaati A:ta korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 3 111 markalla korkoineen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden pääasiassa antamaa ratkaisua. Vakuutusyhtiön osalta hovioikeus lausui, että vakuutusyhtiö oli kutsuttu kuultavaksi käräjäoikeuteen asiassa, jossa oli muun ohella ollut kysymys liikennevakuutuslain 12 §:n mukaisesta oikeudenkäynnistä. A ei ollut ollut tässä jutussa siihen liikennevakuutuslain 13 §:n nojalla kuultavaksi kutsutun vakuutusyhtiön vastapuoli, joka oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan voisi olla velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiölle sen oikeudenkäyntikuluja. A ei myöskään muulla perusteella ollut velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluja. Hovioikeus vapautti A:n käräjäoikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta ja hylkäsi vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen myös hovioikeuden osalta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Pitkänen, Esko Mikkola ja Risto Karila. Valmistelija Lolita Tuomainen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan vakuutusyhtiö vaati, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa kaikissa oikeusasteissa korkoineen. A vastasi valitukseen ja kiisti muutosvaatimukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Liikennevakuutuslain 12 §:n mukaan korvaus liikennevakuutuksesta korvattavasta vahingosta on, jos korvausta vaaditaan moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta, tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti. Tuomittu korvaus saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä. Tällaista korvausvaatimusta ei saa ottaa tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Saman lain 13 §:n mukaan vakuutusyhtiö, joka on kieltäytynyt suorittamasta siltä vaadittua vahingonkorvausta, on kutsuttava kuultavaksi 12 §:ssä tarkoitettuun oikeudenkäyntiin. Edellä olevat säännökset osoittavat, että A:n asiassa syytettynä olleeseen B:hen kohdistamista korvausvaatimuksista annettava tuomio on voimassa suoraan kuultavaksi kutsutun vakuutusyhtiön hyväksi tai sitä vastaan. Koska korvausvaatimukset koskevat näin ollen vakuutusyhtiön oikeutta, se on oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:ssä tarkoitettu väliintulija. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan väliintulijan velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut ja hänen oikeudestaan korvaukseen sellaisista kuluista on vastaavasti voimassa, mitä kyseisessä luvussa säädetään asianosaisista. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 9 §:n nojalla säännös on soveltuvilta kohdin voimassa myös rikosasioissa, jollaisesta nyt on ollut kysymys. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n (1013/1993) nojalla asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. A on hävinnyt asian suhteessa vakuutusyhtiöön, ja näin ollen hän on velvollinen korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulujen osalta. Asia jätetään käräjäoikeudessa A:n maksettavaksi määrätyn oikeudenkäyntikulukorvauksen osalta, joka on markoista euroiksi muutettuna 1 046,16 euroa, sekä sille maksettavan viivästyskoron osalta käräjäoikeuden tuomion varaan. Lisäksi A velvoitetaan suorittamaan vakuutusyhtiölle korvauksena oikeudenkäyntikuluista, määrät markoista euroiksi muutettuna, hovioikeudessa 523,23 euroa ja Korkeimmassa oikeudessa 984,91 euroa eli yhteensä 1 508,14 euroa korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Pertti Välimäki. Esittelijä Sami Myöhänen.