§:ään perustuvan virkavelvollisuutensa olla kurittamatta lasta ruumiillisesti. A oli näin ollen syyllistynyt kahteen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Huomioon ottaen tekojen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoihin liittyvät seikat A:n menettelyä ei kokonaisuutena arvostellen voitu pitää vähäisenä. Syytteen lievistä pahoinpitelyistä myös hovioikeus jätti tutkimatta. A ja C ry velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan myös Z:lle korvausta kivusta ja särystä. Rangaistusta määrätessään hovioikeus totesi, että A:n syyksi luetuista teoista oli aiheutunut se, että hän oli asian saaman julkisuuden pakottamana joutunut lopettamaan toimintansa C ry:ssä. Teoista oli myös kulunut pitkä aika. Hovioikeus tuomitsi A:n kohtuulliseksi seuraamukseksi teoista katsomaansa sakkorangaistukseen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Heikkilä, Risto Karila ja Pertti Nieminen. Esittelijä Antero Väyrynen MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. A vaati valituksessaan häntä vastaan kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ajetun syytteen hylkäämistä ja hänen vapauttamistaan tuomitusta sakkorangaistuksesta. Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Z ja Y eivät käyttäneet tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut X, Y ja Z ovat olleet lastensuojelulain nojalla huostaanotettuja lapsia, joiden sijaishuollon järjestämisestä kuntien sosiaalihuollon toimielimet ovat päättäneet sijoittamalla heidät C ry:n ylläpitämään yksityiseen lastensuojelulaitokseen. A on kurittanut ruumiillisesti X:ää, Y:tä ja Z:aa hovioikeuden toteamin tavoin. Lastensuojelulain 30 §:n mukaan lapsen kasvatuksessa ja kasvuolojen järjestämisessä lastensuojelulaitoksessa on noudatettava, mitä lapsen huollosta ja
§:ssä on säädetty. Viimeksi sanotun lainkohdan mukaan lapsen ruumiillinen kurittaminen on kiellettyä. Nyt on kysymys siitä, onko A menetellessään kerrotuin tavoin toiminut rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla rikosoikeudellisella virkamiesvastuulla. Lainkohdan mukaan virkamiehenä rikoslaissa pidetään myös henkilöä, joka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella muussa yhteisössä kuin saman momentin 1 kohdassa mainituissa julkisyhteisöissä käyttää julkista valtaa. Ratkaisevaa siis on, onko A menetellessään todetuin tavoin käyttänyt julkista valtaa. Kun huostaanotettu lapsi sijoitetaan sijaishuoltoon yksityiseen lastensuojelulaitokseen, kunnan toimivaltaa ei siirry lastensuojelulaitokselle. Sijaishuollossa on kyse lapsen jatkuvasta päivittäisestä hoidosta ja kasvatuksesta. Lastensuojelulaissa on annettu lastensuojelulaitoksen johtajalle oikeus joissain suhteissa rajoittaa laitokseen sijoitetun lapsen elämää siten, että rajoitusten määräämisessä on kysymys julkisen vallan käyttämisestä. Tällä tavoin voidaan lain 25 §:n 1 momentin mukaan rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan ja muita läheisiään ja pitää heihin yhteyttä. Samoin voidaan 32 §:n nojalla asettaa lapselle määräajaksi kielto poistua laitoksen alueelta tai muulla tavoin rajoittaa lapsen oleskelua ja liikkumista taikka eristää hänet muista lapsista. Edelleen lain 31 §:n 1 momentin mukaan lastensuojelulaitoksen haltuun on otettava lapsella olevat päihteet, niiden käyttöön liittyvät välineet sekä turvallisuutta vaarantavat aineet ja esineet. Saman pykälän 2 momentin mukaan lapselle voidaan johtajan päätöksellä tehdä henkilöön käyvä tarkastus ja lapselle osoitetun postin tai lähetyksen sisältö voidaan johtajan luvalla tarkastaa. Edellä mainittujen toimivaltuuksien käyttäminen on yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajalle uskotun julkisen vallan käyttämistä. Valtaosaltaan laitokseen sijoitetun lapsen päivittäinen hoito ja kasvatus, johon kuuluvat myös lapseen kohdistuvat kurinpitotoimenpiteet, on kuitenkin luonteeltaan sellaista, ettei sitä voida luonnehtia julkisen vallan käytöksi. Näin on arvioitava myös sen laatuista lapsiin kohdistettua, sinänsä kiellettyä kurinpitoa, josta asiassa on kysymys. A:n menettelyä ei siten voida lukea hänen syykseen virkarikoksena. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:ta vastaan kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ajettu syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta. Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Kari Kitunen (eri mieltä), Mikael Krogerus ja Markku Arponen. Esittelijä Markku Vuorela. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Kitunen: X, Y ja Z ovat olleet lastensuojelulain nojalla huostaanotettuja lapsia, joiden sijaishuollon järjestämisestä kuntien sosiaalihuollon toimielimet ovat päättäneet sijoittamalla heidät C ry:n ylläpitämään yksityiseen lastensuojelulaitokseen. A on hovioikeuden tuomiossa todetulla tavalla 17.7.1993 lyönyt joitakin kertoja X:ää ja Y:tä avokämmenellä poskille ja vitsalla X:ää takamuksen seudulle ja Y:tä alaselkään. A on edelleen 11.8.1993 herättäessään vahvassa humalatilassa sammuneena ollutta Z:aa käyttänyt tarpeettoman kovia otteita läpsiessään Z:aa poskiin avokämmenellä ja tarpeettomasti painanut tämän lattiaan. Kysymys on siitä, onko A menetellessään kerrotuin tavoin toiminut rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla rikosoikeudellisella virkamiesvastuulla. Lainkohdan mukaan virkamiehenä rikoslaissa pidetään myös henkilöä, joka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella muussa yhteisössä kuin saman momentin 1 kohdassa mainituissa julkisyhteisöissä käyttää julkista valtaa. Lastensuojelulain 33 §:n nojalla lääninhallitus antaa luvan yksityisen lastensuojelulaitoksen perustamiseen. Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain säännösten nojalla myös lääninhallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö valvovat kunnan ohella yksityisen lastensuojelulaitoksen toimintaa. Valvontaviranomaiset voivat antaa lastensuojelulaitosta koskevia määräyksiä, käyttää pakkokeinoja, keskeyttää tai kieltää toiminnan taikka peruuttaa laitoksen luvan. Näiden yksityistä lastensuojelulaitosta koskevien säännösten perusteella katson, että yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajan toimivalta kurinpidossa perustuu mainitussa rikoslain säännöksessä tarkoitetulla tavalla lakiin, asetukseen tai niiden nojalla annettuun määräykseen. Kysymys on tämän jälkeen siitä, onko A:n menettely julkisen vallan käyttämistä. Lastensuojelulaissa on annettu lastensuojelulaitoksen johtajalle oikeus Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä tavoilla rajoittaa laitokseen sijoitetun lapsen elämää muun muassa tapaamisen ja yhteydenpidon, liikkumisvapauden, lapseen kohdistuvan henkilöntarkastuksen ja kirjesalaisuuden osalta. Näiden toimivaltuuksien osalta kysymys on lastensuojelulaitoksen johtajalle laissa uskotun julkisen vallan käyttämisestä. Lastensuojelulain 30 §:n mukaan laitoshuollossa olevan lapsen kasvatuksessa ja kasvuolojen järjestämisessä lastensuojelulaitoksessa on noudatettava, mitä lapsen huollosta ja
§:ssä on säädetty. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan lapsen ruumiillinen kurittaminen on kielletty. Näiden säännösten nojalla katson, että lastensuojelulaitoksen johtajan kurittaessa laitoksessa kasvatettavana olevaa lasta kysymys on rikoslain mainitussa säännöksessä tarkoitetusta julkisen vallan käyttämisestä. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon hovioikeuden tuomiossa mainitut perustelut A:n asemasta C ry:ssä sekä hänen menettelynsä moitittavuudesta virkavelvollisuuden rikkomisen kannalta pysytän asiassa hovioikeuden tuomion lopputuloksen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.