2002 false KKO:2002:43 Kun liikuntahallia ei tapaturman sattuessa käytetty työntekoon eikä katsomorakennelman liikuttamisesta aiheutuvalla vaaralla ollut mitään liittymäkohtaa työn tekemiseen, syyte t

§:n ja 47 luvun 1 §:n sekä työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin, 29 §:n 1 momentin, 31 §:n 2 momentin ja 34 §:n 1 momentin nojalla työturvallisuusrikoksesta, tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta. Syytteen mukaan A ja B olivat laiminlyöneet huolehtia siitä, että katsomoiden ohjauslaitteen käyttö olisi ollut liikuntahallissa työskenteleviä ja muita paikalla olevia henkilöitä uhkaavien tapaturmien ehkäisemiseksi turvallista. Katsomoiden ohjauslaitteen käyttöä ja katsomoiden liikuttelua ei ollut järjestetty siten, että olisi annettu merkki liikuteltavien katsomoiden vaikutuspiirissä oleville. A ja B olivat tienneet, että katsomoiden käyttökytkimet sijaitsivat ohjauskaapissa, joka ei ollut lukittu, ja että sen vuoksi kuka tahansa oli voinut liikutella katsomoita. Kouvolan käräjäoikeuden tuomio 27.10.1998 Syyteoikeuden vanhentumista koskeva ratkaisu Syyte työturvallisuusrikoksesta vanhentui kahdessa vuodessa. Teon tapahtumahetki oli ollut 23.9.

1. Haastehakemus oli annettu tiedoksi A:lle 1.10.1998 ja B:lle 30.9.
2. Rikoslain 8 luvun 4 §:n mukaan, jos sama teko käsitti useamman rikoksen, rangaistuksen sai tuomita kaikista niistä niin kauan kun se sai tuomita jostakin niistä. Lainkohdan esitöiden (HE 40/1990 vp, s. 39) mukaan useampi rikos oli vanhentumissäännöksiä sovellettaessa katsottava tehdyksi samalla teolla vain silloin, jos voitiin pitää riidattomana, että kysymyksessä oli luonnollisen katsantokannan mukaan yksi teko. Syytteessä oli kysymys samasta teonkuvauksesta. Syyteoikeus virkarikoksesta ja kuolemantuottamuksesta vanheni viidessä vuodessa. Sen vuoksi syyte voitiin tutkia myös työturvallisuusrikoksen osalta. Perustelut pääasiaratkaisun osalta
3. Työturvallisuusrikos Työturvallisuuslain soveltamisala Käräjäoikeus totesi, että oikeuskäytännössä työturvallisuuslain mukaisia velvollisuuksia oli arvioitu enemmän työnantaja-asemasta lähtien kuin siitä, oliko loukkaantunut ollut työsuhteessa tuohon työnantajaan. Työturvallisuuslain työympäristöä, koneita ja laitteita koskeva määräykset velvoittivat työnantajaa riippumatta siitä, mihin tahoon mahdollinen vaara kohdistui. Työturvallisuusvastuu Rikoslain 47 luvun 1 §:ssä tarkoitetun työturvallisuusrikoksen varsinaisena tekijänä voi olla vain työnantaja tai tämän edustaja. Työnantajan edustajia olivat ne, jotka työnantajan sijasta johtivat ja valvoivat työtä. Tärkeimpänä vastuuaseman tunnusmerkkinä oli jonkinasteinen esimiesasema. Henkilön tehtäviin tuli kuulua johtaa ja valvoa alaistensa, muiden esimiesten tai työntekijöiden työtä. Tämä koski myös virkasuhteessa olevia. Työturvallisuusrikoksen tekomuotona voi olla työturvallisuusmääräysten rikkominen joko tahallisesti tai huolimattomuudesta. Lainkohdan esitöiden (HE 94/1993 vp, s. 166) mukaan rangaistussäännös koskisi lähinnä työturvallisuuslaissa tai sen nojalla annetuissa valtioneuvoston päätöksissä olevien turvallisuusmääräysten rikkomista. Erityisesti organisaation keskijohto ja työnjohto olivat sellaisessa asemassa, johon liitettiin esimerkiksi vaatimus tietoisuudesta valvomansa työskentelypaikan koneiden ja laitteiden todellisesta kunnosta. A oli kaupungin talonrakennuspäällikkö, jonka toimenkuvaan kuului kiinteistöjen rakentaminen, hoito ja ylläpito. B:n työtehtäviin hänen kiinteistörakennusmestarin tehtävässään kuului kyseessä olevan koulun rakennukset ja laitteet. A ja B olivat edellä sanotun perusteella kumpikin työturvallisuuslain mukaisessa vastuussa toimialansa laitteiden turvallisuudesta. He olivat kumpikin olleet tietoisia siitä, että ohjauslaite ei ollut ollut lukitussa kaapissa ja että sitä olivat käyttäneet muutkin kuin kaupungintalon käyttöpäivystäjät. A ja B olivat vedonneet siihen, ettei heillä olisi ollut toimivaltuuksia syytteessä tarkoitettuihin muutoksiin eikä myöskään taloudellista päätösvaltaa, koska A:n päätösvalta rajoittui 50 000 markan ja B:n 10 000 markan kertahankintoihin. He eivät kuitenkaan olleet väittäneet, että heidän menettelynsä olisi johtunut tästä syystä, vaan siitä, ettei heillä ollut ollut aihetta epäillä laitteen käytön turvallisuutta. Käräjäoikeus totesi, että toimivaltuuksien puuttuessa jo pelkkä havaituista riskiolosuhteista ilmoittaminen poisti vastuun. Työsuojelutarkastusten vaikutuksesta A ja B olivat lausuneet, että urheiluhallin käyttölaite oli hyväksytty laitteen käyttöönottotarkastuksessa eikä siitä ollut myöhemmissäkään työturvallisuustarkastuksissa huomautettu. Sen käytössäolon aikana ei ollut ilmennyt turvallisuusriskejä. Käräjäoikeus totesi, ettei tapahtumaa edeltänyt viranomaistarkastus, jossa ei ollut löytynyt huomautettavaa työpaikan laitteista, koneista tai työoloista, poistanut työnantajan vastuuta. Tuomioistuin voi kuitenkin ottaa tarkastuksen huomioon arvioidessaan tapahtuman ennalta-arvattavuutta. Syyksilukeminen Käräjäoikeus katsoi selvityksi, että A ja B olivat rikkoneet syytteessä mainittuja työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin, 29 §:n 1 momentin ja 31 §:n 2 momentin säännöksiä laiminlyömällä huolehtia siitä, että liikuntahallin sähköisesti toimivien katsomoiden käyttökytkimet olisivat sijainneet lukitussa ohjauskaapissa ja että katsomoiden siirtokoneiston käyntiin laittaminen olisi järjestetty siten, että siitä olisi annettu merkki katsomoiden vaikutuspiirissä oleville. He olivat näin laiminlyöneet huolehtia siitä, että ohjauslaitteen käyttäminen olisi ollut turvallista. Heillä oli ollut työnantajan edustajina esimiesasemansa perusteella velvollisuus huolehtia edellä sanotun ohjauslaitteen turvallisuudesta. Menettelyllään he olivat syyllistyneet työturvallisuusrikokseen.
4. Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen Käräjäoikeus totesi, että rikoslain

§:ssä säännellyn tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö oli jätetty avoimeksi. Virkavelvollisuuden vastaisen menettelyn sisältöä ei ollut katsottu mahdolliseksi määritellä tyhjentävästi lakien ja asetusten perusteella. Lain esitöissä oli viitattu valtion virkamieslaissa olevaan virkamiehen velvollisuuteen tehtävien asianmukaisesta suorittamisesta. Asianmukaisen menettelyn oli todettu tarkoittavan myös normaalia, tavanomaista huolellisuutta ja sitä, että virkamiehen oli virkaa hoitaessaan otettava huomioon, mitä viran laadusta ilmeisesti seuraa. Edellä sanotun perusteella virkavelvollisuuden laiminlyönti voi toteutua myös siten, että työturvallisuudesta vastuussa olevat virkamiehet rikkovat työturvallisuuslain määräyksiä. A ja B olivat 1 kohdassa tarkoitetulla menettelyllään jättäneet täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Huomioon ottaen teon haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat, se ei ollut kokonaisuudessaan vähäinen, joten A ja B olivat syyllistyneet tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. 3. Kuolemantuottamus Tapahtumien kulku Käräjäoikeus lausui, että X oli jäänyt liikuteltavaa katsomoa sisään ajettaessa katsomorakenteiden ja hallin kannatinpilarin väliin. Asiassa ei ollut ilmennyt, että kukaan olisi kiinnittänyt huomiota X:n poistumiseen pelikentältä, jossa pelaaminen oli jatkunut tauotta samanaikaisesti kuin katsomoa oli siirretty hallin jakaneen paljeseinän takana. X:n oli täytynyt paljeseinän toiselle puolelle päästäkseen joko työntää voimakkaasti jäykkää seinää edellään tai, mikä on epätodennäköisempää, vetää seinää sisäänpäin jonkun avustuksella saadakseen aikaan sisäänmentävän raon seinän ja kannatinpilarin väliin. Oletettavasti katsomo oli ollut tuolloin jo osittain sisään ajettuna. Kun sen ajoa oli sitten alettu jatkaa, X ei ollut päässyt pilarin ja katsomon välistä ulos. Laiminlyöntirikokset Oikeuskirjallisuuden mukaan laiminlyönnin syy-yhteys todettiin kysymällä, olisiko laiminlyöty teko estänyt seurauksen. Laiminlyönnin syy-yhteydestä ei yleensä voinut olla mitään varmaa tietoa. Laiminlyönnillä aiheuttaminen edellytti sitä, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi riittävällä todennäköisyydellä estänyt vahinkoseurauksen. Käytännössä pelkkä epävarmuus syy-yhteydestä ei ollut riittänyt syytteen hylkäämiselle. Korkein oikeus oli ratkaisukäytännössään edellyttänyt rankaisemiselta sitä, että laiminlyöty teko olisi todennäköisesti estänyt vahinkoseurauksen. Ennalta-arvattavuus Käräjäoikeus totesi, että rangaistusvastuun edellytyksenä oli, ettei seuraus ollut aivan epätodennäköinen tai että teko oli yleisen elämänkokemuksen mukaan omiaan aiheuttamaan sattuneen kaltaisen vahingon. Toteutuneen tapahtumainkulun oli oltava tekijän näkökulmasta ennakoitavissa. Ennakoitavuus ei edellyttänyt sitä, että aiheuttaja oli tosiasiassa mieltänyt vahinkoseuraamuksen. Riitti, että hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt mieltää sen sattumisen mahdollisuus. Syyksilukeminen Käräjäoikeus arvioi, että yleisellä tasolla oli ollut ennakoitavissa riski siitä, että jonkun henki tai terveys saattaa joutua vaaraan katsomoita liikuteltaessa silloin kun niitä liikuttavat muut henkilöt kuin ne, joille katsomoiden käyttäminen oli uskottu. Katsomorakenteen liikkeelle saaminen oli edellyttänyt vain kytkimen painamista. Rakenteen liikuttaminen oli ollut mahdollista, vaikka näköyhteyden estävä paljeseinä oli ollut alhaalla. Käyttölaite oli myös sijainnut sellaisen matkan päässä katsomorakenteista, että sen luota ei ollut ollut mahdollista nähdä tarpeeksi selvästi katsomorakenteiden taakse. A ja B olivat kohdassa 1 sanotulla tavalla laiminlyöneet valvoa ohjauslaitteen käytön turvallisuutta. Käräjäoikeus arvioi, että jos ohjauslaite olisi ollut lukitussa kaapissa ja jos siirtokoneiston käyttöönlaittaminen olisi ollut järjestetty niin, että merkinantolaite olisi ilmaissut katsomorakenteen käyntiin laittamisen katsomoiden vaikutuspiirissä oleville, X:n kuolemaa ei olisi tapahtunut. X oli ollut kuollessaan 13-vuotias ja siten tarpeeksi kehittynyt havaitakseen varoitusmerkin ja varoakseen, jos sellainen merkinanto olisi tapahtunut. Laitteen käyttämisen estäminen lukitsemalla kaappi olisi johtanut siihen, että laitetta olisi käyttänyt vain siihen valtuutettu henkilö, joka olisi käyttänyt sitä asianmukaisella ammattitaidolla. Käräjäoikeuden arvion mukaan oli riittävän todennäköistä, että kaapin lukittuna pitäminen ja käynnistämisen varustaminen merkinantolaitteella olisivat estäneet X:n kuoleman. A ja B olisivat heidän ammattitaitonsa huomioon ottaen voineet mieltää tällaisen onnettomuuden sattumisen mahdollisuuden. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat syyllistyneet kuolemantuottamukseen. Tuomiolauselma Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n rikoslain 21 luvun 8 §:n,

§:n ja 47 luvun 1 §:n sekä työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin, 29 §:n 1 momentin ja 31 §:n 2 momentin nojalla työturvallisuusrikoksesta, tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta 60 päiväsakon suuruisiin sakkorangaistuksiin. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Raija Peltonen sekä lautamiehet Anne Nissinen, Heli Shemeikka ja Vilho Rantala. Kouvolan hovioikeuden tuomio 29.6.2000 A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui syytekohdittain:

1. Työturvallisuusrikos Rikoslain 8 luvun 4 §:n esitöissä todettiin, että useampi rikos olisi katsottava vanhentumissäännöstä sovellettaessa tehdyksi samalla teolla vain silloin, kun voitiin pitää riidattomana, että kysymyksessä on luonnollisen katsantokannan mukaan yksi teko. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta esitöissä mainittiin samalla teolla tehdyt pahoinpitely ja kuolemantuottamus. Syyttäjä oli väittänyt, että A ja B olivat rangaistavaksi säädetyllä laiminlyönnillään aiheuttaneet X:n kuoleman. Syytteessä oli selvästi kysymys yhdestä teosta, joka käsitti useampia rikoksia, joten syyte-oikeus syytteen teonkuvaukseen sisältyvistä rikoksista ei ollut vanhentunut. Syyttäjän rangaistusvaade oli perustunut siihen, että kuka tahansa paikalla ollut olisi voinut liikutella katsomorakenteita, koska katsomon ohjauskaappi ei ollut ollut lukittu, ja siihen, että A ja B olivat laiminlyöneet huolehtia siitä, että katsomoiden liikkuessa olisi kuulunut varoitusääni. Työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan työnantajan oli tarkoin otettava huomioon kaikki, mikä työn laatuun, työolosuhteisiin, työntekijän ikään, sukupuoleen, ammattitaitoon ja hänen muihin edellytyksiinsä katsoen kohtuudella oli tarpeellista työntekijän suojelemiseksi joutumasta työssä alttiiksi tapaturmille tai saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen. Tässä tarkoituksessa työympäristöä oli myös jatkuvasti tarkkailtava sekä ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tapaturmien, terveyshaittojen sekä vaaratilanteiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentissa säädettiin, että koneiden, paineastioiden, nosto- ja kuljetusvälineiden sekä muiden niihin verrattavien teknillisten laitteiden tuli olla niitä työskenteleviä ja muita työpaikalla olevia henkilöitä uhkaavien tapaturmien ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisesti rakennetut, sijoitetut ja asennetut sekä varustetut tarpeellisin suojalaittein ja merkinnöin. Säännöksessä puhuttiin myös muista työpaikalla olevista henkilöistä. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella oli kuitenkin epäselvää, tarkoitettiinko muilla henkilöillä myös täysin ulkopuolisia henkilöitä. Työturvallisuuslain 31 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin voimansiirtolaite tai muu laajalle ulottuva koneisto pantiin käyntiin, oli siitä annettava kaikille laitteen tai koneen vaikutuspiirissä oleville työntekijöille merkki heille ennakolta tunnetuksi saatetulla tavalla. X ei ollut ollut C:n kaupungin työntekijä. Työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin ja 31 §:n 1 momentin säännökset eivät sanamuotonsa mukaan soveltuneet tapaukseen ja 29 §:n 1 momentin soveltuminen oli epäselvää. Tässä asiassa rangaistavan menettelyn sisältö tulisi siten hakea vastaajien vahingoksi säännöksistä, joiden soveltuvuus työpaikan ulkopuolisiin henkilöihin on epäselvää. Säännöstä oli epäselvässä tilanteessa tulkittava laillisuusperiaatteen mukaisesti vastaajan eduksi. Syyte työturvallisuusrikoksesta oli siten hylättävä. 2 ja
2. Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen ja kuolemantuottamus Merkinantolaitteen puuttumisen vaikutus A:n ja B:n syyllisyyteen perustui ajatukselle, että menettelyn rangaistavuutta harkittaessa voitiin ottaa huomioon teknisen kehityksen mukanaan tuomat vaikutukset aikanaan hyväksytysti käyttöönotettuun laitteeseen. Tätä samoin kuin ohjauskaapin lukollisuutta oli tarkasteltava yleisten tuottamusta koskevien säännösten ja periaatteiden kannalta. Tällöin oli ratkaisevaa, oliko tapahtuma ollut ennalta arvattavissa ja olisivatko A ja B toimenpiteillään voineet estää tapahtuman. Liikuntatila oli ollut tapahtumahetkellä seurakunnan käytössä. Katsomorakenteita olivat siirtäneet seurakunnan järjestämässä liikuntatilaisuudessa ohjaajina toimineet pojat. He eivät olleet olleet laitteiden käyttäjinä ulkopuolisen asemassa vaan olivat edustaneet tilan käyttäjää. Ohjauskaapin lukittuna oleminen ei olisi välttämättä estänyt paljekatsomoiden liikuttelua tällaisessa tapauksessa, koska mahdollista olisi ollut, että tilan käyttöoikeuden vuokranneelle olisi luovutettu ohjauskaapin avain. Avain olisi siten voinut olla seurakunnan kerhon ohjaajien käytössä. X oli ollut ensimmäistä kertaa seurakunnan järjestämässä liikuntatilaisuudessa eikä hänelle ollut kerrottu katsomorakenteiden toiminnasta eikä siitä, miten katsomon alle joutuneiden pallojen kanssa tuli menetellä. Vaikka katsomon koneistoon olisi ollut liitettynä merkinantolaite, oli epävarmaa, olisiko se näissä olosuhteissa vaikuttanut tapahtumien kulkuun. Edellä mainituilla perusteilla X:n kuolemaa oli pidettävä lähinnä tapaturmana, jonka tapahtumisen mahdollisuutta A ja B eivät olleet voineet mieltää. Laitteiston puutteet eivät olleet olleet niin ilmeisiä, että heidän olisi pitänyt ne huomata. A ja B eivät siten ole syyllistyneet heidän syykseen väitettyihin kuolemantuottamukseen ja tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, joten niitä koskeva syyte oli hylättävä. Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti A:n ja B:n heille tuomitusta rangaistuksesta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Hoppu, Sakari Pasila ja sijaisjäsen Seija Pälsi, joka myös esitteli asian. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän toisti käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen. A ja B antoivat pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Työturvallisuusrikos Syytteen mukaan A ja B olivat laiminlyöneet työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin huolehtia siitä, että koulun yhteydessä olevan liikuntahallin sähköisesti liikuteltavien katsomoiden ohjauslaitteiden käyttäminen olisi ollut liikuntahallissa työskenteleviä ja muita työpaikalla olevia henkilöitä uhkaavien tapaturmien ehkäisemiseksi turvallista. Katsomoiden käyttökytkimet olivat sijainneet lukitsemattomassa ohjauskaapissa, joten kuka tahansa oli voinut liikutella katsomoita. Katsomoiden liikuttelusta ei myöskään ollut annettu katsomoiden vaikutuspiirissä oleville lain 31 §:n 1 momentin edellyttämää merkkiä. Syytteen mukaan A:n ja B:n laiminlyönnistä, joka samalla käsitti myös tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen, oli ollut seurauksena seurakunnan peli-iltaan osallistuneen X:n kuolema. Jutussa on ensinnäkin kysymys siitä, soveltuvatko työturvallisuuslain säännökset syytteessä kuvattuun tilanteeseen eli voidaanko A:n ja B:n mahdollista rikosoikeudellista vastuuta koulun laitteiden syytteessä kuvatusta vaarallisuudesta arvioida työturvallisuuslain säännösten nojalla, kun tila, jossa laitteet sijaitsivat, on ollut ulkopuolisen yksinomaisessa käytössä. Työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentilla, jossa säädetyn velvollisuuden rikkomisesta syytteessä vaaditaan rangaistusta, pyritään suojaamaan teknisillä laitteilla työskenteleviä ja muita työpaikalla olevia henkilöitä. Velvollisuus huolehtia laitteiden turvallisuudesta kuuluu työnantajalle ja rikosoikeudellinen vastuu velvollisuuden laiminlyönnistä saattaa kohdistua työnantajan edustajaan. Saman lain 6 §:ssä, jossa säädettyyn vastuuseen syytteessä ei ole vedottu, säädetään mitkä lain säännöksistä soveltuvat muun muassa sellaiseen rakennuksen omistajaan ja haltijaan, joka ei samalla ole työnantajan asemassa. Näihin lainkohtiin mainittu 29 § ei kuulu. Syytteessä teonkuvaus rajoittuu tilanteeseen, jossa sali on 23.9.1996 ollut seurakunnan käytössä ja jolloin paikalla ei ole ollut eikä ole edellytetty olevan ketään C:n kaupungin työntekijää tai muuta kaupungille työtä tekevää henkilöä. Tästä syystä jutussa ei ole ollut kysymys siitä, miten laitteita käytetään, ketkä niitä käyttävät ja miten ne olisivat vaarallisia työntekijälle tai muulle työpaikalla olevalle silloin, kun sali on jonkun työpaikkana, esimerkiksi tavallisena koulupäivänä tai kun salia siivotaan. Syyte ei myöskään perustu siihen, että A ja B olisivat rakennuksen omistajan edustajina vastuussa rakennukseen liitettyjen laitteiden turvallisuudesta. Syytesidonnaisuudesta johtuen syyksilukeminen tässä asiassa edellyttäisi työturvallisuuslain 29 §:n soveltamista siten, että lainkohta kattaa myös syytteessä mainitun tilanteen. Tämä merkitsisi tulkintaa, jonka mukaan säännöstä sovellettaisiin silloinkin kun tilaa, jossa laite on, käytettäisiin muuhun kuin työntekoon eikä laitteen terveydelle aiheuttamalla vaaralla olisi mitään liittymäkohtaa työn suorittamiseen. Tällaiseen laajentavaan ja säännöksen sanamuodosta poikkeavaan tulkintaan syytetyn vahingoksi ei ole perusteita päätyä. Sen vuoksi A:han ja B:hen kohdistunut syyte työturvallisuuslain rikkomisesta hylätään. Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen ja kuolemantuottamus A on toiminut C:n kaupungin virkasuhteisena talonrakennuspäällikkönä, jonka tehtäviin on kuulunut kaupungin kiinteistöjen hoito ja ylläpito. B on toiminut sanotun kaupungin virkasuhteisena kiinteistörakennusmestarina, jonka tehtäviin on kuulunut D:n koulun laitteista huolehtiminen. He ovat virassaan laiminlyöneet huolehtia siitä, että koulun liikuntahallin sähköisesti toimivan paljekatsomon ohjauslaitteiden käyttö olisi ollut turvallisesti järjestetty esimerkiksi siten, että katsomon siirtokoneiston käynnistämisestä olisi ilmoitettu äänimerkillä katsomon liikkeen vaikutuspiirissä oleville. Laiminlyönnistä on ollut seurauksena, että X on käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin jäänyt katsomon ja kannatinpilarin väliin puristuksiin ja kuollut. Virkavelvollisuuden rikkomista ei voida kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä. A ja B ovat siten kumpikin syyllistyneet tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja kuolemantuottamukseen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. A ja B tuomitaan kumpikin rikoslain 21 luvun 8 §:n ja

§:n nojalla tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen 50 päiväsakon rangaistukseen. Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen (eri mieltä) ja oikeusneuvokset Riitta Suhonen (eri mieltä), Kari Raulos, Markku Arponen (eri mieltä) ja Gustav Bygglin (eri mieltä). Esittelijä Mirja-Leena Nurmi (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Vanhempi oikeussihteeri Nurmi: Tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista ja kuolemantuottamusta koskevien syytekohtien osalta mietintö on Korkeimman oikeuden tuomiossa lausuttu. Työturvallisuusrikosta koskevalta osalta Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa: Työturvallisuuslain soveltuminen Syytteen mukaan A ja B olivat laiminlyöneet työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin huolehtia siitä, että koulun yhteydessä olevan liikuntahallin sähköisesti liikuteltavien katsomoiden ohjauslaitteen käyttäminen olisi ollut liikuntahallissa työskenteleviä ja muita työpaikalla olevia henkilöitä uhkaavien tapaturmien ehkäisemiseksi turvallista. Katsomoiden käyttökytkimet olivat sijainneet lukitsemattomassa ohjauskaapissa, joten kuka tahansa oli voinut liikutella katsomoita. Katsomoiden liikuttelusta ei myöskään ollut annettu katsomoiden vaikutuspiirissä oleville lain 31 §:n 1 momentin edellyttämää merkkiä. Syytteen mukaan A:n ja B:n laiminlyönnistä, joka samalla käsitti myös tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen, oli ollut seurauksena seurakunnan peli-iltaan osallistuneen X:n kuolema. Jutussa on ensinnäkin kysymys siitä, soveltuvatko työturvallisuuslain säännökset tilanteeseen, jossa tapaturman uhri ei ole ollut kaupungin työntekijä. Työturvallisuuslakia sovelletaan sen 1 §:n mukaan työsuhteessa tehtävään työhön. Työnantaja tai työnantajan edustaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että olosuhteet työpaikalla vastaavat työturvallisuusmääräyksiä. Rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisen työturvallisuusrikoksen rangaistavuus ei edellytä, että teosta aiheutuisi työntekijälle jokin haitallinen seuraamus. Jos sivullinen on kuollut työnantajan laiminlyönnin vuoksi, työnantaja on tuomittu työturvallisuusrikoksesta, jos laiminlyönti on samalla vaarantanut myös työntekijöiden turvallisuuden (KKO 1982-II-66). Työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentin mukaan teknillisten laitteiden tulee olla turvalliset paitsi niillä työskentelevien myös muiden työpaikalla olevien henkilöiden kannalta. Lain esitöissä (KM 1954:10 ja HE 5/1957 vp) ei ole pohdittu, keitä lainkohdan tarkoittamat muut henkilöt voisivat olla. Korkein oikeus pitää perusteltuna oikeuskirjallisuudessakin esitettyä tulkintaa, jonka mukaan lainkohta velvoittaa työnantajaa huolehtimaan siitä, että koneet ja laitteet ovat turvallisia kaikkien niillä tehtävän työn vaikutuspiirissä oleskelevien kannalta (Pirkko K. Koskinen, Työturvallisuudesta, 1987, s. 68 - 69 ja Jorma Saloheimo, Työturvallisuusvastuun uusia perusteita, LM 1994, s. 58). Yllä mainituilla perusteilla sillä, että tapaturman uhriksi on joutunut sivullinen, ei ole tässä tapauksessa merkitystä työturvallisuuslain säännösten soveltuvuuden kannalta. Kaikki työpaikoilla sattuneet tapaturmat eivät kuitenkaan tule arvioitaviksi työturvallisuuslain säännösten nojalla. Tapahtuneen täytyy liittyä työnantajan laiminlyöntiin huolehtia työturvallisuusmääräysten noudattamisesta. Tapahtumapaikkana on ollut koulun yhteydessä oleva liikuntahalli. Liikuntahallissa olevia katsomoita joudutaan avaamaan ja sulkemaan esimerkiksi koulutyön, hallin iltakäytön, siivouksen ja huoltotöiden yhteydessä. Työtehtäviä suorittaessaan opettajat, siivoojat, kaupungin päivystäjät tai huoltomiehet joutuvat tarvittaessa menemään avattujen katsomorakenteiden taakse, jolloin katsomoiden liikuttelu vaarantaa heidän turvallisuutensa. Katsomoiden liikuttelu tällaisen työn yhteydessä voi vaarantaa myös liikuntahallissa oleskelevien muiden henkilöiden eli oppilaiden sekä koulutyön ulkopuolella erilaisiin harrastuksiin ja tilaisuuksiin osallistuvien henkilöiden turvallisuuden. Näillä perusteilla tapahtunutta voidaan arvioida työturvallisuusmääräysten nojalla. Työturvallisuusrikoksen syyteoikeuden vanhentuminen Syytteessä kerrotut teot on tehty hovioikeuden toteamin tavoin samalla teolla. A ja B voidaan siten tuomita työturvallisuusrikoksesta niin kauan kuin heidät voidaan tuomita kuolemantuottamuksesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyksilukeminen työturvallisuuslain säännösten rikkomista koskevalta osalta Katsomoiden liikuttelijalla oli ollut näköyhteys vain yhteen kolmesta hallin osasta silloin kun liikuntahallin paljeseinät ovat olleet alaslaskettuina. Käyttökytkimet olivat sijainneet lukitsemattomassa ohjauskaapissa, joten kuka tahansa oli voinut liikutella katsomoita. Katsomoiden liikuttelua ei myöskään ollut järjestetty muulla tavoin turvallisemmaksi, esimerkiksi antamalla katsomoiden vaikutuspiirissä oleville liikkumisesta varoittava merkkiääni. Katsomoiden liikutteluun on näin ollen liittynyt tapaturman vaara eikä katsomoiden ohjauslaitteen käyttäminen ole ollut työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentissa edellytetyin tavoin turvallista. Tapaturmaa edeltäneet vuonna 1983 pidetty vastaanottotarkastus ja vuonna 1984 pidetty työsuojelutarkastus eivät poista työnantajan vastuuta. Nämä tarkastukset ovat koskeneet liikuntahallia kokonaisuudessaan eikä niissä ollut erikseen kiinnitetty huomiota katsomoiden liikutteluun. Väitetty laiminlyönti ei myöskään liity pelkästään rakenteellisiin tekijöihin vaan myös liikuntahallissa noudatettuun käytäntöön. A:n toimenkuvaan talonrakennuspäällikkönä on kuulunut kaupungin kiinteistöjen rakentaminen, hoito ja ylläpito. B:n työtehtäviin kiinteistörakennusmestarina on kuulunut kyseessä olevan koulun rakennukset ja laitteet. Hän on ollut koulun henkilökunnan esimies. A ja B ovat kumpikin olleet vastuussa toimenkuvaansa kuuluneiden rakennusten ja laitteiden turvallisuudesta. He ovat käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin olleet tietoisia siitä, että katsomoiden käyttökytkimet eivät olleet lukitussa kaapissa ja että katsomoita liikuttelivat iltaisin muutkin kuin käyttöpäivystäjät. Korkein oikeus katsoo, että A ja B olisivat voineet ja heidän olisi pitänyt vastuuasemassaan havaita katsomoiden liikutteluun liittyvät vaaratekijät. Heillä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, että katsomorakennelmien liikuttelu olisi järjestetty turvallisemmaksi esimerkiksi siten, että ohjauskaappi olisi ollut lukittuna tai että katsomoiden liikuttelusta olisi annettu varoittava merkkiääni. Erityisesti vuonna 1991 tapahtuneen vahtimestarin viran lakkauttamisen jälkeen heidän olisi tullut arvioida uudelleen iltakäytön turvallisuutta. Näillä perusteilla Korkein oikeus pitää selvitettynä, että A ja B ovat laiminlyöneet huolehtia työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin siitä, että sähköisesti liikuteltavan katsomorakennelman avaaminen ja sulkeminen olisi voinut tapahtua työntekijöitä ja muita työpaikalla olevia henkilöitä uhkaavien tapaturmien ehkäisemiseksi turvallisesti. He ovat siten syyllistyneet rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin mukaiseen työturvallisuusrikokseen. Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavaa: Hovioikeuden tuomio kumotaan. A ja B tuomitaan kumpikin rikoslain 21 luvun 8 §:n,

§:n ja 47 luvun 1 §:n sekä työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin ja 29 §:n 1 momentin nojalla työturvallisuusrikoksesta, tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen 60 päiväsakon rangaistukseen. Oikeusneuvos Bygglin: Työturvallisuusrikoksen osalta kantani on Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Kuolemantuottamusta ja tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevista syytekohdista lausun seuraavaa: A:lle ja B:lle on vaadittu rangaistusta kuolemantuottamuksesta. Syytteessä on tältä osin vain viitattu väitetyn työturvallisuusrikoksen teonkuvaukseen. A ja B ovat siis syytteen mukaan syyllistyneet kuolemantuottamukseen laiminlyömällä huolehtia siitä, että liikuntahallissa työskenteleviä ja muita paikalla olevia henkilöitä uhkaavien tapaturmien ehkäisemiseksi katsomorakenteiden ohjauslaitteiden käyttö olisi turvallista. Laitteiden käyttöä ei ollut mitenkään estetty eikä katsomon siirtokoneiston käyntiin laittamista ollut järjestetty siten, että siitä annettiin merkki. Tämän työturvallisuusrikoksena kuvatun laiminlyönnin vuoksi liikuntakerhon ohjaajina toimineet henkilöt ovat yhdessä voineet avata ja sulkea katsomorakenteet, mistä syytteen mukaan on ollut seurauksena X:n kuolema. Kuolemantuottamuksen syyksilukeminen pelkän laiminlyönnin perusteella edellyttää siihen syyllistyneellä henkilöllä olleen tietty velvollisuus huolehtia siitä, ettei toisen henkilön turvallisuutta vaaranneta. Lisäksi edellytetään, että hän on tämän velvollisuutensa laiminlyönyt, ja että siitä on ollut seurauksena toisen henkilön kuolema. Tällainen velvollisuus voi kuulua virkatehtäviin tai johtua esimerkiksi työturvallisuutta koskevissa asioissa työnantajan edustajan asemasta. Myös rakennuksen haltijalla on katsottu olevan tällainen vastuuasema. Sellaisena kuin syyte kuolemantuottamuksesta A:ta ja B:tä vastaan on esitetty, heidän velvollisuutensa vastata siitä, ettei X:n turvallisuus vaarannu, on perustunut niihin työturvallisuuslain säännöksiin, joihin on viitattu, ja heidän asemaansa työnantajan edustajina työturvallisuuslain mukaan. Heidän mahdollinen vastuunsa X:n turvallisuudesta salin ollessa seurakunnan käytössä ei, kuten Korkeimman oikeuden tuomiosta selviää, voi johtua syytteessä mainitun työturvallisuusvelvoitteen väitetystä rikkomisesta. Syytteen teonkuvauksessa ei ole esitetty minkä muun velvollisuuden perusteella A:lla ja B:llä on ollut vastuu X:n turvallisuudesta ja terveydestä. Syytetyllä on oikeus lausua kaikista häneen kohdistuneista vaatimuksista eikä hänen syykseen siksi voida lukea sellaista tekoa tai laiminlyöntiä, jota syytteessä ei ole selostettu. Tämän syytesidonnaisuuden periaatteen ja työturvallisuusrikoksesta esitetyn syytteen hylkäämisen johdosta hylkään myös kuolemantuottamusta koskevan syytteen. Vastaavasti kuin kuolemantuottamus myös tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen on syytteen teonkuvauksen mukaan tapahtunut yksinomaan työturvallisuuslaissa säädettyjen tiettyjen velvollisuuksien rikkomisella. Muihin virkaan liittyviin velvollisuuksiin ei syytteessä ole vedottu. Näin ollen hylkään myös tämän syytteen. Edellä mainituilla perusteilla jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi. Oikeusneuvos Arponen: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin. Presidentti Heinonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Arponen.