2002 false KKO:2002:69 Sähkömarkkinakeskus oli myöntänyt A Oy:lle luvan harjoittaa sähköverkkotoimintaa kaupungin alueella ja siirtänyt alueella aikaisemmin sähköverkkotoimintaa harjoittaneen B Oy:n sähköverkon ja muun toimintaan tarvittavan omaisuuden A Oy:lle. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että B Oy:n sanottuun sähköverkkotoimintaan liittyvä liiketoiminnan menetys oli otettava huomioon arvioitaessa A Oy:n B Oy:lle maksettavaa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 30 §:n 1 momentissa tarkoitettua korvausta ja että korvaus oli arvioitava ensisijaisesti tuottoarvomenetelmällä, jolloin korvauksen määräämisen perusteeksi tuli ottaa se kohtuullinen tuotto, jonka B Oy olisi saanut sähköverkkotoimintaan sijoittamalleen pääomalle. (Ään.) LunastusL 30 § 1 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Lunastuslupa Sähkömarkkinakeskus oli 17.12.1996 antamallaan päätöksellä siirtänyt Vieska Energia Oy:n Nivalan sähköasemaan liittyvän enintään 20 kilovoltin (kV) jännitetason sähköverkon, sähköverkkotoiminnan edellyttämät Vieska Energia Oy:n omistamat kiinteistöt, rakennukset ja muut rakennelmat sekä sähköverkkoon liittyvät maankäyttöoikeudet ja liittymissopimukset Revon Sähkö Oy:n omistukseen. Päätöksen ehtojen mukaisesti Revon Sähkö Oy haki lunastustoimitusta Kalajokilaakson maanmittaustoimistoon 7.1.1997 toimittamallaan hakemuksella. Lunastustoimitus Lunastustoimituksessa Vieska Energia Oy vaati, että lunastuskorvauksen kohteenkorvaus oli määrättävä sähköverkon tuoton perusteella. Sähköverkko oli tuottanut vuonna 1996 todellista tuottoa 5,1 miljoonaa markkaa ja vuotuista nettotuottoa 3,3 miljoonaa markkaa. Vuotuisen tuoton nykyarvo oli siten neljän prosentin mukaan pääomitettuna 82,5 miljoonaa markkaa. Mainittuun määrään sisältyi vaatimus haitankorvauksesta sillä perusteella, että lunastuksen johdosta yhtiön toiminta supistui, jolloin jäljelle jäävä omaisuus oli ylimitoitettua eikä hallinnollisia kustannuksia voitu nopeasti vähentää. Tästä johtuen yhtiölle aiheutui vuotuista haittaa 400 000 markkaa ja sen liiketaloudellinen kannattavuus väheni ainakin 10 miljoonalla markalla. Vieska Energia Oy vaati vielä vahingonkorvausta sen johdosta, että sille aiheutui lunastuksen johdosta Padingin voimalaitoksen pumppaamoiden velvoitesähkön toimittamisesta kustannuksia vuosittain 214 422 markkaa. Vahingonkorvaus oli pääomitettuna 5,36 miljoonaa markkaa. Vieska Energia Oy:n lunastuskorvausvaatimus oli yhteensä 87,9 miljoonaa markkaa. Revon Sähkö Oy vaati, että lunastushinta tuli määrätä sähköverkon nykykäyttöarvon mukaisesti korjaustarpeet huomioon ottaen, jolloin lunastuskorvaus olisi 13 721 046 markkaa. Sanotusta lunastuskorvauksesta oli vähennettävä Revon Sähkö Oy:n Vieska Energia Oy:lle ja sen edeltäjille maksamat liittymismaksut nykyrahaksi muutettuna eli yhteensä 8 750 083 markkaa. Lunastuskorvaukseksi muodostui tällöin 4 790 963 markkaa. Lunastustoimikunta totesi 11.12.1997 antamassaan päätöksessä, että kauppa- ja teollisuusministeriö oli 29.5.1995 lisännyt Pohjanmaan sähköhuollon aluetoimikunnan vahvistamaan aluesuunnitelmaan jakelualueen muutoksen, jolla Nivalan kaupunki oli sisällytetty kokonaisuudessaan Revon Sähkö Oy:n jakelualueeseen. Aluesuunnitelma, jossa Nivalan kaupungissa 20 kV:n jännitetasolla tapahtuvasta sähkönjakelusta oli vastannut Vieska Energia Oy, oli tältä osin kumottu. Lunastustoimikunta lausui, että jollei sähköverkkoa siirrettäisi uudelle verkkoluvan haltijalle, tällä olisi mahdollisuus rakentaa uusi verkko vanhan tilalle muutaman vuoden kuluessa. Tällä ja muilla ilmoittamillaan perusteilla lunastustoimikunta katsoi, ettei Vieska Energia Oy menettänyt tuottoa, joka voitaisiin ottaa korvauksen perustaksi. Täten lunastustoimikunta päätti määrätä lunastuskorvauksen sähköverkon teknisen nykyarvon perusteella. Lunastustoimikunta katsoi, ettei velvoitesähkön toimittamista ja aikaisemmin maksettuja liittymismaksuja ollut otettava huomioon korvausta määrättäessä. Lunastustoimikunta velvoitti Revon Sähkö Oy:n maksamaan Vieska Energia Oy:lle asiassa hankitun Sähköenergialiitto ry Senerin antaman asiantuntijalausunnon mukaisesti lunastuskorvaukseksi 11 miljoonaa markkaa. Muutoksenhaku Pohjois-Suomen maaoikeudessa Vieska Energia Oy vaati, että Revon Sähkö Oy:n maksettava lunastuskorvaus korotetaan 87,9 miljoonaan markkaan. Revon Sähkö Oy, joka oli hankkinut lunastustoimikunnan päätöksen jälkeen Energia-Ekono Oy:n lausunnon sähköverkon nykyarvosta, vaati lausuntoon nojautuen, että lunastuskorvaus alennetaan huomioon ottaen vähennyksenä sen maksamat liittymismaksut 3 268 846 markkaa 131 154 markkaan. Maaoikeuden tuomio 14.12.1999 Kohteenkorvaus Maaoikeus totesi, että kauppa- ja teollisuusministeriö oli 29.5.1995 antamallaan päätöksellä lisännyt Pohjanmaan sähkönhuollon aluesuunnitelmaan jakelualueen muutoksen niin, että Nivalan kaupungin alue kuului kokonaisuudessaan Revon Sähkö Oy:n jakelualueeseen. Maaoikeus katsoi kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen merkitsevän sitä, että Vieska Energia Oy:n lupa harjoittaa sähköverkkotoimintaa 20 kV:n sähköverkossa oli peruuntunut. Tällä oli katsottava olevan samanlainen vaikutus kuin jos sähköverkkolupa olisi peruutettu sähkömarkkinalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sähkömarkkinakeskus oli 12.2.1996 antanut päätöksen niistä toimenpiteistä, joihin oli ryhdyttävä sähköverkkotoiminnan siirron johdosta jatkuvan verkkotoiminnan ylläpitämiseksi. Päätös oli määrätty olemaan voimassa siihen saakka, kunnes sähköverkko oli vapaaehtoisella kaupalla tai lunastustoimituksella siirtynyt Revon Sähkö Oy:n haltuun. Revon Sähkö Oy ja Vieska Energia Oy eivät olleet päässeet sopimukseen verkon siirtämisestä. Sähkömarkkinakeskus oli 17.12.1996 Revon Sähkö Oy:n hakemuksesta antanut edellä mainitun päätöksen Vieska Energia Oy:n omaisuuden siirtämisestä Revon Sähkö Oy:lle. Kohteenkorvauksen perusteita arvioidessaan maaoikeus totesi, että sähkömarkkinalain 10 §:n 1 momentti tosin edellyttää, että verkonhaltija myy sähkön siirtopalveluja kohtuullista korvausta vastaan, ja lain 14 §:n 2 momentti, että verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista. Koska lain 8 §:n 2 momentissa ei kuitenkaan viitata 10 tai 14 §:ään, on lunastuskorvausta määrättäessä lähtökohtana kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) edellyttämä käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Lunastuslain perusteluissa todetaan, että lunastuskorvaus on määrättävä sen mukaan, mitä luovuttaja menettää, eikä sen mukaan, mitä lunastaja saa. Maaoikeus totesi lunastuslain 29 §:n edellyttävän, että lunastettavan omaisuuden omistaja saa täyden korvauksen lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistään ja että lain 30 §:n 1 momentin mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Mikäli käypä hinta ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, arvioiminen on perustettava omaisuuden tuottoon tai siihen pantuihin kustannuksiin. Koska Vieska Energia Oy:ltä oli lunastettu yhtiön elinkeinotoiminnan harjoittamiseen käytettyä omaisuutta, oli kohteenkorvaus lunastuslain 32 §:n mukaan määrättävä ainakin niin suureksi kuin oli tarpeen vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle. Nivalan alueen 20 kV:n sähköverkon kauppa-arvoa on maaoikeudessa pyritty eri tavoin vertaamaan muihin vastaaviin vapaaehtoisiin sähköyhtiöiden kauppoihin. Vastaavanlaisia kauppoja ei ollut todistelussa tullut selville. Näyttöä oli esitetty vain sellaisista hinnoista, joissa kaupat olivat koskeneet liiketoiminnallisten kokonaisuuksien myyntiä. Maaoikeus lausui, että kun verkkolupa annettiin jollekin yrittäjälle, eivät siirron kohteena olleet havaittavissa olevat pylväät ja johdot ja niitä yhdistävät laitteet, vaan liiketoiminta, jota harjoitetaan tietyllä alueella. Korvaus oli määrättävä Vieska Energia Oy:n menettämästä liiketoiminnasta. Lunastustoimikunnan määräämä sähköverkon tekniseen nykyarvoon perustuva lunastuskorvaus ei vastannut lunastuslain edellyttämää käyvän hinnan mukaista korvausta. Koska sähköverkon käypää arvoa ei voitu selvittää kauppa-arvomenetelmällä, sen arvo tuli määrittää tuottoarvon mukaan. Sähkömarkkinakeskus oli 12.2.1996 velvoittanut Vieska Energia Oy:n olemaan keskeyttämättä sähkönsiirtopalvelua, kunnes sähköverkko oli siirtynyt Revon Sähkö Oy:lle. Lunastuspäätöksessä 11.12.1997 oli määrätty, että Revon Sähkö Oy sai ottaa omaisuuden haltuunsa vasta, kun korvaukset oli maksettu. Revon Sähkö Oy oli suorittanut lunastustoimituksessa määrätyn korvauksen 17.12.1997, johon saakka Vieska Energia Oy oli voinut harjoittaa sähkönsiirtotoimintaa. Vastaanottamansa suullisen ja kirjallisen todistelun perusteella maaoikeus lausui, että Vieska Energia Oy:n Nivalan sähköverkon vuosien 1996 ja 1997 liikevoittojen keskiarvo oli noin 3 058 000 markkaa. Tämä laskelma perustui yksikköhintaan 12,2 penniä/kWh. Hinta oli sama, jonka Sähkömarkkinakeskus oli 12.12.1996 määrännyt sähkönsiirtohinnaksi päättäessään toimenpiteistä sähköverkon ylläpitämiseksi Nivalassa. Maaoikeus lausui, että koska sähkömarkkinalain säännökset eivät oikeuttaneet Sähkömarkkinakeskusta poikkeamaan kohtuullisesta hinnoittelusta väliaikaisissakaan sähkönsiirtoratkaisuissaan, ei voitu katsoa, että Sähkömarkkinakeskuksen määräämä yksikköhinta ei täyttäisi sähkömarkkinalain vaatimuksia hinnoittelun kohtuullisuudesta. Maaoikeus katsoi kuitenkin selvitetyksi, että sähköverkkoa ei ollut täysin pidetty kunnossa. Tämän vuoksi edellä mainittujen liikevoittojen määriin vaikuttavien kunnossapitokulujen olisi tullut olla huomattavasti eli noin kaksi kertaa suuremmat kuin tuloslaskelmat osoittivat. Kun tuloslaskelmiin merkittyihin aineisiin, tarvikkeisiin, ulkopuolisiin palveluihin, palkkoihin ja sosiaalikuluihin katsottiin menneen vuosina 1996 ja 1997 keskimäärin 410 462 markkaa, oli liikevoittojen keskiarvosta vielä vähennettävä sanotut 410 462 markkaa, jolloin vuotuiseksi tuotoksi saatiin 2 650 000 markkaa. Pääomittamalla tuoton viiden prosentin korkokannan mukaisesti, jota lunastustoimituksissa oli yleisesti käytetty korkokantana, maaoikeus katsoi, että Vieska Energia Oy:n tuoton menetys lunastuksen johdosta oli 53 miljoonaa markkaa, joka yhtiöllä oli oikeus saada lunastuslain mukaisena kohteenkorvauksena. Haitankorvaus Maaoikeus katsoi, että Vieska Energia Oy:lle ei ollut aiheutunut lunastuksesta pysyväisluonteista korvattavaa haittaa. Oli todennäköistä, että Vieska Energia Oy:n toiminnan supistumisesta aiheutui jonkinasteista haittaa ainakin lyhytaikaisesti, kun toiminta jouduttiin mukauttamaan uusiin olosuhteisiin. Tästä ei kuitenkaan ollut esitetty yksityiskohtaista selvitystä. Maaoikeus ei pitänyt uskottavana, että yhtiölle aiheutuisi toiminnan supistumisesta ilmoitettua 400 000 markan vuotuista haittaa, joten vaaditulle 10 miljoonan markan haitankorvaukselle ei ollut perustetta. Vahingonkorvaus Maaoikeus katsoi, että Vieska Energia Oy:lle aiheutui korvattavaa vahinkoa, koska se ei lunastuksen johdosta enää kyennyt toimittamaan Padingin pumppaamoille velvoitesähköä oman tuotannon siirtona. Maaoikeus arvioi esitetyn selvityksen perusteella, että sähkönsiirron omakustannushintana voitiin pitää 4 penniä/kWh, jolloin velvoitesähkön siirtokustannukset olisivat 10 000 markkaa vuodessa. Koska Revon Sähkö Oy perii sähkönsiirrosta 38,4 penniä/kWh, kustannukset olivat 96 000 markkaa vuodessa. Kun erotus 86 000 markkaa pääomitettiin viiden prosentin korkokannan mukaan, oli kustannusten ero 1 720 000 markkaa. Lisäksi Vieska Energia Oy joutui asentamaan pumppaamoille sähkömarkkinalain edellyttämät mittauslaiteet ja myös puhelinyhteyden, mistä aiheutui kustannuksia 50 000 markkaa. Maaoikeus katsoi, että Padingin velvoitesähkön toimittamisesta aiheutui Vieska Energia Oy:lle lunastuksen johdosta lisäkustannuksia 1 770 000 markkaa. Liittymismaksut Maaoikeus lausui, että Sähkömarkkinakeskuksen päätöksellä olivat sähköverkkoon liittyneet liittymissopimukset siirtyneet Revon Sähkö Oy:n omistukseen. Revon Sähkö Oy oli maksanut 31.7.1956 - 18.12.1991 liittymis- ja uusimismaksuja 3 268 846,81 markkaa, mitkä oli Vieska Energia Oy:n kirjanpidossa merkitty velaksi Revon Sähkö Oy:lle ja vastaavasti Revon Sähkö Oy:n kirjanpidossa saatavaksi Vieska Energia Oy:ltä. Maaoikeus totesi, ettei lunastustoimituksessa kuulunut tutkia, miten lunastettava omaisuus oli hankittu tai miten rakentaminen oli rahoitettu eikä niin muodoin liittymismaksujen luonnetta. Liittymissopimuksissa oli ehto, jonka mukaan Kalajokilaakson Sähkö Oy, joka oli Vieska Energia Oy:n edeltäjä, sitoutui maksamaan liittymismaksun takaisin, mikäli yhtiö lopetti toimintansa jostain muusta kuin kuluttajan aiheuttamasta tai ylivoimaisesta syystä. Lunastuksen johdosta Vieska Energia Oy:llä ei ollut mahdollisuutta jatkaa toimintaansa Nivalassa 20 kV:n verkossa. Tämän maaoikeus katsoi olevan ylivoimainen syy. Näin ollen toiminta lunastuksen kohteena olevassa sähköverkossa oli loppunut kuluttajan eli Revon Sähkö Oy:n aiheuttamasta syystä. Maaoikeus katsoi, ettei ollut perusteita vähentää liittymismaksuja lunastuskorvauksesta. Tuomiolauselma Lunastustoimikunnan päätöstä muutettiin seuraavasti: Kohteenkorvaus korotettiin 53 miljoonaan markkaan. Revon Sähkö Oy velvoitettiin edelleen maksamaan Vieska Energia Oy:lle velvoitesähkön toimittamisesta aiheutuneista lisäkustannuksista vahingonkorvauksena 1,77 miljoonaa markkaa. Revon Sähkö Oy velvoitettiin maksamaan korkoa kuusi prosenttia kohteenkorvauksesta 42 miljoonalle markalle ja vahingonkorvaukselle 18.12.1977 lukien. Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Kirsti Leino, maaoikeusinsinööri Markku T. Markkola sekä lautamiehet Tero Kupila ja Raimo Rajamäki. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin Revon Sähkö Oy:lle ja Vieska Energia Oy:lle. Revon Sähkö Oy vaati valituksessaan ensisijaisesti, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja sen Vieska Energia Oy:lle suoritettava lunastuskorvaus alennetaan 131 154 markkaan ja velvollisuus suorittaa vahingonkorvausta poistetaan. Toissijaisesti Revon Sähkö Oy vaati asian palauttamista maaoikeuteen. Vieska Energia Oy vaati valituksessaan, että lunastuskorvausten kokonaismäärä korotetaan 82,5 miljoonaan markkaan. Yhtiöt vastasivat toistensa muutoksenhakemuksiin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Taustatiedot Kauppa- ja teollisuusministeriö on Revon Sähkö Oy:n hakemuksesta 29.5.1995 tekemällään päätöksellä lisännyt Pohjanmaan sähkönhuollon aluesuunnitelmaan jakelualueen muutoksen siten, että Nivalan kaupungin alue kuuluu kokonaisuudessaan Revon Sähkö Oy:n jakelualueeseen. Samalla kauppa- ja teollisuusministeriö on päättänyt, että mikäli alueen 20 kilovoltin jännitetason verkon siirtämisestä ei päästä sopimukseen Vieska Energia Oy:n ja Revon Sähkö Oy:n välillä, sähkömarkkinakeskus päättää korvauksesta sähkömarkkinalain (386/1995) 8 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Sähkömarkkinakeskus on 12.2.1996 antamassaan päätöksessä määrännyt Vieska Energia Oy:n ja Revon Sähkö Oy:n ryhtymään toimenpiteisiin sähköverkkotoiminnan ylläpitämiseksi Nivalan kaupungissa sijaitsevan Nivalan sähköasemaan liittyvässä Vieska Energia Oy:n 20 kilovoltin jännitetason sähköverkossa. Vieska Energia Oy on määrätty suorittamaan sähkönsiirtopalveluja Revon Sähkö Oy:lle sähköverkon siirtokyvyn rajoissa. Revon Sähkö Oy:lle siirretyn sähkön siirtokorvaukseksi on määrätty 12 penniä siirrettyä kilowattituntia kohden. Siirtokorvaus on määrätty takautuvasti 1.11.1995 lukien. Päätös oli voimassa siihen saakka, kunnes sähköverkko vapaaehtoisella kaupalla tai lunastustoimituksessa siirrettiin Revon Sähkö Oy:n haltuun. Sähkömarkkinakeskus on 17.12.1996 tekemällään päätöksellä myöntänyt Revon Sähkö Oy:lle luvan hajoittaa sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkotoimintaa Nivalan kaupungin alueella. Samalla Sähkömarkkinakeskus on hylännyt Vieska Energia Oy:n vaatimuksen vastuualueen vahvistamisesta 20 kilovoltin jännitetason sähköverkossa tapahtuvalle sähköverkkotoiminnalle Nivalan kaupungin alueella. Sähkömarkkinakeskus on 17.12.1996 tekemällään päätöksellä siirtänyt Vieska Energia Oy:n Nivalan sähköasemaan liittyvän enintään 20 kilovoltin jännitetason sähköverkon, sähköverkkotoiminnan edellyttämät Vieska Energia Oy:n omistamat kiinteistöt, rakennukset ja muut rakennelmat sekä sähköverkkoon liittyvät maankäyttöoikeudet ja liittymissopimukset Revon Sähkö Oy:n omistukseen päätöksestä ilmenevin rajauksin. Viimeksi mainitun päätöksen ehtojen mukaisesti Revon Sähkö Oy on hakenut 7.1.1997 lunastustoimitusta Kalajokilaakson maanmittaustoimistolta. Kysymyksenasettelu Sähkömarkkinakeskuksen päätöksellä 17.12.1996 omistusoikeus päätöksessä mainittuun omaisuuteen on siirtynyt Revon Sähkö Oy:lle. Asiassa on kysymys sanotun omaisuuden lunastuslain mukaan määrättävästä korvauksesta. Kysymys on myös siitä, vaikuttaako verkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuutta koskeva sähkömarkkinalain 14 §:n 2 momentin säännös korvauksen arviointiin. Kohteenkorvaus Lunastuslain 29 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Lain 30 §:n 1 momentin mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus (kohteenkorvaus). Mikäli käypä hinta ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, arvioiminen on perustettava omaisuuden tuottoon tai siihen pantuihin kustannuksiin. Kun lunastetaan omaisuutta, jota sen omistaja pääasiallisesti käyttää elinkeinonsa harjoittamiseen, kohteenkorvaus on lain 32 §:n mukaan määrättävä ainakin niin suureksi kuin on tarpeen saman toimeentulon tarjoavan, lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle. Lunastuslain mukainen täyden korvauksen periaate sisältää pääsääntöisesti kaikkien rahana arvioitavissa olevien etujen menetysten korvaamisen. Täyden korvauksen tarkoituksena on saattaa omaisuuden luovuttaja lunastuksen jälkeen taloudellisesti yhtä edulliseen asemaan kuin missä hän ennen lunastusta oli (HE 179/1975 II s. 18). Vieska Energia Oy on harjoittanut ennen edellä mainittujen sähköverkon ja muun omaisuuden siirtymistä Revon Sähkö Oy:n omistukseen Nivalan alueella sähköverkkotoimintaa, mistä Vieska Energia Oy on saanut liiketuloja. Revon Sähkö Oy:n Sähkömarkkinakeskuksen päätöksellä 17.12.1996 saama yksinoikeus harjoittaa sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkotoimintaa Nivalan alueella on merkinnyt sitä, että Vieska Energia Oy on menettänyt tästä sähköverkkotoiminnasta saamansa liiketulot. Kysymys on siten sellaisesta sähköverkon siirtymisestä ja siitä johtuneesta sähköverkkotoiminnan menetyksestä, joka on rahana arvioitavissa. Tämän edun menetys tulee ottaa huomioon korvausta määrättäessä. Kysymys on tämän jälkeen siitä, millä arviointimenetelmällä korvaus on lunastuslain 30 §:n 1 momentin perusteella määrättävä. Lähtökohtana on lainkohdassa tarkoitettu käypä arvo, jolla puolestaan tarkoitetaan kohteen todennäköistä kauppahintaa vapailla markkinoilla arviointihetkellä (HE 179/1995 II s. 18). Korvauksen arviointi lainkohdan perusteella tapahtuu siis ensisijaisesti kauppa-arvomenetelmällä, jolloin määritettävä arvo perustuu kohteen todennäköiseen hintaan, ja toissijaisesti tuottoarvomenetelmällä, jolloin arvo perustuu kohteesta saatavaan tuottoon, tai kustannusarvomenetelmällä, jolloin arvo perustuu kohteen aikaansaamisesta aiheutuviin kustannuksiin, taikka mainittuihin menetelmiin perustuvalla yhdistelmämenetelmällä. Kuten maaoikeus on todennut, sille esitetyssä selvityksessä ei ole käynyt ilmi tähän tapaukseen verrattavia sähköyhtiöiden välisiä vapaaehtoisia kauppoja, joihin kauppahintavertailu voitaisiin perustaa. Revon Sähkö Oy on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut Vieska Energia Oy:n ja Oy Herrfors Ab:n kesken 29.1.2001 allekirjoitettuun aiesopimukseen, jonka mukaan Vieska Energia myy Oy Herrfors Ab:lle omistamansa sähkön ja kaukolämmön tuotanto- ja jakeluliiketoiminnan. Myytävään omaisuuteen kuuluu myös sähkönjakeluverkko Kalajoen sähköverkkoa lukuun ottamatta. Revon Sähkö Oy on katsonut kauppahinnan kuvaavan Vieska Energia Oy:n sähköverkkojen arvoa vapaaehtoisessa kaupassa. Vieska Energia Oy:n ilmoituksen mukaan kauppa on nyttemmin toteutunut. Korkein oikeus toteaa, että aiesopimuksen mukainen kauppa sisältää useiden erilaisten omaisuuserien myymisen yhteisellä kauppahinnalla. Epäselvää on, miten kauppahinta jakautuu eri omaisuuserien kesken. Selvitystä ei ole myöskään siitä, miten aiesopimuksessa tarkoitettu sähköverkko on verrattavissa kysymyksessä olevaan Nivalan sähköverkkoon. Ylipäätään kysymyksen ollessa tietyillä alueilla monopoliaseman omaavien sähköverkkotoimintojen kaupoista on vertailun tekeminen kauppojen välillä käyvän hinnan arvioimiseksi vaikeaa. Näistä syistä Korkein oikeus katsoo, ettei laissa tarkoitetun käyvän hinnan edellyttämää kauppahintavertailua voida tehdä yksin mainitun lisäselvityksen perusteella. Korvauksen arvioiminen käyvän hinnan perusteella kauppahintavertailuja tekemällä ei siten ole mahdollista. Korvausta ei tässä tapauksessa voida arvioida pelkästään kustannusarvomenetelmällä, koska arvioinnissa on otettava edellä lausutuin tavoin huomioon myös se, että Vieska Energia Oy on menettänyt Nivalan sähköverkon ylläpitämiseen liittyneen liiketoiminnan. Näin ollen korvauksen arvioinnin lähtökohdaksi tulee tässä tapauksessa ottaa omaisuuden tuotto. Lunastuslain esitöissä todetaan (HE 179/1975 II s. 19), että tuottoarvoa sovellettaessa on selvitettävä, millaisen puhtaan tuoton arvioitava kohde olisi todennäköisesti antanut. Tuottoarvon voidaan katsoa tarkoittavan kohteen vastaisessa käytössä syntyvien vuotuisten nettotuottojen nykyarvojen summaa. Maaoikeus on arvioinut kohteenkorvauksen asiassa esitettyjen Vieska Energia Oy:n vuosien 1996 ja 1997 verkkotoimintaa koskevien tuloslaskelmien perusteella. Maaoikeus on hyväksynyt lähtökohdaksi Nivalan sähköverkon liikevoitot sanotuilta kahdelta vuodelta, mutta on katsonut, että tuloslaskelmista ilmenevät vuotuiset kulut olivat liian pienet ja alentanut sen vuoksi korvauksen perusteeksi ottamaansa keskimääräisen vuotuisen liikevoiton määrää. Mainittuja kahden vuoden tilinpäätöstietoja, jotka osaksi ovat vielä sähköverkon siirtämispäätöksen jälkeiseltä ajalta, ei kuitenkaan voida pitää luotettavana arviointiperusteena, koska näin lyhyeltä ajalta laskettu liikevoitto toiminnan pitkäjänteisyys huomioon ottaen antaa vain sattumanvaraisen kuvan siitä, millaista tuottoa Vieska Energia Oy olisi voinut saada Nivalan sähköverkosta, jos sähköverkkoa ei olisi siirretty Revon Sähkö Oy:lle. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteltua arvioida sähköverkosta saatavaa tuottoa Vieska Energia Oy:n tuloslaskelmien pohjalta. Sähkömarkkinalain 14 §:n 2 momentin mukaan sähköverkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista. Säännöksen taustalla on sähköverkon omistajan monopoliasemasta aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Lain esitöiden mukaan hinnoittelun kohtuullisuus tarkoittaa sitä, että tulot saisivat kattaa verkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuulliset kustannukset sekä antaa sijoitetulle pääomalle kohtuulliseksi katsottavan tuoton (HE 138/1994 s. 15 ja 34). Kun otetaan huomioon mainittu sähkömarkkinalain 14 §:n 2 momentin säännös on tässä tapauksessa perusteltua ottaa korvauksen määräämisen perusteeksi se kohtuullisena pidettävä tuotto, jonka Vieska Energia Oy olisi saanut Nivalan sähköverkkotoimintaan sijoittamalleen pääomalle. Näin arvioitu tuotto pääomitetaan sitten nykyarvoon. Sähköverkkotoimintaan sijoitetulla pääomalla tarkoitetaan tässä tapauksessa lunastuslain mukaista kustannusarvoa, joka saadaan arvioimalla ensin, mitä toisen samanlaisen sähköverkkotoimintaan tarvittavan omaisuuden hankkiminen siirretyn tilalle tulisi arviointihetkellä maksamaan, ja ottamalla sitten huomioon kohteen iästä ja kunnosta aiheutunut arvon alentuminen. Kysymys on siten Nivalan sähköverkon korvauksen arviointihetken käyttöarvon määrittelemisestä. Kun näin on määritelty sähköverkkotoimintaan sijoitettu pääoma, on sen jälkeen määriteltävä asiassa esitetyn selvityksen perusteella se korkokanta, jonka avulla lasketaan kohtuullinen tuotto sanotulle pääomalle. Lopuksi on määriteltävä tuottoa pääomitettaessa käytettävä korkokanta. Asiassa on esitetty kaksi lausuntoa sähköverkon nykyisestä käyttöarvosta. Sähköenergialiitto ry Sener on antanut lunastustoimikunnan pyynnöstä 17.11.1997 päivätyn lausunnon, jossa se on saanut sähköverkon nykyarvoksi 11 miljoonaa markkaa. Energia-Ekono Oy on puolestaan antanut Revon Sähkö Oy:n toimeksiannosta 4.2.1999 päivätyn lausunnon, jossa on katsottu sähköverkon nykykäyttöarvon olevan 3,4 miljoonaa markkaa. Maaoikeudessa on kummankin arvion osalta kuultu todistajia. Koska maaoikeus on perustanut ratkaisunsa Nivalan sähköverkkotoiminnasta saatuun laskennalliseen tuottoon, se ei ole vastaanottamansa todistelun perusteella lausunut käsitystään edellä tarkoitetusta korvauksen arvioinnin perusteeksi tulevasta sähköverkon käyttöarvosta eikä myöskään näin määritellylle sijoitetulle pääomalle arvioitavasta kohtuullisesta tuotosta. Korkein oikeus ei voi tällaisessa tilanteessa ensimmäisenä oikeusasteena ratkaista näitä kysymyksiä, vaan asian käsittelyä on jatkettava maaoikeudessa. Tarkoituksenmukaista on, että maaoikeus määrittelee tällöin myös tuottoa pääomitettaessa käytettävän korkokannan. Asiaa uudelleen käsitellessään maaoikeuden tulee edellä kerrotulla tavalla arvioida sijoitetun pääoman arvo ja sille kohtuullinen tuotto sekä pääomittaa näin saamansa tuotto nykyarvoon. Jos näin arvioitu tuottoarvo on pienempi kuin sähköverkon kustannusarvo, korvaukseksi on kuitenkin lunastuslain 32 §:n nojalla määrättävä vähintään sanottu kustannusarvo. Haitankorvaus Vieska Energia Oy on vaatinut haitankorvausta sillä perusteella, että sen on sopeutettava toimintansa supistuneeseen liiketoimintaan. Menetettyään Nivalan sähköverkkotoiminnan yhtiön jäljelle jäävän omaisuuden liiketaloudellinen kannattavuus on huonontunut. Yhtiön jäljelle jäävä omaisuus on jäänyt tulevan toiminnan kannalta liian suureksi eikä hallinnollisia kustannuksia ole voitu nopeasti olennaisesti vähentää. Lunastuslain 35 §:n mukaan, kun samalle henkilölle kuuluvasta omaisuudesta lunastetaan osa ja tästä tai siitä yrityksestä, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan aiheutuu pysyväisluontoista haittaa jäljelle jäävän omaisuuden käyttämiselle, haitta on korvattava (haitankorvaus). Edellytyksenä haitankorvauksen tuomitsemiselle on siten jäljelle jäävän omaisuuden arvon pysyvä alentuminen. Nivalan sähköverkon siirtyminen Revon Sähkö Oy:lle on merkinnyt Vieska Energia Oy:lle tarvetta sopeuttaa kiinteät kulunsa supistuneen toiminta-alueen mukaisiksi. Kysymys ei ole sellaisesta Vieska Energia Oy:n jäljelle jäävälle omaisuudelle aiheutuvasta pysyvästä haitasta, joka tulisi korvata haitankorvauksena. Vahingonkorvaus Vieska Energia Oy:n vaatimuksesta maaoikeus on katsonut, että yhtiölle aiheutuu korvattavaa vahinkoa, koska se ei lunastuksen johdosta enää kykene toimittamaan Padingin voimalaitoksen yläpuolisen järven pumppaamoille velvoitesähköä oman tuotannon siirtona ja joutuu hankkimaan pumppaamoille sähkönmittauslaitteet. Lunastuslain 37 §:n mukaan kun lunastuksesta aiheutuu muuttamisen, liikkeen tai ammatin harjoittamisen keskeytymisen taikka muun syyn vuoksi tappiota, kustannuksia tai muuta vahinkoa lunastettavan omaisuuden omistajalle, vahinko on korvattava (vahingonkorvaus). Korkein oikeus katsoo, että lunastuksesta aiheutuu Vieska Energia Oy:lle lisäkustannuksia, koska yhtiö ei lunastuksen johdosta voi velvoitteensa mukaisesti siirtää oman tuotantonsa sähköä Padingin pumppaamoille omalla sähköverkolla, vaan yhtiö joutuu maksamaan Revon Sähkö Oy:lle sähkönsiirtomaksua ja hankkimaan pumppaamoille sähkönmittauslaitteet. Tämä vahinko on lunastuslain 37 §:n mukaisena kustannusten lisäyksenä korvattava. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettava huomioon, että sähkönsiirtomaksun hinnoittelussa on sähkömarkkinalain 14 §:n 2 momentin mukaan noudatettava kohtuullisuutta. Tähän nähden Korkein oikeus arvioi vahingonkorvauksen kohtuulliseksi määräksi yhtä miljoonaa markkaa vastaavat 168 187,92 euroa. Liittymismaksut Revon Sähkö Oy on vaatinut, että sen Vieska Energia Oy:lle ja sen edeltäjille maksamat, maaoikeuden tuomiossa mainituissa liittymissopimuksissa tarkoitetut liittymis- ja uusimismaksut, yhteensä 3 268 846,81 markkaa, vähennetään lunastuskorvauksesta. Liittymis- ja uusimismaksut on suoritettu sen vuoksi, että Revon Sähkö Oy sähköverkkoon liittyjänä on saanut oikeuden käyttää verkon sähköä. Liittymis- ja uusimissopimuksissa on sovittu niistä edellytyksistä, joiden perusteella sähköverkon omistaja on velvollinen maksamaan liittymis- ja uusimismaksut takaisin sähköverkkoon liittyjälle. Tässä tapauksessa takaisin maksamisen edellytyksenä on uusimissopimusten mukaan se, että sähköverkon omistaja lopettaa toimintansa tai joutuu vararikkotilaan, ja liittymissopimusten mukaan se, että omistaja lopettaa toimintansa muusta kuin kuluttajan aiheuttamasta tai ylivoimaisesta syystä. Vieska Energia Oy:n takaisinmaksuvelvollisuutta on tarkasteltava näiden sopimusten velvoitteiden pohjalta. Sähkömarkkinakeskus on päätöksellään 17.12.1996 siirtänyt Vieska Energia Oy:n sähköverkon ja siihen liittyvät liittymissopimukset Revon Sähkö Oy:n omistukseen. Päätös on merkinnyt sitä, että sopimuksiin sisältyvät velvoitteet sähkökäyttöliittymien ylläpidosta ovat siirtyneet Revon Sähkö Oy:n vastattavaksi. Siirron perusteella Vieska Energia Oy:n velvollisuus vastata sopimuksissa tarkoitetuista takaisinmaksuehdoista on päättynyt eikä Vieska Energia Oy:llä ole sopimuksiin perustuvaa velvollisuutta suorittaa liittymis- tai uusimismaksuja takaisin. Näin ollen näitä maksuja ei voida ottaa huomioon lunastuskorvausta määrättäessä. Tuomiolauselma Muutokset maaoikeuden tuomioon: 1) Kohteenkorvaus: Maaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Pohjois-Suomen maaoikeuden sijaan tulleeseen Oulun käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia palautetuilta osin uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä maaoikeuden on otettava huomioon edellä perusteluissa sanottu palauttamisen syy. 2) Vahingonkorvaus: Vahingonkorvaus velvoitesähkön toimittamisesta aiheutuneista lisäkustannuksista alennetaan 168 187,92 euroon, jolle on maksettava maaoikeuden määräämä korko. Muilta osin maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos (eri mieltä), Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki ja Pertti Välimäki (eri mieltä). Esittelijä Matti Sepponen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Välimäki: Kohteenkorvausta koskevalta osin lausun seuraavaa: Luotettavien vertailukauppojen puuttuessa lunastettavan omaisuuden käyvän hinnan arviointia ei voida tässä tapauksessa perustaa kauppahintavertailuun. Kohteenkorvaus on sen vuoksi arvioitava joko omaisuuden tuoton (tuottoarvomenetelmän) tai siihen pantujen kustannusten (kustannusarvomenetelmän) perusteella. Kohteenkorvauksen arvioinnin perusteita harkittaessa on otettava huomioon, että lunastuslain 29 §:n 1 momentin nojalla lunastuskorvauksella korvataan lunastuksesta aiheutuvat taloudelliset menetykset. Tässä tapauksessa lunastuksen kohteena on määrätyn sähköverkkoalueen toimiva liiketoiminta. Toimivan liiketoiminnan lunastuksessa entinen omistaja menettää ensisijassa ne tuotot, jotka liiketoiminnasta olisivat vastedes saatavissa. Näin ollen sellaisesta tuottoarvosta, joka perustuu vastaisten tulonodotusten nykyarvoon, on saatavissa pohja sen arviointiin, mitä entinen omistaja menettää. Kustannusarvomenetelmä, jolla pyritään määrittämään lunastettavan verkon nykykäyttöarvo, ei lähtökohtaisesti sovi yhtä hyvin toimivan liiketoiminnan lunastuskorvauksen arviointiin. Nykykäyttöarvo osoittaa ennen muuta tuotantovälineiden arvon yrityksen käytössä. Näin ollen kustannusarvomenetelmällä voidaan ottaa huomioon tuottoarvomenetelmää suppeammin entisen omistajan menettämiä arvoja silloin, kun kysymys on toimivan liiketoiminnan arvioinnista. Sama koskee sellaista nykykäyttöarvoon perustuvaa tuottoarvomenetelmää, jossa tuotto lasketaan nykykäyttöarvon mukaan määräytyvästä sijoitetusta pääomasta. Kuten kustannusarvomenetelmälläkin kyseisellä menetelmällä saadaan arvioiduksi ainoastaan tuotantovälineisiin sijoitetun pääoman menetys, mutta ei sitä, mitä omistaja menettää, kun pääoma on ollut sijoitettuna tiettyyn toimivaan yritykseen. Näistä syistä kustannusarvomenetelmää tai siihen perustuvaa tuottoarvomenetelmää ei tässä tapauksessa ole perusteltua käyttää ensisijaisina arvonmääritysmenetelminä. Koska kuitenkin kohteenkorvauksen määräämisessä on noudatettava sitä arvoa, joka johtaa korkeimpaan korvaukseen, ja koska jutussa on esitetty kaksi kustannusarvomenetelmällä laadittua arviota verkon nykykäyttöarvosta, on kustannusarvomenetelmällä lopuksi tarkistettava, johtaisiko sen käyttäminen tässä tapauksessa tuottoarvoa korkeampaan arvoon ja siten korkeampaan korvaukseen. Näin ollen kohteenkorvaus tulee arvioida ensisijaisesti lunastuksen kohteena olevan verkkotoiminnan tuottoarvon perusteella. Aluksi totean, että maaoikeudessa vastaanotettu Vieska Energia Oy:n liikekirjanpitoa ja verkon kunnossapitokorjauksia koskeva todistelu antaa riittävän pohjan tuottoarvon määritykselle. Tuottoarvon määrityksen lähtökohdaksi otan kirjanpidon perusteella laskettavan tuloksen. Sen mukaan lunastettavan verkkotoiminnan laskennallinen liikevoitto vuodelta 1996 oli 3 102 216 markkaa ja vuodelta 1997 3 012 905 markkaa. Näillä perusteilla arvioin lähtökohtaiseksi vuotuiseksi tuotoksi 3 000 000 markkaa. Kuten maaoikeuden tuomiosta ilmenee, Vieska Energia Oy ei ole pitänyt verkkoa täysin asianmukaisessa kunnossa. Tämän takia kirjanpidon perusteella arvioitu vuotuinen tuotto antaa vastaisista tulonodotuksista liian optimistisen kuvan, koska tulosta vähentävät verkon kunnossapitokustannukset ovat olleet liian alhaiset. Toisaalta verkon uusi omistaja joutuu vastedes panostamaan verkon kunnostukseen tavallista enemmän. Verkon kuntoa ja korjaustarpeita omistuksen siirtymisen ajankohtana ei ole asiassa tarkasti selvitetty, joten tulevat korjauskustannukset ja niiden vaikutus vastaisiin tuottoihin jäävät arvion varaan. Näillä syillä arvioin lunastuksen kohteena olevasta verkkotoiminnasta vastedes saatavaksi vuosituotoksi 2 000 000 markkaa. Tämän ja viiden prosentin tuotto-odotuksen mukaan arvioin lunastettavan sähköverkon tuotto-arvoksi 40 000 000 markkaa. Jutussa on esitetty kaksi kustannusarvomenetelmään perustuvaa arviota lunastettavan sähköverkon nykykäyttöarvosta. Sähköenergialiitto ry Senerin arvion mukaan nykyarvo on 11 miljoonaa markkaa ja Energia-Ekono Oy:n arvion mukaan 3,4 miljoonaa markkaa. Koska kumpikin arvio johtaa tuottoarvoa alhaisempaan arvoon, kohteenkorvaus on määrättävä tuottoarvon perusteella. Asiaa maaoikeuden sijaan tulleeseen Oulun käräjäoikeuteen palauttamatta alennan maaoikeuden tuomitseman kohteenkorvauksen 40 000 000 markkaa vastaavaan 6 727 517 euroon. 29 000 000 markkaa vastaavalle 4 877 499,80 eurolle määrään maksettavaksi 6 prosentin vuotuista korkoa 18.12.1997 lukien. Muilta osin olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Oikeusneuvos Kitunen: Olen muutoin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla, mutta vahingonkorvauksen osalta lausun seuraavaa: Vaadittu vahingonkorvaus perustuu Vieska Energia Oy:n sähkönsiirtotoimintaan. Yhtiölle määrätään sähköverkkotoiminnan menetyksestä tuottoarvon perusteella lunastuslain mukainen korvaus. Sähkönsiirrosta aiheutuva lisäkustannus tulee otetuksi huomioon sanottua korvausta määrättäessä eikä se siten ole erikseen lunastuslain 37 §:n mukaan korvattavaa vahinkoa. Tämän vuoksi hylkään vahingonkorvausvaatimuksen. Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kitunen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.