KKO/2002/79

2002 false KKO:2002:79 Kysymys tieoikeuden lunastamisesta luonnonsuojelulain nojalla ja korvaavan kulkuyhteyden järjestämisestä. LunastusL 21 § 1 mom LunastusL 22 § 1 mom LunastusL 26 § ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Lunastuslupa Valtioneuvosto oli 19.6.1996 antanut valkoselkätilan elinympäristön säilyttämiseksi luonnonsuojelulain nojalla Keski-Suomen ympäristökeskuksen hakemuksesta luvan Luhangan kunnan Judinsalon kylässä sijaitsevaan Kiviniemi-nimiseen tilaan RN:o 1:137 kuuluvan noin yhdeksän hehtaarin suuruisen määräalan ja tähän määräalaan kohdistuvan, yksityistietoimituksessa nro 118965-8 perustetun tieoikeuden lunastamiseen valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Lunastustoimikunnan päätös 1.3.2001 Keski-Suomen ympäristökeskuksen vireillepanemassa lunastustoimituksessa määräalasta oli kiinteistörekisteriin 23.1.2001 merkityssä lunastamistoimituksessa muodostettu Valkoselkätikanmaa niminen tila RN:o 1:

1. Tieoikeuden lunastamista koskevassa päätöksessään lunastustoimikunta totesi, että valtiolla oli lunastusluvan mukaisesti oikeus lunastaa luonnonsuojelutarkoituksiin Onkisalon metsätien osakkaille kuuluva tieoikeus. Tien osakkaat menettävät lunastuksen johdosta oikeuden tien pitämiseen ja tie on tämän johdosta johdettava toisen alueen kautta. Lunastustoimikunta totesi, että tien tarve ja tarkoituksenmukaisuus oli jo aikaisemmin todettu, joten tieyhteys Onkisaloon oli välttämätön. Tien paikkaa harkittaessa katsottiin, että ainoa kysymykseen tuleva korvaava tieyhteys oli Vihtasen saaren kautta esitetty vaihtoehto. Vihtasen saaren kautta kulkeva vaihtoehto oli kuitenkin kohtuuton kalleutensa takia. Kustannukset eivät olleet suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Ympäristölliset näkökohdat huomioon ottaen se oli huonompi ratkaisu kuin Kiviniemen kautta kulkeva yhteys. Kun muutakaan perusteltua vaihtoehtoa Kiviniemen kautta kulkevalle tielle ei ollut ja koska tie Onkisaloon oli välttämätön, oli tieoikeus vahvistettava entiselle paikalleen. Lunastustoimikunta päätti, että tieoikeus vahvistetaan pakkolunastetun linjauksen mukaisena Kiviniemeen samaan paikkaa ja saman levyisenä kuin se aikoinaan yksityistietoimituksessa nro 118965 oli perustettu. Asian ovat ratkaisseet toimitusinsinööri Esko Palmi (eri mieltä) sekä uskotut miehet Arto Huuskola ja Meeri Ruuti. Lunastustoimikunnan puheenjohtaja, toimitusinsinööri Esko Palmi katsoi eriävässä mielipiteessään, ettei tieoikeutta voinut vahvistaa samaan paikkaan, josta se lunastuspäätöksen perusteella oli lunastettava, koska oli olemassa kysymykseen tuleva vaihtoehto. Toimitusinsinööri katsoi, että tieoikeus tulee vahvistaa Vihtasen saaren kautta. Tien asemaa voitiin suunnittelun yhteydessä tarkistaa ja leveydeltään se voitiin määrittää myöhemmin. Tämä vaihtoehto tuli rakentamiskustannuksiltaan huomattavasti kalliimmaksi kuin Kiviniemen vaihtoehto (karkea arvio noin vajaa miljoona markkaa), mutta muuten estettä tien tekemiselle ei ollut. Vaihtoehto ei aiheuttanut merkittävää lisämatkaa saareen kulkemiselle ja se täytti muutoinkin yksityistielain tielle asettamat vaatimukset. Kuopion käräjäoikeuden (maaoikeus) tuomio 14.8.2001 Maaoikeus, jonne Keski-Suomen ympäristökeskus valitti, totesi, että ympäristökeskuksen ylitarkastaja oli käräjäoikeuden istunnossa ilmoittanut, että valkoselkätikan reviiri oli laajuudeltaan noin 50 hehtaaria ja että nyt kysymyksessä olevan reviirin keskeisin alue oli Kiviniemi, mutta Vihtasen saari ympärillä olevine luotoineen kuului myös osaltaan puheena olevaan reviiriin. Tästä johtui, ettei tilanne valkoselkätikan suojelun osalta korjaantunut siirtämällä tieoikeus kulkemaan Vihtasen saaren kautta. Maaoikeus katsoi jääneen selvittämättä, että valkoselkätikka olisi pesinyt Kiviniemessä vuoden 1989 jälkeen, mitä vastoin katsottiin Onkisalon metsätien hoitokunnan puheenjohtajan lausunnon mukaisesti selvitetyksi, että pesintää oli tapahtunut ainakin vuosien 1993 ja 1994 aikana Vihtasen saaren ympärillä olevilla luodoilla, joiden kautta Vihtasen saaren vaihtoehdon mukainen tieoikeus tulisi kulkemaan. Nyt kysymyksessä oleva erityinen oikeus voitiin pysyttää lunastusyksikön Valkoselkätikanmaa 1:390 alueella kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 22 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla lunastuksen tarkoitusta ja kiinteistörekisterijärjestelmän selvyyttä vaarantamatta. Tämän perusteella lunastustoimikunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Pekka Palomäki (eri mieltä) ja maaoikeusinsinööri Leo Kotilainen sekä lautamiehet Antti Kotimäki ja Taito Salo. Maaoikeustuomari Pekka Palomäki hyväksyi lunastustoimikunnan puheenjohtajan eriävässä mielipiteessään lausumat perustelut ja ratkaisun lunastusluvassa tarkoitetun tieoikeuden lunastamiseksi ja siirtämiseksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 26 §:ssä tarkoitettua yksityisten teiden järjestelyä käyttäen kulkemaan Vihtasen saaren kautta. Maaoikeustuomari lausui, että kysymyksessä olevan erityisen oikeuden lunastamisen edellytykset on tutkittu lunastuslupamenettelyssä lainvoimaisesti ja valtiolla oli oikeus panna lunastus täytäntöön, koska toimituksessa oli esitetty toteuttamiskelpoinen tievaihtoehto, jonka toteuttamista valtio oli käräjäoikeudessa esittänyt. Näillä perusteilla maaoikeustuomari kumosi lunastustoimikunnan päätöksen ja palautti asian lunastustoimikunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä lunastustoimikunnan tuli ottaa huomioon kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 26 ja 27 §:n säännökset sekä muutoinkin laillisesti menetellä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Keski-Suomen ympäristökeskukselle myönnettiin valituslupa. Ympäristökeskus vaati valituksessaan, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja tieoikeus lunastetaan valtiolle täyttä korvausta vastaan tai siirretään toiseen paikkaan. Onkisalon metsätien tiekunta vastasi yhdessä eräiden tiekunnan osakkaiden kanssa muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Valtioneuvosto on 19.6.1996 antanut Keski-Suomen ympäristökeskuksen hakemuksesta luvan valkoselkätikan elinympäristön säilyttämiseksi lunastaa Kiviniemen tilaan RN:o 1:137 kuuluvan noin yhdeksän hehtaarin suuruisen määräalan ja määräalaan kohdistuvan, yksityistietoimituksessa nro 118965-8 perustetun tieoikeuden valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Korkein hallinto-oikeus on 31.12.1997 antamallaan päätöksellä hylännyt lunastuslupaa koskevan tieoikeuden haltijan valituksen. Edellä mainitusta määräalasta on kiinteistörekisteriin 23.1.2001 merkityssä lunastustoimituksessa muodostettu valtiolle Valkoselkätikanmaa niminen tila RN:o 1:
2. Tässä asiassa on kysymys Valkoselkätikanmaan alueella olevan edellä mainitun lunastusluvan tarkoittaman tieoikeuden lunastamisesta. Maaoikeus on katsonut, että lunastusluvassa tarkoitettu tieoikeus voidaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (jäljempänä lunastuslaki) 22 §:n 1 momentin nojalla pysyttää, ja sen perusteella jättänyt tieoikeuden lunastamatta. Kyseisen lainkohdan mukaan silloin, kun lunastamalla hankitaan omistusoikeus, lunastuspäätöksessä voidaan pysyttää erityinen oikeus edellyttäen, että tämä voi tapahtua lunastuksen tarkoituksen saavuttamista ja kiinteistörekisterijärjestelmän selvyyttä vaarantamatta. Tässä tapauksessa lainvoiman saaneella lunastusluvalla on nimenomaan annettu oikeus myös tieoikeuden lunastamiseen. Tieoikeuden ollessa luvan nojalla lunastuksen kohteena sitä ei voida lunastustoimituksessa pysyttää. Lunastustoimituksessa on kysymys lunastusluvan toimeenpanosta, jossa lunastuslain 21 §:stä ilmenevin tavoin lunastuksen kohde on vahvistettava lunastusluvan mukaisesti. Lunastusluvasta voidaan mainitun säännöksen mukaan poiketa erityisestä syystä mutta vain vähäisessä määrin. Tällaisesta vähäisestä poikkeamisesta ei nyt ole kysymys. Edellä mainittu lunastuslain 22 §:n 1 momentin säännös ei oikeuta lunastustoimituksessa poikkeamaan lunastusluvan nimenomaisista lunastuksen kohdetta koskeneista määräyksistä. Lunastuslain 26 §:n mukaan lunastustoimituksessa on järjestettävä kysymykset, jotka aiheutuvat siitä, että lunastuksen vuoksi menetetään oikeus yksityisen tien pitämiseen ja tie on sen vuoksi johdettava toisen kiinteistön tai alueen kautta, noudattaen soveltuvin kohdin, mitä yksityisistä teistä annetussa laissa on säädetty. Tämänkään säännöksen perusteella ei voida perustaa lunastuksen kohteena olevaa tieoikeutta uudelleen. Lunastustoimituksen yhteydessä jää näin ollen selvitettäväksi, miten lunastuksen aiheuttamasta tieoikeuden menettämisestä aiheutuvat haitat korvataan ja miten kulkuyhteys Onkisaloon on järjestettävä lunastetun tieoikeuden sijasta. Ympäristökeskus lunastuksen hakijana onkin lunastustoimituksessa ja valituksessaan esittänyt tieoikeuden siirtämistä sekä tehnyt esityksen uudesta tien linjauksesta sellaiseen paikkaan, jossa tie ei vaaranna lunastuksen tarkoitusta. Mainittujen, lunastuslain 26 §:ssä tarkoitettujen kysymysten järjestämiseksi asia palautetaan lunastustoimitukseen. Päätöslauselma Maaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan lunastustoimitukseen lunastuksen toimeenpanemiseksi lunastusluvan mukaisesti sekä lunastettavan tieoikeuden menettämisestä ja lunastuksen toimeenpanosta muutoin aiheutuvien tarpeellisten toimenpiteiden selvittämiseksi ja niitä koskevien ratkaisujen tekemiseksi. Asia on otettava lunastustoimituksessa viivytyksettä viran puolesta käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Matti Sepponen.