KKO/2002/82

2002 false KKO:2002:82 Korkeimmassa oikeudessa ennen oikeusapulain (257/2002) voimaantuloa esitetty maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva pyyntö hylättiin varaamatta hakijalle tilaisuutta hakea asiassa oikeusapua, kun hakija kykeni suorittamaan asian käsittelyn vaatimat menot. OikeusapuL 16 § 2 mom HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A pyysi Korkeimpaan oikeuteen 4.9.2000 saapuneessa lainvoiman saaneen tuomion purkamista koskevassa hakemuksessa maksutonta oikeudenkäyntiä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 1 §:n mukaan maksuton oikeudenkäynti myönnetään mainitussa laissa säädetyillä ehdoilla sille, joka, huomioon ottaen hänen tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, ei asiaan osallisena vaikeuksitta kykene kokonaisuudessaan suorittamaan asian käsittelyn vaatimia menoja. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:n esittämästä lainvoiman saaneen, perinnönjakotoimenpiteisiin liittyvän päätöksen purkamista koskevasta hakemuksesta. Asian käsittelystä aiheutuu A:lle menoina ainoastaan oikeudenkäyntimaksu. Sen mukaan, mitä asiakirjoista ilmenee, A kykenee selviytymään tästä maksusta eikä näin ollen edellytyksiä hakemuksen hyväksymiselle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain perusteella arvioituna ole. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettu laki on kumottu 1.6.2002 voimaan tulleella oikeusapulailla, jonka nojalla A:n oikeus valtion varoista kustannettavaan oikeusapuun tulee arvioitavaksi. Oikeusapulain 1 §:n mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Tältä osin oikeusapulaki vastaa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettua lakia. Oikeusapulain mukaan oikeusavun myöntämisestä päättää oikeusaputoimisto. Oikeusapulain 16 §:n 2 momentin mukaan pääasiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin aina muuttaa oikeusapupäätöstä tai päättää oikeusavun lakkaamisesta, jos oikeusavun myöntämisen edellytyksiä ei ole ollut olemassa. Tässä asiassa Korkein oikeus voi siten pääasiaa eli purkuhakemusta käsitellessään päättää A:n oikeudesta oikeusapuun riippumatta siitä, mikä oikeusaputoimiston kanta siltä osin on. Korkeimman oikeuden käsityksen mukaan A:lla ei olisi oikeutta myöskään oikeusapuun samasta syystä kuin hän ei ole ollut oikeutettu maksuttomaan oikeudenkäyntiin. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:n maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä koskevaan hakemukseen voida suostua, eikä A:lle myöskään ole tarpeen erikseen varata tilaisuutta hakea oikeusapua asiassa. A:n pyyntö hylätään. Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Markku Arponen ja Pasi Aarnio. Esittelijä Aki Rasilainen.