KKO/2002/9

2002 false KKO:2002:9 Maksuohjelmaan oli otettu ehto, jonka mukaan velallisella oli oikeus vähentää lisätilitysvelvollisuuden laskennassa käytetyn ulkopuolisen avun käytöstä ja tilityksestä aiheutuvat kohtuulliset kulut velallisen saamasta lisätulosta ennen prosenttiosuuksien ja jako-osuuksien laskemista. Velkojan vastustettua ehtoa se määrättiin maksuohjelmaa vahvistettaessa poistettavaksi. VJL 38 § 1 mom VJL 44 § 2 mom VJL 44 § 3 mom VJL 70 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely Iitin käräjäoikeudessa Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus haki A:lle 3.11.1997 vahvistetun maksuohjelman muuttamista, koska ohjelman vahvistamisen jälkeen oli ilmennyt velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, joka ei ollut tiedossa maksuohjelmaa vahvistaessa. Hakemuksen johdosta käräjäoikeus määräsi selvittäjän laatimaan ehdotuksen muutetuksi maksuohjelmaksi. Selvittäjä otti muutosehdotukseen ehdon, jonka mukaan "velallisella on oikeus tarvittaessa käyttää lisätilitysvelvollisuuden laskennassa ulkopuolista apua ja vähentää laskenta-avun käytöstä ja tilityksestä aiheutuvat kohtuulliset kulut ennen prosenttiosuuksien ja jako-osuuksien laskemista". Velkojista Arsenal-SSP Oyj ilmoitti muutosehdotuksesta antamassaan lausumassa, ettei sillä ollut huomautettavaa ehdotuksen johdosta. Merita Pankki Oyj sen sijaan vaati ehdon poistamista. Vaatimustaan pankki perusteli sillä, että velallinen voi kääntyä esimerkiksi kunnallisen velkaneuvojan puoleen, jonka palvelut olivat velalliselle maksuttomia. Muut velkojat eivät lausuneet maksuohjelman muutosehdotuksesta. Selvittäjä lausui käytännön kokemusten perusteella lisänneensä kyseessä olevan ehdon maksuohjelman muutosehdotukseen. Velalliset kääntyivät lisätilitysvelvollisuuden laskennassa mieluiten sen henkilön puoleen, joka oli maksuohjelmaa laadittaessa laskenut hakijan maksuvaran ja sen vuoksi osasi parhaiten ottaa kantaa tilanteen muuttumiseen. Selvittäjän tehtävä päättyi kuitenkin maksuohjelman vahvistamiseen ja lisätilitysvelvollisuuden laskeminen oli uusi toimeksianto. Tarkoitus ei ensinnäkään liene, että selvittäjä toimi jatkossa "pesänhoitajana" seuraavat viisi vuotta ilman eri korvausta. Toisaalta velalliselle tuli jäädä parantuneesta maksuvarastaan yksi neljäsosa omaan käyttöönsä. Kunnan järjestämä velkaneuvonta ei myöskään toistaiseksi ollut lakimääräistä. Näillä perusteilla selvittäjä katsoi mainitun ehdon perustelluksi ja korosti ehtoon sisältyvää lausumaa "tarvittaessa", joka voi tarkoittaa muun muassa sitä tilannetta, että kunnallista "ilmaista" palvelua ei ollut lainkaan saatavissa. Selvittäjä ei näin ollen muuttanut ehdotustaan A:n maksuohjelmaksi. Käräjäoikeuden päätös 7.2.2000 Käräjäoikeus hyväksyi selvittäjän ratkaisun perusteluineen ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 38 ja 44 §:n nojalla vahvisti maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan A:n maksuohjelmaksi, joka alkoi 1.3.2000 ja päättyy 31.5.2003. Asian on ratkaissut määräaikainen laamanni Jussi Kartimo. Kouvolan hovioikeuden päätös 5.10.2000 Contant Oy, jolle pankin saatavan perintä oli siirretty, valitti hovioikeuteen. Contant Oy vaati, että käräjäoikeuden A:lle vahvistamasta maksuohjelmasta poistetaan edellä mainittu ehto, koska se oli velkajärjestelylain säännösten vastainen. Hovioikeus lausui, että velkajärjestelylain 70 §:n mukaan maksuohjelman laatineella selvittäjällä oli oikeus saada tehtävästään kohtuullinen palkkio sekä korvaus hänelle aiheutuneista, tehtävän kannalta tarpeellisista kuluista. Velallisen oli maksettava selvittäjän saatavasta määrä, joka vastasi hänen enintään neljän kuukauden maksuvaraansa. Maksuohjelman aikana velallisen tulot voivat parantua tai hän voi saada kertaluonteisen suorituksen, kuten esimerkiksi lahjan tai perinnön, joka tuli laissa määrätyn mukaisesti tilittää velkojille. Jos maksuohjelmaa ei ollut tarpeen muuttaa ja jos velallisen asuinpaikkakunnalla ei ollut saatavilla ilmaista velkaneuvontaa, joka auttaisi velallista lisäsuorituksen tilittämisessä velkojille, oli velallisen useinkin pakko kääntyä jonkun muun asiantuntevan henkilön puoleen. Laissa ei ollut säännöstä, miten tällaiselle henkilölle maksettiin korvaus hänen tekemästään työstä. Kohtuutonta olisi, jos tuo työ tulisi tehdä ilman korvausta. Toisaalta ei ollut perustetta sille, että tässä tilanteessa voitaisiin vähentää velkojille vahvistetussa maksuohjelmassa maksettavaksi määrättyjä maksueriä. Näin ollen hovioikeus katsoi edellä mainitun lainkohdan sisältämä oikeusohje huomioon ottaen, että velalliselle ulkopuolista laskenta-apua antaneella henkilöllä oli oikeus saada tehtävästään kohtuullinen korvaus ja että tuota korvausta ei velallisella ollut mahdollista maksaa tässä tapauksessa muulla tavoin kuin vähentämällä se saamastaan lisäsuorituksesta ennen prosentti- ja jako-osuuksien laskemista. Näillä perusteilla hovioikeus ei muutoin muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta kuin toteamalla, että lisätilitysvelvollisuuden laskennassa käytetyn ulkopuolisen avun käytöstä ja tilityksestä aiheutuvat kohtuulliset kulut saatiin vähentää velallisen saamasta lisätulosta ennen prosentti- ja jako-osuuksien laskemista. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Reino Keinonen, Sakari Pasila ja Markku Marko (eri mieltä). Esittelijä Pirjo Haaja. Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Markon lausunto: Valituksessa tarkoitettu lausuma merkitsisi käytännössä velko-jien jako-osuuksien pienenemistä ilman, että säännökset sen sallivat. Velkajärjestelylaissa ei ollut säännöstä, joka oikeuttaisi ottamaan tuonlaisen lausuman maksuohjelmaan. Sen vuoksi se oli valittajan vaatimuksesta poistettava ohjelmasta lakiin perustumattomana. Tällä perusteella erimielinen jäsen hyväksyi valituksen ja määräsi lausuman poistettavaksi ohjelmasta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Contant Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Contant Oy toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen. A ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Velkajärjestelylain 38 §:n 1 momentin mukaan maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos velkajärjestelyyn on laissa säädetyt edellytykset ja ohjelma vastaa tämän lain säännöksiä. Maksuohjelman poikkeaminen mainitun lain säännöksistä ei kuitenkaan estä ohjelman vahvistamista, ellei velkoja tai velallinen ole vedonnut siihen maksuohjelmaehdotuksesta antamassaan lausumassa. Velkojalla on velkajärjestelylain 44 §:n 2 ja 3 momentin mukaan oikeus saada velallisen tulojen kasvamisen tai välttämättömien asumismenojen alenemisen vuoksi lisääntyneistä varoista kolme neljäsosaa silloin, kun varojen lisäys on vähintään asetuksessa säädetty rahamäärä kalenterivuodessa. Kertaluontoinen suoritus, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää tietyn, asetuksessa kulloinkin määritellyn rahamäärän, on tilitettävä kokonaisuudessaan velkojille. Käräjäoikeuden päätöksessä selostetun, hovioikeuden tarkentaman ehdon ottaminen maksuohjelmaan merkitsee velkojille edellä selostettujen säännösten mukaan tulevan jako-osuuden pienenemistä. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, voidaanko velkojien oikeuteen saada lisätulosta suoritus saatavalleen puuttua määräämällä lisätulosta vähennettäviksi sen tilittämisestä velalliselle aiheutuvia kustannuksia, kun velkoja on tätä vastustanut. Velkajärjestelyllä pyritään, paitsi antamaan maksukyvyttömille velallisille mahdollisuus veloista selviytymiseen, myös velallisen olosuhteet huomioon ottaen varmistamaan se, että velkojat joka tapauksessa saavat suorituksen mahdollisimman suurelle osalle saatavastaan. Tämä periaate käy ilmi muun muassa velkajärjestelylain 25 §:n 3 momentista, jonka mukaan velkaan on sovellettava velkojan kannalta lievintä keinoa, joka riittää korjaamaan velallisen taloudellisen tilanteen. Periaate käy osaltaan ilmi myös sääntelystä, jonka mukaan velallisen on lain 70 §:n 1 momentin nojalla maksettava tuomioistuimen määräyksestä maksuohjelman laatineen selvittäjän palkkio- ja korvaussaatavasta määrä, joka vastaa hänen enintään neljän kuukauden maksuvaraansa. Velkojat eivät sen sijaan ole miltään osin vastuussa selvittäjän saatavasta, vaan lain 30 §:n 5 momentin maksuohjelman keston pitenemistä koskevalla säännöksellä on päinvastoin turvattu se, ettei velallisen vastuu selvittäjän saatavasta pienennä velkojille tulevien suoritusten määrää. Vastaavat säännökset ovat voimassa myös silloin, kun selvittäjä on määrätty laatimaan ehdotus muutetuksi maksuohjelmaksi sen vuoksi, että velallisen maksukyky on parantunut. Lisätilitysvelvollisuuden aiheuttamiin laskenta- ja tilitysongelmiin on ollut mahdollista saada apua maksutta. Nyttemmin 1.9.2000 voimaan tulleen talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain (713/2000) mukaan velallisella on oikeus kääntyä koko maan kattavan maksuttoman kunnallisen velkaneuvonnan puoleen tällaisen avun saamiseksi. Tarvittavan maksuttoman neuvonta-avun hankkimisesta johtuva tilityksen mahdollinen viivästyminen ei voi aiheuttaa velalliselle haitallisia seuraamuksia, eikä etenkään, jos hän velkajärjestelylain 7 §:n 3 momentin mukaisesti on ilmoittanut maksukykynsä paranemisesta velkojille. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ehto, jonka mukaan velkojat ovat osaltaan vastuussa lisätilitysvelvollisuuden täyttämisestä velalliselle aiheutuvista kustannuksista ja joka näin pienentää velkojien jako-osuutta, ole velkajärjestelylain säännösten mukainen. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Ehto, jonka mukaan lisätilitysvelvollisuuden laskennassa käytetyn ulkopuolisen avun käytöstä ja tilityksestä aiheutuvat kohtuulliset kulut saadaan vähentää velallisen saamasta lisätulosta ennen prosenttiosuuksien ja jako-osuuksien laskemista, määrätään poistettavaksi maksuohjelmasta. Muilta osin maksuohjelma jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Markku Arponen, Gustav Bygglin ja Pasi Aarnio. Esittelijä Lea Nousiainen.