§:n mukaisessa menettelyssä merkitsemään kyseisen käyttöoikeuden B:n rasitteeksi. KiinteistörekisteriL 8 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA ASIAN TAUSTA Frithiof N oli 19.5.1954 tehdyllä sopimuksella Helsingin kaupungin Munkkiniemessä sijaitsevan tilan omistajana luovuttanut rakennettavaa taloa varten Asunto Oy Linnantie 10:lle oikeuden käyttää talonsa välimuuria ja päätyä. Sopimuksen mukaan, jos jompi kumpi rakennus purettiin, ei välimuuria eikä päätyä saanut purkaa. Asunto Oy Linnantie 10:n hakemuksesta Helsingin kaupungin maistraatti oli 20.5.1954 hyväksynyt sopimuksen ja määrännyt sen merkittäväksi kaupungin tonttikirjaan ja tässä tarkoituksessa lähettänyt tiedon kaupungingeodeetille. Kaupungingeodeetti oli merkinnyt puheena olevan seinärasitteen Asunto Oy Linnantie 10:n omistaman tontin 30006-10 kohdalle. Sen sijaan Frithiof N:n omistaman kiinteistön kohdalle merkintää ei ollut tehty, koska se ei ollut kaupungin tonttirekisterissä. Talo sijaitsi maarekisteriin merkityllä Munkkiniemen kylässä sijaitsevalla tilalla Villan n:o 12 i kvarteret n:o 6 RN:o 1:59. Tilan uuden omistajan Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12:n hakemuksesta tila merkittiin tonttina 30006-12 kaupungin kiinteistörekisteriin 19.4.1999. Helsingin kaupungin kiinteistörekisterin pitäjän päätös 27.7.2000 Kiinteistörekisterin pitäjä totesi, ettei seinärasitetta ollut merkitty Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12 omistaman tontin 30006-12 kohdalle.
§:n nojalla kiinteistörekisterin pitäjä päätti puutteen korjaamiseksi tehdä puheena olevan tontin kohdalle merkinnän seinän käyttörasitteesta. MUUTOKSENHAKU Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12 valitti päätöksestä maaoikeutena toimivaan Vantaan käräjäoikeuteen ja vaati, että merkintä seinän käyttörasitteesta poistetaan, koska yhtiö oli ostanut kysymyksessä olevan tontiksi muodostetun tilan vapaana rasitteista eikä yhtiö ollut hyväksynyt rasitetta eikä rasitetta voinut ilman yhtiön suostumusta merkitä tontin kohdalle kiinteistörekisteriin. Vantaan käräjäoikeuden, maaoikeuden tuomio 5.4.2001 Hankittuaan kiinteistörekisterin pitäjän lausunnon ja Asunto Oy Linnantie 10:n kirjallisen vastauksen, maaoikeus totesi, että rakennusrasite oli perustettu osapuolten sopimuksella ja maistraatin päätöksellä ja sellaisena se tuli merkitä tonttirekisteriin. Merkintä olisi tullut tehdä muutettaessa tila tontiksi 19.4.1999, koska tilan laadun muuttuminen tontiksi ei aiheuttanut muutosta rasitteisiin, vaan tilan rasitteet oli merkittävä tontin kohdalle rekisteriin. Kun näin ei ollut tapahtunut, rekisteristä oli jäänyt puuttumaan merkittävä tieto. Merkintä kiinteistörekisteriin tehtiin maistraatin päätöksen perusteella. Päätös oli lainvoimainen ja kiinteistörekisterin pitäjää sitova. Kiinteistörekisterin pitäjän tai maaoikeuden toimivaltaan ei tässä asiassa kuulunut tutkia, oliko maistraatin päätös syntynyt oikeassa järjestyksessä tai oliko se muutoin lainmukainen ja sitoiko se rasitetun kiinteistön uutta omistajaa. Ratkaistavana oli vain, puuttuiko kiinteistörekisteristä maistraatin päätökseen perustuva tieto, joka olisi ollut merkittävä rekisteriin. Koska maistraatin päätöksellä oli perustettu rakennusrasite, joka olisi tullut merkitä tontin kohdalle rekisteriin muutettaessa tila tontiksi, kiinteistörekisterissä oli puute, joka kiinteistörekisterin pitäjän oli tullut korjata. Tämän vuoksi valitus hylättiin. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet Marja-Leena Honkanen ja Sampo Hatunen sekä lautamiehet. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12 vaati maaoikeuden tuomion kumoamista sekä uudisti maaoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että kiinteistörekisteriin yhtiön omistamalle tontille 30006-12 tehty merkintä käyttörasitteesta määrätään poistettavaksi. Asunto Oy Linnantie 10 vastasi muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Helsingin kaupungin maistraatti on 20.5.1954 määrännyt, että Frithiof N:n ja Asunto Oy Linnantie 10:n välinen sopimus seinän käyttöoikeudesta oli merkittävä kaupungin tonttikirjaan. Tämän määräyksen perusteella seinän käyttöoikeus on rasitteena merkitty Asunto Oy Linnantie 10:n omistaman tontin kohdalle. Sen sijaan sitä ei ole voinut merkitä N:n tuolloin omistaman tilan rasitteeksi, koska tila on ollut merkittynä maarekisteriin eikä tonttina tonttikirjaan. Seinän käyttöoikeus oli voitu merkitä rasitteena kiinteistörekisteriin viimeksi mainitun eli rasitetun kiinteistön kohdalle vasta sitten, kun tila on Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12:n hakemuksesta 19.4.1999 merkitty tonttina kaupungin kiinteistörekisteriin. Kiinteistörekisterin pitäjä on 27.7.2000
§:n mukaisessa menettelyssä merkinnyt seinän käyttöoikeuden Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12:n omistaman tontin nro 12 rasitteeksi. Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12 on vaatinut merkinnän poistamista, koska se oli 16.10.1998 ostanut kysymyksessä olevan tontiksi muodostetun tilan rasitteista vapaana. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko kiinteistörekisterin pitäjä ollut oikeutettu mainituin tavoin
§:n nojalla merkitsemään kiinteistörekisteriin kyseisen käyttöoikeuden, jonka maistraatti vuonna 1954 oli hyväksynyt merkittäväksi rasitteena kaupungin tonttikirjaan.
§:n mukaan rekisterin pitäjän on korjattava rekisterissä oleva virhe muun muassa, jos rekisteristä puuttuu muuhun kuin toimitusasiakirjoihin perustuva siihen merkittävä tieto. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 6/1985 vp s. 9) todetaan korjaamisessa olevan kysymys sellaisesta toimenpiteestä, jolla ei voi olla vaikutusta kiinteistön omistajan tai muunkaan henkilön oikeuksiin. Myöhemmässä hallituksen esityksessä laeiksi kiinteistönmuodostamislain ja kiinteistörekisterilain muuttamiseksi (HE 232/1997 vp)
§:n mukaista menettelyä onkin luonnehdittu teknisluonteiseksi toimenpiteeksi. Tuolloin ehdotettua valituskieltoa kaikkien 8 §:ssä tarkoitettujen päätösten osalta ei kuitenkaan eduskunnassa hyväksytty, koska esimerkiksi tiedot kiinteistön pinta-alasta, rasituksista, kanta- ja lohkokiinteistöstä tai erityisen oikeuden kohteesta voivat tosiasiallisesti olla varsin merkityksellisiä (MmVM 3/1998 vp s. 3).
§:ssä tarkoitetulla korjaustoimenpiteellä ei siis ole tarkoitettu olevan vaikutusta kiinteistön omistajan tai muunkaan henkilön oikeuksiin. Eri asia on, että jos korjaus on tehty virheellisesti tai sellaisin perustein, joilla sitä ei olisi saanut tehdä, tällä voi välillisesti olla merkitystä asianosaisen oikeudelliseen asemaan. Tämän vuoksi kiinteistörekisterilain 14 b §:n nojalla korjaamisratkaisuun saadaan hakea valittamalla muutosta. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, ettei
§:n nojalla tehdyllä merkinnällä rasitteesta ole sellaisenaan oikeutta luovaa vaikutusta. Tämä tarkoittaa, että toimenpiteellä sinänsä ei sitovasti ratkaista sitä, onko rasite voimassa rasitetun kiinteistön nykyiseen omistajaan nähden, vaan tämä kysymys on kyseisen toimenpiteen estämättä saatettavissa erikseen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että kiinteistörekisterin pitäjän oikeus tehdä rekisteriin muutos mainitun pykälän nojalla olisi riippumaton toimenpiteen oikeudellisista perusteista. Lainkohdan sisällöstä ja esitöistä ilmenevin tavoin kyseinen mahdollisuus koskee oikaisutyyppisiä tilanteita, joissa perustetta rekisterin sisältöön tehtävälle muutokselle voidaan pitää selvänä. Arvioitaessa merkinnän perusteen selvyyttä tässä tapauksessa Korkein oikeus toteaa seuraavan. Asiassa ei ole sinänsä kiistetty sen sopimuksen pätevyyttä, jolla asianomaisten kiinteistöjen omistajat ovat sopineet kysymyksessä olevasta rasitteesta, kuten ei myöskään maistraatin aikanaan tekemän päätöksen taikka tonttikirjan pitäjän asiassa aikaisemmin eli rasitteeseen oikeutetun kiinteistön osalta suorittamien toimenpiteiden asianmukaisuutta. Asunto Oy Helsingin Hollantilaisentie 12 onkin lähinnä vedonnut vilpittömään mieleensä saantohetkellä ja katsonut, etteivät vuonna 1954 tehty sopimus ja maistraatin päätös voi sitä velvoittaa. Kysymyksessä oleva rakennusrasite on jo vuonna 1954 maistraatin lainvoimaisen päätöksen perusteella asianmukaisesti merkitty oikeutetun tontin kohdalle tonttikirjaan. Tultuaan näin julkistetuksi rasitteesta on muodostunut osa tuon kiinteistön kulloisenkin omistajan ja haltijan oikeuksista. Rasitetta koskevan merkinnän puuttuminen rasitettua kiinteistöä koskevasta rekisteristä on johtunut siitä, että kyseinen kiinteistö ei ollut tontti, vaan aina vuoteen 1999 saakka maarekisteriin merkitty tila, eikä kyseisenlaista rasitetta voitu merkitä maarekisteriin. Nyt kysymyksessä olevilla kiinteistöillä olevissa rakennuksissa on rakennettu rasitteen tarkoittama yhteinen välimuuri, joka siis on rakennusten olemassaoloon liittyvä tosiasiallinen olosuhde. Rasite on oikeutetun kiinteistön kannalta välttämätön, eikä sen pysyvyydestä toisaalta voida olettaa aiheutuvan merkittävää haittaa rasitetulle kiinteistölle, jolla oleva rakennus asiakirjoista ilmenevin tavoin on suojelukohde. Edellä todettuun nähden voidaan katsoa kiinteistörekisterin pitäjän voineen perustellusti lähteä siitä, että seinärasitetta koskevan merkinnän tekeminen myös rasitetun tontin kohdalle kohta sen jälkeen, kun tämä yleensä on tullut mahdolliseksi, on ollut vallitsevan oikeustilan mukainen ja sen edellyttämä toimenpide. Rekisterinpitäjä ei siten ole toiminut virheellisesti. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Matti Sepponen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.