KKO/2003/111

2003 false KKO:2003:111 Kysymys välituomion antamisen edellytyksistä sopimuksen pätemättömyyttä ja perusteettoman edun palauttamista koskevassa asiassa. (Ään.) OK 24 luku 6 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Tampereen käräjäoikeudessa A ja B lausuivat C:tä ja D:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että osittaista ositus- ja perinnönjakosopimusta E:n jälkeen 15.8.1999 allekirjoitettaessa kaikki pesänosakkaat olivat siinä käsityksessä, että C:n ja D:n perintöosuuteen määrätty ranta-alueen rakennusoikeus käsitti yhden rakennuspaikan. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen oli ilmennyt, että vahvistetussa rantaosayleiskaavassa alueelle oli osoitettu kaksi rakennuspaikkaa. Sen vuoksi A ja B vaativat ensisijaisesti ositus- ja perinnönjakosopimuksen julistamista pätemättömäksi erehtymisen perusteella ja toissijaisesti C:n ja D:n kummankin erikseen velvoittamista palauttamaan saamanaan perusteettomana etuna 62 500 markkaa viivästyskorkoineen. Vastaus C ja D vastustivat kannetta ja vaativat sen hylkäämistä perusteettomana. Pyyntö asian ratkaisemisesta välituomiolla Asianosaiset pyysivät, että käräjäoikeus antaisi välituomion siitä, oliko kanteessa esitettyjen oikeustosiseikkojen perusteella edunpalautuskanne tai erehdyksen perusteella pätemättömyyskanne mahdollinen. Käräjäoikeuden välituomio 16.10.2000 Käräjäoikeus katsoi, että asiassa edunpalautuskanne ei ollut mahdollinen, koska esitettyjen oikeustosiseikkojen nojalla asia oli ratkaistavissa perinnönjaon moitetta ja sopimuksen pätemättömyyttä koskevien sääntöjen nojalla. A ja B eivät olleet osoittaneet, että tuossa säännöstössä olisi sellainen aukko, että toissijaista, täydentävää edunpalautussäännöstöä olisi sovellettava. A:n ja B:n ilmaisemaa erehdystä oli pidettävä motiivierehdyksenä. Kun motiivierehdys oli pääsääntöisesti merkityksetön ja kun C ja D olivat olleet vilpittömässä mielessä sopimusta solmittaessa eivätkä olleet antaneet erehdyttävää tietoa, ei ollut olemassa näiden oikeustosiseikkojen perusteella pätemättömyystilannetta. Näin ollen pätemättömyyskannekaan ei voinut menestyä. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen perusteettomana. Asian on ratkaissut käräjätuomari Markku Leskinen. Turun hovioikeuden tuomio 27.11.2001 Hovioikeus, jonne A ja B valittivat, ei muuttanut käräjäoikeuden välituomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti Tulenheimo, Ilkka Veso ja Elise Suvanto. Esittelijä Leena Virtanen-Salonen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A ja B vaativat hovioikeuden tuomion ja käräjäoikeuden välituomion kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen. C ja D:n kuolinpesä vastasivat valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Kantajat A ja B ovat ensisijaisesti vaatineet, että heidän sekä C:n ja D:n 15.8.1999 E:n kuolinpesän osakkaina allekirjoittama osittaista ositusta ja perinnönjakoa koskeva sopimus julistetaan pätemättömäksi sillä perusteella, että he olivat erehtyneet jaon kohteena olleen omaisuuden arvosta sopimusneuvotteluissa ja perinnönjakoa tehtäessä. Mainitun omaisuuden arvonmääritys sopimusta laadittaessa ja allekirjoitettaessa oli perustunut virheelliseen käsitykseen rakennusoikeuden määrästä. Erehdyksen seurauksena C ja D olivat saaneet osalleen arvokkaampaa omaisuutta kuin sopimuksen osapuolet olivat tarkoittaneet. Toissijaisesti A ja B ovat samalla perusteella vaatineet C:n ja D:n velvoittamista palauttamaan kummallekin erikseen perusteettomana etuna 62 500 markkaa, mikä vastaa kummankin osuutta yhden rakennuspaikan arvosta 250 000 markkaa. Käräjäoikeuden suullisessa valmistelussa asianosaiset pyysivät, että käräjäoikeus antaisi asiassa välituomion siitä, onko kanteessa esitettyjen oikeustosiseikkojen perusteella pätemättömyys- tai edunpalautuskanne mahdollinen. Käräjäoikeus antoi välituomion pääkäsittelyä toimittamatta valmistelussa. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, voidaanko siinä antaa asianosaisten pyytämä välituomio. Tämä on sellainen oikeudenkäyntimenettelyä koskeva asia, joka tuomioistuimen on viran puolesta ratkaistava. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä ratkaista erikseen välituomiolla sellaisen samaa vaatimusta koskevan kysymyksen, jonka selvittämisestä vaatimuksen ratkaiseminen muilta osin riippuu. Välituomion tarkoituksena on välttää oikeudenkäyntiä tarpeettomiksi osoittautuvista kysymyksistä, jolloin myös vältetään turhia oikeudenkäyntikustannuksia. Tämä tarkoitus ilmenee lain esitöistäkin (HE 154/1990 vp s. 32 - 33), joissa on esimerkkinä mainittu kaksi tilannetta. Välituomiolla voitaisiin ratkaista vahingonkorvausasiassa korvausperusteen olemassaolo ennen korvauksen määrän selvittelyä ja velkomisasiassa saamisen vanhentumisväite ennen velkasuhteen perustetta koskevaa väitettä. Tässä tapauksessa A ja B ovat esittäneet kaksi vaihtoehtoista kannevaatimusta ja kummankin kannevaatimuksen osalta tarkoituksena on ollut ratkaista välituomiolla ennakkoluonteisesti se, voivatko kanteessa esitetyt seikat ylipäätänsä johtaa vaadittuun oikeusseuraamukseen eli perinnönjakosopimuksen julistamiseen pätemättömäksi tai vastaajien velvoittamiseen palauttaman perinnönjakosopimuksella saamansa etu. Kun ennakkoluonteinen kysymys ratkaistaan välituomiolla, tulee siinäkin ottaa lähtökohtaisesti huomioon kaikki asianosaisten esittämät asian ratkaisemiseen vaikuttavat seikat. Sinänsä joissakin tapauksissa saattaa olla perusteltua, että välituomiolla ratkaistaan ennakkoluonteinen oikeuskysymys pelkästään asianosaisen väittämän seikan tai seikaston pohjalta, jos näin vältytään jutun lopputuloksen kannalta turhalta todistelulta. Välituomion antamista voidaan kuitenkin pitää tällöin perusteltuna lähinnä vain, jos on ilmeistä, että asianosaisen vetoama seikka ei voi johtaa vaadittuun oikeusseuraamukseen. Tässä tapauksessa asiaa ei kuitenkaan voida pitää oikeudellisesti niin selvänä, että pelkästään kanteen yleisistä perusteista voitaisiin antaa kanteen hylkäämiseen johtava ennakkoluonteinen välituomio. Korkein oikeus katsoo, että oikeudellisesti perustellun ratkaisun antaminen kanteeseen edellyttää tässä tapauksessa, että kaikki asianosaisten kannevaatimuksista esittämät ja niiden ratkaisemiseen vaikuttavat seikat ja todisteet voidaan ottaa ratkaisussa samanaikaisesti huomioon. Asiassa ei siis voida antaa asianosaisten pyytämää välituomiota ja oikeudenkäyntiä on jatkettava käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden välituomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Kristiina Laakso. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Lehtimaja: Asianosaiset ovat yhteisesti pyytäneet välituomiota siitä, ovatko kanteessa esitetyt vaihtoehtoiset kanneperusteet kanteessa esitettyjen oikeustosiseikkojen perusteella ylipäänsä mahdollisia. Olen samaa mieltä kuin enemmistö siinä, ettei itse asiaa voida pitää oikeudellisesti niin selvänä, että kanne voitaisiin pyydetyllä välituomiolla suoraan hylätä. Sitä vastoin en katso, ettei välituomion antaminen tässä tapauksessa olisi sinänsä mahdollista. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6 §:n 2 momentissa ei ole asetettu laadullisia rajoituksia sellaisille ennakkoluonteisille kysymyksille, joita tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä välituomiolla ratkaista. Välituomion antamisen tavoitteena on välttyä oikeudenkäynnin pitkittymiseltä ja tarpeettomilta oikeudenkäyntikuluilta. Tämän perusteella tulisi viime kädessä ratkaista myös se, mihin kysymyksiin otetaan kantaa välituomioilla. Tässä tapauksessa välituomiolla ratkaistavaksi pyydetty kysymys on niin yleisluontoinen, ettei siihen ole mahdollista antaa yksiselitteisen kielteistä vastausta kummankaan kanneperusteen osalta. Tämä merkitsee sitä, että oikeudenkäynnin on jatkuttava, jos kantajat haluavat kannettaan jatkaa. Tällä perusteella päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.