KKO/2003/113

2003 false KKO:2003:113 Käräjäoikeuden tuomiossa A:n saaminen oli määrätty maksettavaksi saamisen vakuutena olevasta kiinteistöstä. Hovioikeus oli kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Kiinteistörekisteriin oli kuitenkin jäänyt merkintä, jonka mukaan käräjäoikeuden tuomioon perustunut ulosmittaus olisi ollut edelleen voimassa. Hovioikeuden päätöksen jälkeen kiinteistö oli pantattu B:n saatavan vakuudeksi. Tämä panttaus ei ollut A:ta kohtaan tehoton, koska ulosmittaus ja siihen perustuneet vallintarajoitukset olivat rauenneet hovioikeuden päätöksen johdosta. UL 4 luku 22 § 1 mom UL 4 luku 30 § 1 mom UL 4 luku 30 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian tausta Pietarsaaren käräjäoikeus oli hypoteekkituomiolla 23.9.1997 velvoittanut kiinteistöyhtiön maksamaan pankille kiinteistöyhtiön omistaman tontin arvosta pantattujen haltijavelkakirjojen rajoissa eräitä saatavia. Tuomiolla välittömästi tapahtuneesta ulosmittauksesta oli 7.10.1997 tehty merkintä kiinteistörekisteriin. Vaasan hovioikeus oli 18.12.1998 kumonnut käräjäoikeuden tuomion tuomarin esteellisyyden perusteella ja palauttanut asian käräjäoikeuteen viran puolesta uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeus ei ollut palautuspäätöksessään lausunut mitään ulosmittauksen voimassaolosta. Kiinteistörekisteriin oli jäänyt ulosmittauksesta merkintä, jonka käräjäoikeus oli poistanut kiinteistöyhtiön hakemuksesta 26.3.

1. Käräjäoikeus oli 1.10.1999 antanut aikaisemman tuomion sisältöisen uuden tuomion, jonka hovioikeus oli 22.1.2001 antamallaan tuomiolla pysyttänyt. Kiinteistöyhtiö oli 26.2.1999 tehdyllä panttaussopimuksella 27.2.1999 pantannut kysymyksessä olevaan kiinteistöön kiinnitetyt, hallussaan olleet velkakirjat eräälle osakeyhtiölle. Tuon osakeyhtiön ja kiinteistöyhtiön hallituksiin kuuluivat samat henkilöt. Pankki, joka oli kiinteistön pakkohuutokaupan yhteydessä 8.6.2001 valvonut saataviaan kiinnitysten tuottamilla etuoikeuksilla, oli tehnyt muistutuksen osakeyhtiön pantattujen velkakirjojen nojalla tekemää valvontaa vastaan. Ulosottomiehen hyväksyttyä osakeyhtiön valvonnan pankki oli valittanut käräjäoikeuteen, joka oli antanut sille osoituksen täytäntöönpanoriitakanteen nostamiseen 26.2.1999 tehdyn panttaussopimuksen mahdollisesta pätemättömyydestä. Vaasan käräjäoikeuden tuomio 20.11.2001 Täytäntöönpanoriitakanteessaan pankki vaati, että kiinteistöyhtiön 26.2.1999 tekemä panttaussitoumus vahvistetaan pätemättömäksi. Pankki vetosi siihen, että kiinteistö oli ollut panttaushetkellä vallintarajoituksen alainen kiinteistörekisterissä olleen ulosmittausmerkinnän vuoksi, minkä vuoksi myöskään pantinsaajana olleen osakeyhtiön edustajat eivät voineet olla vilpittömässä mielessä panttauksen tapahtuessa. Käräjäoikeus totesi, että ulosottolain 4 luvun 22 §:n mukaan kiinteistö oli katsottava hypoteekkituomiolla välittömästi ulosmitatuksi. Ulosmittausvaikutus oli voimassa, vaikka hovioikeus oli kumonnut hypoteekkituomion ja palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, koska palauttaminen oli perustunut oikeudenkäynnissä tapahtuneeseen virheeseen, eikä hovioikeus ollut ottanut kantaa aineelliseen kysymykseen. Pantinsaajayhtiön hallitukseen sekä panttaussitoumuksen antaneen kiinteistöyhtiön hallitukseen kuuluivat samat henkilöt. Heidän oli täytynyt olla tietoisia siitä, että hovioikeuden kumoamis- ja palautuspäätöksen perusteena oli ollut oikeudenkäyntimenettelyssä tapahtunut virhe, ei sellainen seikka, jolla käräjäoikeuden ratkaisun sisältöä tai sen ulosottovaikutusta olisi haluttu muuttaa. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että kiinteistö oli ollut panttauksen tapahtuessa vallintarajoitusten alainen, joten panttaussitoumus oli pätemätön. Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Turtonen. Vaasan hovioikeuden tuomio 26.3.2002 Kiinteistöyhtiö valitti hovioikeuteen vaatien, että pankin kanne hylätään. Hovioikeus totesi, että ulosottolain 4 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan omaisuus katsottiin välittömästi ulosmitatuksi, jos velkojan saaminen määrättiin maksettavaksi sen vakuutena olevasta kiinteästä omaisuudesta. Vaikutus syntyi lain nojalla välittömästi ja myös raukesi, jos muutoksenhakutuomioistuin toisin päätti. Hovioikeuden ratkaisu, jolla valituksen kohteena oleva asia palautettiin uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeuteen, oli oikeudenkäyntiä koskeva ratkaisu, jolla aikaisempi asiassa annettu ratkaisu kumottiin ja asianosaisille annettiin osoitus jatkaa oikeudenkäyntiä käräjäoikeudessa. Hovioikeuden 18.12.1998 antaman palauttamispäätöksen jälkeen ei ollut enää ollut voimassa ulosottolain 4 luvun 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua tuomiota. Kiinteistörekisterissä panttaussitoumuksen tekohetkellä 26.2.1999 ja panttaushetkellä 27.2.1999 ollut merkintä kiinteistön ulosmittauksesta käräjäoikeuden antaman tuomion perusteella oli siten ollut väärä. Kiinteistöyhtiön edustajat olivat tietoisina hovioikeuden päätöksestä, jolla käräjäoikeuden tuomio oli kumottu, voineet ulosmittausmerkinnän estämättä luovuttaa kiinnitetyt haltijavelkakirjat saamansa lainan vakuudeksi. Mainituilla perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Ingvar Krook sekä jäsenet Jorma Latvala ja Tapani Koppinen. Esittelijä Tomi Vistilä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Pankille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan pankki vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kysymyksessä oleva panttaussitoumus vahvistetaan pätemättömäksi suhteessa muihin ulosottovelkojiin. Kiinteistöyhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Ulosottolain 4 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan omaisuus katsotaan välittömästi ulosmitatuksi, jos velkojan saaminen määrätään tuomiossa maksettavaksi saamisen vakuutena olevasta kiinteästä omaisuudesta. Ulosmittausvaikutus syntyy siten välittömästi lain nojalla. Vastaavasti ulosmittausvaikutus päättyy välittömästi ja ulosmittaus siten raukeaa, jos määräys saamisen maksamisesta sanotusta omaisuudesta kumotaan. Hovioikeus on 18.12.1998 antamallaan päätöksellä kumonnut kokonaan käräjäoikeuden tuomion, jossa pankin saatavat oli määrätty maksettaviksi niiden vakuutena olleen kiinteistöyhtiön omistaman Pietarsaaren kaupungin
2. kaupunginosan korttelin 1 tontin nro 1 arvosta, ja palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tuomion kumoamisen takia tontin ulosmittaus oli rauennut. Ulosmittauksen raukeamisesta on edelleen johtunut, että myöskin ulosmittaukseen välittömästi perustuneet ulosottolain 4 luvun 30 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt kiinteistön vallintarajoitukset olivat samalla rauenneet. Kanteessa tarkoitettu panttaus ei siten ole ollut mainitussa lainkohdassa säädetyn panttauskiellon vastainen eikä se ole kanteessa tarkoitetuilla perusteilla tehoton. Kun ulosmittaus ja siihen perustuneet vallintarajoitukset olivat edellä todetuin tavoin rauenneet, ei kiinteistörekisterissä panttauksen tapahtuessa ulosmittauksesta olleella merkinnällä eikä myöskään panttaussopimuksen osapuolten tietoisuudella siitä ole asiassa merkitystä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Satu Saarensola.