2003 false KKO:2003:117 Sakon kokonaisrahamäärä oli korotettava päiväsakon

§:n mukaiseen vähimmäismäärään silloinkin, kun syytetty oli ajoneuvoa kuljettaessaan syyllistynyt suurimman sallitun ajonopeuden ylityksen lisäksi muihin tekoihin, jotka yhdessä luettiin hänen syykseen liikenneturvallisuuden vaarantamisena. (Ään.) A päiväsakon rahamäärästä 7 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Nurmeksen käräjäoikeuden tuomio 17.1.2002 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 26.10.2001 Lieksassa kuljettaessaan henkilöautoa huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa liikennemerkillä osoitettua 40 km/h nopeusrajoitusta sekä laiminlyönyt pitää ohittaessaan turvallisen välin ohitettavaan ajoneuvoon ja kuljettanut autoaan huomattavalla ylinopeudella, jolloin hänen kuljettamansa auto oli ohitustilanteessa törmännyt B:n omistaman ja kuljettaman henkilöauton oikeaan kylkeen seurauksin, että molemmat autot olivat vaurioituneet. A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Käräjäoikeus tuomitsi A:n tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin, tieliikennelain 19 §:n 1 momentin ja rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta viiteentoista

§:ssä säädettyyn sakon vähimpään kokonaismäärään 115 euroon. Hovioikeus lausui, että rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaismäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi. Mainitun säännöksen nojalla oli päiväsakon

§:ssä säädetty sakon vähin kokonaismäärä vain suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavalle sakolle. A:n syyksi asiassa oli luettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin, tieliikennelain 19 §:n 1 momentin ja rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut sovellettava päiväsakon

§:n säännöstä. Hovioikeus pysytti siten käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Leena Parviainen ja viskaali Harri Hyvärinen, joka myös esitteli asian. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle tuomittu sakkorangaistus korotetaan päiväsakon

§:n nojalla suurimman rikesakon suuruiseksi eli 115 euroksi. A antoi pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Hovioikeus on tuominnut A:n, joka oli syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen muun ohessa kuljettamalla henkilöautoa 40 km/h nopeusrajoitusalueella huomattavalla ylinopeudella, tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin, tieliikennelain 19 §:n 1 momentin ja rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 15:een 6 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 90 euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko sakon määrä korotettava päiväsakon

§:n nojalla 115 euroksi. Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaismäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi. Mainitun säännöksen nojalla päiväsakon

§:n mukaan tieliikennelaissa (267/1981) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 50 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 115 euroa. Rikesakko voidaan määrätä eräiden muiden rikkomusten ohella tieliikennelain vähäisestä rikkomisesta. Jos rikkomus on ollut omiaan aiheuttamaan vähäistä suurempaa vaaraa tai haittaa, rikesakkoa ei rikoslain 2 a luvun 10 §:n 2 momentin mukaan saa määrätä. Päiväsakon

§ koskee vain suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavia sakkoja, ei muita rikesakolla sovitettavia rikkomuksia. Tämän säännöksen tarkoituksena on sovittaa yhteen päiväsakko- ja rikesakkojärjestelmät tilanteessa, jossa sakotettavan päiväsakon kokonaisrahamäärä jäisi hänen tulojensa alhaisuuden vuoksi pienemmäksi kuin samanlaatuisesta teosta määrättävä rikesakko. Sanamuotonsa mukaan säännöstä on sovellettava tieliikennelaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavaan sakkoon. Se tulee siksi sovellettavaksi sekä silloin, kun syyksilukeminen käsittää useamman teon, joihin kuuluu yksi tai useampi suurimman sallitun nopeuden ylittäminen, että silloin, kun ylinopeuden käsittävän teon rikosnimike on muu kuin rikesakolle tunnusomainen liikennerikkomus. Rikoslain 2 a luvun säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 74/1998 vp s. 39) on tosin lausuttu, että korjaussäännöstä sovellettaisiin esitykseen liittyvän asetusluonnoksen mukaan vain suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittaviin sakkoihin kuten nykyäänkin. Lausuma on kuitenkin nähtävä selityksenä sille, mihin rikkomustyyppiin säännöstön soveltamista kaavailtiin rajoitettavaksi eikä se siten anna tukea säännöksen sanamuotoa suppeammalle tulkinnalle. Säännöksen soveltaminen hovioikeuden tuomiossa ilmenevin tavoin kohtelisi ylinopeuteen syyllistyneitä eri tavoin. Tällainen tulkinta olisi säännöksen tarkoituksen vastaista. Rangaistus ei myöskään muodostuisi oikeudenmukaiseksi, jos se voisi olla sanottua lievempi silloin kun tekijä on syyllistynyt sallitun ajonopeuden ylittämisen lisäksi myös muuhun liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. A:n syyksi on luettu suurimman sallitun ajonopeuden ylittäminen, josta määrättävä päiväsakko olisi yksistään korotettava 115 euroksi. Sen lisäksi A on muullakin tavoin vaarantanut liikenneturvallisuutta. Sakon kokonaismäärä on sen vuoksi syyttäjän vaatimuksen mukaisesti korotettava päiväsakon

§:n mukaiseen vähimmäismäärään eli 115 euroksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta muutetaan siten, että A velvoitetaan maksamaan hovioikeuden tuomitseman sakon, 15 päiväsakkoa á 6 euroa = 90 euroa, lisäksi päiväsakon

§:n nojalla korotuksena 25 euroa. Sakon yhteismäärä on siten 115 euroa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Jarmo Hirvonen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Mansikkamäki: Olen lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö. Perusteluinani lausun seuraavan: Hovioikeus on tuominnut A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 90 euron päiväsakkoon. Asiassa on kysymys siitä, onko sakon määrä korotettava suurimman sallitun nopeuden ylityksestä määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi eli 115 euroksi, kun A on ajanut huomattavaa ylinopeutta, mutta sen lisäksi myös muulla tavoin rikkonut tieliikennelakia. Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaan sakon kokonaismäärä on päiväsakkojen lukumäärä kerrottuna päiväsakon rahamäärällä. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaismäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi. Päiväsakon

§:ssä on puolestaan säädetty, että tieliikennelaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 50 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 115 euroa. Kuten rikoslain 2 a lukua koskevista lain esitöistä ilmenee, tarkoituksena on ollut tällä tavoin sovittaa yhteen mainitut sakkojärjestelmät tilanteessa, jossa sakotettavan päiväsakon kokonaisrahamäärä jäisi hänen tulojensa alhaisuuden vuoksi pienemmäksi kuin samanlaatuisesta teosta määrättävä rikesakko (HE 74/1998 vp s. 39). Asetuksen 7 §:n sanamuodon mukaan sitä on sovellettava suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavaan sakkoon. Hovioikeuden näkemyksen mukaan säännöstä ei voida soveltaa, kun vastaajan syyksi on luettu liikenneturvallisuuden vaarantamisena paitsi nopeusrajoituksen ylitys myös muu tieliikennelain määräyksen vastainen menettely. A on katsonut, että säännöksen soveltaminen hänen tapaukseensa merkitsisi sen laajentavaa tulkintaa syytetyn vahingoksi, koska hän ei ollut ylittänyt suurinta sallittua nopeusrajoitusta yli 20 kilometrillä tunnissa. Säännöstä voidaan suppeimmillaan tulkita hovioikeuden tavoin. Säännöksen sanamuoto ei kuitenkaan rajoita sen soveltamista vain tällaisiin tilanteisiin. Edellä mainitun hallituksen esityksen perusteluissa (s. 39) on tosin lausuttu, että korjaussäännöstä sovellettaisiin esitykseen liittyvän asetusluonnoksen mukaan vain suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittaviin sakkoihin. Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin valtuutussäännös huomioon ottaen perustelulausuma on kuitenkin nähtävä selityksenä sille, mihin rikkomustyyppiin säännöstön soveltaminen on asetuksessa tarkoitettu rajoitettavaksi. Perustelulausuma ei siten anna tukea säännöksen sanamuotoa suppeammalle tulkinnalle, eikä tällainen tulkinta vastaa edellä kerrottua säännöksen tarkoitusta. Harkitessani vielä sitä, tulisiko säännöstä edellä lausutusta huolimatta soveltaa vastaajalle edullisimmin tavoin tai jättää se soveltamatta totean, että rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää sinänsä vaatimuksen rikoksesta seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa. Samoin se sisältää vaatimuksen säännöksen tarkkarajaisuudesta. Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta rangaistusseuraamuksineen onkin säädetty rikoslaissa ja tieliikennelaissa. Rikesakkorikkomuksista ja rikesakosta on sen sijaan määrittely asetuksessa. Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin sisältämää valtuutusta ja sen nojalla annettua asetuksen säännöstä rangaistuksen korottamisesta siinä mainitussa tapauksessa voidaan kuitenkin pitää riittävän selkeinä. Se, että rangaistus on vähintään nopeusrajoituksen rikkomisesta määrättävän suurimman rikesakon suuruinen, ei voi olla liikenneturvallisuuden vaarantamisena syyksiluettuun nopeusrajoituksen rikkomiseen syyllistyneelle - ylityksen suuruudesta riippumatta - tai sen ohella myös muuhun liikennerikokseen syyllistyneelle yllätyksellistä. Kuten enemmistö on todennut, säännöksen soveltaminen hovioikeudessa tapahtunein tavoin johtaisi myös lopputulokseen, joka ei olisi suhteellisuusperiaatteen mukainen.