2003 false KKO:2003:27 A:lla oli konkurssiin asetetun vakuutusyhtiön erityiseltä selvityspesältä 44 484 181,68 markan vakuutussaatava. A, jolla oli panttioikeus talletukseen saatavansa vakuudeksi, sai pantin arvosta 31 813 251,20 markan suorituksen saatavastaan. A:lla katsottiin vakuutusyhtiölain 15 luvun 10 §:n 1 momentin nojalla olevan jäljellä olevan saatavansa perusteella samanlainen oikeus kuin muilla vakuutuksenottajilla saada jako-osuus erityisen selvityspesän muusta omaisuudesta. VakuutusyhtiöL 15 luku 10 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian tausta A ja Henkivakuutusosakeyhtiö Apollo (jäljempänä Apollo) olivat 30.12.1991 tehneet säästöhenkivakuutussopimuksen. A oli 30.12.1991 maksanut yhtiölle sovitun vakuutusmaksun 35 800 000 markkaa. Apollo oli sitoutunut suorittamaan vakuutuksen säästöosuudelle vähintään 4,5 prosentin vuotuisen koron sekä lisäkorkoa kulloinkin voimassa olevan sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymän määrän. Samanaikaisesti vakuutussopimuksen kanssa A, Apollo, Apollo Holding Oy, ja Turun Keskustasijoitukset Oy olivat tehneet sopimuksen, jonka mukaisesti Apollo talletti 25 010 000 markkaa Kansallis-Osake-Pankkiin sulkutilille vakuutuksen voimassaoloajaksi lisättynä 30 päivällä. Sopimuksen mukaan Apollolla ei ollut oikeutta nostaa talletuksen korkoja, vaan ne jäivät sulkutilille pääoman ohella vakuutusmaksuvelvoitteen täyttämisen vakuudeksi. Lisäksi oli sovittu, että mikäli Apollo ei maksanut A:lle vakuutuksen mukaista vakuutuskorvausta 30 päivän kuluessa vakuutuksen päättymisestä tai irtisanomisesta lukien, A:lla oli oikeus nostaa talletus ja sille kertyneet korot tai se määrä mikä vakuutuskorvauksesta oli jäänyt saamatta. A, Apollo, Turun Keskustasijoitukset Oy ja mainittu pankki olivat 28.4.1992 sopineet, että mikäli Apollo laiminlyö vakuutussopimuksen mukaisen maksuvelvoitteensa A:lla oli oikeus saada talletustodistus itselleen ja nostaa talletus sille kertyneine korkoineen tai niiden sijaan tulleet varat tai määrä joka vakuutuskorvauksesta oli jäänyt saamatta. Apollolla oli oikeus saada talletus korkoineen vain mikäli se näytti kokonaan suorittaneensa vakuutuskorvauksen. Apollo oli edellä kerrotuilla sopimuksilla pantannut sulkutilitalletuksen korkoineen A:lle henkivakuutussopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi. Valtioneuvosto oli peruuttanut Apollon toimiluvan 22.12.1993, jolloin yhtiön omaisuudesta oli muodostettu erityinen selvityspesä. Apollo oli 26.1.1995 asetettu konkurssiin. Selvityspesä oli 22.11.1995 ilmoittanut A:lle, että tämän vakuutus ei kuulunut vakuutuskannan luovutuksessa siirtyvien vakuutusten joukkoon ja että Apollon konkurssipesä ei pitänyt 28.4.1992 laadittua sulkutilisopimusta pesään nähden pätevänä. Sosiaali- ja terveysministeriön 29.12.1995 antaman päätöksen mukaisesti A:n vakuutuksen voimassaolo oli lakannut 1.1.1996 lukien. A:n 1.2.1996 erääntynyt säästöhenkivakuutussaatava oli ollut 44 484 181,68 markkaa ja panttina olleen sulkutilitalletuksen määrä oli tuolloin ollut 31 813 251,20 markkaa. A oli 26.1.1996 vaatinut pankkia luovuttamaan sulkutilillä olevat varat itselleen. Apollon konkurssipesä ja selvityspesä olivat kieltäneet pankkia luovuttamasta varoja eikä pankki ollut niitä luovuttanut A:lle. Välimiesoikeus oli 10.6.1998 antamassaan välitystuomiossa katsonut sulkutilillä olleiden varojen korkoineen kuuluvan A:lle panttioikeudella vakuutussopimukseen perustuvien saatavien vakuutena ja A:lla olevan oikeus nostaa pääoma korkoineen. A oli 28.11.1997 ja välitystuomion antamisen jälkeen nostanut sulkutilillä olleet varat. A oli 25.6.1998 vaatinut erityistä selvityspesää maksamaan erotuksen 12 670 930,48 markkaa pesästä tulevana jako-osuutena. Selvityspesä oli 22.10.1998 ilmoittanut, että A:lla ei ollut oikeutta lisäsuoritukseen selvityspesästä. Erityiseen selvityspesään jääville muille vakuutuksille oli 27.11.1997 maksettu 44 prosenttia vakuutussaatavan määrästä niiden osuutena selvityspesästä. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 19.6.2000 A:n kanteen johdosta käräjäoikeus lausui, että vakuutusyhtiölaki oli konkurssioikeudellisiin säännöksiin nähden erityislaki. Vakuutusyhtiölain 15 luvun 21 §:ää koskevan hallituksen esityksen (179/1979 vp.) mukaan vakuutusyhtiöön sovelletaan konkurssioikeuden yleisiä säännöksiä vakuutusyhtiölain säännösten ohella. Vakuutusyhtiön konkurssissa tulivat siten sovellettaviksi myös yleiset konkurssioikeudelliset periaatteet. Vakuutusyhtiölain 15 luvun 10 § 1 momentti koski vain vakuutusyhtiön selvitystilan vuoksi maksettavien vakuutusmaksusaatavien etuoikeutta. Lainkohdan mukaan henkivakuutuksen ottajilla oli osuudestaan vakuutusmaksuvastuuseen yhteisesti samanlainen etuoikeus yhtiön omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla. Lainkohdassa todettiin lisäksi, että edellä kerrottu etuoikeus ei huononna käteispantin haltijan etuoikeutta. Pykälän 2 momentissa säädettiin henkivakuutukseen perustuvien saatavien etuoikeudesta mikäli yhtiön omaisuus ei vastannut etuoikeutettuja saamisia. Säännökset koskivat vain rajattua erityistilannetta vakuutusyhtiön konkurssissa. Lainkohdassa ei ollut erikseen määrätty pantin haltijan ja henkivakuutuksen ottajan etuoikeutta samanarvoiseksi tai rinnakkaiseksi. Säännöksen, jonka mukaan vakuutuksenottajan etuoikeus ei huonontanut käteispantin haltijan etuoikeutta, ei voitu katsoa tarkoittavan, että etuoikeudet olisivat samanarvoisia ja rinnakkaisia. Päinvastoin lain sanamuoto antoi aiheen tulkita pantin haltijan oikeuden olevan vakuutuksenottajan oikeutta vahvempi. Kun erityistä säännöstä pantin haltijan ja vakuutuksen ottajan etuoikeuksien järjestyksestä ei ollut säädetty eikä vakuutusyhtiölain 15 luvun 10 §:n 1 momentin perusteella voitu katsoa etuoikeuksia samanarvoisiksi tai rinnakkaisiksi, oli etuoikeuksien järjestystä harkittaessa sovellettava yleisiä konkurssioikeudellisia periaatteita velkojien maksunsaantijärjestyksestä ja pantin haltijan asemasta. Velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 1§:n 2 momentin mukaan pantin haltija sai konkurssissa suorituksen pantin arvosta ennen muita saatavia. Pantin arvon ylittävästä osasta saatavaansa pantin haltija oli konkurssipesän velkoja. Ennen vuotta 1993 voimassa olleella etuoikeusasetuksen 4 a §:n säännöksillä ei ollut merkitystä tulkittaessa A:n pantin haltijan asemaan perustuvaa etuoikeusasemaa, koska asetus ei ollut enää voimassa olevaa oikeutta vakuutussopimusta ja panttaussopimusta tehtäessä eikä Apollon konkurssiin asettamishetkellä. Edellä kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että pantin haltijana A oli ollut oikeutettu saamaan pantin arvosta suorituksen saatavalleen selvityspesästä ennen muita velkojia. Pantin arvon ylittävältä osalta saatavaansa A oli selvityspesän velkoja ja oikeutettu saamaan suorituksen saatavalleen samoin perustein kuin muutkin vakuutuksenottajat. Erityisen selvityspesän toimitusmiehen 22.10.1998 A:n asiamiehelle lähettämässä kirjeessä toimitusmies oli katsonut, että A oli jo käteispantin perusteella saanut täyden suorituksen saatavastaan eikä A:lla ollut oikeutta lisäsuoritukseen selvityspesältä. Vaikka kirjeessä ei suoranaisesti viitattu A:n mahdollisen prosenttiosuuden määrään, kirjettä voi sisältönsä perusteella pitää osoituksena siitä, että selvityspesä ei ollut sitoutunut A:ta kohtaan 44 prosentin suoritukseen jäännössaatavasta. Muistio 30.9.1996 oli toimitusmiehen laatima ja sisälsi hänen käsityksensä siitä, että pesästä vakuutuksenottajille jaettava määrä oli kytketty siihen, ettei A:lla ollut parempaa oikeutta, jonka perusteella kattaa vakuutussäästönsä. Muistiota ei voitu sisältönsä perusteella pitää osoituksena siitä, että selvityspesä ei ollut sitoutunut A:ta kohtaan 44prosentin suoritukseen jäännössaatavasta. Joka tapauksessa muistio todensi vain selvityspesän käsityksen asiasta, eikä sillä sen vuoksi ollut merkitystä todisteena asiassa. Toimitusmiehen kirje 22.1.1995 A:n asiamiehelle sisälsi ilmoituksen siitä, että kukin vakuutuksenottaja tai eläkkeensaaja sai 44 prosenttia saatavastaan selvityspesältä. A sai kirjeen mukaan 44 prosenttia vakuutussäästöstään eli 19 573 039,93 markkaa. Kirjeessä oli yksiselitteisesti käsiteltäessä A:n jako-osuusmäärää ilmoitettu A:n saavan vakuutussäästöstään 44 prosentin suorituksen eli 19 573 039,93 markkaa. Käräjäoikeus tulkitsi kirjeen sisältöä siten, että selvityspesä oli kirjeessä sitoutunut paitsi tiettyyn määrältään suhteelliseen suoritukseen myös tiettyyn markkamääräiseen suoritukseen A:ta kohtaan. Kirjettä oli sen vuoksi pidettävä sitoumuksena maksaa A:lle 44 prosenttia hänen vakuutussäästönsä määrästä. Vakuutusyhtiöstä selvityspesään siirrettyä omaisuutta oli rasittanut ja sen arvoa alentanut A:lle annetun pantin määrä. Pantilla ei ollut arvoa selvityspesän omaisuutta jaettaessa. Pantattuja varoja ei sen vuoksi olisi tullut lukea selvityspesän varallisuudeksi. Erityisen selvityspesän selvitysmiehet olivat kuitenkin näin tehneet ja päätös jako-osuuden määrästä oli tehty tilanteessa, jossa ei vielä ollut tiedetty välimiesoikeuden ratkaisua pantattujen varojen osalta. Jako-osuuden määrä oli sen vuoksi muodostunut vääräksi ja virheellinen tieto oli ilmoitettu vakuutuksenottajille A mukaan lukien. Muut vakuutuksenottajat olivat saaneet suorituksensa pesästä selvityspesän ilmoittaman suuruisena. Käräjäoikeus katsoi, että A ei voinut joutua kärsimään selvityspesän virheellisen menettelyn vuoksi. Vakuutuksenottajien tasapuolinen kohtelu edellytti, että A oli vakuutusmaksusaatavansa suhteen samassa asemassa kuin muutkin vakuutuksenottajat. Jako-osuuden määräämisen jälkeen tehtyä sulkutilillä olleiden varojen vähentämistä selvityspesän omaisuudesta tai selvityspesän esittämää pesän toteutuneeseen taloudelliseen asemaan perustuvaa laskelmaa A:n jako-osuuden määrästä ei sen vuoksi tullut tehdä yksin A:n osalta, vaan A:n tuli saada jako-osuutensa samoin perustein ja samalla tavalla laskettuna kuin muutkin vakuutuksenottajat. A:n pantin arvon ylittävästä 12 670 930,48 markan suuruisesta vakuutusmaksusaatavasta A:lla oli siten oikeus saada 44 prosentin osuus eli kanteessa vaadittu määrä. Apollon erityinen selvityspesä velvoitettiin maksamaan A:lle jako-osuutena erityisen selvityspesän varoista 5 575 209,41 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.11.1997 lukien. Asian on ratkaissut käräjätuomari Eija Larinkoski Helsingin hovioikeuden tuomio 20.12.2001 Hovioikeus, jonne Apollon erityinen selvityspesä valitti, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hellevi Niemelä, Aino Virkkunen ja Pertti Lattunen. Esittelijä Jussi Sippola. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Apollon erityiselle selvityspesälle myönnettiin valituslupa. Erityinen selvityspesä vaati hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja A:n kanteen hylkäämistä. Toissijaisesti erityinen selvityspesä vaati A:lle tuomitun määrän alentamista 3 456 629,83 markkaan (581 363,40 euroa) tai 4 688 244,28 markkaan (788 506,08 euroa). A:n kuolinpesän osakkaat B, C, D ja E vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Asian tausta A on 30.12.1991 tehnyt Apollon kanssa säästöhenkivakuutussopimuksen ja maksanut yhtiölle vakuutusmaksuna 35 800 000 markkaa. Apollo on tallettanut Kansallis-Osake-Pankkiin sulkutilille 25 010 000 markkaa vakuutuksen voimassaoloajaksi lisättynä 30 päivällä. Apollo on käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin pantannut mainitun sulkutilitalletuksen korkoineen A:lle tämän henkivakuutussopimuksen velvoitteiden täyttämisen vakuudeksi. Apollon omaisuudesta on 22.12.1993 muodostettu erityinen selvityspesä. Apollo on 26.1.1995 asetettu konkurssiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt erityisen selvityspesän erotettavaksi yhtiön konkurssihallinnosta 26.1.1995 lukien. Selvityspesään on siirretty Apollon koko omaisuus. Ministeriö on määrännyt erityiseen selvityspesään siirrettyjen vakuutusten voimassaolon lakkaamaan 1.1.1996. A:n 1.2.1996 erääntynyt säästöhenkivakuutussaatava on ollut määrältään 44 484 181,68 markkaa ja sulkutilitalletuksen määrä korkoineen on tuolloin ollut 31 813 251,20 markkaa. Erityisen selvityspesän riitautettua sulkutilillä olleiden varojen panttauksen selvityspesä, Apollon konkurssipesä ja A ovat 10.1.1997 tehneet välityssopimuksen, jonka mukaan panttauksen pätevyyttä koskeva riita saatettiin välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Selvityspesän toimitusmiehen jaossa noudatettavista suhdeluvuista laatiman luettelon saatua 22.10.1997 lainvoiman toimitusmies on 27.11.1997 jakanut erityisen selvityspesän omaisuuden vakuutuksenottajille mainitun luettelon mukaisesti siten, että kukin vakuutuksenottaja on saanut 44 prosenttia vakuutussaatavastaan. Erityisen selvityspesän ja A:n 28.11.1997 tekemän sopimuksen mukaisesti A on tuolloin nostanut sulkutilillä olleista varoista 19 573 039,93 markkaa. Välimiesoikeus on 10.6.1998 välitystuomiossaan katsonut sulkutilillä olleiden varojen korkoineen kuuluvan A:lle panttioikeudella vakuutussaatavan vakuutena. Välitystuomion jälkeen A on nostanut loput sulkutilillä olleista varoista. A on edellä mainituin tavoin saanut erityiseltä selvityspesältä olevasta 44 484 181,68 markan vakuutussaatavastaan 31 813 251,20 markan suorituksen pantin arvosta. Kanteessaan hän on vaatinut 44 prosentin jako-osuutta 12 670 930,48 markan jäännössaatavastaan erityisen selvityspesän muusta omaisuudesta. Vakuutuksenottajien etuoikeudesta ja panttioikeudesta Kysymys on siitä, onko A:lla henkivakuutuksenottajana hänen saatuaan pantin arvosta saatavastaan suorituksen, joka ylitti vakuutusyhtiölain 15 luvun 10§:n 1 momentissa säädetyn etuoikeuden perusteella hänelle tulevan jako-osuuden määrän, jäljellä olevan saatavan perusteella samanlainen etuoikeus erityisen selvityspesän muuhun omaisuuteen kuin muilla momentissa tarkoitetuilla vakuutuksenottajilla. Kun vakuutusyhtiö on selvitystilassa, on henkivakuutuksen, eräitä lisävakuutuksia lukuun ottamatta, ja kymmentä vuotta pidemmäksi ajaksi otetun vahinkovakuutuksen ottajilla sanotun lainkohdan mukaan osuudestaan vakuutusmaksuvastuuseen yhteisesti samanlainen etuoikeus yhtiön omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla. Sama etuoikeus on momentin mukaan muusta vakuutussopimuksesta kuin jälleenvakuutussopimuksesta johtuneen sellaisen saamisen haltijoilla, josta aiheutuva vastuu on kirjattava korvausvastuuksi edellyttäen, että saaminen, jollei se perustu henkivakuutukseen, eräitä lisävakuutuksia lukuun ottamatta, tai kymmentä vuotta pidemmäksi ajaksi otettuun muuhun henkilövakuutukseen, on syntynyt kahden kuukauden kuluessa selvitystilan alkamispäivästä. Momentissa mainitaan lisäksi, ettei säädetty etuoikeus huononna muun muassa käteispantin haltijan etuoikeutta. Vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 §:n 5 ja 6 momentissa sekä 3 a §:ssä tarkoitettu omaisuus kuuluu lain 15 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan erityiseen selvityspesään. Siihen on viimeksi mainitun lainkohdan mukaan viipymättä siirrettävä niin suuri määrä yhtiön muuta omaisuutta, että erityisen selvityspesän omaisuus vastaa pykälän 1 momentissa tarkoitettua vastuuvelkaa ja arvioituja selvityskustannuksia. Erityiselle selvityspesälle siirtyvät saman lainkohdan mukaan henkivakuutuksista, eräitä lisävakuutuksia lukuun ottamatta, ja kymmentä vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyistä vahinkovakuutuksista vakuutuksenantajalle johtuvat oikeudet ja velvollisuudet, kunnes vakuutusten osalta on menetelty niin kuin saman luvun 12- 14 §:ssä säädetään. Jollei omaisuus tähän riitä, on henkilövakuutukseen ja henkilövahinkoon perustuvilla saamisilla saman lainkohdan mukaan etuoikeus muiden edellä. Käteispantin tarkoituksena on antaa pantin haltijalle oikeus periä saatavansa pantista ennen velallisen muita velkojia. Lisäksi tällaisen pantin haltija voi velallisen omaisuuden tultua luovutetuksi konkurssiin periä saatavansa pantista konkurssista riippumatta. Siltä osin kuin käteispantti ei riitä kattamaan pantin haltijan koko saatavaa, velkojan on valvottava saatavansa konkurssissa, jos hän haluaa jako-osuuden konkurssipesän muista varoista. Vakuutusyhtiölain 15 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan on eräiden vakuutuksenottajien saatavilla tosin samanlainen etuoikeus yhtiön omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla. Tämä etuoikeus ei kuitenkaan saman momentin mukaan huononna käteispantin haltijan etuoikeutta. Näin ollen käteispantin haltijalla on parempi etuoikeus kuin vakuutuksenottajien saatavilla. Tällainen parempi etuoikeus on myös vakuutuksenottajalla, jolla vakuutussaatavastaan on käteispantti, koska vakuutuksenottajaa ei tässä suhteessa ole laissa asetettu eri asemaan kuin muita käteispantin haltijoita. Tämä etuoikeus kattaa vakuutussaatavan kuitenkin vain siltä osin kuin se voidaan saada käteispantista. Laista ei ilmene, että pantin arvon ylittävältä osalta vakuutuksenottajan saatava tällaisessa tapauksessa olisi eri asemassa kuin muiden vakuutuksenottajien saatavat. Siten käteispantin omaavalla vakuutuksenottajalla on tältä osin saatavalleen samanlainen etuoikeus kuin muilla vakuutuksenottajilla. Edellä esitetyn perusteella A:lla on jäljellä olevan saatavansa osalta samanlainen oikeus erityisen selvityspesän muuhun omaisuuteen kuin muilla vakuutusyhtiölain 15 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla vakuutuksenottajilla. A:n jako-osuudesta Selvityspesän toimitusmies on lähettänyt A:lle 22.11.1995 päivätyn kirjeen. Kirjeestä käy ilmi, että selvityspesä tulee pyytämään sosiaali- ja terveysministeriöltä, että siirtymättömät vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa 1.1.1996, ja että selvityspesä tulee laatimaan luettelon jaossa noudatettavista suhdeluvuista tammikuun 1996 aikana. Toimitusmies on todennut, että selvityspesän omaisuus on rahaksimuuton jälkeen jaettava vakuutuksenottajille ja edunsaajille heidän vastuuvelkaosuuksiensa suhteessa. Kirjeen mukaan kunkin vakuutuksenottajan ja eläkkeensaajan on laskettu saavan 44 prosenttia saatavastaan Apollolta. Tämän jälkeen on todettu, että konkurssipesä pitää 28.4.1992 laadittua sulkutilisopimusta konkurssipesään nähden pätemättömänä ja että selvityspesä yhtyy konkurssipesän käsitykseen. Lopuksi on todettu, että selvityspesä jaetaan, kun vakuutuskannan osa on luovutettu Jälleenvakuutusosakeyhtiö Varmalle ja kun jakamisen perusteeksi tehtävä suhdelukuluettelo on saanut lainvoiman. A:n osalta selvityspesän jakamisen on todettu tarkoittavan käytännössä sitä, että hän saa vakuutussäästöstään 44 prosentin suorituksen eli 19 573 039,93 markkaa. Erityinen selvityspesä on kirjeessä lähtenyt siitä, ettei A:lla ollut pesään nähden käteispantin haltijan asemaa, vaan että hänellä oli vain henkivakuutuksenottajan etuoikeus pesän omaisuuteen. Ottaen myös huomioon sen, ettei tuolloin ollut laadittu suhdelukuluetteloa, jonka mukaan jako tuli tehdä, selvityspesän on katsottava kirjeessä vain arvioineen tuolloisen tilanteen mukaan A:lle henkivakuutuksenottajan etuoikeuden nojalla todennäköisesti tulevan osuuden. Näyttämättä on jäänyt, että erityinen selvityspesä olisi sitoutunut suorittamaan A:lle 44 prosenttia tämän jäännössaatavasta. Jos suunnitelmaa vakuutuskannan luovuttamisesta ei ole saatu aikaan eikä uutta yhtiötäkään ole perustettu, on vakuutusyhtiölain 15 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan erityisen selvityspesän muu kuin momentissa mainittu omaisuus, jollei toisin sovita, muutettava rahaksi ja jaettava niille, joilla vakuutussopimuksen perusteella on siihen oikeus, heidän vastuuvelkaosuuksiensa suhteissa. Pykälän 3 momentin mukaan selvitysmiesten ja toimitusmiesten tulee viipymättä laatia luettelo jaossa noudatettavista suhdeluvuista. Kun luettelo on saanut lainvoiman, on pykälän 4 momentin mukaan erityisen selvityspesän omaisuus jaettava. Kysymys on siitä, voidaanko A:n jako-osuus jäännössaatavan osalta määrätä eri tavoin kuin muiden vakuutuksenottajien jako-osuus, joka on määräytynyt lainvoimaisen suhdelukuluettelon mukaisesti. Sulkutilitalletuksen panttauksen pätevyys on ollut riidanalainen. Ennen selvityspesän varojen jakamista on 10.1.1997 solmittu välityssopimus sulkutilitalletuksen panttausta koskevassa asiassa. Välimiesoikeus on selvityspesän varojen 27.11.1997 tapahtuneen jakamisen jälkeen 10.6.1998 antanut välitystuomionsa, jossa se on katsonut sulkutilitalletuksen kuuluvan panttioikeudella A:lle. Välitystuomion johdosta erityisen selvityspesän tosiasiallinen varallisuusasema on muuttunut siltä osin, mikä oli selvityspesän vastuuvelka ja mikä oli etuoikeutetuille vakuutuksenottajille jaettavissa oleva selvityspesän omaisuus. Nämä seikat täytyy lainvoimaisen suhdelukuluettelon estämättä voida ottaa huomioon määrättäessä vakuutusyhtiölain mukaan A:n jako-osuus hänen jäännössaatavastaan. Toimitusmies on alunperin suhdelukuluetteloa laatiessaan ottanut selvityspesän vastuuvelkana A:n osalta huomioon hänen koko vakuutussaatavansa 44 484 181,68 markkaa. Selvityspesän vastuuvelaksi on jako-osuuksia laskettaessa tuolloin katsottu yhteensä 241 293 221,03 markkaa. Kun A:lla on panttivelkojana ollut oikeus saada saatavastaan suoritus erityiseen selvityspesään kuuluneesta pantatusta sulkutilitalletuksesta etuoikeudella ennen muita vakuutuksenottajia, hänellä on selvityspesän muuhun omaisuuteen kohdistuva saatava vain pantin arvon ylittävältä osalta. Näin ollen erityisen selvityspesän vastuuvelkana tulee A:n osalta ottaa huomioon vakuutussaatava 44 484 181,68 markkaa vähennettynä selvityspesän vaatimalla sulkutilitalletuksen määrällä 31.12.1995 eli 31 813 251,20 markalla. Erityisen selvityspesän mukaan selvityspesän vastuuvelasta 24 129 3221,03 markasta tuli vähentää myös eläke- ja henkivakuutuskirjalainoja vastaava vastuuvelka 47 705 515,86 markkaa, koska lainat oli käytetty kokonaisuudessaan lainoja vastaavan vakuutuksen osuuden takaisinmaksuun. Sanottua määrää ei ole vähennetty selvityspesän vastuuvelasta toimitusmiehen laatiessa luettelon jaossa noudatettavista suhdeluvuista, jonka perusteella muille vakuutuksenottajille kuin A:lle on maksettu selvityspesän varoista 44 prosentin jako-osuus kunkin saatavasta. Erityinen selvityspesä ei ole esittänyt perustetta vähentää sanottujen lainojen määrää selvityspesän vastuuvelasta laskettaessa A:n jako-osuutta. Erityinen selvityspesä on vaatinut, että A:n jako-osuutta laskettaessa hänelle pantattu sulkutilitalletus määrältään 31 705 755,65 markkaa 31.12.1995 tuli vähentää selvityspesän omaisuudesta 109 381 994,13 markasta. Lisäksi selvityspesä on katsonut, että eläke- ja henkivakuutuskirjalainasaamiset 33 500 653,21 markkaa tuli vähentää selvityspesän omaisuuden määrästä. Erityiseen selvityspesään on siirretty Apollon koko omaisuus, kun vastuuvelan vakuutena ollut kateomaisuus ei ole vastannut selvityspesän vastuuvelkaa. A:lle pantattu sulkutilitalletus on muun omaisuuden tavoin kuulunut erityiseen selvityspesään. Kun A:lla on kuitenkin pantin haltijana ollut oikeus saada saatavastaan suoritus tästä pantista etuoikeudella ennen muita vakuutuksenottajia, selvityspesään on jäänyt etuoikeutettujen vakuutuksenottajien jako-osuuden suorittamista varten yhtiön muu omaisuus vähennettynä pantatun talletuksen määrällä. A:n jako-osuutta laskettaessa selvityspesän vaatima sulkutilitalletuksen määrä 31 705 755,65 markkaa tulee siten vähentää selvityspesän omaisuudesta 109 381 994,13 markasta. Erityinen selvityspesä ei ole esittänyt perustetta vähentää eläke- ja henkivakuutuskirjalainasaamisten määrää selvityspesän omaisuudesta laskettaessa A:n jako-osuutta. Edellä mainituin tavoin laskettu selvityspesän vastuuvelka on 209 587 465,38 markkaa ja selvityspesän omaisuuden määrä 77 676 238,48 markkaa. Selvityspesän omaisuuden määrän suhde vastuuvelkaan on 0,37 eli A:n jako-osuus on 37 prosenttia jäännössaatavasta 12 670 930,48 markasta eli 4 688 244,28 markkaa, joka vastaa 788 506,08 euroa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Henkivakuutusosakeyhtiö Apollon erityisen selvityspesän A:lle selvityspesän varoista maksettava jako-osuus alennetaan 788 506,08 euroon hovioikeuden tuomitsemine korkoineen. Jako-osuus korkoineen on suoritettava A:n kuolinpesän osakkaille. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Kati Hidén, Gustav Bygglin ja Pasi Aarnio. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.