KKO/2003/3

2003 false KKO:2003:3 A oli kuljettaessaan henkilöautoa yleisellä tiellä tahallaan ajanut kahden jalankulkijan päälle, minkä vuoksi hänen oli katsottu syyllistyneen tapon ja törkeän pahoinpitelyn yrityksiin. Kun autoa oli käytetty liikenteeseen liikennevakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla, jalankulkijoiden kärsimät vahingot oli kuljettajan menettelyn tarkoituksesta huolimatta korvattava autoa varten annetusta liikennevakuutuksesta. Vrt. KKO:1991:169 LiikVakL 1 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Haapajärven käräjäoikeuden tuomio 3.10.2000 Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ohjaamalla yleisellä tiellä kuljettamansa henkilöauton kohti yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä kävelleitä X:ää ja Y:tä ja, X:n kaaduttua, uudelleen ohjaamalla auton kohti X:ää tahallaan yrittänyt surmata tämän. X:lle oli auton törmäyksen johdosta aiheutunut muun muassa polveen vamma. Käräjäoikeus tuomitsi A:n X:ään kohdistuneesta tapon yrityksestä mutta hylkäsi syytteen sikäli kuin siinä oli vaadittu rangaistusta Y:hyn kohdistuneista pahoinpitelyrikoksista. Käräjäoikeus, hyläten Y:n A:han kohdistamat korvausvaatimukset, velvoitti A:n suorittamaan X:lle korvausta kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Teemu Vuorialho sekä lautamiehet Arvo Kiljala, Ahti Pirttikangas ja Anneli Helminen. Kaikki asianosaiset valittivat hovioikeuteen. Hovioikeudessa toimitettuun pääkäsittelyyn kutsuttiin kuultavaksi Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola, jossa A:n auto oli vakuutettu. Vaasan hovioikeuden tuomio 12.6.2001 Hovioikeus totesi, että syyksilukeminen tapon yrityksestä oli lainvoimainen, ja katsoi lisäksi selvitetyksi, että A oli teollaan syyllistynyt myös Y:hyn kohdistuneeseen törkeän pahoinpitelyn yritykseen. Auto oli osunut Y:n kylkeen, mistä oli aiheutunut kylkeen aristusta. Korvausvelvollisuuden osalta hovioikeus lausui seuraavan: Liikennevakuutuslain 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko. Laissa ei ole määritelty, mitä liikenteeseen käyttämisellä tarkoitetaan. Lain 2 §:ssä on ainoastaan lueteltu tilanteita, jolloin ajoneuvon ei katsota olevan liikenteessä. A oli tahallaan yrittänyt surmata X:n ja tahallaan yrittänyt pahoinpidellä Y:tä. A oli kysymyksessä olevassa tilanteessa kuljettanut autoa yleisellä tiellä ja päälleajon yritykset olivat tapahtuneet tiehen kuuluvalla kevyen liikenteen väylällä. X ja Y olivat olleet tavanomaisia tienkäyttäjiä. Kun moottoriajoneuvoa käytetään sille kokonaan vieraassa tarkoituksessa, kysymyksessä ei ole liikennevakuutuksesta korvattava vahinko (KKO 1991:169). Nyt käsillä olevassa tapauksessa A oli kuljettaessaan henkilöautoa yleisillä teillä syyllistynyt tahallisiin henkeen ja terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin, joissa hän oli käyttänyt autoa tekovälineenä. Yksinomaan tekojen tahallisuus ei merkinnyt, että vahingot eivät olisi aiheutuneet ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen. Ajoneuvon käyttäminen väkivaltarikosten tekovälineenä tosin poikkesi sen normaalista käyttötarkoituksesta, mutta autoa oli kuitenkin samalla käytetty tieliikenteeseen ja teko oli kohdistunut toisiin tienkäyttäjiin. Näin ollen X:lle ja Y:lle syntyneet vahingot olivat aiheutuneet ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä ja ne oli korvattava A:n auton liikennevakuutuksesta. Hovioikeus totesi käräjäoikeuden tutkineen A:han kohdistetut vahingonkorvausvaatimukset, vaikka sille ei ollut esitetty todistusta siitä, että vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt suorittamasta korvauksia liikennevakuutuksen perusteella. Asianomistajat olivat vaatineet yhtiöltä korvauksia A:n liikennevakuutuksen perusteella vasta asian hovioikeuskäsittelyn aikana. Yhtiö oli 27.12.2000 antamillaan päätöksillä kieltäytynyt suorittamasta korvauksia X:lle ja Y:lle. Yhtiö oli kutsuttu liikennevakuutuslain 13 §:n nojalla asiassa kuultavaksi vasta hovioikeudessa. Koska yhtiön etu edellytti, että se voi ottaa kantaa korvausten määriin jo ensimmäisessä oikeusasteessa ja se oli tätä vaatinut, hovioikeus ei voinut ratkaista asiaa tältä osin. Hovioikeus, joka tuomitsi A:n rangaistukseen myös Y:hyn kohdistuneesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, palautti asian korvausvaatimusten sekä yhtiön hovioikeudessa esittämän takautumisoikeutta koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeuteen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Jorma Latvala ja Kaija Suvilehto-Nieminen. Valmistelija Marja Kekäläinen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati vahvistettavaksi, että X:lle ja Y:lle aiheutuneet vahingot eivät olleet johtuneet A:n kuljettaman ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä liikennevakuutuslain 1 §:n tarkoittamalla tavalla. X ja Y yhteisesti antoivat heiltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A on Nivalassa 26.8.2000 kuljettaessaan Keskinäisessä Vakuutusyhtiö Tapiolassa liikennevakuutettua henkilöautoa Ruojantieltä kohti sen suuntaisella yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä kävelleitä X:ää ja Y:tä törmännyt autollaan heihin. A:n on katsottu syyllistyneen menettelyllään X:ään kohdistuneeseen tapon yritykseen ja Y:hyn kohdistuneeseen törkeän pahoinpitelyn yritykseen. Hovioikeuden tuomio on tältä osin lainvoimainen. Kysymys on siitä, ovatko X:lle ja Y:lle tahallisella teolla näin aiheutetut vahingot liikennevakuutuslain nojalla korvattavia liikennevahinkoja. Liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta. Se, mitä moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisellä tarkoitetaan, on jätetty lakia säädettäessä avoimeksi kuitenkin siten, että lain 2 §:ssä on mainittu tilanteita, joissa moottoriajoneuvo ei ole laissa tarkoitetussa liikenteessä. Nyt kysymyksessä olevaa tilannetta ei ole säännöksessä suljettu liikennevakuutuslain kattaman korvauspiirin ulkopuolelle. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 1991:169 katsottiin, että autohallissa säilytettävänä olleen kuorma-auton ajaminen ovien läpi ulos autohallista ei ollut moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämistä liikennevakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla, koska autoa oli tahallaan käytetty vieraassa tarkoituksessa eli autohallin ovien rikkomiseen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tilanne on ollut kuitenkin erilainen. A on kuljettanut autoa yleisellä tiellä ja siten käyttänyt moottoriajoneuvoa liikenteeseen liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla. Kun auto on tällöin törmännyt jalankulkijoihin, näiden kärsimät vahingot ovat aiheutuneet auton käyttämisestä liikenteeseen. Näin on riippumatta siitä, missä tarkoituksessa A on tiellä kuljettanut autoa, ja siitä huolimatta, että hän on autoa kuljettaessaan samalla syyllistynyt tahallisiin päälleajoihin, joita on pidetty tapon ja törkeän pahoinpitelyn yrityksinä. Liikennevakuutuslaista tai sen esitöistä ei ilmene perustetta, jolla tahallisellakaan rikoksella aiheutetut vahingot olisi kerrotuissa olosuhteissa suljettava pois lain 1 §:n 1 momentissa määriteltyjen liikennevahinkojen piiristä. Vahingot on A:n rikollisen menettelyn tahallisuudesta huolimatta korvattava hänen autoaan varten annetusta liikennevakuutuksesta liikennevakuutuslain nojalla. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Sari Ruokojärvi.