KKO/2003/30

2003 false KKO:2003:30 Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta lääkerikoksesta, koska tämä oli lääkelain vastaisesti tuonut maahan lääkkeitä ja luovuttanut niitä edelleen. Käräjäoikeus oli lainvoiman saaneella tuomiollaan jättänyt A:n tuomitsematta tästä rikoksesta rangaistukseen. Uudessa oikeudenkäynnissä syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeistä huumausainerikoksista. Syyte jätettiin tutkimatta siltä osin kuin se koski samoja tekoja, joista aikaisemmassa oikeudenkäynnissä oli ollut kysymys. Ks. KKO:2000:37 KKO:1999:36 KKO:1992:116 ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Helsingin käräjäoikeudessa Virallinen syyttäjä vaati lääketieteen lisensiaatti A:lle rangaistusta kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, koska tämä oli 8.4.1998 - 18.5.1999 ja 19.5.1999 - 25.4.2000 laittomasti tuottanut Suomeen Ranskasta sinne lähettämillään asiakkailla huumausaineeksi luokiteltua buprenorfiinia sisältäneitä erisuuruisia, pääasiassa Subutex-nimisiä lääketabletteja yhteensä ainakin 134 360 kappaletta. Suurimman osan maahantuoduista tableteista A oli vastaanottanut ja pitänyt hallussaan sekä myynyt edelleen asiakkailleen. Käräjäoikeuden tuomio 27.7.2001 Käräjäoikeus katsoi A:n menetelleen syytteen mukaisesti. A:lla ei ollut ollut lupaa huumausaineiden maahantuontiin eikä lupaa niiden maahantuontiin lääkinnällisiin tarkoituksiin olisi voitu A:lle edes myöntää. Ei ollut syytä epäillä sitä, ettei A:n alkuperäinen tarkoitus ollut ollut tuottaa lääkkeitä maahan, jotta hän voisi käyttää niitä jo aloittamaansa korvaushoitoon pääasiassa omille huumevieroituspotilailleen. Hänen hoitotapansa ei kuitenkaan ollut hyväksyttävissä. Suuren potilasmäärän ja vähäisten resurssien vuoksi tilanne oli riistäytynyt A:n käsistä. A oli mieltänyt varsin todennäköiseksi, että lääkkeitä käytettiin osaksi väärin ja luovutettiin edelleen. Niitä oli ajautunut myös katukauppaan ja hallitsemattomaan suonensisäiseen käyttöön. Käräjäoikeus katsoi A:n menettelyllään syyllistyneen huumausainerikokseen ja tuomitsi hänet 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Pohjola sekä lautamiehet. Helsingin hovioikeuden tuomio 4.7.2002 Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen, joka lausui käsittelyratkaisunaan seuraavan. A:n syyksi on Helsingin käräjäoikeuden 1.6.2001 antamalla lainvoimaisella tuomiolla luettu ammattimainen luvaton terveydenhuollon ammattihenkilönä toimiminen 14.5.1998 - 24.3.2000 ja lääkerikos samalta ajalta. Hänet on jätetty rangaistukseen tuomitsematta. Syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli sanottuna aikana muun ohessa antanut asiakkailleen hoitoa ja lääkinnyt heitä Subutex-nimisellä huumausaineeksi luokiteltavalla lääkevalmisteella ja tuonut maahan eri henkilöiden välityksin lääkkeitä, joiden maahantuontiin hänellä ei ollut asianmukaista toimilupaa, ja luovuttanut osan lääkkeistä edelleen muille asiakkaille. Käräjäoikeuden tuomiossa 1.6.2001 on ollut kysymys terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetusta laista (559/1994) ja lääkelaista (395/1987). Tuomiossa ei ole käsitelty eikä edes voitu käsitellä nyt kysymyksessä olevissa syytteissä tarkoitettua, huumausainelain ja rikoslain vastaisesti tapahtunutta huumausaineen maahantuontia, hallussapitoa ja myyntiä sekä menettämisseuraamusta. Käräjäoikeuden tuomio 1.6.2001 ei miltään osin estä nyt kysymyksessä olevien syytteiden käsittelyä. Pääasian osalta hovioikeus katsoi, että A oli laittomasti tuottanut Suomeen, vastaanottanut ja pitänyt hallussaan sekä myynyt asiakkailleen yhteensä noin 134 000 kappaletta Subutex-tabletteja. Kysymyksessä oli ollut varsin suuri määrä huumausainetta ja rikoksella oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. A oli syyllistynyt nyt kysymyksessä oleviin rikoksiin aikaisempien ehdollisten rangaistusten koetusaikoina. A:n syyksi luettu 8.4.1998 - 25.4.2000 tehty huumausainerikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, minkä vuoksi A oli tuomittava rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta. Lausuminsa perustein ja punnittuaan toisaalta ankaroittavia ja toisaalta lieventäviä seikkoja hovioikeus tuomitsi A:n 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Pertti Lattunen (eri mieltä) ja Harri Katara. Esittelijä Ann-Sofie Högström. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Lattunen lausui seuraavan. Helsingin käräjäoikeus on 1.6.2001 antamassaan tuomiossa katsonut virallisen syyttäjän 9.6.2000 toimittamalla haastehakemuksella vireille tulleessa rikosasiassa muun ohella selvitetyksi, että A oli 14.5.1998 - 24.3.2000 lääkelain 17 §:n vastaisesti ilman asianmukaista toimilupaa tuonut asiakkaidensa välityksellä Ranskasta Suomeen huumausaineeksi luokiteltavia Subutex-lääkevalmisteita sekä luovuttanut ja myynyt niitä lääkelain vastaisesti edelleen muille asiakkailleen. A oli sanotulla menettelyllään käräjäoikeuden mukaan syyllistynyt lääkerikokseen, josta rikoksesta samoin kuin samaan aikaan tehdystä ammattimaisesta luvattomasta terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisesta käräjäoikeus on jättänyt A:n rangaistukseen tuomitsematta. Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen. Käsiteltävänä olevassa asiassa syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen 8.4.1998 - 18.5.1999 ja 19.5.1999 - 25.4.2000 tehdyiksi väitetyistä törkeistä huumausainerikoksista. A oli syytteen mukaan tuottanut Ranskaan lähettämillään asiakkailla Ranskasta Suomeen huumausaineeksi luokiteltuja buprenorfiinia sisältäviä Subutex-tabletteja, joista suurimman osan A oli laittomasti vastaanottanut ja pitänyt niitä hallussaan sekä myynyt tabletit edelleen asiakkailleen. Tuomioistuin on rikosasiassa sidottu syytteessä esitettyyn tekoon eli siihen tapahtumakuvaukseen, johon rangaistusvaatimus perustuu. Rikosasiassa annettavan tuomion oikeusvoimavaikutuksesta seuraa, että ratkaisun saatua lainvoiman ei sitä tekoa, jonka perusteella nostetun syytteen johdosta tuomio on annettu, voida saattaa uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi. A:han käsiteltävänä olevassa asiassa kohdistettu syyte perustuu rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta olennaisilta osin samansisältöiseen teonkuvaukseen kuin 1.6.2001 ratkaistussa jutussa. Kummassakin syytteessä on kysymys huumausaineeksi luokiteltavien Subutex-tablettien laittomasta maahantuonnista, luovuttamisesta ja myynnistä. A:n viaksi väitetty menettely tarkoittaa aikaan, paikkaan ja teko-olosuhteisiin nähden samaa tekoa, jota syyttäjä on käsiteltävässä asiassa arvioinut rikosoikeudellisesti aiemmin käsitellystä jutusta poikkeavalla tavalla. Päädyn edellä mainituilla perusteilla siihen, että käsiteltävänä olevassa asiassa esitettyä syytettä ei voida tutkia siltä osin kuin se koskee aikaa 14.5.1998 - 24.3.

1. Jätän näin ollen syytteen sanotuilta kohdin tutkimatta. Tutkiessaan syytteen aikaa 8.
2. - 13.5.1998 ja 25.
3. - 25.4.2000 koskevilta osin Lattunen katsoi A:n syyllistyneen menettelyllään huumausainerikokseen, josta hän määräsi A:lle 3 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. A pyysi valituksessaan ensisijaisesti, että siltä osin kuin kysymys on 14.5.1998 ja 24.3.2000 välisestä ajasta syyte jätetään tutkimatta ja että se muilta osin hylätään. Toissijaisesti A pyysi, että hänen katsotaan syyllistyneen vain luvattomaan terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimiseen ja lääkerikokseen tai korkeintaan huumausainerikokseen, sekä että hänet joka tapauksessa jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai ainakin rangaistusta lievennetään ja se muutetaan ehdolliseksi. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Aikaisemman lainvoimaisen tuomion merkitys Virallinen syyttäjä on aikaisemmassa oikeudenkäynnissä Helsingin käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta 14.5.1998 - 24.3.2000 tapahtuneista ammattimaisesta luvattomasta terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisesta ja lääkerikoksesta. Syyte on perustunut siihen, että A oli tuona aikana ilman terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin perustuvaa oikeutta toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä ammattimaisesti ottanut vastaan huumeriippuvaisia asiakkaita ja hoitanut heitä heidän huumeriippuvuusongelmissaan muun muassa lääkiten heitä huumausaineeksi luokitellulla Subutex-nimisellä lääkkeellä. Tätä lääkettä A oli lääkelain vastaisesti tuonut asiakkaidensa välityksellä Ranskasta Suomeen, vaikkei hänellä ollut siihen asianmukaista lupaa. Lääkkeet oli asiakkaille määrännyt ranskalainen lääkäri A:n ohjeiden mukaan ja ne oli ostettu ranskalaisesta apteekista. Maahan tuotaessa lääkkeiden oli ilmoitettu tulleen asiakkaiden omaan käyttöön, vaikka niistä oli osa tai ehkä kaikkikin luovutettu A:lle, joka taas oli lääkelain vastaisesti luovuttanut ja myynyt niitä edelleen muille asiakkailleen. Käräjäoikeus on 1.6.2001 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla katsonut A:n syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Käräjäoikeus on kuitenkin todennut, että A:n ensisijaisena pontimena näihin tekoihin oli ollut hänen vilpitön halunsa auttaa entisiä potilaitaan näiden pitkäaikaisessa hoidossa, joka olisi muutoin keskeytynyt. Sen takia käräjäoikeus on pitänyt A:n syyksi luettuja tekoja anteeksiannettavina ja jättänyt hänet niistä rangaistukseen tuomitsematta. Nyt käsillä olevassa asiassa virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen 8.4.1998 - 18.5.1999 sekä 19.5.1999 - 25.4.2000 tehdyistä kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta. Syyte perustuu siihen, että A oli asiakkaidensa välityksellä laittomasti tuottanut Ranskasta Suomeen Subutex-lääkettä, josta suurimman osan A oli vastaanottanut, pitänyt hallussaan ja myynyt edelleen asiakkailleen. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa vastauksessaan A:n valitukseen todennut, että syytteessä on kysymys samasta toiminnasta kuin edellä kerrotussa, 1.6.2001 annetussa tuomiossa ja että tässä tuomiossa tarkoitetut lääke-erät sisältyvät nyt käsiteltävässä syytteessä mainittuihin lääke-eriin. Sen jälkeen, kun rikosasiassa annettu tuomio on saanut lainvoiman, ei sitä tekoa, jonka perusteella nostetun syytteen johdosta tuomio on annettu, voida enää saattaa uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi. Merkitystä ei oikeuskäytännössämme ole annettu sille, miten tekoa on aikaisemmassa syytteessä ja tuomiossa oikeudellisesti arvioitu, jos syytteissä esitetty tapahtumakuvaus on asiallisesti samansisältöinen (ks. KKO 1992:116, 1999:36 ja 2000:37). Vaikka teon oikeudellista luonnetta ei ole aikaisemmin kaikilta osin selvitetty tai käsitelty, estää lainvoimainen tuomio saman teon ottamisen uudelleen käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa A:han kohdistettu syyte on sisältänyt myös ne A:n teot, jotka oli jo aikaisemmassa syytteessä ja tuomiossa katsottu lääkerikokseksi. Sen vuoksi syytettä ei olisi tullut ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin kysymys on A:n menettelystä ajanjaksona 14.5.1998 - 24.3.
4. A:n syyksi luettava rikos Korkeimman oikeuden tutkittavaksi jää A:n syyksi luettu menettely ajanjaksoina 8.
5. - 13.5.1998 ja 25.
6. - 25.4.
7. Kuten Korkein oikeus on 26.11.2002 antamassaan tuomiossa (KKO 2002:97) lausunut, osallistuminen huumausaineluetteloon merkittyjen Subutex-valmisteiden luvattomaan maahantuontiin ja niiden levittämiseen täyttää huumausainerikoksen tunnusmerkistön. A on hänen syykseen luetulla menettelyllä 8.
8. - 13.5.1998 ja 25.
9. - 25.4.2000 syyllistynyt huumausainerikokseen. Lääkerikosta koskenutta lääkelain 96 §:ää (395/1987) tai sitä vastaavaa tällä hetkellä voimassa olevaa rikoslain 44 luvun 5 §:ää sovelletaan vain siinä tapauksessa, ettei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Luvattomasta terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisesta taas ei asiassa ole kysymys, koska syytteen teonkuvauksessa ei ole edes vedottu tässä rikostunnusmerkistössä tarkoitettuihin seikkoihin. Koska A:n syyksi luetuissa teoissa on kysymys saman menettelyn jatkamisesta, on perusteltua katsoa, että kysymyksessä on yksi huumausainerikos. Syytettä ei ole yksilöity siten, että siitä ilmenisivät eri aikoina maahantuotujen ja levitettyjen huumausaineiden määrät. Näin ollen ja ottaen huomioon, että ajallisesti huomattava osa syytteestä jää edellä kerrotusta syystä tutkimatta, A:n viaksi jäävässä huumausainerikoksessa ei voida katsoa olevan kysymys rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta suuresta määrästä huumausainetta eikä rikoksella voida katsoa myöskään tavoitellun huomattavaa taloudellista hyötyä. Huumausainerikosta ei voida pitää törkeänä. Rangaistuksen mittaaminen Rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Aikaisempi rangaistus voidaan myös katsoa riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Helsingin hovioikeus on 4.7.2002 antamallaan toisella, lainvoiman saaneella tuomiolla tuominnut A:n muun muassa 26.4.2000 - 8.5.2001 ja 20.
10. - 3.12.2001 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. A:n syyksi nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on luettu 8.
11. - 13.5.1998 ja 25.
12. - 25.4.2000 tehty huumausainerikos. Tässä asiassa syyksi luetun rikoksen laajuus on edellä mainituista syistä jäänyt tarkemmin selvittämättä. Kuten hovioikeuden tuomiosta ilmenee, A on jatkanut tässä asiassa kerrotuin tavoin rikollista toimintaansa senkin jälkeen, kun hänet oli vuosina 1999 ja 2000 tuomittu tuossa vaiheessa vailla lainvoimaa olleilla tuomioilla heinä- ja elokuussa 1997 sekä 29.6.1997 - 7.4.1998 tehdyistä huumausainerikoksista ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Toisaalta tämäkin seikka kuvaa osaltaan sitä, että A:n syyksi luetut teot muodostavat tosiasiassa yhden kokonaisuuden. Rangaistusseuraamusta ei siten ole perusteltua mitata ankarammaksi kuin se olisi mitattu, jos teot mahdollisuuksien mukaan olisivat olleet samaan aikaan käsiteltävinä. Ottaen huomioon edellä lausutun lisäksi hovioikeuden tuomiosta ilmenevät, A:n toiminnan motiivia kuvaavat seikat, joiden perusteella hänelle tuomittava rangaistus olisi mitattava normaalia lievemmin, Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden 4.7.2002 antamallaan tuomiolla A:lle tuomitsema 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus on riittävä seuraamus myös hänen syykseen nyt luetusta huumausainerikoksesta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee aikaa 14.5.1998 - 24.3.
13. Siltä osin kuin syyte koskee aikaa 8.
14. - 13.5.1998 ja 25.
15. - 25.4.2000 A tuomitaan huumausainerikoksesta. Helsingin hovioikeuden 4.7.2002 antamalla tuomiolla A:lle määrätty 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus on riittävä seuraamus myös nyt syyksi luetusta rikoksesta. Lainkohdat Rikoslaki 50 luku 1 § ja 7 luku 6 § Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kati Hidén, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Sami Myöhänen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen samaa mieltä kuin enemmistö paitsi että rangaistuksen mittaamisen osalta lausun seuraavan. A:n toiminnan tarkoituksena on ollut antaa huumevieroitushoitoa erittäin vaarallisiin huumausaineisiin kuuluvasta heroiinista riippuvaisille potilailleen. Tätä toimintaa hän on jatkanut senkin jälkeen, kun Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli 14.5.1998 väliaikaisesti kieltänyt häntä harjoittamasta lääkärintointa. Oikeudenkäyntiaineiston ja siihen sisältyvän osin ristiriitaisen todistelun perusteella A:n toiminnasta muodostuu sellainen kuva, että hän on oman vakaumuksensa mukaan pyrkinyt toimimaan huumevieroituspotilaittensa hyväksi, vaikka tämä on käytännössä merkinnyt asettumista yhteiskunnan virallisten normien ulkopuolelle. Buprenorfiinivalmisteiden jakelu on sittemmin saanut A:n asiakkailleen antamassa niin sanotussa kolmoishoidossa yhä merkittävämmän osan ja psykososiaalinen kuntoutus on vastaavasti jäänyt vähemmälle. Asiakasmäärät ovat kasvaneet, mikä on vähitellen johtanut hallitsemattomaan tilanteeseen. A on ollut tietoinen asiakkaille luovutettujen lääkkeiden ajautumisesta niin sanottuun katukauppaan. Tämän hän on ilmoituksensa mukaan ollut periaatteessa valmis hyväksymään, edellyttäen kuitenkin, että lääkkeiden edelleen luovutus tapahtui lääkinnällisessä tarkoituksessa omakustannushintaan eikä myyntivoiton tavoittelemiseksi. Hänellä ei ole kuitenkaan ollut mahdollisuuksia valvoa jakamiensa lääkkeiden edelleen luovutuksia. Korkein oikeus on aikaisemmassa 26.11.2002 antamassaan tuomiossa (2002:97) todennut, että A:n toiminta poikkesi olennaisesti tavanomaisesta huumausainerikoksesta ja että hänen syyllisyytensä oli kokonaisuutena arvioiden ja hänen tavoitteensa huomioon ottaen olennaisesti vähäisempi kuin huumausainerikoksissa yleensä. Mielestäni tämä lausuma pätee A:n toimintaan myös nyt kysymyksessä olevan asian osalta, siitä huolimatta, mitä A:n toiminnan laajuudesta sekä lain ja viranomaismääräysten tietoisesta rikkomisesta on edellä todettu. Tämän huomioon ottaen päädyn rangaistuksen mittaamisen osalta samaan lopputulokseen kuin enemmistö.