KKO/2003/34

2003 false KKO:2003:34 Kysymys siitä, olivatko aikaisemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. L yhdyskuntapalvelusta 3 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Johdanto A oli aikaisemmin tuomittu kaksi kertaa yhdyskuntapalveluun. Ensimmäisen kerran hänet oli tuomittu 11.9.1998 törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta (tekoaika 11.4.1998) yhteiseen viiden kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta hänelle oli määrätty yhdyskuntapalvelua 140 tuntia. Toisen kerran hänet oli tuomittu 11.11.1999 törkeästä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta, haitanteosta virkamiehelle ja ajo-oikeudetta ajosta (tekoaika 7.6.1999) yhteiseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta hänelle oli määrätty yhdyskuntapalvelua 160 tuntia. A on 5.9.2000 mennessä suorittanut molemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset. Jyväskylän käräjäoikeuden tuomio 29.11.2002 Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 14.7.2001 Jyväskylässä kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli ollut 2,74 promillea ja olosuhteet sellaiset, että rikos oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 4 §:n nojalla törkeästä rattijuopumuksesta neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeus katsoi teon luonteen ja vastaajan aikaisemman rikollisuuden edellyttävän ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Kysymykseksi jäi, voiko A vielä suorittaa rangaistuksensa yhdyskuntapalveluna. Aikaisemmat yhdyskuntapalvelut osoittivat, että A sinänsä kykenisi suorittamaan yhdyskuntapalvelun loppuun. Toisaalta yhdyskuntapalvelun tarkoituksena oli, että vastaaja ojentautuu ja lopettaa rikosten tekemisen. Tässä tapauksessa A:n aikaisemmat tuomiot osoittivat, että kahdella aikaisemmalla yhdyskuntapalvelulla ei ollut ollut toivottua vaikutusta. Käräjäoikeus katsoi, että vielä kolmannen yhdyskuntapalvelun tuomitseminen saattaisi olla mahdollista, mutta totesi oikeuskäytännön olevan tässä suhteessa jossain määrin epäyhtenäinen. Käräjäoikeuden mukaan nyt kysymyksessä olevassa rikoksessa ja A:n aikaisemmassa rikollisuudessa sekä niiden suhteessa oli kuitenkin lukuisia sellaisia seikkoja, jotka puhuivat sitä vastaan, että A saisi sovittaa rangaistuksensa yhdyskuntapalveluna. Tällaisia seikkoja olivat - A:n aikaisempien rikosten lukumäärä, - se, että kaikki A:n rikokset oli tehty suhteellisen lyhyen ajan kuluessa, - A:n aikaisempien rikosten törkeys eli viiden ja kuuden kuukauden pituiset vankeusrangaistukset, jotka hän oli sovittanut yhdyskuntapalveluna, - nyt kysymyksessä olevan rikoksen törkeys sekä - A:n aikaisemman rikollisuuden ja nyt kyseessä olevan törkeän rattijuopumuksen samankaltaisuus. Näiden seikkojen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että aiemmat yhdyskuntapalvelut, joista A ei ollut ojentunut, muodostivat sellaisen painavan syyn, joka oli esteenä yhdyskuntapalveluun määräämiselle. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Kuuliala sekä lautamiehet Yrjö Saranpää, Paula Kumpulainen ja Helena Puura. Vaasan hovioikeuden tuomio 28.3.2002 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänet tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Björn Hagman, Raimo Risku ja Riku Jaakkola. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hänet tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun. Välitoimi Korkein oikeus on 4.6.2002 päättänyt pyytää virallista syyttäjää hankkimaan yhdyskuntapalvelusta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin nojalla Kriminaalihuoltolaitoksen asianomaiselta aluetoimistolta selvityksen A:n soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun. Virallinen syyttäjä on antanut saadun selvityksen johdosta lausunnon ja vastauksen A:n valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä tuomitaan enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Lain 4 §:n mukaan edellytyksenä on, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa yhdyskuntapalvelun suorittamiseen ja että hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. A on nyt tuomittu 14.7.2001 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. A on ennen nyt kysymyksessä olevaa tekoa tuomittu kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran hänet on tuomittu 11.9.1998 törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta (tekoaika 11.4.1998) yhteiseen viiden kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta hänelle on määrätty yhdyskuntapalvelua 140 tuntia. Toisen kerran A on tuomittu 11.11.1999 törkeästä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta, haitanteosta virkamiehelle ja ajo-oikeudetta ajosta (tekoaika 7.6.1999) yhteiseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta hänelle on määrätty yhdyskuntapalvelua 160 tuntia. A on suorittanut molemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset, edellisen 17.1.2000 ja jälkimmäisen 5.9.2000 mennessä. Yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen mukaan A asuu yksin hänen poikansa muutettua tukiasuntoon. Hänellä on asianmukaiset ulkoiset edellytykset yhdyskuntapalvelusta suoriutumiseen. Soveltuvuusselvityksestä ilmenee, että A:lla on ilmeinen alkoholiriippuvuus, mutta että hän kykenee hallitsemaan alkoholin käyttöään säännönmukaisen yhdyskuntapalvelun vaatimalla tavalla. Hän on ilmoittanut olevansa halukas sisällyttämään rangaistukseensa yhdyskuntapalvelusta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaisen päihdehoitojakson. Selvityksen mukaan A soveltuu yhdyskuntapalveluun. Kysymys on näin ollen siitä, estävätkö A:n kaksi aiempaa yhdyskuntapalvelurangaistusta hänen tuomitsemisensa yhdyskuntapalveluun esillä olevassa asiassa. Yhdyskuntapalvelun tarkoituksena on osaksi toimia vastaavanlaisena varoituksena vankilaan joutumisesta kuin ehdollisen rangaistuksen. A ei ole ottanut ojentuakseen aikaisemmista yhdyskuntapalvelurangaistuksista. A on nyt, kuten molemmilla edellisillä kerroilla, tuomittu rangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta. Kysymyksessä on vakava rikos. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että aikaisemmat rangaistukset katsottaisiin esteeksi yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Kysymyksessä oleva teko on tehty runsaan kahden vuoden kuluttua edellisestä teosta ja lähes vuoden kuluttua jälkimmäisen yhdyskuntapalvelurangaistuksen suorittamisesta. Teko ei siten ole toistunut niin pian, että rikosten ajallinen yhteys edellyttäisi A:n tuomitsemista nyt ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A on tosin toistuvasti syyllistynyt samanlaatuisiin, sinänsä vakaviin rikoksiin. Tekojen laadusta sekä esitetystä selvityksestä on kuitenkin pääteltävissä, että rikosten keskeisenä taustatekijänä on ollut enemmän alkoholiongelma kuin suoranainen piittaamattomuus lain kieltoja ja käskyjä kohtaan. Koska on oletettavissa, että yhdyskuntapalvelu vankeutta paremmin tukee A:n alkoholiongelman hoidon edellytyksiä ja edistää hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan, voidaan pitää hyväksyttävänä ja perusteltuna, että A vielä saisi suorittaa rangaistuksen nyt esillä olevasta rikoksesta yhdyskuntapalveluna. Edellä mainittuja eri suuntaisia näkökohtia punnitessaan Korkein oikeus päätyy siihen, etteivät aiemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset ole esteenä A:n tuomitsemiselle yhdyskuntapalveluun nyt käsiteltävänä olevasta törkeästä rattijuopumuksesta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:lle määrätään hovioikeuden hänelle tuomitseman neljän kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 120 tuntia. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pauliine Koskelo (eri mieltä) ja Pasi Aarnio. Esittelijä Maija Kunnas. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Koskelo: Olen rangaistuslajin ja sitä koskevien perustelujen osalta Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Yhdyskuntapalvelun keston osalta lausun seuraavan: Vankeusrangaistuksen ja yhdyskuntapalvelun muuntosuhteesta ei ole laissa säännöksiä. Oikeuskäytännössä vakiintuneeksi on muodostunut yhdyskuntapalvelun kokeiluvaihetta koskeneeseen hallituksen esitykseen (HE 62/1990 s. 15) sisältynyttä ohjeellista muuntoasteikkoa vastaavasti sellainen pääsääntö, jonka mukaan yhtä vankeuspäivää kohti määrätään yleensä yksi tuntia yhdyskuntapalvelua. Laissa on kuitenkin jätetty tuomioistuimille harkinnan varaa muuntosuhteen osalta. Tässä tapauksessa alemmat oikeudet ovat tuominneet A:lle neljä kuukautta vankeutta. Ottaen huomioon teon laatu ja erityisesti se, että nyt on kysymyksessä A:n kolmas yhdyskuntapalvelurangaistus, joka perustuu samanlaiseen rikokseen kuin ne, joista hänet on aiemmin tuomittu yhdyskuntapalveluun, katson tässä tapauksessa olevan syytä poiketa edellä mainitusta vakiintuneen käytännön mukaisesta muuntosuhteesta. Määrään A:lle hovioikeuden tuomitseman neljän kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 160 tuntia.