§:n 1 momentin nojalla sakkorangaistukseen loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan käyttämisestä valituskirjoituksessa, haettiin muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä. (Ään.) (Vahv. jaosto) OK 30 luku 2 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin hovioikeuden päätös 26.6.2001 Hovioikeus on tuominnut valitusasiassa oikeudenkäyntiasiamiehenä toimineen A:n
§:n 1 momentin nojalla sakkorangaistukseen loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan käyttämisestä valituskirjelmässä. Hovioikeuden antaman valitusosoituksen mukaan ratkaisuun saatiin hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valittamalla. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristiina Martimo, Esko Lähdevuori ja Matti Rintala. Esittelijä Katja Mäki. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen hovioikeuden antaman valitusosoituksen mukaisesti valituslupaa pyytämättä. Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan. ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Kysymys A:n muutoksenhakemuksen käsittelyjärjestyksestä Korkeimmassa oikeudessa on Korkeimman oikeuden työjärjestyksen 16 §:n nojalla määrätty käsiteltäväksi vahvennetulla jaostolla. Muilta osin asia on ratkaistu Korkeimman oikeuden viisijäsenisessä jaostossa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Muutoksenhakemuksen käsittelyjärjestys Perustelut
§:n 1 momentin mukaan oikeus saa heti omasta aloitteestaan rangaista sakolla sitä, joka häiritsee käsittelyä tai ei tottele oikeutta tai sen puheenjohtajaa tai muuten loukkaa tuomioistuimen arvoa taikka oikeudessa tai oikeuteen annetussa kirjoituksessa käyttää loukkaavaa tai epäkunnioittavaa puhe- tai kirjoitustapaa. Pykälän 2 momentin mukaan päätökseen, jolla joku on 1 momentin nojalla tuomittu järjestysrangaistukseen, saadaan erikseen hakea muutosta valittamalla. Viimeksi mainitussa lainkohdassa säädetään vain pääasiasta erillisestä muutoksenhakuoikeudesta. Siinä ei sitä vastoin säännellä itse muutoksenhakumenettelyä, kuten kysymystä siitä, haetaanko hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena tekemään järjestysrangaistusta koskevaan päätökseen muutosta pyytämällä Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa vai suoraan valittamalla. Tämä kysymys ratkaistaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n nojalla. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sen, joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa Korkeimmalta oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemassa asiassa muutosta haetaan valituslupaa pyytämättä. Kuten edellä mainittujen säännösten esitöissä (HE 106/1978 vp s. 13) todetaan, valituslupa on tarpeen silloinkin, kun valituksen kohteena oleva ratkaisu tosin koskee vasta hovioikeudessa tehtyä vaatimusta, mutta vaatimus liittyy pääasiaan, joka on valittamalla tai kanteluteitse saatettu hovioikeuden ratkaistavaksi. Korkein oikeus on katsonut, että hovioikeuteen valitusteitse saatettuun pääasiaan on liittynyt hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena tehty päätös, joka on koskenut muun muassa ulosottomenettelyn väliaikaista keskeyttämistä velkajärjestelyssä (KKO 1999:106), oikeudenkäyntiasiamiehen korvausvastuuta (KKO 2001:55), asianomistajalle valtion varoista suoritetun korvauksen palautusvelvollisuutta (KKO 2002:6), hovioikeudessa käsiteltävänä olevaan rikokseen liittyvää vakuustakavarikkoa koskevaa hakemusta (KKO 2002:22) ja todistajalle maksettavaa matkakulujen korvausta (KKO 2002:77). Nyt kysymys on siitä, onko hovioikeuden valitusasian käsittelyssä
§:n nojalla omasta aloitteestaan tuomitsema järjestysrangaistus sellainen asia, joka edellä mainittujen asioiden tavoin liittyy läheisesti hovioikeudessa käsiteltävänä olevaan pääasiaan, vai onko tällainen päätös rinnastettava hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena vireille pantavaan pääasiaan.
§:ssä tuomioistuimelle annettu oikeus määrätä järjestysrangaistus liittyy tuomioistuimen kurinpitovallan käyttöön, jonka tarkoituksena on turvata oikeudenkäynnin häiriötön kulku. Tässä suhteessa seuraamuksen määrääminen on sinänsä yhteydessä pääasian käsittelyyn. Kurinpitovallan käyttö ei kuitenkaan rajoitu vain asianosaisiin, näiden asiamiehiin tai muihin oikeudenkäynnissä esiintyviin tai kuultaviin vaan se voi kohdistua myös ulkopuoliseen, kuten oikeudenkäyntiyleisöön kuuluvaan henkilöön. Olennaista kuitenkin on, että järjestysrangaistuksen tuomitsemisessa on, pääasian laadusta riippumatta, kysymys rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämisestä, joka saattaa johtaa jopa tuomitun vapauden menetykseen, kun sakkorangaistus voidaan maksun laiminlyömisen johdosta muuntaa vankeudeksi. Vaikka järjestysrangaistukseen tuomitsemisessa ei ole kysymys mistään lainsäädännön kaavamaisesta soveltamisesta, rangaistus määrätään yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa rangaistuksen tuomitsee tuomioistuin omasta aloitteestaan, ilman esitutkintaa ja syyteharkinnan jälkeen tehtävää syyttämispäätöstä. Järjestysrangaistuksen aiheuttaneen loukkauksen taustalla saattaa olla perusteltavissa oleva näkemysero tuomitun ja rankaisuvaltaa käyttäneen tuomioistuimen välillä. Selvää on, että rangaistukseensa tyytymättömällä on oltava tehokkaat keinot hakea muutosta asiassa, jossa on edellä mainittuja piirteitä. Etusija on siksi annettava sellaiselle tulkinnalle, joka ei merkitse muutoksenhakuoikeuden rajoittamista. Edellä sanotuista syistä hovioikeuden
§:n nojalla tuomitsemaa järjestysrangaistusta on pidettävä pääasiasta erillisenä asiana ja se on siten rinnastettava hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena vireille pantuun pääasiaan. Ratkaisuun haetaan näin ollen muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä. Ratkaisu Päätökseen, jolla hovioikeus on tuominnut hakijan rangaistukseen
§:n 1 momentin nojalla, saadaan hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä. Valitus siirretään käsiteltäväksi viisijäsenisellä jaostolla. Pääasia Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Asian ovat vahvennetussa jaostossa ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Kari Raulos, Gustaf Möller (eri mieltä), Mikko Tulokas (eri mieltä), Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki (eri mieltä), Mikko Könkkölä ja Juha Häyhä. Viisijäsenisessä jaostossa asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos (eri mieltä), Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Maija Kunnas. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot muutoksenhakemuksen käsittelyjärjestystä koskevalta osalta Oikeusneuvos Välimäki: Siltä osin kuin kysymys on siitä, haetaanko hovioikeuden antamaan päätökseen, jolla muutoksenhakijan asiamies on tuomittu loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan johdosta
§:n 1 momentin nojalla järjestysrangaistukseen, muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä, lausun seuraavan.
§:n 1 momentissa tuomioistuimelle annettu valta omasta aloitteestaan heti rangaista sakolla esimerkiksi sitä, joka on käyttänyt oikeudelle jätetyssä kirjoituksessa loukkaavaa ja epäkunnioittavaa kirjoitustapaa, on osa tuomioistuimen niin sanottua muodollista prosessinjohtovaltaa. Sillä tarkoitetaan muun muassa tuomioistuimen velvollisuutta valvoa, että oikeudenkäynnin ulkoinen järjestys säilyy moitteettomana (HE 33/1959 vp s. 3). Tässä tarkoituksessa oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 6 §:ssä on määrätty, että puheenjohtajan tulee muun muassa suullisessa käsittelyssä keskeyttää sopimaton lausuma ja oikaista jokaista, joka käyttäytyy häiritsevästi ja asiattomasti. Jollei puheenjohtajan määräyksiä noudateta, hänellä on oikeus määrätä tottelematon poistettavaksi istuntohuoneesta. Järjestysrangaistuksen tuomitseminen on tuomioistuimen ankarin järjestyksen säilyttämiskeino, jota se voi käyttää käsittelyä häiritsevää tai tottelematonta taikka tuomioistuimen arvoa loukkaavaa henkilöä tahi sitä kohtaan, joka oikeudessa tai oikeuteen jätetyssä kirjoituksessa käyttää epäkunnioittavaa puhe- tai kirjoitustapaa. Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään katsonut, että hovioikeudessa valitusteitse saatetun asian yhteydessä sivukysymyksiä koskeviin ensimmäisenä oikeusasteena tehtyihin ratkaisuihin haetaan muutosta Korkeimmassa oikeudessa valituslupaa pyytämällä. Tällaisia ovat muun muassa ulosottomenettelyn väliaikaista keskeyttämistä velkajärjestelyssä (KKO 1999:106) ja rikokseen liittyvää vakuustakavarikkoa (KKO 2002:22) koskevat ratkaisut. Kysymyksessä oleva hovioikeuden päätös järjestysrangaistuksen tuomitsemisesta koskee loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan käyttämistä valituskirjelmässä, joka on annettu hovioikeudelle sen käsiteltäväksi valittamalla saatetussa asiassa. Järjestysrangaistuksen tuomitseminen liittyy siten hovioikeuden muutoksenhakuasteena käsittelemään pääasiaan. Järjestysrangaistuksen tuomitsemisessa kysymys on muutoksenhakumenettelyn moitteettomana säilyttämiseksi tehdystä järjestyksenpitoratkaisusta, jota voidaan pitää itse pääasiaan ja sen käsittelyyn nähden vielä kiinteämmin liittyvänä kuin edellä mainittuja sivukysymyksiä koskevia ratkaisuja, joihin muutosta on haettava valituslupaa pyytämällä.
§:n 2 momentin nojalla järjestysrangaistuksen tuomitseminen ei estä nostamasta syytettä järjestysrangaistuksen aiheuttaneesta teosta, jos siihen sisältyy teko, josta on muualla laissa säädetty rangaistus. Säännös osoittaa, että jos järjestysrangaistukseen johtanut teko on niin vakava, että sen voidaan epäillä olevan myös rikos, rikosoikeudelliseen seuraamukseen tähtäävään menettelyyn on ryhdyttävä erikseen. Tästä syystä järjestysrangaistukseen tuomitun oikeusturva tulee riittävästi turvatuksi, kun hän saa hakea muutosta rangaistukseen valituslupaa pyytämällä. Näillä perusteilla hovioikeuden päätökseen A:lle
§:n 1 momentin nojalla tuomitun järjestysrangaistuksen osalta haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. Tämän vuoksi oikaisen hovioikeuden antamaa valitusosoitusta ja varaan A:lle mahdollisuuden täydentää muutoksenhakemustaan niillä syillä, joiden nojalla valituslupa tulisi hänelle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:ssä säädetyillä perusteilla myöntää, ja siirrän kysymyksen valitusluvan myöntämisestä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi jaostossa, jossa on vähintään kaksi ja enintään kolme jäsentä. Oikeusneuvokset Tulokas, Möller ja Taipale olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot A:n valitusta koskevalta osalta Oikeusneuvos Lehtimaja: Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta. Sen vuoksi sananvapautta voidaan lailla rajoittaa. Rajoitusten on oltava välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa mm. tuomioistuinten arvovallan varmistamiseksi.
§:n rangaistussäännös sisältää asianmukaisen oikeudenhoidon kannalta välttämättömän rajoituksen, joka koskee myös oikeuden- käyntiavustajan päämiehensä puolesta tuomioistuimelle osoittamia kirjelmiä, olipa niissä kysymys oikeudenkäyntiavustajan omien tai hänen päämieheltään lähtöisin olevien mielipiteiden esittämisestä. Tuomioistuimen arvovallan suojaaminen ei ole itsetarkoitus. Oikeusvaltiossa se liittyy viime kädessä pyrkimykseen turvata tehokkaasti jokaiselle oikeudenmukainen ja puolueeton oikeudenkäynti. Tuomioistuimen toimintaan ja ratkaisuihin kohdistuvan julkisen kritiikin on oltava asiallista. Tämä koskee erityisesti oikeudenkäyntikirjelmiä ja oikeudenkäynnin aikana esitettyjä lausumia. Etenkin oikeustieteellisen koulutuksen saaneilta oikeudenkäyntiasiamiehiltä voidaan tässä suhteessa odottaa parempaa harkintakykyä kuin oikeudenkäynnin asianosaisilta itseltään. Oikeussuoja- ja laillisuusvalvontajärjestelmämme tarjoaa oikeudenkäynnin osapuolille heidän oikeusturvansa kannalta riittävän tehokkaat kanavat tuomioistuinten menettelyä koskevan asiallisen arvostelun esittämiseen. Hovioikeuden tuomiossa yksilöidyt, käräjäoikeutta koskevat lausumat ovat
§:ssä tarkoitetulla tavalla loukkaavia ja epäkunnioittavia, sekä niissä käytettyjen ilmaisujen että niiden asiasisällön takia. A:n esittämä kritiikki käsittää henkilökohtaisia hyökkäyksiä käräjäoikeuden jäseniä ja heidän tuomarimoraaliaan vastaan. A on itsekin myöntänyt pyrkineensä kirjelmissään eräänlaiseen sokkivaikutukseen vedoten muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoihin, joiden mukaan sananvapauteen kuuluu myös oikeus liioitteluun ja jopa provokaatioon. On kuitenkin huomattava, että A:n viittaamat kannanotot eivät ole koskeneet oikeudenkäyntikirjelmissä tuomioistuimiin kohdistettua arvostelua. Ihmisoikeustuomioistuin on päinvastoin korostanut, että tuomioistuimia on voitava arvostella menemättä tuomioistuimen jäseniä koskeviin henkilökohtaisiin hyökkäyksiin (ks. esim. Barfod 22.2.1989 A 149 sekä Prager ja Oberschlick v. Itävalta 26.4.1995 A 313). Sitä vastoin ne hovioikeuden yksilöimät A:n lausumat, jotka koskevat syyttäjän menettelyä, ovat tosin muotoilultaan epäasiallisia mutta eivät kuitenkaan tässä yhteydessä siinä määrin loukkaavia tai epäkunnioittavia, että niistä sellaisenaan tulisi A:ta rangaista
§:n nojalla. Nämä yksittäiset lausumat eivät kuitenkaan olennaisesti vaikuta A:n menettelyn kokonaisuuden arviointiin, joten en näe aihetta muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta. Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.