KKO/2003/9

2003 false KKO:2003:9 Asianomistaja, jolta oli anastettu omaisuutta, oli esitutkinnassa vaatinut tekijälle rangaistusta. Syyttämispyynnön katsottiin ulottuvan myös kätkemisrikkomukseen. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Virallisen syyttäjän syyte Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta varkaudesta rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla katsoen, että A oli anastanut pysäköitynä olleesta B:n omistamasta moottoripyörästä lukitussa kypärälukossa olleen noin 3 500 markan arvoisen moottoripyöräkypärän. Kypärä oli saatu takaisin vaurioituneena A:n hallusta. Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kätkemisrikoksesta rikoslain 32 luvun 1 §:n nojalla. Syytteen mukaan A oli ottanut haltuunsa B:ltä anastetun moottoripyöräkypärän, vaikka hän oli tiennyt sen olevan varkauden kautta saatu. Tampereen käräjäoikeuden tuomio 22.1.2001 Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut selvitetty, että A olisi anastanut kypärän, mutta A:n kertomuksen perusteella oli käynyt ilmi, että hän oli syyllistynyt kätkemisrikokseen. Kyseessä ei ollut kätkemisrikkomus, koska kypärän arvo asianomistajan ilmoituksen mukaan, jota ei ollut osoitettu vääräksi, oli noin 3 000 markkaa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kätkemisrikoksesta ja lisäksi teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla 25 päivän yhteisen vankeusrangaistuksen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Valkiala ja lautamiehet. Turun hovioikeuden tuomio 28.9.2001 A vaati hovioikeudessa ensisijaisesti, että hänen katsotaan syyllistyneen kätkemisrikoksen sijasta kätkemisrikkomukseen. Hovioikeus lausui tuomiossaan, ettei asiassa ollut esitetty selvitystä kypärän arvosta. A oli käräjäoikeudessa myöntänyt asianomistajan korvausvaatimuksesta puolet eli 1 500 markkaa. A:n valituksessaan esittämät seikat eivät hovioikeuden harkinnan mukaan horjuttaneet A:n myöntämisen sitovuutta. Tämän vuoksi hovioikeus piti kypärän arvona A:n käräjäoikeudessa myöntämää määrää. Kypärän arvo sekä rikokseen liittyvät muut seikat huomioon ottaen tekoa oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Jos kätkemisrikos, huomioon ottaen omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on rikoslain 32 luvun 5 §:n nojalla tuomittava kätkemisrikkomuksesta sakkoon. Rikoslain 32 luvun 7 §:n mukaan virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä kätkemisrikkomuksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Oikeuskäytännössä on katsottu, että asianomistajan syyttämispyyntö ei voi ulottua muihin kuin siinä nimenomaan yksilöityihin tekoihin (KKO 1994:60). Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain esitöissä (HE 82/1995 vp., s. 38) on syyttämispyynnön ulottuvuuden osalta todettu, että asianomistajan on selvästi yksilöitävä se rikollinen teko, jonka hän ilmoittaa syytteeseen pantavaksi. Asianomistaja oli nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa poliisille tekemässään syyttämispyynnössä vaatinut nostettavaksi syytteen varkausrikoksesta. Syyttämispyynnössä yksilöity teko ei ulottunut kätkemisrikkomukseen. Myöskään tärkeä yleinen etu ei vaatinut syytteen nostamista sanotusta teosta. Tämän vuoksi A:ta ei voitu tuomita kätkemisrikkomuksesta rangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen kätkemisrikoksesta ja tuomitsi A:n hänen viakseen jääneestä teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla 20 päiväsakkoon. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Saarinen, Mariitta Lehmus ja Salla-Maaret Keränen. Esittelijä Teija Vainiopää. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Virallinen syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen myös kätkemisrikkomuksesta. A antoi pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Esitutkintapöytäkirjan mukaan B on 29.9.2000 tehnyt poliisille ilmoituksen siitä, että hänen omistamansa moottoripyörän kypärälukosta oli anastettu kaksi moottoripyöräkypärää. Toinen näistä oli löydetty saman päivän aikana A:n hallusta. B oli esitutkinnassa tunnistanut kypärän omakseen ja ilmoittanut asianomistajana vaativansa tekijälle rangaistusta. Esitutkintapöytäkirjan mukaan B ei ole, toisin kuin hovioikeus on todennut, rajoittanut syyttämispyyntöään vain varkausrikokseen. Kuulustelutilaisuudessa ei ole voinut olla tiedossa se, mistä rikoksesta A:ta syytetään. Oletettavaa on, että B on silloin mieltänyt A:n syyllistyneen anastukseen, kun edellisenä päivänä anastettu kypärä oli löytynyt A:n hallusta. Olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että B on halunnut A:lle rangaistusta myös siinä tapauksessa, että tämän katsottaisiin syyllistyneen anastuksen sijasta samaan omaisuuteen kohdistuneeseen kätkemisrikokseen. Etenkään tavanomaisen anastusrikoksen tutkinnan yhteydessä ei voida edellyttää, että asianomistajan tulee jo syyttämispyynnössään ottaa huomioon samaan tekoon liittyvät mahdolliset vaihtoehtoiset syytteet. Riittää, että itse teko, johon rangaistusvaatimus liittyy, on vaatimusta esitettäessä riittävästi yksilöity ja asianomistajan yleinen suhtautuminen epäillyn saattamiseen teosta syytteeseen on selvillä. Tässä tapauksessa nämä vaatimukset täyttyvät, kun rangaistusta on vaadittu tekijälle sen johdosta, että tietty esine, kypärä, on luvattomasti viety B:ltä, se on löytynyt A:n hallusta ja on poliisin toimesta palautettu vahingoittuneena B:lle. B:n syyttämispyyntö on siis ulottunut myös syyttäjän toissijaiseen kätkemisrikosta koskevaan syytteeseen sekä kätkemisrikoksen lievempään tekomuotoon, kätkemisrikkomukseen. Syyttäjällä olisi ollut oikeus syyttää A:ta kätkemisrikkomuksesta eikä hovioikeuden mainitsemaa estettä rangaistukseen tuomitsemiselle siten ole ollut. Virallinen syyttäjä on vaatinut Korkeimmassa oikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen kätkemisrikkomuksesta, johon A on itsekin myöntänyt syyllistyneensä. Tämän vuoksi Korkein oikeus on tuominnut A:n tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan rikoslain 32 luvun 5 §:n nojalla kätkemisrikkomuksesta (tekoaika 28.9.2000) sekä käräjäoikeuden hänen syykseen jo lukemasta teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla (tekoaika 28.9.2000) yhteiseen 30:een 6 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 180 euroa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Tuula Myllykangas.