KKO/2003/91

2003 false KKO:2003:91 Kysymys luonnonsuojelutarkoitukseen varatun kiinteistön tieyksiköiden määräämisen perusteista. YksitTieL 23 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Yksityistietoimitus Mustialan yhteismetsän osakaskunnan hakemuksesta vireille tulleessa yksityistietoimituksessa perustettiin Saloistentie -niminen yksityistie, jonka osakkaaksi tuli muun muassa valtio/Metsähallitus luonnonsuojelutarkoituksiin varatun Kyynäränmetsän tilan RN:o 47:0 omistajana. Käsiteltäessä tielle laadittua tieyksikkölaskelmaa Metsähallitus vaati otettavaksi huomioon yksiköiden lukumäärässä, että tilalle tehtäisiin valvontakäyntejä pakettiautolla vain kaksi kertaa vuodessa ja että tilalle ei ohjattaisi mitään liikennettä. Jokamiehenoikeudella ajettuja matkoja ei tulisi laskea tilan yksiköihin. Suojelualueella tultaisiin lisäksi jossakin vaiheessa tukkimaan vanhat ojat. Tämä olisi kertaluonteinen toimenpide, joka korvattaisiin käyttömaksulla. Tilalla ei tehtäisi metsätöitä eikä sillä olisi mitään pysyvää toimintaa. Eräät muut tieosakkaat puolestaan totesivat, että Metsähallituksen omistama tila oli kooltaan 96 hehtaaria ja tilan tuntumassa oleva Kyynäräjärvi oli perinteisesti kuntalaisten virkistyskäytössä. Metsähallitukselle olisi määrättävä tieyksiköitä enemmän kuin kahden käynnin liikenne edellytti. Toimitusmiesten päätös 11.3.2002 Toimitusmiehet lausuivat, että heidän arvionsa mukaan suojelualueelle tulisi 90 käyntiä vuodessa, koska alueella oli Kyynäräjärvi ja alue oli melko lähellä Forssaa sekä Tammelan kirkonkylää. Toimitusmiehet vahvistivat Kyynäränmetsän tilalle 360 tieyksikköä. Asian ovat ratkaisseet toimitusinsinööri Heikki Seppälä sekä uskotut miehet Matti Knuutila sekä Pekka Väre. Hämeenlinnan käräjäoikeuden (maaoikeus) tuomio 5.8.2002 Maaoikeus, jonne Metsähallitus valitti, lausui, että Metsähallituksen mukaan Kyynäränmetsän tila RN:o 47:0 oli hankittu luonnonsuojelualueeksi Natura 2000 -ohjelman toteuttamista varten ja että se kuului valtakunnalliseen rantojen suojeluohjelmaan. Alueella ei ollut rajoitettu liikkumista, leiriytymistä tai muuta sellaista toimintaa. Sienien ja marjojen kerääminen samoin kuin kalastus oli sallittua kuten muukin toiminta, jota ei ollut rajoitettu. Alueella ei harjoitettu metsätaloutta ja ojia tultiin tukkimaan. Alueelle ei myöskään ohjattu Metsähallituksen toimesta mitään liikennettä. Maaoikeus totesi, että alue ilmeni Hämeen ympäristökeskuksen internetsivuilla olevista tiedoista. Luontojärjestöt korostivat, että suojelualueella voitiin nauttia virkistyksestä ja retkeilystä. Lintu- ja luontoretkeilijät suuntasivatkin kulkunsa mieluummin luonnonsuojelualueelle kuin yksityiselle alueelle, koska luonnonsuojelualueen katsottiin olevan vapaammin käytettävissä. Suojelualue veti näin ollen puoleensa kulkijoita. Vaikka alueelle ei ohjattukaan liikennettä, jo pelkkä luonnonsuojelualueen olemassaolo aiheutti liikennettä. Jokamiehenoikeuden nojalla yksityistiellä voitiin nähdä erilaisia käyttöasteita, kuten jatkuva käyttö läpikulkutienä, vilkas käyttö tien varrella olevalle uimarannalle, luonnonsuojelualueeseen liittyvä retkeily, leiriytyminen ynnä muu käyttö, marjastukseen, sienestykseen ja kalastukseen liittyvä tilapäinen käyttö sekä huvi- ja päämäärättä ajelijoiden satunnainen käyttö. Tiekunnan osakkaiden tienpitovelvollisuutta rasitti yksiköiden suhteessa jokamiehenoikeuden käytöstä johtuva tien lisäylläpito. Kartalta ilmeni, että alue oli tiheästi ojitettu ja sillä kasvoi puustoa runsaat 100 kuutiometriä hehtaarilla. Ojien tukkimista ja soistuvan alueen puuston käyttöä koskeva suunnittelu aiheutti mahdollisesti liikennettä, joka jäi käyttömaksun ulkopuolelle. Maaoikeus katsoi, että liikenne tilalle oli ilmeisesti sitä luokkaa, ettei sen voitu katsoa sisältyvän jokamiehenoikeuden piiriin siten, että muut osakkaat joutuisivat kantamaan siitä tien käytölle aiheutuvan rasituksen. Näin ollen luonnonsuojelutarkoitukseen varatulle tilalle oli määrättävä tieyksiköt muustakin kuin pelkästään vuosittain tapahtuvasta valvontaliikenteestä. Maaoikeus totesi, että tieyksiköiden määrääminen oli arvionvaraista ja katsoi, ettei ollut syytä muuttaa toimituksessa tehtyä arviota 90 käynnistä vuodessa. Alueen ennallisestamisesta oli määrättävä käyttömaksut erikseen. Mainituilla perusteilla maaoikeus pysytti toimitusmiesten päätöksen lopputuloksen. Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Martti Amberla, maaoikeusinsinööri Sakari Nikander (eri mieltä) sekä lautamiehet Pekka Kannisto ja Keijo Virtanen. Maaoikeusinsinööri Nikander katsoi eriävässä mielipiteessään, että asiassa olennaisinta oli periaatteellinen kysymys siitä, oliko kiinteistön omistajan maksettava tiemaksu sellaisesta yleisluontoisesta liikenteestä (jokamiehenoikeuden luontoisesta liikenteestä), jonka kiinteistö aiheutti pelkällä olemassaolollaan ilman, että omistaja siihen suoranaisesti vaikutti. Näin ei tullut olla. Se seikka, että luonnonsuojelualueesta oli esite internetissä, ei yksinään edustanut sellaista alueen "markkinointia", jonka johdosta alueen omistaja vastasi liikenteestä. Kun asiassa ei ollut näytetty, että Metsähallituksella olisi alueelle enempää liikennettä kuin sen ilmoittamat kaksi pakettiautomatkaa vuodessa, maaoikeusinsinööri katsoi, että Kyynäränmetsän tilan osalle määrätyt yksiköt oli alennettava kahta vuosittaista käyntikertaa vastaaviksi 16 yksiköksi. Alueen ennallistamisen aiheuttaman liikenteen osalta maaoikeusinsinööri oli maaoikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Metsähallitukselle myönnettiin valituslupa. Metsähallitus vaati valituksessaan tieyksiköiden alentamista vastaamaan kahta vuosittaista huoltoajoa. Mustialan yhteismetsän osakaskunta vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Asiassa on kysymys Metsähallituksen omistamalla Kyynäränmetsän tilalle RN:o 47:0 määrättävien tieyksiköiden perusteista. Yksityisistä teistä annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaan tienpitovelvollisuus on jaettava tieosakkaiden kesken sen hyödyn mukaan, minkä tien kullekin katsotaan tuottavan. Hyötyä arvioitaessa on otettava huomioon tieosakkaalla tien vaikutuspiirissä olevan alueen suuruus ja missä määrin tietä kunkin osakkaan kohdalta käytetään tai tullaan käyttämään erilaisiin kuljetuksiin sekä tieosakkaan ehkä harjoittamasta elinkeinosta johtuva asiakkaiden tien käyttö. Metsähallitus on vaatinut, että sille ei määrätä tieyksiköitä jokamiehenoikeuden käytön perusteella ja että tilan tieyksiköt alennetaan vastaamaan tien todellista käyttöä. Tila on varattu luonnonsuojelutarkoituksiin eikä sillä harjoiteta normaalia metsätaloutta eikä muutakaan taloudellista toimintaa, joka aiheuttaisi raskasta liikennettä. Tilalle liikennöidään pari kertaa vuodessa, kun tilalle tehdään pakettiautolla tutkimus- ja valvontakäyntejä. Tilalla ei ole eikä sille ole tarkoitus tehdä luonnonsuojelualueiden palvelurakenteita, kuten lintutornia tai tulentekopaikkaa. Tilalla suoritettavista ennallistamishakkuista ja ojituksista johtuvasta liikenteestä maksetaan aikanaan käyttömaksut erikseen. Mustialan yhteismetsän osakaskunta on puolestaan todennut, että luonnonsuojelualue, vaikka sitä ei erikseen markkinoitaisikaan, on jo sellaisenaan omiaan herättämään yleisön mielenkiinnon ja lisäämään alueella liikennettä. Tien käyttäjiksi ei voida katsoa pelkästään Metsähallituksen virkamiehiä, jotka käyvät 1 - 2 kertaa vuodessa tarkastamassa alueen. Liikenne alueelle johtuu lähes yksinomaan suojelualuetta käyttävän yleisön liikkumisesta. Siksi tieyksiköitä määrättäessä on arvioitava tien todelliset käyttäjät. Metsähallituksella luonnonsuojelualueen hallinnoijana on vastuu yleisön käynneistä tielle aiheutuvasta rasituksesta. Esitetyn selvityksen mukaan Metsähallitus on hankkinut Kyynäränmetsän tilan luonnonsuojelualueeksi vuonna 1995. Pinta- alaltaan noin 96 hehtaarin tila kuuluu valtioneuvoston 20.12.1990 tekemän periaatepäätöksen mukaan valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Nykyisin alue kuuluu myös suunniteltuun Natura 2000 -verkostoon. Alue esitellään internetissä Hämeen ympäristökeskuksen kotisivuilla osana Saloistenjärven - Kyynäräjärven aluetta. Tämän alueen on kuvattu muodostavan arvokkaan ja edustavan luonnontilaisten humusjärvien kokonaisuuden. Kysymys on liikenteestä luonnonsuojelutarkoituksiin varatulle alueelle, jonka jokamiehenoikeuteen perustuvaa virkistyskäyttöä ei ole rajoitettu. Arvioidessaan alueen merkitystä Saloistentien yksityistien liikenteen kannalta Korkein oikeus katsoo, että tila ilmeisen arvokkaana luonnonsuojelualueena on omiaan lisäämään ihmisten kiinnostusta aluetta kohtaan tavanomaista enemmän ja siten vetämään puoleensa kulkijoita. Alue sijaitsee lähellä kahta asutuskeskusta, Forssan kaupunkia ja Tammelan kirkonkylää, mikä myös osaltaan lisää alueen käyttöä virkistys- ja retkeilyalueena. Korkein oikeus arvioi, että näissä olosuhteissa tilalle aiheutuu jatkuvasti enemmän ulkopuolista yleisön liikennettä kuin jokamiehenoikeuden käyttämisestä yleensä. Tämä kiistatta lisää myös moottoriajoneuvoliikennettä tiellä ja siten myös tien ylläpitokustannuksia. Selvityksen mukaan Saloistentien yksityistie on läpikulkutie, joka mahdollistaa liikenteen Urjalan tieltä Forssa-Tammela tielle. Asiassa ei ole esitetty, avustaako valtio ja missä määrin tien kunnossapitoa ja parantamista. Myöskään korvauksen periminen suojelualueelle kulkemisesta johtuvasta, satunnaisesta tien käytöstä ei olisi käytännössä edes mahdollista. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että Kyynäränmetsän tilan erityisluonteesta johtuva liikenteen lisääntyminen tulee ottaa huomioon edellä mainitussa 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuna käyttönä tieyksiköitä määrättäessä. Korkein oikeus yhtyy toimitusmiesten arvioon 90 käyttökerrasta. Tuomiolauselma Käräjäoikeuden, maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.