KKO/2003/99

2003 false KKO:2003:99 Hovioikeuden lainvoiman saanut ratkaisu siitä, miten velallisen asunnon myynnistä saadut varat oli käytettävä maksuohjelmassa, sitoi asian jatkokäsittelyssä, kun asia palautettiin käräjäoikeuteen lainmukaisen maksuohjelman laatimista varten. (Ään.) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA VELKAJÄRJESTELYN AIKAISEMMAT VAIHEET A:lle ja hänen aviopuolisolleen oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) perusteella vahvistettu maksuohjelmat 29.3.1996. A:n maksuohjelman mukaan hän säilytti aviopuolisonsa kanssa yhteisen omistusasuntonsa, joka oli eräiden velkojen vakuutena. A haki Porin käräjäoikeudessa 24.6.1999 vireille tulleella hakemuksellaan maksuohjelman muuttamista siten, että omistusasunto myytäisiin. Käräjäoikeus vahvisti päätöksellään 18.9.2000 muutetun maksuohjelman, jonka mukaan omistusasunto myytiin. Myynnistä saatavat varat tuli käyttää ensin puolisoiden vielä maksamatta olevan yhteisen vakuusvelkaosuuden kattamiseen ja loput tavallisten velkojen suorittamiseen. Vakuusvelkoja Nordea Pankki Suomi Oyj (pankki) valitti hovioikeuteen ja vaati, että omistusasunnon myynnistä saadut varat käytetään kokonaisuudessaan panttivelkojen maksamiseen, koska asunto oli ollut pankin velkojen vakuutena. Hovioikeus lausui 27.2.2001 antamassaan tuomiossa, että velkajärjestelylain 34 §:n 1 momentin mukaan velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saadut varat, jotka rahaksimuuttokustannuksien ja panttivelkojen maksamisen jälkeen jäävät jäljelle, on käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen. Mainitun lain 26 §:n 3 momentin mukaan velkajärjestely ei vaikuttanut velkojan esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön. Vakuusvelkojalla oli oikeus vaatia, että hänet oikeutetaan saamaan realisointituloksesta suoritus myös sille osalle panttivelkaa, jota alkuperäisessä maksuohjelmassa oli käsitelty tavallisena velkana ja jolle alkuperäisen ohjelman mukaan oli määrätty suoritettavaksi vain tavallisten velkojen vähimmäiskertymän mukaan laskettu jako-osuus. Hovioikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että omistusasunto oli ollut pankin saatavien yleisvakuutena. Maksuohjelmaa tuli näin ollen muuttaa siten, että omistusasunnon myynnistä saadut varat käytettiin kokonaisuudessaan panttivelkojen maksamiseen. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian maksuohjelman muuttamista ja siitä aiheutuvia toimenpiteitä varten käräjäoikeuteen, jonka tuli ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä. Valituslupaa asiassa ei haettu. PALAUTTAMISEN JÄLKEINEN ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Porin käräjäoikeuden päätös 30.10.2001 Käräjäoikeus vahvisti maksuohjelman, jonka mukaan 23.11.2000 toimitetusta omistusasunnon myynnistä saatu kauppahinta käytettiin kokonaisuudessaan panttivelkojen maksamiseen. Tavallisille veloille vahvistettiin maksuohjelma vähimmäiskertymän maksamiseksi. Asian on ratkaissut käräjäviskaali Stiina Kesti-Norri. Turun hovioikeuden päätös 20.6.2002 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että vakuusvelkaosuuden ylittävä osa asunnon kauppahinnasta, kun otetaan huomioon myös vakuusveloista tehdyt suoritukset, tuli käyttää tavallisten velkojen maksamiseen velkajärjestelylain 34 §:n ja 42 §:n 1 momentin mukaisesti tavallisten velkojien vähimmäiskertymään saakka. Hovioikeus totesi lausumillaan perusteluilla käräjäoikeuden vahvistaman maksuohjelman olevan velkajärjestelylain mukainen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätöksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Nikula, Maile Åkerberg ja Sirpa Saarnilehto. Esittelijä Anna-Liisa Autio. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uuden maksuohjelman vahvistamiseksi. Nordea Pankki Suomi Oyj vastasi valitukseen ja vaati, että valitus hylätään. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Porin käräjäoikeus vahvisti 18.9.2000 A:lle ja hänen aviopuolisolleen muutetun maksuohjelman, joka perustui siihen, että puolisoiden omistusasunto myytiin. Turun hovioikeuden pankin valituksesta 27.2.2001 antaman tuomion mukaan mainittua maksuohjelmaa tuli muuttaa siten, että asunnon myynnistä saadut varat oli käytettävä kokonaisuudessaan panttivelkojen maksamiseen. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian maksuohjelman muuttamista ja siitä aiheutuvia toimenpiteitä varten käräjäoikeuteen. Hovioikeuden tuomioon ei haettu muutosta. Porin käräjäoikeus vahvisti 30.10.2001 maksuohjelman, jonka mukaan omistusasunnon myynnistä saatu kauppahinta käytettiin kokonaisuudessaan panttivelkojen maksamiseen. Turun hovioikeus pysytti 20.6.2002 antamallaan päätöksellä käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen. Ratkaisu on siis mainitulta osin hovioikeuden aikaisemmin 27.2.2001 antaman tuomion mukainen. A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden 20.6.2002 antaman päätöksen kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen sillä perusteella, että muutettu maksuohjelma oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain vastainen. A on katsonut, että asunnon myynnistä saadut varat olisi tullut määrätä käytettäväksi tavallisten velkojen maksuun sen jälkeen, kun alkuperäisessä vuonna 1996 vahvistetussa maksuohjelmassa määrätty vakuusvelka oli maksettu. A:n vaatimus koskee nyt vain sitä oikeudellista kysymystä, voidaanko ja missä määrin asunnon rahaksimuutosta saadut varat käyttää panttivelkojen maksuun. Koska Turun hovioikeus on jo 27.2.2001 antamallaan, lainvoiman saaneella tuomiollaan ratkaissut tämän kysymyksen asian jatkokäsittelyä sitovalla tavalla, A:n vaatimusta ei voida enää Korkeimmassa oikeudessa tutkia. Kun hovioikeuden valituksenalaista päätöstä ei ole väitetty muilta osin virheelliseksi, perustetta hovioikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Kitunen, Gustav Bygglin (eri mieltä), Pertti Välimäki (eri mieltä) ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Reima Jussila. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Välimäki: Perustelujen viimeisen kappaleen sijasta lausun seuraavan. A:n vaatimus koskee nyt vain sitä oikeudellista kysymystä, voidaanko ja missä määrin asunnon rahaksimuutosta saadut varat käyttää panttivelkojen maksuun. Tämän kysymyksen Turun hovioikeus on jo aikaisemmalla 27.2.2001 antamallaan tuomiolla ratkaissut. Tämä hovioikeuden ratkaisu on ollut asian jatkokäsittelyn perustana. Porin käräjäoikeuden päätös ja Turun hovioikeuden antama nyt valituksen kohteena oleva päätös ovat mainituilta osin hovioikeuden aikaisemman tuomion mukaisia. Tämän vuoksi ja kun erityisiä syitä arvioida kysymystä toisin ei ole esitetty eikä päätöstä ole muiltakaan osin väitetty virheelliseksi, perustetta hovioikeuden päätöksen muuttamiselle ei ole. Oikeusneuvos Bygglin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.