2004 false KKO:2004:1

§:n 2 momentissa tarkoitettua lupaa kuolinpesän omaisuuden myymiseksi ei voitu antaa perinnönjakokustannusten maksamista varten. PK 23 luku 8 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian tausta Käräjäoikeus oli 30.3.2001 määrännyt pesänjakajan toimittamaan osituksen ja perinnönjaon A ja B:n kuolinpesissä. Kuolinpesien osakkaat, vainajien lapset C, D ja E olivat ennen ensimmäistä ositus- ja jakokokousta jakaneet pesiin kuuluvan vähäisen irtaimen omaisuuden keskenään ja ottaneet kuolinpesien velat henkilökohtaisesti vastattavakseen. Kuolinpesän pääasiallinen omaisuus oli Taipalsaarella sijaitseva 11,7 hehtaarin kokoinen tila, josta peltoa oli 3,5 hehtaaria ja metsää 7,5 hehtaaria. Tila rajoittui noin 200 metrin matkalta Saimaaseen. Tilalla oli talouskeskus, jossa C asui, sekä D:n ja E:n omistama vapaa-ajan rakennus. Lappeenrannan käräjäoikeuden päätös 19.2.2002 Pesänjakaja esitti, että käräjäoikeus määrää kuolinpesiin kuuluvan tilan tai osan siitä hänen toimestaan myytäväksi perinnönjaon toimittamiseksi. D ja E hyväksyivät pesänjakajan esityksen. C vastusti esitystä. Käräjäoikeus totesi, että perinnönjakokustannukset olivat jo useita kymmeniä tuhansia markkoja eivätkä pesän osakkaat ja pesänjakaja olleet päässeet sopimukseen niiden suorittamisesta pesien ulkopuolisilla varoilla, minkä vuoksi ne tuli kattaa pesien varallisuudesta. Pesillä ei ollut muuta merkittävää omaisuutta jäljellä kuin kiinteistö. Tämän vuoksi ainakin osa kiinteistöstä oli määrättävä myytäväksi. Esittämillään perusteilla käräjäoikeus katsoi, että omaisuus talouskeskuksen ja ranta-alueen sekä peltomaan osalta oli sellaista, ettei sitä voitu sopivasti jakaa, mutta hyväksyi esityksen talouskeskuksen sekä eräiden tilalla sijaitsevien metsäpalstojen myynnistä. Käräjäoikeus määräsi perinnönjaon toimittamiseksi pesänjakajan toimesta myytäväksi tilasta käräjäoikeuden päätöksessä määritellyn alueen. Asian on ratkaissut määräaikainen käräjätuomari Lasse Tamminen. Kouvolan hovioikeuden päätös 30.7.2002 C valitti hovioikeuteen, jossa hän vaati pesänjakajan esityksen hylkäämistä. Hovioikeus totesi, että jollei jakoa muutoin saatu toimitetuksi, voi oikeus

§:n 2 momentin mukaan pesänjakajan esityksestä määrätä, että tietty omaisuus tai tarvittaessa pesän koko omaisuus oli pesänjakajan toimesta myytävä. Lupa maa-alueen myymiseen voitiin antaa esimerkiksi silloin, jos tilaa ei voitu kaavamääräysten tai muiden seikkojen johdosta jakaa tai jakaminen murto-osiin olisi tilan koko huomioon ottaen epätarkoituksenmukaista. Jos tila sen sijaan voitiin jakaa osakkaiden kesken siten, että he

§:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla saivat osan kaikenlaatuisesta omaisuudesta, ei lupaa voitu antaa. Kuolinpesissä oli kolme osakasta. Kuolinpesien pääasiallinen omaisuus oli tila, jolla oli asuinrakennus sekä vanhat ulkorakennukset. Lisäksi tilalla oli vapaa-ajan asunto. Hovioikeus katsoi huomioon ottaen tilan koko ja osakkaiden pieni lukumäärä, ettei estettä ollut esitetty tilan jakamiseksi osakkaiden kesken siten, että he kukin saisivat tilasta

§:n 1 momentin tarkoittamat osuudet. Tämä voitiin toteuttaa halkomalla tila murto-osiin. Asiassa ei ollut myöskään selvitetty, ettei pesänjakajan palkkiota olisi voitu maksaa esimerkiksi tilan metsää myymällä. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi pesänjakajan esityksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha-Matti Murto, Esko Mikkola ja Tapani Vasama. Esittelijä Minna Manninen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Pesänjakajalle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden päätöksen varaan. C vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Pesänjakaja on tehnyt käräjäoikeudelle hakemuksen siitä, että Taipalsaarella oleva X-niminen tila myytäisiin perinnönjaon toteuttamiseksi A ja B:n kuolinpesissä. Hakemuksensa perusteeksi pesänjakaja on esittänyt, että kuolinpesissä ei ole rahavaroja tai muuta omaisuutta, joista perinnönjakokustannukset voitaisiin suorittaa ja että yksi osakkaista on kieltäytynyt omalta osaltaan vastaamasta näistä kustannuksista. Asiassa on nyt kysymys siitä, voiko tuomioistuin

§:n 2 momentin nojalla määrätä kuolinpesän omaisuutta myytäväksi mainittua tarkoitusta eli perinnönjakokustannusten ja lähinnä pesänjakajan palkkion maksamista varten.

§:n 1 momentissa säädetään siitä, miten pesänjakajan on suoritettava jako silloin, kun jakoa ei toimiteta osakasten sopimuksen mukaisesti. Pääsäännön mukaan pesänjakajan on suoritettava jako siten, että kullekin osakkaalle annetaan osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Kuitenkin on omaisuus, jota ei voida sopivasti jakaa osiin tai erotella, mikäli mahdollista, pantava samaan osaan. Jollei jakoa saada muutoin toimitetuksi, voi mainitun pykälän 2 momentin mukaan oikeus pesänjakajan esityksestä määrätä, että tietty omaisuus tai tarvittaessa koko pesän omaisuus on pesänjakajan toimesta myytävä. Perintökaaren 23 luvun 4 §:n mukaan pesänjakajalla on puolestaan oikeus saada pesän varoista pesän laatuun ja laajuuteen sekä tehtävän suorittamiseen käytettyyn työhön katsoen kohtuullinen palkkio sekä korvaus kuluistaan. Perinnönjakokustannukset ovat pesän velkaa ja pesänjakaja on palkkio- ja kulukorvausvaateensa osalta pesään nähden velkojan asemassa.

§ sääntelee sitä, minkä periaatteiden mukaisesti pesään kuuluva omaisuus on jaettava osakkaiden kesken pesänjakajan toimittamassa jaossa. Pykälän 2 momentin myyntivaltuussäännös ei koske omaisuuden myymistä perinnönjakokustannusten tai muutenkaan pesän velkojen maksamista varten. Säännökselle ei voida tulkinnallisestikaan antaa sen sanamuotoa ja tarkoitusta laajempaa merkitystä, vaikka tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat sitä puoltaisivatkin. Sen vuoksi pesänjakajan hakemukseen ei voida suostua. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Marjatta Berg (mietintö). Esittelijän mietintö Oikeussihteeri Berg: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa: Pesänjakajalla on perintökaaren 23 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan oikeus saada palkkionsa ja korvaus kuluistaan kuolinpesän varoista. Perinnönjakokustannukset eivät kuitenkaan ole perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä tarkoitettua pesän velkaa eivätkä osakkaat Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta 1983 II 130 ilmenevän oikeusohjeen mukaan vastaa niistä henkilökohtaisesti. Asiassa on selvitetty, ettei pesissä ole muuta jaettavaa omaisuutta kuin käräjäoikeuden päätöksessä mainittu tila ja että kuolinpesien osakkaat eivät ole antaneet suostumustaan siihen, että he vastaavat henkilökohtaisesti perinnönjakokustannuksista. Näin ollen ne on katettava pesien omaisuudella ja tarvittaessa sitä myymällä.

§:n mukaan tuomioistuin voi antaa määräyksen kuolinpesään kuuluvan omaisuuden myymisestä pesänjakajan esityksestä vain silloin, jos perinnönjakoa ei muutoin saada toimitetuksi. Kun perinnönjakokustannukset eivät ole pesän selvittämisen yhteydessä suoritettavaa pesän velkaa, on ne otettava huomioon perinnönjaossa. Pesän omaisuuden myyminen on viimesijainen keino toimittaa perinnönjako. Tämän vuoksi täytyy myyntimääräyksen antamista harkittaessa selvittää, onko olemassa muuta keinoa perinnönjaon toimittamiseksi. Hovioikeus on katsonut, että pesänjakajan palkkio voitaisiin mahdollisesti maksaa tilan metsää myymällä. Tilan metsämaan arvosta annetun arvion mukaan tilalla sijaitsee puustoa, joka voitaisiin osakasten suostumuksella tai viime kädessä oikeuden määräyksestä myydä. Pesänjakajan esitystä pesien omaisuuden myynnistä kokonaisuudessaan vastustanut C ei ole suostunut siihen, että perinnönjakokustannukset katettaisiin tilan puustoa myymällä. Pesien muut osakkaat D ja E ovat puolestaan yhtyneet pesänjakajan esitykseen, mistä voidaan päätellä, etteivät hekään ole antaneet suostumustaan puuston myyntiin. Kun arvion mukaan puuston arvoon sisältyy merkittävä odotusarvolisä, ei puuston myyminen tässä vaiheessa ole tarkoituksen- tai järkevän taloudenpidon mukaista. Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevien seikkojen perusteella Korkein oikeus katsonee kuten käräjäoikeus, että tilan talouskeskuksen ja ranta-alueen sekä peltomaan muodostama alue on sellaista, ettei sitä voida sopivasti jakaa osiin. Harkittaessa myytävän omaisuuden valintaa merkitystä on annettava myös sille, miten pesien osakkaiden yhdenvertaisuus parhaiten turvataan. Asiassa on selvitetty, että osakkaiden erimielisyyden vuoksi yhteisomistussuhteen muodostaminen kiinteistöön ei ole tarkoituksenmukaista. Jos pesänjakajalle annetaan määräys myydä käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevä osa kiinteistöstä, on C:llä mahdollisuus hankkia myytävä osa omistukseensa. Joka tapauksessa myynnistä saatava kauppahinta siltä osin kuin se ylittää perinnönjakokustannukset jakautuu perinnönjaossa tasaosaisesti kaikkien osakkaiden hyväksi. Näillä perusteilla Korkein oikeus kumonnee hovioikeuden päätöksen sekä määrännee, että käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevä omaisuus on pesänjakajan toimesta myytävä.