KKO/2004/102

2004 false KKO:2004:102 Poliisin kiinniottamaksi joutunut A jäi pois käräjäoikeuden istunnosta, johon hänet oli rikosasian vastaajana kutsuttu saapumaan henkilökohtaisesti sakon uhalla. Kysymys siitä, oliko A:lla ollut laillinen este. (Ään.) Vrt. KKO:1976-II-46 Ks. KKO:2004:101 (Täysistunto) OK 12 luku 28 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Rovaniemen käräjäoikeuden päätös 5.2.2003 A oli hänelle aikaisemmin poissaolon varalta asetetusta uhkasakosta huolimatta jäänyt saapumatta käräjäoikeuden 5.2.2003 pidettäväksi määrättyyn pääkäsittelyyn. Koska A:lla ei ollut ollut laillista estettä poissaololleen, käräjäoikeus tuomitsi A:n oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla poissaolon varalta asetettuun uhkasakkoon. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eila Väistö sekä lautamiehet. HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A vaati käräjäoikeuden päätöksen purkamista ja uhkasakon poistamista, koska hän oli

1. - 6.2.2003 ollut poliisien kiinniottamana. Syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut
2. Rovaniemen käräjäoikeus on päätöksellään 5.2.2003 oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n tuona päivänä tapahtuneesta luvattomasta poissaolosta vastaajana hänelle poissaolon varalta aikaisemmin asetettuun 500 euron uhkasakkoon. Nyt esitetystä selvityksestä ilmenee, että poliisi oli 4.2.2003 ottanut A:n kiinni Anjalankoskella toimittaakseen hänet 6.2.2003 Alavuden käräjäoikeuden istuntoon, jonne hänet oli määrätty tuotavaksi. Rovaniemellä vireillä olleesta oikeudenkäynnistä poliisiviranomaisilla ei ollut ollut tietoa.
3. A on hakemuksessaan vaatinut uhkasakkopäätöksen purkamista, koska poissaolo Rovaniemen käräjäoikeudesta oli johtunut siitä, että hän oli edellisenä päivänä joutunut Anjalankoskella kiinniotetuksi.
4. Käräjäoikeuden soveltaman lainkohdan mukaan, jos vastaaja ei noudata hänelle annettua määräystä saapua sakon uhalla tuomioistuimeen, tuomioistuimen on, jos se edelleen pitää vastaajan läsnäoloa välttämättömänä, tuomittava hänet asetettuun uhkasakkoon.
5. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on sillä, joka sairauden tai yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen. Jos ilmoitetaan tai muutoin tiedetään muu este, tuomioistuimen asiana on tutkia, voidaanko este hyväksyä lailliseksi. Poliisin toimesta tapahtunut vapauden menettäminen, kuten muukaan seikka, ei siten säännöksen sanamuodon mukaan ole automaattisesti laillinen este. Tällaisen vapaudenmenetyksen hyväksyminen lailliseksi esteeksi tulee arvioitavaksi momentin jälkimmäisen virkkeen perusteella.
6. Korkeimman oikeuden täysistuntoratkaisussa KKO 1976 II 46 on kuitenkin katsottu tutkintavankeus jo sellaisenaan lailliseksi esteeksi saapua oikeuden istuntoon. Poissaoloon perustunut sakkopäätös purettiin arvioimatta sitä, olisiko vapautensa menettäneellä ollut mahdollisuus ilmoittaa ajoissa laitoksen henkilökunnalle saamastaan kutsusta saapua tuomioistuimeen. Huomiota ei kiinnitetty myöskään siihen, oliko vapautensa menettänyt ilmoittanut esteestään tuomioistuimelle. Oikeuskäytännön voidaan todeta vakiintuneen ratkaisusta ilmenevälle kannalle ja viranomaisen toimesta tapahtunut vapauden menettäminen on yleensä, joskaan ei poikkeuksetta, katsottu lailliseksi esteeksi.
7. Mainitun ratkaisun antamisen jälkeen oikeudenkäyntimenettelyä on kehitetty muutoksin, joita säädettäessä on tärkeänä pidetty oikeudenkäyntien suullisuutta ja välittömyyttä sekä niihin liittyen erityisesti keskitettyä oikeudenkäyntimenettelyä. Tällaisen menettelyn onnistumisen kannalta on asianosaisten ja muiden oikeudenkäynnissä kuultavien yhtäaikainen läsnäolo välttämätön. Asettamalla uhkasakko poissaolon varalta pyritään turvaamaan häiriötön oikeudenkäynnin kulku. Nykyisen oikeudenkäyntimenettelyn kannalta sen turvaamistoimenpiteillä ja niitä koskevien ja niihin liittyvien säännösten tulkinnalla ja soveltamisella on siten suuri merkitys. Näistä syistä on perusteltua ottaa uudelleen harkittavaksi kysymys siitä, voidaanko ja minkälaisissa tilanteissa vapautta vailla oleminen hyväksyä lailliseksi esteeksi.
8. Korkein oikeus toteaa, että poliisi- ja vankeinhoitoviranomaiset voivat yleensä toimittaa ja tarvittaessa myös toimittavat kiinniotettuna, pidätettynä tai vangittuna olevan tai rangaistusta suorittavan tuomioistuimeen kuultavaksi. Viranomaisen toimenpiteestä johtuneen vapaudenmenetyksen sinänsä ei siten voida katsoa estävän haastettua saapumasta tuomioistuimeen, vaikka saapuminen edellyttääkin viranomaisten myötävaikutusta. Haastetun velvollisuus on pyrkiä kaikin keinoin noudattamaan hänelle haasteessa annettua kutsua saapua tuomioistuimeen. Siten hänen tulee toimia mahdollisuuksien mukaan niin, että myöskään vapaudenmenetys ei ole esteenä oikeuteen saapumiselle. Haasteen yhteydessä haastettu on saanut tiedon myös poissaolon varalta asetetusta uhkasakosta ja samalla siitä, että oikeudenkäynnistä poisjääminen johtaa uhkasakon tuomitsemiseen. Näin ollen hänen tulisi myös oman etunsa vuoksi ilmoittaa kiinnioton yhteydessä poliisiviranomaisille ennen vapaudenmenetystä saamastaan haasteesta, jotta hänet voitaisiin toimittaa tuomioistuimeen tai ainakin ilmoittaa oikeudelle vapaudenmenetyksestä johtuvasta esteestä.
9. On mahdollista, että vapaudenmenetykseen liittyvät olosuhteet muodostuvat sellaisiksi, ettei asianomaisen voida kohtuudella edellyttää ilmoittavan haasteesta poliisille tai vankilaviranomaisille tai esteestä tuomioistuimelle. Yleensä vankilassaolosta tai pidätettynä taikka kiinniotettuna olosta johtuva este on kuitenkin perusteltua hyväksyä lailliseksi vain silloin, kun selvitetään, että haastetun toimittamista tuomioistuimeen ei syystä tai toisesta ole voitu järjestää. Tämän mukaan vapautta vailla oleminen ei merkitse laillista estettä silloin, kun tuomioistuimeen toimittaminen on jäänyt toteutumatta haastetusta itsestään johtuvasta syystä esimerkiksi hänen laiminlyötyään ilmoittaa haasteesta.
10. A ei jouduttuaan poliisien kiinniottamaksi ole ilmoittanut Rovaniemen käräjäoikeuden istunnosta poliisimiehille kiinniottopaikalla tai kenellekään muullekaan poliisivankilassa tai Kouvolan poliisiasemalla. Häneltä ei toisaalta ole sisäasiainministeriön 3.4.2001 pidätettyjen kohtelusta antamien ohjeiden mukaisesti myöskään tiedusteltu, oliko hänet haastettu oikeuteen säilytysaikaan ajoittuvaksi päiväksi. Kun tietoa laillisesta tai muustakaan esteestä ei ole ollut eikä myöskään ole ollut syytä sellaista epäillä, käräjäoikeudella on ollut peruste tuomita A poissaolon varalta asetettuun uhkasakkoon.
11. Kiinniotetuksi joutuminen ei ole vapauttanut A:ta niistä velvoitteista, joita haaste ja uhkasakon asettaminen ovat merkinneet, eikä sisäasiainministeriön ohjeiden laiminlyöminenkään ole poistanut A:n omaa ja ensisijaista vastuuta huolehtia mahdollisuudesta noudattaa haastetta. Tämän perusteella, kun kysymystä kiinnioton ja vapaudenmenetyksen hyväksymisestä lailliseksi esteeksi ei ole saatettu käräjäoikeuden harkittavaksi, uhkasakkoon tuomitsemisen voidaan katsoa johtuneen A:n omasta laiminlyönnistä.
12. A:n kiinniottaminen Anjalankoskella 4.2.2003 on kuitenkin tapahtunut tarkoituksessa toteuttaa Alavuden käräjäoikeuden määräys, jonka mukaan A tuli toimittaa sanotun käräjäoikeuden 6.2.2003 pidettävään istuntoon. Ottaen huomioon kiinniottamisen syy ja maantieteelliset etäisyydet voidaan pitää todennäköisenä, että A:n toimittaminen myös Rovaniemen käräjäoikeuden istuntoon 5.2.2003 ei olisi ollut mahdollista.
13. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa A:n nyt ilmoittama syy poissaoloon Rovaniemen käräjäoikeudesta 5.2.2003 voidaan hyväksyä oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:ssä tarkoitetuksi lailliseksi esteeksi oikeuteen saapumiselle.
14. Koska asia on selvä, Korkein oikeus oikaisee päätöstä välittömästi. Lainkohdat Oikeudenkäymiskaari 12 luku 28 § 1 momentti, 31 luku 8 § 3 kohta ja 14 § 1 momentti Päätöslauselma Rovaniemen käräjäoikeuden päätös 5.2.2003 nro 111 puretaan ja A:lle tuomittu uhkasakko poistetaan. Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón (eri mieltä), oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Erkki-Juhani Taipale, Riitta Suhonen, Kari Raulos (eri mieltä), Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kati Hidén, Eeva Vuori, Kari Kitunen (eri mieltä), Mikael Krogerus, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo, Pasi Aarnio, Mikko Könkkölä (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeussihteeri Ryhänen-Dahlman: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun: Käräjäoikeus on tuominnut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla A:n hänelle aikaisemmin asetettuun 500 euron uhkasakkoon sen vuoksi, että A oli laiminlyönyt noudattaa hänelle tiedoksiannettua kutsua saapua henkilökohtaisesti käräjäoikeuden pääkäsittelyyn 5.2.
15. Käräjäoikeuden mukaan A:lla ei ole ollut laillista estettä poissaololleen. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on sillä, joka sairauden tai yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen. Jos ilmoitetaan tai muutoin tiedetään muu este, tuomioistuimen asiana on tutkia, voidaanko este hyväksyä lailliseksi. Lain sanamuodon mukaan kiinniotettuna oleminen ei siis ole ilman muuta laillinen este, vaan tuomioistuimelle on annettu valta harkita, voidaanko sellainen hyväksyä lailliseksi esteeksi. Korkein oikeus on katsonut täysistuntoratkaisussaan 1976 II 46, että rikoksen johdosta aiheutunut vapauden menetys oli jo sellaisenaan laillinen este ilman sen arviointia, oliko vapautensa menettäneellä ollut mahdollisuus ilmoittaa ajoissa laitoksen henkilökunnalle kutsustaan saapua tuomioistuimeen. Merkitystä ei annettu myöskään sille, oliko vapautensa menettänyt ilmoittanut esteestään tuomioistuimelle. Tämä kanta on ollut oikeuskäytännössä vakiintunut eräitä yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Laillista estettä ja poissaolon seuraamuksia koskevaa lainsäädäntöä ei ole muutettu sellaisella tavalla, joka antaisi perusteen poiketa pitkäaikaisesta ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä. Pelkästään oikeudenkäyntimenettelyn häiriöttömän kulun turvaamiseen liittyvät tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat eivät voi oikeuttaa tulkintateitse muuttamaan tätä oikeuskäytäntöä, koska kysymys on siinä rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämiseen läheisesti rinnastettavissa olevasta asiasta. Aikaisemmin omaksuttu laintulkinta on lisäksi omiaan turvaamaan uhkasakkokäytännön ennustettavuuden, kun esteilmoitusten laiminlyöntien syitä ja seurauksia ei tarvitse tapauskohtaisesti selvittää. Vapautensa menettäneiden läsnäolon turvaaminen oikeudenkäynneissä voi sitä paitsi olla tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa julkisen vallan omin toimin, kuten viranomaisten ja tuomioistuinten välistä tiedonkulkua lisäämällä, kuin muuttamalla pitkäaikaista oikeuskäytäntöä siten, että vapautensa menettäneet kantavat entistä enemmän vastuuta tuomioistuimeen saapumisvelvollisuudesta ilmoittamisesta. Edellä sanotun perusteella Korkein oikeus katsonee, että A:lla on ollut laillinen este olla poissa käräjäoikeuden pääkäsittelystä 5.2.
16. Tällä perusteella Korkein oikeus purkanee kysymyksessä olevan käräjäoikeuden päätöksen ja poistanee A:lle tuomitun uhkasakon. Oikeusneuvos Könkkölä: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvokset Kitunen, Lehtimaja, Raulos ja presidentti Sevón olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Könkkölä.