KKO/2004/114

2004 false KKO:2004:114 Kysymys oikeusavun lakkauttamisesta oikeusavun tarpeen puuttumisen johdosta ja avustajan oikeudesta palkkioon. Ks. KKO:2004:113 OikeusapuL 16 § 1 mom OikeusapuL 16 § 2 mom OikeusapuL 17 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Tampereen oikeusaputoimiston oikeusapupäätös 12.6.2003 Oikeusaputoimisto, joka katsoi, että A tarvitsi asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa eikä kyennyt taloudellisen asemansa vuoksi suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja, myönsi A:lle oikeusapua vuokrasopimuksen purkamista/korvausta koskevassa asiassa 2.6.2003 lukien ilman perusomavastuuta ja määräsi oikeustieteen kandidaatti K:n hänen avustajakseen. Seinäjoen käräjäoikeuden päätös 27.6.2003 Kantajana ollut vuokranantaja oli 19.5.2003 vireille tulleella kanteella vaatinut, että A velvoitetaan häädön uhalla heti muuttamaan asunnosta, jonka määräaikainen vuokrasopimus oli päättynyt 15.5.2003 ja maksamaan oikeudenkäynnin aikana erääntyvät vuokrat sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksen. Ratkaistessaan pääasian kantajan vaatimusten mukaisesti käräjäoikeus totesi oikeusavun osalta, että A ei ollut vastustanut häätövaatimusta ja muu ratkaisuun vaikuttava kiistäminen oli koskenut ainoastaan tehtyjen vuokrasuoritusten kohdistamista oikeille vuokranmaksukuukausille. Oikeusapua ei anneta, jos se on selvästi tarkoituksetonta verrattuna hakijalle koituvaan hyötyyn. Oikeusapua ei tule antaa, jos asian ajaminen olisi oikeuden väärinkäyttämistä. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut oikeudellisen avun tarvetta ja oikeusapulain 7 §:n 2 ja 3 kohtien ja 16 §:n nojalla muutti oikeusaputoimiston päätöstä siten, että A:lle ei myönnetty asiassa oikeusapua. Käräjäoikeus ei varannut A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi ennen oikeusavun lakkaamista koskevan päätöksen tekemistä. Asian on ratkaissut notaari Antti Setälä. Vaasan hovioikeuden päätös 22.9.2003 A valitti oikeusapupäätöksestä. Käräjäoikeuden menettelyn osalta hovioikeus lausui, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi oikeusavun edellytyksistä. Koska A oli valituksessaan hovioikeudelle lausunut oikeusavun edellytyksistä ja oikeusapulain 27 §:n mukaan tuomioistuimen oli käsiteltävä oikeusavun muuttamista koskeva asia kiireellisenä, hovioikeus katsoi epätarkoituksenmukaiseksi palauttaa asiaa käräjäoikeuteen. Avustajan tarpeesta oikeusavun edellytyksenä hovioikeus lausui, että oikeusapulain 1 §:n mukaan oikeusavun yleisenä edellytyksenä on se, että henkilö tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa. Hallituksen esityksen 82/2001 vp (s. 73) mukaan avustajan tarvetta harkittaessa ratkaisevaa on se, kykeneekö hakija ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan kyseessä olevassa asiassa. A ei ollut kiistänyt häätövaatimuksen perusteena ollutta seikkaa. Hän oli kuitenkin kiistänyt muut vaatimukset sillä perusteella, että maksamattomia vuokria ei ollut. Asiassa riitaista oli ollut vain se, minkä verran A oli oikeudenkäynnin aikana maksanut vuokraa. Hovioikeus katsoi, että tällaisen seikan selvittämiseen ei lähtökohtaisesti tarvittu oikeudellista asiantuntemusta. Se, että osan vuokrasta oli suorittanut Kansaneläkelaitos suoraan vuokranantajalle, ei antanut aihetta arvioida avustajan tarvetta toisin. Siten oikeusavun yleinen edellytys oli puuttunut. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä muutoin kuin, että A:lle myönnettiin oikeusapulain 6 §:n mukaan oikeusapuna korvaus verotodistuksen lunastuksesta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Kaija Suvilehto-Nieminen ja Eija-Liisa Helin (eri mieltä). Esittelijä Topi Kilpeläinen. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Helin lausui, ettei oikeusavun antamista A:n asiassa voida pitää selvästi tarkoituksettomana siitä saatavaan hyötyyn nähden ja ettei kysymys ole ollut oikeuden väärinkäyttämisestä. Oikeusaputoimisto ja käräjäoikeus olivat eri tavoin arvioineet oikeudellisen avun tarvetta asiassa. Myönnetyn edun taannehtivan lakkautumisen mainitun harkinnanvaraisen seikan perusteella tulee olla poikkeuksellista, ja jos lakkauttamiseen päädytään, ratkaisu tulee pyrkiä tekemään jo ennenkuin asiassa on asianosaiselle aiheutunut merkittävämpiä kuluja yksityisen avustajan käyttämisestä. Koska käsillä ei ole ollut sellaisia poikkeuksellisia syitä, joiden perusteella A:lle jo myönnetty etu tulisi määrätä taannehtivasti lakkaamaan, koska A:ta ei ole käräjäoikeudessa kuultu ennen edun lakkauttamista ja koska ennen edun lakkauttamista A:lle oli jo aiheutunut merkittäviä kuluja yksityisen avustajan käyttämisestä, Helin kumosi käräjäoikeuden päätöksen A:n oikeusavun taannehtivasta lakkaamisesta ja jätti asian oikeusaputoimiston päätöksen varaan. Hän määräsi valtion varoista maksettavaksi K:lle kulujen korvauksen ja palkkion avustajan tehtävästä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hänelle ei ollut määrätty avustajaa, asia jätetään Tampereen oikeusaputoimiston ratkaisun varaan ja A:n avustajalle määrätään maksettavaksi palkkio. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Ratkaistavana oleva kysymys

1. Asiassa on kysymys ensiksi siitä, onko A:lla ollut oikeusapulain 1 §:n mukaan oikeusavun yleisenä edellytyksenä oleva asiantuntevan avun tarve. Jos tähän kysymykseen vastataan kieltävästi, kysymys on siitä, onko edellytykset lakkauttaa A:lle myönnetty oikeusapu ja mistä alkaen sekä onko hänelle määrätyllä avustajalla oikeus palkkioon ennen oikeusavun lakkauttamispäätöstä suorittamistaan toimenpiteistä. Oikeudellisen avun tarve käräjäoikeudessa
2. Niin kuin käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöksistä ilmenee, kysymys A:n velvollisuudesta muuttaa asunnosta on ollut alusta alkaen selvä ja riidaton. Kanteen tullessa vireille maksamattomia vuokria ei ole ollut eikä sellaisia myöskään kanteessa ole vaadittu. Asian riidattomuus huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei A:lla ole ollut asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä oikeudellisen asiantuntevan avun tarvetta. Oikeusavun lakkaamisesta päättäminen
3. Oikeusapulain 16 §:n 1 ja 2 momentin mukaan pääasiaa käsittelevä tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa asiassa aina muuttaa oikeusapupäätöstä tai päättää oikeusavun lakkaamisesta, jos oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei ole ollut olemassa tai ne ovat muuttuneet taikka lakanneet. Tuomioistuin voi omasta aloitteestaankin muuttaa oikeusaputoimiston päätöstä sekä asianosaisen eduksi että myös tämän vahingoksi. Oikeusapulain 16 §:n 3 momentista ilmenee, että päätös voidaan tehdä taannehtivin vaikutuksin. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan oikeusavun lakkaamisesta päätettäessä määrätään, onko oikeusapua saaneen suoritettava valtiolle korvaus saamastaan oikeusavusta, sekä vahvistetaan tämän korvauksen määrä.
4. Harkittaessa oikeusavun määräämistä lakkaamaan sekä sitä, onko tällainen päätös syytä tehdä taannehtivasti, on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, minkälaisesta oikeusavun edellytyksen puutteesta on kysymys ja mistä tarve muuttaa aikaisempaa ratkaisua johtuu. Silloinkin, kun asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä voidaan todeta oikeusavun edellytysten puuttuneen, tuomioistuimella on oikeusapulain 16 §:n 1 ja 2 momentin sanamuodosta ilmenevin tavoin harkintavaltaa sen suhteen, määrätäänkö oikeusapu lakkaamaan taannehtivasti.
5. Tässä asiassa kysymys on oikeudellisen avun tarvetta koskevan oikeusavun edellytyksen puuttumisesta. Kantajan vaatimusten selvyys ja riidattomuus huomioon ottaen on jo avustajan puoleen käännyttäessä ja oikeusapua haettaessa ollut aivan ilmeistä, ettei A:lla ole asiassa asiantuntevan avun tarvetta. Sen vuoksi on edellytykset päättää, että A:lle myönnetty oikeusapu lakkaa taannehtivasti edun myöntämisestä lukien. Avustajan palkkio
6. Oikeusaputoimiston K:lle antama määräys oli voimassa käräjäoikeuden päätökseen 27.6.2003 saakka. Oikeusapulain 17 §:n mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Oikeusapulaissa ei ole säännöstä, jonka perusteella oikeusavun taannehtivan lakkauttamisen johdosta voitaisiin jättää määräämättä avustajalle valtion varoista palkkio ja korvaus. Oikeusapulain esitöistä ei myöskään ilmene, että oikeusapulailla olisi tarkoitettu muuttaa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain (87/1973) voimassa ollessa omaksuttua kantaa, jonka mukaan maksuttoman oikeudenkäynnin etua ei voitu maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 18 §:n nojalla lakkauttaa siten taannehtivasti, että lakkauttamisen johdosta jätettäisiin määräämättä valtion varoista palkkio ja korvaus mainitun lain nojalla määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle (KKO 1984 II 68). Käräjäoikeuden olisi siten tullut lausua K:n oikeusapulain 17 §:n perusteella määräytyvästä oikeudesta palkkioon.
7. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan avustajan oikeus palkkioon ja korvaukseen koskee tarpeellisia toimenpiteitä. Tämän säännöksen mukaan tulee myös oikeusavun taannehtivan lakkauttamisen yhteydessä arvioitavaksi, miltä osin avustajalle on maksettava palkkiota ja korvausta toimenpiteistä, jotka avustaja on alkuperäiseen oikeusapupäätökseen tukeutuen suorittanut ennen oikeusavun lakkauttamista.
8. K:n käräjäoikeudessa esittämän laskun mukaan hän on ottanut tehtävän vastaan puhelimitse 2.6.2003 ja samana päivänä perehtynyt haastehakemukseen, käynyt neljä neuvottelua päämiehen kanssa, laatinut vastauksen sekä toimittanut sen käräjäoikeuteen. Hän on 9.
9. avustanut oikeusavun haussa ja lunastanut verotodistuksen sekä 13.
10. toimittanut käräjäoikeuteen oikeusapupäätöksen ja selvitystä vuokranmaksuista. Näiden toimenpiteiden lisäksi hän on 4.6., 17.
11. ja 18.
12. neuvotellut puhelimitse asiaa käräjäoikeudessa käsitelleen notaarin kanssa ja 10.
13. ja 18.
14. Kansaneläkelaitoksen virkailijan kanssa. Vielä laskussa on mainittu kantajan lisälausuman ja ilmoituksen ratkaisun antamisesta saaminen 23.
15. ja perehtyminen niihin. K on vaatinut palkkiota viideltä tunnilta.
16. Yksittäisessä asiassa oikeusapuun kuuluvat oikeusapulain 5 §:n mukaan ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Edellä mainitun 17 §:n mukaan avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta. Niin kuin kappaleessa 5 on todettu, se, ettei A:lla ole oikeusavun tarvetta, on ollut jo avustajan puoleen käännyttäessä selvää. Korkein oikeus katsoo, ettei K ole suorittanut asiassa sellaisia tarpeellisia toimenpiteitä, joista hänelle kuuluisi oikeusapulain 17 §:n mukaan palkkio. Oikeusavun tarve muutoksenhakuvaiheessa
17. A on hakenut käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta vain oikeusapua koskevalta osalta. Vaikkakin käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti laiminlyödessään kuulla A:ta ennen oikeusavun lakkaamista koskevan päätöksen tekemistä, muutoksenhakuun ei ole liittynyt sellaisia oikeudellisia tai muita kysymyksiä, joiden johdosta A:n oikeusturva olisi muutoksenhakuvaiheessakaan edellyttänyt oikeudellista apua. Asiassa on myös ollut ilmiselvästi etukäteen pääteltävissä, että muutoksenhaun johdosta saavutettavalla lopputuloksella voi olla A:n kannalta vain vähäinen merkitys. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón ja oikeusneuvokset Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Elisa Mäntysaari.