§:n 2 momentin 1 kohta ei rinnastanut palkkaturvan maksamiseen perustuvaa takautumissaatavaa lainkohdassa mainittuun työntekijän palkkasaatavaan, TE-keskuksen maksunsaantioikeuden määrääminen palkkaturvalain 16 §:n perusteella oli yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin vastaista. Käräjäoikeuden päätös saneerausohjelman vahvistamisesta 15.4.2002 Käräjäoikeus totesi, että
§:n 2 momentin 1 kohdan mukaan saneerausmenettelyn myötä voimaan tulevan maksukiellon estämättä oli maksettava työntekijöiden palkat menettelyn alkamista edeltäviltä kolmelta kuukaudelta. Palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyivät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä. Palkkaturvalain 16 §:n sanamuoto oli yksiselitteinen eikä sen enempää
§:stä kuin palkkaturvalain 16 §:stäkään ollut pääteltävissä, että oikeus maksun saantiin saneerausmenettelyssä ei sisältyisi palkkaturvalain 16 §:n ilmaisuun "kaikkine oikeuksineen".
§:n 2 momentin 1 kohdassa ei käytetty esimerkiksi ilmaisua "työntekijöiden palkkasaatavat" josta yksiselitteisesti olisi ilmennyt, että lainkohdassa säädetty maksukiellosta riippumaton oikeus maksun saantiin olisi koskenut vain työntekijää eikä palkkasaatavan siirronsaajaa. Myös palkkaturvan maksamiseen perustuvan takautumissaatavan oli katsottava sisältyvän
§:n 2 momentin 1 kohdan käsitteeseen "työntekijöiden palkat", eikä TE-keskuksen takautumissaatavan määrääminen maksettavaksi täysimääräisenä siten ollut ristiriidassa yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin kanssa. Tukea tälle kannalle antoi myös se, että vuoteen 1993 voimassa olleen etuoikeusasetuksen 4 §:n mukainen palkkasaatavan etuoikeus koski myös palkkaturvan maksamiseen perustunutta takautumissaatavaa (ks. HE 181/92 vp s. 13), vaikka itse etuoikeusasetuksen sanamuoto koski vain palkkasaatavaa ja vaikka tuolloisen palkkaturvalain 5 §:n sanamuoto vastasi nykyisen palkkaturvalain 16 §:ää. Siitä huolimatta, että
§:n 2 momentin 1 kohdan tarkoitus oli sosiaalinen, saneerausmenettelyn luonteelle ja tarkoitukselle oli vierasta se, että tosiasiassa samaa saatavaa koskevat velkajärjestelyt vahvistettiin erisisältöisinä riippuen siitä, oliko velkojana työntekijä vai palkkaturvan maksaja. Palkkaturvan maksamiseen perustuvan takautumissaatavan käsitteleminen niin sanottuna leikattavana velkana oli myös omiaan johtamaan työntekijöiden palkkojen maksamatta jättämiseen saneerausmenettelyä silmälläpitäen, mitä ei voitu pitää hyväksyttävänä. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että saneerausohjelman määräys siitä, että TE-keskuksen takautumissaatava oli niin sanottua leikattavaa velkaa, ja saatavaa koskeva velkajärjestely olivat
§:n 2 momentin 1 kohdan ja palkkaturvalain 16 §:n vastaisia. Kyseessä oleva määräys ja velkajärjestely oli yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla jätettävä vahvistamatta. Käräjäoikeus vahvisti saneerausohjelman noudatettavaksi siten muutettuna, että TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely jätettiin vahvistamatta. Maksuohjelman kestoaika pidentyi yhdeksään vuoteen, ja TE-keskuksen työvoimaosaston saatava tuli lyhentää ennen muiden velkojen maksua ottamalla huomioon muun muassa saatavalle kertyvä viivästyskorko. Asian on ratkaissut käräjätuomari Harri Kurkinen. Vaasan hovioikeuden päätös 9.7.2003 Velkojista Nordea Pankki Suomi Oyj sekä Oulun ja Kainuun verovirasto valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyivät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä. Yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentti ei rajoittanut saatavan siirtämistä. Palkkaturvan maksamiseen perustuvalla takautumissaatavalla oli siten sama asema kuin työntekijän palkkasaatavalla.
§:n 2 momentin 1 kohdan mukaan työntekijöiden palkat oli saneerausmenettelyyn liittyvästä maksukiellosta huolimatta maksettava menettelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Hallituksen esityksestä (HE 182/1992
§:n 2 momentin 1 kohdalle ja työntekijöiden palkkasaamisten etuoikeuksien poistamiselle osoittivat, että mainitun säännöksen kohdalla oli ollut momentin sanamuodon mukaisesti tarkoitus poiketa vain maksukiellosta yrityksen toiminnan jatkamiseksi ja työntekijöiden palkanmaksun turvaamiseksi, eikä sillä ollut ollut tarkoitus muuttaa saneerausvelkojen etuoikeuksia velkajärjestelyssä, koska tässä vaiheessa palkkasaamisilla ei ollut palkkaturvan vuoksi tarvetta erityisasemaan. Koska palkoilla ei esitetyn perusteella ollut etusijaa enää saneerausohjelmaan sisältyvässä velkajärjestelyssä, myöskään palkkaturvan maksamiseen perustuvalla takautumissaatavalla ei ollut etusijaa enää tässä vaiheessa. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen siltä osin kuin saneerausohjelman vahvistamisen yhteydessä TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely oli jätetty vahvistamatta ja saatavaa oli määrätty käsiteltäväksi ja ohjelman kesto määrätty käräjäoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla. Hovioikeus vahvisti saneerausohjelman myös sanotun saatavan osalta. Ohjelman kesto määräytyi siinä lausutulla tavalla. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raimo Risku ja Jorma Rudanko. Esittelijä Juha Sivula. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Työministeriölle, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla käytti TE-keskuksen puhevaltaa Korkeimmassa oikeudessa, myönnettiin valituslupa. Valituksessaan työministeriö vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan. Nordea Pankki Suomi Oyj vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Oulun ja Kainuun verovirasto ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Telatek Oy on jättänyt maksamatta työntekijöidensä palkat marraskuulta 2000. Pohjois-Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus (jäljempänä TE-keskus) on 5.12.2000 tehnyt päätöksen näiden palkkojen maksamisesta palkkaturvana. Telatek Oy:n saneerausmenettely on 22.1.2001 vireille tulleen hakemuksen perusteella alkanut 24.1.2001. Selvittäjien laatimasta 16.3.2001 päivätystä selvityksestä ilmenee TE-keskuksen katsoneen palkkaturvasuoritukseen perustuvan takautumissaatavansa kuuluvan saneerauksen ulkopuolelle ja vaatineen sen maksamista
§:n 2 momentin 1 kohdan nojalla.
§:n 2 momentin 1 kohdan mukaan saneerausmenettelyn aloittamiseen liittyvästä lain 17 §:ssä säädetystä saneerausvelkojen maksukiellosta huolimatta työntekijöiden palkat ja työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset menettelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta on maksettava, jollei selvittäjä pidä velan perustetta tai määrää riitaisena. Lain 19 ja 21 §:stä puolestaan ilmenee, että mainitut velat jäävät myös saneerausvelkoja koskevan perintä- ja täytäntöönpanokiellon ulkopuolelle. Palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksetut saatavat siirtyvät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä. Asiassa on kysymys siitä, onko
§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen palkkojen maksamiseen perustuva TE-keskuksen takautumissaatava maksettava täysimääräisesti vai onko se saneerausohjelmassa vahvistettavien velkajärjestelyjen alainen. Selvittäjät ovat katsoneet, että TE-keskuksen takautumissaatavan määrääminen maksettavaksi täysimääräisesti on yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin vastaista, koska lain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa ei rinnasteta palkkaturvan maksamiseen perustuvaa takautumissaatavaa lainkohdassa mainittuun työntekijän palkkasaatavaan. Ensiksi mainitun säännöksen mukaan yrityssaneerauslain säännöksiä sovelletaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään velkojan oikeudesta maksuun. Korkein oikeus toteaa, että työntekijöiden palkkasaatavat ovat palkkaturvalain 16 §:n nojalla siirtyneet kaikkine oikeuksineen TE-keskukselle. Mainitun säännöksen nojalla toteutuva saatavan siirto ei aiheuta muutoksia saatavan perusteeseen. Telatek Oy:llä on velkojanvaihdoksesta huolimatta sama velvollisuus suorittaa työntekijöiden maksamatta olevat palkkasaatavat kuin, jos velkojina olisivat työntekijät itse. Myöskään yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentti ei rajoita siirronsaajan oikeutta maksun saantiin saneerausmenettelyssä. Saneerausvelallisen velvollisuuteen suorittaa kyseiset palkkasaatavat ei siten ole vaikutusta sillä, että TE-keskus on palkkaturvasuorituksen perusteella tullut yhtiön työntekijöiden sijaan palkkasaatavien velkojaksi. Selvittäjät ovat myös tuoneet esiin, että työpalkkasaamisilla ei maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaan enää ole etuoikeutta. Tämän vuoksi ja koska palkkasaatavilla ei palkkaturvan vuoksi ole tarvetta erityisasemaan, hovioikeus on katsonut, että myöskään
§:n 2 momentin 1 kohdan tarkoituksena ei ole ollut muuttaa saneerausvelkojen etuoikeuksia velkajärjestelyssä. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että
§:n 2 momentin 1 kohdassa on kysymys poikkeuksesta saneerausmenettelyn alkamisen oikeusvaikutuksiin. Riidattomat palkkasaatavat säännöksessä tarkoitetulta ajalta jäävät maksukiellon samoin kuin perintä- ja täytäntöönpanokiellon ulkopuolelle. Yllä mainitun säännöksen mukaan kyseiset palkat on maksettava saneerausmenettelyn alkamisesta huolimatta. Niiden suorittaminen ei siten ole saneerausvelalliselle harkinnanvaraista, vaan pakollista. Palkkaturvajärjestelmästä johtuen mainitunlainen poikkeus maksukieltoon ei ole ollut tarpeen sen turvaamiseksi, että työntekijät saisivat palkkansa täysimääräisinä. Työntekijöiden suojaaminen ei siten ole edellyttänyt tällaisen säännöksen sisällyttämistä lakiin, vaan kyseisten palkkasaatavien jättäminen maksukiellon ulkopuolelle ilmentää sitä, että työnantajan tulee saneerausmenettelyn alkamisesta huolimatta suorittaa kyseiset palkat normaalisti. Saneerausmenettelyn onnistumiselle ei yleensä voida olettaa olevan edellytyksiäkään, ellei velallinen pysty tällaisia juuri ennen menettelyn alkamista syntyneitä ja toiminnan jatkuvuuden kannalta tarpeellisia menoja maksamaan.
§:n 2 momentin 1 kohdan tarkoituksena näin ollen on, että tällaiset palkkasaatavat menettelyn alettuakin suoritetaan täysimääräisesti ja että ne eivät ylipäänsä jää saneerausohjelmassa järjestettäviksi veloiksi. Vaikka palkkasaatavilla ei ole etuoikeutta velkajärjestelyissä, mainitusta lainkohdasta ilmenee, että siinä tarkoitettujen palkkojen on edellytetty saavan velalliselta täysimääräisen suorituksen, sillä tällaiset palkkavelat on suljettu menettelyn alkamiseen liittyvien oikeusvaikutusten ulkopuolelle. Palkkaturvalain mukainen työntekijöiden suoja on sinänsä kattava eikä työntekijöiden oikeutta palkkaturvaan ole saneerausmenettelyn yhteydessä rajoitettu. Yrityssaneerauslaissa palkkasaatavien osalta säädetty poikkeus maksu- ja perintäkieltoon ei sinänsä ole seikka, joka oikeuttaisi palkkaturvaviranomaisen kieltäytymään palkkaturvan maksamisesta, jos palkkaturvan edellytykset muuten ovat käsillä. Jos saneerausvelallinen voisi laiminlyödä velvollisuutensa maksaa säännöksessä tarkoitetut palkat työntekijöilleen ja myös kieltäytyä niiden maksamisesta takautumisoikeuden nojalla palkkaturvaviranomaiselle sellaisin seurauksin, että takautumissaatava tulisi velkajärjestelyn kohteeksi, saneerausvelallinen voisi käyttää palkkaturvajärjestelmää rahoituslähteenä. Tällainen mahdollisuus olisi epäterve.
§:n 2 momentin 1 kohdan mukainen poikkeus maksukieltoon yhdessä sen kanssa, että palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana suoritetut palkkasaatavat siirtyvät kaikkine oikeuksineen palkkaturvaviranomaiselle, osoittaa, ettei saneerausmenettelyä ole lainsäädännössä tarkoitettu järjestää niin, että menettelyn alkaessa suorittamatta olevat palkat viimeisiltä kolmelta kuukaudelta jäisivät velalliselta maksamatta ja niistä velkajärjestelyissä koituvat tappiot tulisivat velallisen sijasta rasittamaan palkkaturvajärjestelmää. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei
§:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen palkkasaatavien siirtyminen palkkaturvaviranomaiselle oikeuta saneerausvelallista kieltäytymään niiden maksamisesta täysimääräisinä. Koska Telatek Oy:llä on mainitun säännöksen nojalla velvollisuus maksaa kyseinen saatava täysimääräisenä, TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely jätetään yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla vahvistamatta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Lea Nousiainen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.