2004 false KKO:2004:123 Yhtiö oli antanut valmistamilleen matkapuhelimille takuuehdoissa tarkemmin määrätyin edellytyksin rajoitetun takuun siitä, ettei tuotteessa ole sitä ensi kertaa lopulliselle os

§:ssä tarkoitettuna erityisenä sitoumuksena, jonka perusteella myyjä tämän lainkohdan perusteella olisi velvollinen korvaamaan myös ostajan tavaran virheen vuoksi kärsimän välillisen vahingon, ja oliko takuun rajoitusehtoa pidettävä kuluttajien kannalta kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan kohtuuttomana. KSL 3 luku 1 § KSL 5 luku 20 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset markkinaoikeudessa Kuluttaja-asiamies vaati, että markkinaoikeus kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 7 §:n sekä 3 luvun 1 §:n nojalla sakon uhalla kieltää Nokia Oyj:tä käyttämästä matkapuhelinten takuusitoumuksessaan ehtoa, jonka perusteella yhtiö ei korvaa kuluttajille matkapuhelimien takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia. Kuluttaja-asiamies totesi, että myyjä on

§:n mukaan velvollinen korvaamaan välillisen vahingon, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan taikka jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Yhtiön takuuehtojen kohdassa 8 oli todettu, että yhtiö ei missään tapauksessa vastaa ennalta arvaamattomista, välillisistä tai epäsuorista vahingoista tai kustannuksista. Kuluttaja-asiamies katsoi, että myyjän myymälleen tavaralle antama takuu on katsottava edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuksi erityiseksi sitoutumiseksi, joka perustaa vahingonkorvausvastuun myös välillisistä vahingoista. Kuluttaja-asiamies totesi lisäksi, että jos elinkeinonharjoittaja on toiminut huolimattomasti, hän on vastuussa kuluttajalle aiheutuneista välillisistä vahingoista riippumatta sopimus- tai takuuehdoissa mainitusta rajoituksesta. Koska kyse oli pakottavasta lainsäädännöstä, ei elinkeinonharjoittaja voinut vetäytyä kuluttajaa sitovasti korvausvastuustaan välillisten vahinkojen osalta. Nokian käyttämä takuuehtojen lauseke, jolla se kieltäytyy korvaamasta kuluttajille virhetilanteissa syntyviä välillisiä vahinkoja, oli kuluttaja-asiamiehen mukaan sen vuoksi katsottava kohtuuttomaksi ja kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n vastaiseksi. Nokia kiisti takuuehtojensa olevan kohtuuttomia ja vaati kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hylkäämistä. Markkinaoikeuden päätös 4.9.2003 Markkinaoikeus lausui, että Nokia harjoittaa tietoliikenne- ja muuta elektroniikkateollisuutta, muun muassa matkapuhelinten valmistusta ja markkinointia. Yhtiö oli antanut matkapuhelimien kaupassa "rajoitetun valmistajan takuun", jonka sisältönä oli, että yhtiö antaa takuun siitä, ettei Nokia-matkapuhelimessa ole sitä ensi kertaa lopulliselle ostajalle myytäessä materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita. Sopimusehdoissa oli mainittu, että sanottu takuu ei sulkenut pois eikä rajoittanut pakottavaan lainsäädäntöön perustuvia asiakkaan oikeuksia. Sopimusehtojen mukaan takuuaika oli 12 kuukautta ostopäivästä. Yhtiön antaman takuun perusteella yhtiö tai sen valtuuttama huoltoliike korjaa viallisen tuotteen tai korvaa sen toisella tuotteella yhtiön harkinnan mukaan. Takuu oli ehtojen mukaan voimassa lähes kaikissa Euroopan maissa. Markkinaoikeus katsoi, että yhtiö oli sopimusehdoissaan rajoittanut antamastaan takuusta johtuvaa vastuutaan ilmoittamalla muun muassa, että yhtiö "ei missään tapauksessa vastaa... välillisistä... vahingoista... tai kustannuksista".

§:n mukaan kuluttajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Välillisen vahingon myyjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Välillisistä vahingoista, jotka myyjä on velvollinen korvaamaan, on säännös saman luvun 10 §:ssä. Säännöksen mukaan välillisenä vahinkona pidetään tulon menetystä, joka kuluttajalle aiheutuu sopimusrikkomuksen tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi, vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta ja tavaran käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa haittaa, joka on olennainen. Edellä mainitun säännöksen mukaan myyjä vastaa myös virheestä aiheutuneesta välillisestä vahingosta, jos virhe tai vahinko johtuu hänen huolimattomuudestaan. Sanottu säännös on pakottava, eikä siitä voi kuluttajan vahingoksi poiketa. Elinkeinonharjoittaja ei voi sopimusehdoissaan rajoittaa tähän perustuvaa vastuutaan kuluttajan vahingoksi. Elinkeinonharjoittaja vastaa säännöksen mukaan kuluttajalle aiheutuneista välillisistä vahingoista myös siinä tapauksessa, että tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin hän on erityisesti sitoutunut. Tällainen erityinen sitoumus voi olla esimerkiksi takuu. Lain esitöiden mukaan säännös voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi, jos myyjä on nimenomaisesti antanut takuun siitä, että tavaralla on tietty ominaisuus, tai muuten markkinoinnissaan erityisesti korostanut määrättyä tavaran ominaisuutta, mutta osoittautuu, ettei tavara vastaa sitä mitä tällä tavoin on luvattu. Markkinaoikeus totesi, että takuu on vapaaehtoinen sitoumus. Virhevastuuta koskevien kuluttajansuojalain 5 luvun säännösten perustelujen mukaan pääsääntö on, että elinkeinonharjoittaja vastaa antamansa takuun perusteella kaikenlaisista vahingoista, joita tavara on kuluttajalle aiheuttanut. Elinkeinonharjoittajan vastuu takuussa antamistaan lupauksista perustuu vain siihen, että hän on antamalla takuun nimenomaan sitoutunut kyseisistä seikoista vastaamaan. Muutoin kuluttajan oikeudet elinkeinonharjoittajaa kohtaan määräytyvät lain säännösten perusteella. Yhtiön takuuehdoissa kuvattu takuu oli luonteeltaan yhdistetty laatutakuu ja toimivuustakuu. Antamalla takuun siitä, ettei puhelimessa ole materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita yhtiö oli antanut erityisen sitoumuksen myymänsä tavaran ominaisuuksista. Yhtiö oli siten myös antamansa takuusitoumuksen perusteella velvollinen korvaamaan kuluttajille aiheutuneita välillisiä kustannuksia. Yhtiön sopimusehto, jossa oli rajattu kaikki kuluttajalle syntyvät välilliset vahingot yhtiön korvausvastuun ulkopuolelle, oli

§:n pakottavan säännöksen vastainen. Sopimusehto oli ristiriidassa sanotun säännöksen kanssa myös siltä osin kuin siinä oli rajattu välilliset vahingot yhtiön korvausvastuun ulkopuolelle silloin, kun tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin yhtiö oli antamansa takuun perusteella erityisesti sitoutunut. Kuluttajien ei voitu yleisesti edellyttää olevan selvillä kuluttajansuojalain 5 luvun pakottavien virhevastuusäännösten sisällöstä. Kuluttajien ei voitu edellyttää tietävän, että yhtiön takuuehdot olivat mainittujen säännösten vastaisia. Se, että yhtiö oli takuuehtojensa yhteydessä ilmoittanut, että takuuehdot eivät rajoittaneet kuluttajan lainmukaisia oikeuksia, ei poistanut niiden kohtuuttomuutta edellä mainituilta osin. Näillä perusteilla markkinaoikeus katsoi, että Nokian matkapuhelinten takuusitoumuksessa oleva sopimusehto, jonka perusteella yhtiö ei korvaa kuluttajille matkapuhelimien takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia silloin, kun kustannukset ovat aiheutuneet yhtiön huolimattomuudesta, tai silloin kun välilliset kustannukset johtuvat siitä, että matkapuhelin ei vastaa sitä, mitä yhtiö antamalla edellä mainitun kaltaisen takuun on erityisesti luvannut, oli kuluttajien kannalta kohtuuton. Markkinaoikeus kielsi kuluttajansuojalain 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla Nokiaa 100 000 euron sakon uhalla käyttämästä matkapuhelinten takuusitoumuksessaan ehtoa, jonka perusteella yhtiö ei korvaa kuluttajille matkapuhelimien takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia silloin, kun kustannukset aiheutuvat yhtiön huolimattomuudesta tai siitä, että tuote ei kaupantekohetkellä vastaa sitä, mihin yhtiö on antamansa takuun perustella erityisesti sitoutunut. Kieltoa oli noudatettava heti. Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Irma Telivuo sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Paula Paloranta ja Klaus Viitanen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Nokialle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja kuluttaja-asiamiehen hakemus hylätään. Kuluttaja-asiamies vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Asian tausta 1. Asiassa on kysymys kuluttajansuojalain 3 luvussa tarkoitetusta sopimusehtojen sääntelystä. Luvun 1 §:n yleislausekkeen mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. 2. Kuluttaja-asiamies on katsonut, että Nokian takuuehtojen lauseke, jonka mukaan se kieltäytyy korvaamasta kuluttajille virhetilanteissa syntyviä välillisiä vahinkoja, on kohtuuton. Kuluttaja-asiamies on sen vuoksi markkinaoikeudessa vaatinut, että Nokiaa kielletään käyttämästä matkapuhelinten takuusitoumuksessaan tällaista ehtoa. Nokian antama takuu 3. Nokian antaman, rajoitetun valmistajan takuun johdannon mukaan rajoitettua takuuta sovelletaan osaan Nokia Matkapuhelimien Euroopan ja Afrikan aluetta, ellei paikallista takuuta ole annettu. Nokia antaa takuun siitä, ettei tuotteessa ole sitä ensi kertaa lopulliselle ostajalle myytäessä materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita, ehdoissa tarkemmin mainituin ehdoin ja edellytyksin. 4. Edellisen johdannon jälkeen ehdoissa on 9 kohtaa. Ehtojen kohta 1 kuuluu: "Tämä rajoitettu takuu annetaan Tuotteen lopulliselle ostajalle ("Asiakas"). Se ei poissulje eikä rajoita

1. i)pakottavaan lainsäädäntöön perustuvia Asiakkaan oikeuksia tai
2. ii)Asiakkaan oikeuksia Tuotteen myyjää/välittäjää kohtaan." Nokia sitoutuu ehtojen mukaan ja siinä mainituin rajoituksin korjaamaan viallisen tuotteen tai korvaamaan sen toisella tuotteella takuuaikana, joka on 12 kuukautta, ja palauttamaan korjatun tai korvaavan tuotteen toimintakunnossa. Ehtojen kohta 8 kuuluu: "Tuotteen vikoihin ja virhetoimintoihin perustuvat Asiakkaan oikeudet Nokiaa kohtaan rajoittuvat tähän rajoitettuun takuuseen. Tämä rajoitettu takuu korvaa kaikki muut suulliset, kirjalliset, (muuhun kuin pakottavaan lainsäädäntöön perustuvat) lakisääteiset, sopimusperusteiset tai muut takuut ja vastuut. Nokia ei missään tapauksessa vastaa ennalta arvaamattomista, välillisistä tai epäsuorista vahingoista tai kustannuksista. Nokia ei myöskään missään tapauksessa vastaa suorista vahingoista tai kustannuksista siinä tapauksessa että Asiakas on oikeushenkilö." 5. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on kysymys määräaikaisesta takuusta, joka kuluttajansuojalain mukaan on niin sanottu toimivuustakuu. Takuusta seuraa, että myyjän vastuu takuuaikana ilmenneistä vioista ei riipu siitä, onko vian alkusyy ollut olemassa jo vaaranvastuun siirtymisen ajankohtana vai onko se syntynyt myöhemmin takuuaikana. Tämä ilmenee kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:stä, jonka mukaan tavarassa katsotaan olevan virhe, jos myyjä on antanut takuun sitoutumalla vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan ja jos tavara tänä aikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n mukaan ostajalla on oikeus kohdistaa tavaran virheeseen perustuva vaatimuksensa myös elinkeinonharjoittajaan, joka aikaisemmassa myyntiportaassa on luovuttanut tavaran jälleenmyyntiä varten. 6. Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:stä seuraa, että kuluttajakaupassa myyjälle tai luvun 31 §:ssä tarkoitetulle aikaisemmalle myyntiportaalle syntyy takuun perusteella virhevastuu, jos tavara takuuaikana huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla. Säännöksen 3 momentin mukaan "takuu ei rajoita tässä laissa säädettyä virhevastuuta". Tämä merkitsee yhtäältä sitä, että takuuajan päättyminen ei merkitse virhevastuun lakkaamista, vaan vastuu takuuajan päättymisen jälkeen ilmenevistä virheistä määräytyy lain säännösten mukaan, ja toisaalta sitä, että takuun piiriin kuuluvien virheiden osalta ei voida rajoittaa ostajalle lain mukaan kuuluvia oikeuksia. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukainen kohtuuttomuus 7. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n yleislausekkeessa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana voidaan pitää ehtoa, joka on kuluttajansuojalain 5 luvun pakottavien säännösten vastainen. Tämä periaate ilmenee myös Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivistä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (93/13/ ETY). Direktiivin liitteenä olevassa ohjeellisessa luettelossa ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina, on 1 kohdan b alakohdassa mainittu ehto, jonka tarkoituksena tai seurauksena on kuluttajan laillisten oikeuksien poissulkeminen tai rajoittaminen sopimattomasti suhteessa elinkeinonharjoittajaan tai muuhun osapuoleen silloin, kun elinkeinonharjoittaja ei täytä sopimusvelvoitteitaan taikka täyttää ne puutteellisesti tai virheellisesti. Ostajan oikeus vahingonkorvaukseen, jos tavara poikkeaa siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut 8. Markkinaoikeus on katsonut, että Nokia antamalla puheena olevan takuun on samalla myös antanut

§:ssä tarkoitetun erityisen sitoumuksen myymänsä tavaran ominaisuuksista ja että tämän johdosta kuluttajalla on oikeus tuon säännöksen mukaiseen korvaukseen myös välillisistä vahingoista. Edellä mainittu ehtokohta 8 kuitenkin markkinaoikeuden mukaan epää kuluttajalta tämän kuluttajansuojalain mukaisen oikeuden, minkä vuoksi ehtoa on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Nokian näkemys puolestaan on, ettei sen antama rajoitettu valmistajan takuu ole

§:ssä tarkoitettu erityinen sitoumus. 9. Kuluttajansuojalain 5 luvun mukaan ostajalla on tavaran virheen vuoksi muun ohella oikeus vaatia myyjältä vahingonkorvausta. Myyjän vahingonkorvausvelvollisuuden sääntely kuluttajansuojalaissa kuten myös kauppalaissa rakentuu erottelulle välittömien ja välillisten vahinkojen kesken (HE 360/1992 vp). Ostajalla on

§:n mukaan oikeus korvaukseen tavaran virheen aiheuttamasta välittömästä vahingosta. Sen sijaan myyjän vastuu välillisistä vahingoista on rajoitettu. Myyjä on velvollinen korvaamaan välillisen vahingon vain, jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut.

1. Kysymys on siten siitä, mitä säännöksessä käytetyllä ilmaisulla "erityisesti sitoutunut" tarkoitetaan.
2. Kuluttajansuojalain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 360/1992 vp s. 67) todetaan, että säännös voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi, jos myyjä on nimenomaisesti antanut takuun siitä, että tavaralla on tietty ominaisuus tai muuten markkinoinnissa erityisesti korostanut määrättyä tavaran ominaisuutta, mutta osoittautuu, ettei tavara vastaa sitä, mitä tällä tavoin on luvattu. Lisäksi viitataan siihen, että vastaava säännös on kauppalain 40 §:n 3 momentissa. Kauppalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 93/1986 vp s. 94) todetaan lain 40 §:n 3 momentista, että yleensä on edellytettävä, että sitoumuksen kohteena on määrätty konkreettinen seikka, kuten tavaran tietty ominaisuus tai käyttömahdollisuus. Edelleen on todettu, että erityiseen sitoumukseen perustuva korvausvastuu käsittää vain tapaukset, joissa tavara jo kaupantekoajankohtana poikkesi sovitusta. Jos tavara sen sijaan vahingoittuu ilman myyjän tuottamusta kaupanteon jälkeen niin ettei se vaaranvastuun siirtymisen ajankohtana vastaa sopimusta, myyjä ei esillä olevan erityissäännöksen nojalla joudu vahingonkorvausvastuuseen.
3. Nokia on edeltä lähemmin ilmenevin tavoin antanut takuun siitä, ettei tuotteessa ole materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita sekä sitoutunut takuuaikana korjaamaan viallisen tuotteen tai korvaamaan sen toisella tuotteella. Takuusitoumuksesta ei kuitenkaan ole luettavissa, että Nokia olisi sitoutunut siihen, että tuotteella olisi jokin tietty ominaisuus. Ostaja voi yleensäkin odottaa tuotteen täyttävän materiaalia ja rakennetta sekä työn laatua koskevat takuussa luvatut vaatimukset. Tämä periaate ilmenee myös kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 2 momentin 5 kohdasta, jonka mukaan tavaran tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Jos tavara poikkeaa tästä, siinä on kuluttajansuojalain mukaan virhe. Pelkästään sitoutumalla siihen, että tavara täyttää sille laissa jo muutenkin asetetut vaatimukset, Nokia ei ole antanut erityistä sitoumusta tavaran tietystä ominaisuudesta.
4. Korkein oikeus toteaa vielä, että

§ rajaa erityiseen sitoumukseen perustuvan vastuun tapauksiin, joissa tavara jo kaupantekohetkellä poikkesi sovitusta, ja siis tapauksiin, joissa tavaralla ei tuona ajankohtana ollut sellaista erityistä ominaisuutta, johon myyjä oli sitoutunut. Kuten edellä on jo todettu, myyjä on toimivuustakuun perusteella sitoutunut korjaamaan tavaran virheet riippumatta siitä, onko vian alkusyy ollut olemassa jo kaupantekohetkellä vai onko se syntynyt myöhemmin takuuaikana.

§:ssä säädetty erityiseen sitoumukseen perustuva vastuu välillistä vahingoista on siten luonteeltaan erilainen kuin toimivuustakuuseen perustuva sitoumus, jollaisesta nyt on kysymys. 14. Nokian antama takuu ei siis ole sellainen

§:ssä tarkoitettu erityinen sitoumus, jonka perusteella kuluttajalla olisi sanotun lainkohdan nojalla oikeus korvaukseen myös välillisistä vahingoista. Siten takuuehtojen kohta 8, jonka mukaan välillisiä vahinkoja ei korvata, ei epää kuluttajalta sellaista oikeutta, joka hänelle lain mukaan kuuluisi, eikä ehtoa ole pelkästään tällä perusteella pidettävä kohtuuttomana. Toisin kuin markkinaoikeus on katsonut, perustetta kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hyväksymiselle ei ole siltä osin kuin siinä esitetty vaatimus perustuu takuuseen erityisenä sitoumuksena. Ostajan oikeus vahingonkorvaukseen, jos virhe tai vahinko johtui huolimattomuudesta myyjän puolella 15.

§:n mukaan myyjä on velvollinen korvaamaan välillisen vahingon myös, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan. Markkinaoikeus on katsonut, että Nokia on takuuehtojen kohdassa 8 rajoittanut tätä kuluttajansuojalain pakottavaan säännökseen perustuvaa vastuutaan.

1. Nokia on esittänyt, että sen takuuehdoissa rajataan vastuuta vain siltä osin kuin se on pakottavan lainsäädännön mukaan mahdollista ja että Nokia siten vastaa yhtiön huolimattomuuden johdosta kuluttajalle aiheutuneista välillisistä vahingoista.
2. Kuluttaja-asiamies on perustanut vaatimuksensa ehdon kieltämisestä kohtuuttomana siihen, että Nokia on rajoittanut vastuunsa siten, ettei se vastaa huolimattomuudesta aiheutetuista välillisistä vahingosta. Tämän arvioimiseksi ehtoja on, kuten Nokiakin esittää, arvioitava kokonaisuutena. Ottaen huomioon ehtojen kohta 1, jossa on nimenomaisesti todettu, ettei takuu poissulje tai rajoita pakottavaan lainsäädäntöön perustuvia oikeuksia, ei ehtojen kohdasta 8 voida katsoa seuraavan, että Nokia olisi rajoittanut pakottavaan lainsäädäntöön kuten kuluttajansuojalakiin perustuvaa vastuuta välillisistä vahingoista tai kustannuksista.
3. Edellä todettuun nähden ehtojen kohtaa 8 voidaan tosin pitää vaikeaselkoisena ja jopa ristiriitaisena siltä osin kuin siinä on todettu, ettei Nokia missään tapauksessa vastaa välillisistä vahingoista. Näin muotoiltuna ehto saattaa antaa kuluttajille virheellisen kuvan heidän lainmukaisista oikeuksistaan. Korkein oikeus toteaa, että myös epäselvät sopimusehdot voivat olla kuluttajien kannalta kohtuuttomia. Kuluttajansuojalain esitöissä onkin todettu, että lain 3 luvun 1 §:n yleissäännös kohdistuu sisällöltään kohtuuttomiin sopimusehtoihin, mutta ei estä puuttumasta esimerkiksi asiattomasti muotoiltuihin ja erehdyttävällä tavalla kuluttajille esitettyihin ehtoihin (HE 8/1977 vp s. 35). Kuluttaja-asiamies ei kuitenkaan vaatiessaan, että Nokiaa kielletään käyttämästä puheena olevaa ehtoa kohtuuttomana, ole vedonnut siihen, että ehtoa olisi pidettävä epäselvyytensä vuoksi kohtuuttomana.
4. Kun Nokia ei kuluttaja-asiamiehen väittämällä tavalla ole takuuehdoissa rajoittanut kuluttajan lainmukaisia oikeuksia korvaukseen välillisistä vahingoista siinä tapauksessa, että virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta Nokian puolella, ehtoja ei kokonaisuutena arvioituna ole kuluttaja-asiamiehen esittämällä perusteella pidettävä kohtuuttomina. Perusteita kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hyväksymiselle ei siten ole myöskään tältä osin. Tuomiolauselma Markkinaoikeuden päätös kumotaan ja kuluttaja-asiamiehen hakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.