KKO/2004/123
2004 false KKO:2004:123 Yhtiö oli antanut valmistamilleen matkapuhelimille takuuehdoissa tarkemmin määrätyin edellytyksin rajoitetun takuun siitä, ettei tuotteessa ole sitä ensi kertaa lopulliselle ostajalle myytäessä materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita, sekä sitoutunut takuuaikana korjaamaan viallisen tuotteen tai korvaamaan sen toisella tuotteella. Takuusitoumuksen ehdon mukaan yhtiö ei vastaa kuitenkaan välillisistä vahingoista tai kustannuksista.
Kysymys siitä, oliko yhtiön tuotteelleen antamaa rajoitettua takuuta pidettävä kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:ssä tarkoitettuna erityisenä sitoumuksena, jonka perusteella myyjä tämän lainkohdan perusteella olisi velvollinen korvaamaan myös ostajan tavaran virheen vuoksi kärsimän välillisen vahingon, ja oliko takuun rajoitusehtoa pidettävä kuluttajien kannalta kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan kohtuuttomana.
KSL 3 luku 1 § KSL 5 luku 20 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset markkinaoikeudessa Kuluttaja-asiamies vaati, että markkinaoikeus kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 7 §:n sekä 3 luvun 1 §:n nojalla sakon uhalla kieltää Nokia Oyj:tä käyttämästä matkapuhelinten takuusitoumuksessaan ehtoa, jonka perusteella yhtiö ei korvaa kuluttajille matkapuhelimien takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia.
Kuluttaja-asiamies totesi, että myyjä on kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan velvollinen korvaamaan välillisen vahingon, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan taikka jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut.
Yhtiön takuuehtojen kohdassa 8 oli todettu, että yhtiö ei missään tapauksessa vastaa ennalta arvaamattomista, välillisistä tai epäsuorista vahingoista tai kustannuksista. Kuluttaja-asiamies katsoi, että myyjän myymälleen tavaralle antama takuu on katsottava edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuksi erityiseksi sitoutumiseksi, joka perustaa vahingonkorvausvastuun myös välillisistä vahingoista. Kuluttaja-asiamies totesi lisäksi, että jos elinkeinonharjoittaja on toiminut huolimattomasti, hän on vastuussa kuluttajalle aiheutuneista välillisistä vahingoista riippumatta sopimus- tai takuuehdoissa mainitusta rajoituksesta.
Koska kyse oli pakottavasta lainsäädännöstä, ei elinkeinonharjoittaja voinut vetäytyä kuluttajaa sitovasti korvausvastuustaan välillisten vahinkojen osalta. Nokian käyttämä takuuehtojen lauseke, jolla se kieltäytyy korvaamasta kuluttajille virhetilanteissa syntyviä välillisiä vahinkoja, oli kuluttaja-asiamiehen mukaan sen vuoksi katsottava kohtuuttomaksi ja kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n vastaiseksi.
Nokia kiisti takuuehtojensa olevan kohtuuttomia ja vaati kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hylkäämistä.
Markkinaoikeuden päätös 4.9.2003 Markkinaoikeus lausui, että Nokia harjoittaa tietoliikenne- ja muuta elektroniikkateollisuutta, muun muassa matkapuhelinten valmistusta ja markkinointia. Yhtiö oli antanut matkapuhelimien kaupassa "rajoitetun valmistajan takuun", jonka sisältönä oli, että yhtiö antaa takuun siitä, ettei Nokia-matkapuhelimessa ole sitä ensi kertaa lopulliselle ostajalle myytäessä materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita. Sopimusehdoissa oli mainittu, että sanottu takuu ei sulkenut pois eikä rajoittanut pakottavaan lainsäädäntöön perustuvia asiakkaan oikeuksia. Sopimusehtojen mukaan takuuaika oli 12 kuukautta ostopäivästä. Yhtiön antaman takuun perusteella yhtiö tai sen valtuuttama huoltoliike korjaa viallisen tuotteen tai korvaa sen toisella tuotteella yhtiön harkinnan mukaan. Takuu oli ehtojen mukaan voimassa lähes kaikissa Euroopan maissa.
Markkinaoikeus katsoi, että yhtiö oli sopimusehdoissaan rajoittanut antamastaan takuusta johtuvaa vastuutaan ilmoittamalla muun muassa, että yhtiö "ei missään tapauksessa vastaa... välillisistä... vahingoista... tai kustannuksista".
Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan kuluttajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Välillisen vahingon myyjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Välillisistä vahingoista, jotka myyjä on velvollinen korvaamaan, on säännös saman luvun 10 §:ssä. Säännöksen mukaan välillisenä vahinkona pidetään tulon menetystä, joka kuluttajalle aiheutuu sopimusrikkomuksen tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi, vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta ja tavaran käyttöhyödyn olennaista menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa haittaa, joka on olennainen.
Edellä mainitun säännöksen mukaan myyjä vastaa myös virheestä aiheutuneesta välillisestä vahingosta, jos virhe tai vahinko johtuu hänen huolimattomuudestaan. Sanottu säännös on pakottava, eikä siitä voi kuluttajan vahingoksi poiketa. Elinkeinonharjoittaja ei voi sopimusehdoissaan rajoittaa tähän perustuvaa vastuutaan kuluttajan vahingoksi.
Elinkeinonharjoittaja vastaa säännöksen mukaan kuluttajalle aiheutuneista välillisistä vahingoista myös siinä tapauksessa, että tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin hän on erityisesti sitoutunut. Tällainen erityinen sitoumus voi olla esimerkiksi takuu. Lain esitöiden mukaan säännös voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi, jos myyjä on nimenomaisesti antanut takuun siitä, että tavaralla on tietty ominaisuus, tai muuten markkinoinnissaan erityisesti korostanut määrättyä tavaran ominaisuutta, mutta osoittautuu, ettei tavara vastaa sitä mitä tällä tavoin on luvattu.
Markkinaoikeus totesi, että takuu on vapaaehtoinen sitoumus. Virhevastuuta koskevien kuluttajansuojalain 5 luvun säännösten perustelujen mukaan pääsääntö on, että elinkeinonharjoittaja vastaa antamansa takuun perusteella kaikenlaisista vahingoista, joita tavara on kuluttajalle aiheuttanut. Elinkeinonharjoittajan vastuu takuussa antamistaan lupauksista perustuu vain siihen, että hän on antamalla takuun nimenomaan sitoutunut kyseisistä seikoista vastaamaan. Muutoin kuluttajan oikeudet elinkeinonharjoittajaa kohtaan määräytyvät lain säännösten perusteella.
Yhtiön takuuehdoissa kuvattu takuu oli luonteeltaan yhdistetty laatutakuu ja toimivuustakuu. Antamalla takuun siitä, ettei puhelimessa ole materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita yhtiö oli antanut erityisen sitoumuksen myymänsä tavaran ominaisuuksista. Yhtiö oli siten myös antamansa takuusitoumuksen perusteella velvollinen korvaamaan kuluttajille aiheutuneita välillisiä kustannuksia.
Yhtiön sopimusehto, jossa oli rajattu kaikki kuluttajalle syntyvät välilliset vahingot yhtiön korvausvastuun ulkopuolelle, oli kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n pakottavan säännöksen vastainen. Sopimusehto oli ristiriidassa sanotun säännöksen kanssa myös siltä osin kuin siinä oli rajattu välilliset vahingot yhtiön korvausvastuun ulkopuolelle silloin, kun tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin yhtiö oli antamansa takuun perusteella erityisesti sitoutunut.
Kuluttajien ei voitu yleisesti edellyttää olevan selvillä kuluttajansuojalain 5 luvun pakottavien virhevastuusäännösten sisällöstä. Kuluttajien ei voitu edellyttää tietävän, että yhtiön takuuehdot olivat mainittujen säännösten vastaisia. Se, että yhtiö oli takuuehtojensa yhteydessä ilmoittanut, että takuuehdot eivät rajoittaneet kuluttajan lainmukaisia oikeuksia, ei poistanut niiden kohtuuttomuutta edellä mainituilta osin.
Näillä perusteilla markkinaoikeus katsoi, että Nokian matkapuhelinten takuusitoumuksessa oleva sopimusehto, jonka perusteella yhtiö ei korvaa kuluttajille matkapuhelimien takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia silloin, kun kustannukset ovat aiheutuneet yhtiön huolimattomuudesta, tai silloin kun välilliset kustannukset johtuvat siitä, että matkapuhelin ei vastaa sitä, mitä yhtiö antamalla edellä mainitun kaltaisen takuun on erityisesti luvannut, oli kuluttajien kannalta kohtuuton.
Markkinaoikeus kielsi kuluttajansuojalain 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla Nokiaa 100 000 euron sakon uhalla käyttämästä matkapuhelinten takuusitoumuksessaan ehtoa, jonka perusteella yhtiö ei korvaa kuluttajille matkapuhelimien takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia silloin, kun kustannukset aiheutuvat yhtiön huolimattomuudesta tai siitä, että tuote ei kaupantekohetkellä vastaa sitä, mihin yhtiö on antamansa takuun perustella erityisesti sitoutunut. Kieltoa oli noudatettava heti.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Irma Telivuo sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Paula Paloranta ja Klaus Viitanen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Nokialle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja kuluttaja-asiamiehen hakemus hylätään.
Kuluttaja-asiamies vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Asian tausta 1. Asiassa on kysymys kuluttajansuojalain 3 luvussa tarkoitetusta sopimusehtojen sääntelystä. Luvun 1 §:n yleislausekkeen mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.
Nokian antama takuu 3. Nokian antaman, rajoitetun valmistajan takuun johdannon mukaan rajoitettua takuuta sovelletaan osaan Nokia Matkapuhelimien Euroopan ja Afrikan aluetta, ellei paikallista takuuta ole annettu. Nokia antaa takuun siitä, ettei tuotteessa ole sitä ensi kertaa lopulliselle ostajalle myytäessä materiaali- tai rakennevikoja eikä työn laadusta johtuvia puutteita, ehdoissa tarkemmin mainituin ehdoin ja edellytyksin.
Nokia sitoutuu ehtojen mukaan ja siinä mainituin rajoituksin korjaamaan viallisen tuotteen tai korvaamaan sen toisella tuotteella takuuaikana, joka on 12 kuukautta, ja palauttamaan korjatun tai korvaavan tuotteen toimintakunnossa. Ehtojen kohta 8 kuuluu: "Tuotteen vikoihin ja virhetoimintoihin perustuvat Asiakkaan oikeudet Nokiaa kohtaan rajoittuvat tähän rajoitettuun takuuseen. Tämä rajoitettu takuu korvaa kaikki muut suulliset, kirjalliset, (muuhun kuin pakottavaan lainsäädäntöön perustuvat) lakisääteiset, sopimusperusteiset tai muut takuut ja vastuut. Nokia ei missään tapauksessa vastaa ennalta arvaamattomista, välillisistä tai epäsuorista vahingoista tai kustannuksista. Nokia ei myöskään missään tapauksessa vastaa suorista vahingoista tai kustannuksista siinä tapauksessa että Asiakas on oikeushenkilö."
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukainen kohtuuttomuus 7. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n yleislausekkeessa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana voidaan pitää ehtoa, joka on kuluttajansuojalain 5 luvun pakottavien säännösten vastainen. Tämä periaate ilmenee myös Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivistä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (93/13/ ETY). Direktiivin liitteenä olevassa ohjeellisessa luettelossa ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina, on 1 kohdan b alakohdassa mainittu ehto, jonka tarkoituksena tai seurauksena on kuluttajan laillisten oikeuksien poissulkeminen tai rajoittaminen sopimattomasti suhteessa elinkeinonharjoittajaan tai muuhun osapuoleen silloin, kun elinkeinonharjoittaja ei täytä sopimusvelvoitteitaan taikka täyttää ne puutteellisesti tai virheellisesti.
Ostajan oikeus vahingonkorvaukseen, jos tavara poikkeaa siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut 8. Markkinaoikeus on katsonut, että Nokia antamalla puheena olevan takuun on samalla myös antanut kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:ssä tarkoitetun erityisen sitoumuksen myymänsä tavaran ominaisuuksista ja että tämän johdosta kuluttajalla on oikeus tuon säännöksen mukaiseen korvaukseen myös välillisistä vahingoista. Edellä mainittu ehtokohta 8 kuitenkin markkinaoikeuden mukaan epää kuluttajalta tämän kuluttajansuojalain mukaisen oikeuden, minkä vuoksi ehtoa on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Nokian näkemys puolestaan on, ettei sen antama rajoitettu valmistajan takuu ole kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:ssä tarkoitettu erityinen sitoumus.
Ostajan oikeus vahingonkorvaukseen, jos virhe tai vahinko johtui huolimattomuudesta myyjän puolella 15. Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n mukaan myyjä on velvollinen korvaamaan välillisen vahingon myös, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan. Markkinaoikeus on katsonut, että Nokia on takuuehtojen kohdassa 8 rajoittanut tätä kuluttajansuojalain pakottavaan säännökseen perustuvaa vastuutaan.
Tuomiolauselma Markkinaoikeuden päätös kumotaan ja kuluttaja-asiamiehen hakemus hylätään.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.