KKO/2004/125

2004 false KKO:2004:125 Talolle oli vesipiirirajankäynnissä vahvistettu ylimuistoiseen nautintaan perustuva erityisperusteinen kalastusoikeus valtion omistuksessa oleville neljälle järvelle. Kysymys siitä, oliko edellytyksiä vahvistaa talolle tai siitä muodostetulle tilalle ylimuistoiseen nautintaan perustuva kulkuoikeus järville. YksityistieL 107 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely toimituksessa Y:n talolle N:o n oli Inarin kunnassa suoritetussa vesipiirirajankäyntitoimituksessa vahvistettu ylimuistoiseen nautintaan perustuva kiinteistökohtainen erityisperusteinen kalastusoikeus muun muassa Täydijärveen, Tammukkajärveen, Tuorbumajärveen ja Peäldujärveen. A, joka omisti Y:n talosta muodostetun tilan X, pyysi hänen hakemuksestaan vireille tulleessa yksityistietoimituksessa, että Y:n talon hyväksi perustetaan tarpeellinen kulkuyhteys järville pääsyä varten. A katsoi, että myös kulku kalastusnautinnalle oli ylimuistoinen nautinta, koska sinne oli aina pitänyt kulkea. Merkitystä ratkaisun kannalta ei saanut olla sillä, oliko kysymyksessä virkistys- tai ammattikalastus. Järville ei pitkien etäisyyksien vuoksi päässyt kalastamaan muutoin kuin kelkalla tai mönkijällä. Metsähallitus vastusti kulkuyhteyden perustamista, koska nautinta ei ollut kiinteistö. Kulkeminen nautintajärville oli turvattu kalastuslain 22 §:n nojalla. Kuntalaiset saivat hakiessaan kelkkaluvan, mutta mönkijäluvissa metsähallitus oli pitänyt tiukkaa linjaa erämaalain perusteella. Erämaa- alueille ei myöskään voitu perustaa uusia kulkurasitteita eikä niille erämaalain 5 §:n mukaan saanut rakentaa uusia teitä. Valtioneuvosto voi kuitenkin antaa luvan sellaisen pysyvän tien rakentamiseen, jolla oli yleisen edun tai luontaiselinkeinojen harjoittamisen kannalta huomattava merkitys. Tällaisesta tapauksesta ei nyt ollut kysymys. Kulkurasitetta ei missään tapauksessa vielä voitu perustaa, koska ei ollut selvitetty, miten nautinta jakaantui Y:n talon kohdalla. Koko seudun kulkuyhteydet olisi ratkaistava samalla kertaa. Toimitusmiesten ratkaisu Toimitusmiehet päättivät jättää toimituksen sikseen, koska sen suorittamiseen ei ollut edellytyksiä. Toimitusmiehet katsoivat päätöksen perusteluissa tie- ja kulkurasitteen perustamista koskevan vaatimuksen osalta, ettei nautintaoikeus ollut yksityisistä teistä annetun lain (yksityistielain) 2§:ssä tarkoitettu kiinteistö tai laitos, jolle kulkemiseen olisi voitu perustaa tieoikeus. Kulku nautintajärville oli turvattu kalastuslain 22 §:ssä, jonka mukaan rannanomistajan tuli osoittaa kalastusoikeuden haltijalle maansa kautta kulkuyhteys kalavedelle, jollei tämä muutoin voinut sinne päästä, sekä tarvittaessa paikka veneen maalle vetämistä ja kiinnittämistä varten. Erämaa-alueelle ei erämaalain 5 §:n mukaan saanut rakentaa pysyviä teitä. Tieoikeuden perustaminen olisi antanut oikeuden pysyvän tien rakentamiseen. Y:n talolla ei myöskään ollut vanhastaan ylimuistoiseen nautintaan perustuvaa kulkuoikeutta nautintajärville, koska sitä ei ollut missään kiinteistötoimituksessa tai oikeudessa todettu ja vahvistettu. Vaatimus Pohjois-Suomen maaoikeudessa A valitti maaoikeuteen ja vaati, että toimitusmiesten päätös toimituksen sikseen jättämisestä kumotaan ja poistetaan ja että toimitus palautetaan toimitusmiehille. Y:n talo oli tieoikeuden saaja, koska kalastusoikeus kysymyksessä oleviin järviin oli vahvistettu talolle. Tieoikeus oli perustettava talon hyväksi niin kuin kalastusoikeuskin oli vahvistettu. Tieoikeus kuului samoille tiloille kuin kalastusnautintakin. A:n omistama tila X oli osittamistoimituksessa muodostettu Y:n talosta kantatilan veroiseksi tilaksi. Tieoikeutta ei ollut vaadittu perustettavaksi nautinnan vaan kiinteistön hyväksi. Se oli perustettava kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten yksityistielain 8 §:n 1 momentin mukaisesti. Se oli perustettava sekä tila X:n että Y:n talon hyväksi. Tilan täytyi saada käyttää nautintaoikeuksiaan. Tieoikeus moottorikelkkaa varten talvella ja mönkijää varten kesällä oli välttämätön kalastuksen harjoittamista varten. Kalastuslain 22 §:n tarkoittama oikeus ei sulkenut pois yksityistietoimitusta eikä aiheuttanut toimituksen tarpeettomuutta. Säännöksen tarkoittama oikeus oli vahvistettava yksityistietoimituksessa, jos tien laadusta ja suunnasta esiintyi erimielisyyttä. Yksityistietoimitusta ei voinut jättää sikseen kalastuslain 22 §:ään liittyvin perustein. Erämaalain kielto pysyvien teiden rakentamisesta ei koskenut sellaista tietä, joka rakennettiin ennen 1.2.1991 tapahtunutta lain voimaantuloa saadun oikeuden perusteella. Nyt kysymyksessä olevat kalastusnautinnat oli vahvistettu ylimuistoisen nautinnan perusteella 4.4.1989 annetussa maaoikeuden päätöksessä. Talojen perustamispäätökset, joissa kalastusoikeudet ja ylimuistoiset nautinnat oli todettu, olivat yleensä 1800-luvulta. Kaikki nämä oikeudet tiehen ja kalastamiseen olivat olleet voimassa ennen erämaalain voimaantuloa. Omistajanhallinta nautintakohteisiin sekä niihin johtaviin teihin oli ollut jatkuvaa ja häiritsemätöntä ammoisista ajoista talon perustamisesta asti tähän päivään saakka. Erämaalain 5 §:n 3 momentin säännös huomioonottaen erämaalaki ei ollut esteenä tieoikeuden perustamiselle tila X:ää varten. Metsähallituksen vastaus Metsähallitus vaati A:n valituksen hylkäämistä. tila X:llä ja Y:n talolla N:o n ei ollut ylimuistoiseen nautintaan perustuvaa tieoikeutta valtion maalla eikä A voinut vaatia tällä perusteella sellaisen perustamista tietoimituksessa. Toimituksessa ei ollut myöskään selvitetty, millainen osuus tila X:llä oli Y:n talon erityisperusteiseen kalastusoikeuteen eikä osakasluetteloa ollut laadittu. Nyt kyseessä olevat nautintajärvet, joille johtava tie haluttiin perustaa, eivät olleet kiinteistön palstoja eivätkä myöskään yhteisiä alueita, vaan toiseen kiinteistöön kuuluvia vesialueita, joihin Y:n talolle oli vesipiirirajankäyntitoimituksessa vahvistettu erityisperusteinen kalastusoikeus. Tässä päätöksessä ei ollut erikseen vahvistettu tieoikeutta. Kulku nautintajärville oli turvattu kalastuslain 22 §:ssä, jonka mukaan rannanomistajan tuli osoittaa kalastusoikeuden haltijalle maansa kautta kulkuyhteys kalavedelle, jollei tämä muutoin voinut sinne päästä sekä tarvittaessa paikka veneen maalle vetämistä ja kiinnittämistä varten. Vaikka kalastusoikeuden käyttö vaatii maastossa liikkumista, ei erityisperusteisen kalastusoikeuden käsitteeseen missään tapauksessa sisältynyt oikeutta moottoriajoneuvon käyttöön maastossa. Tämä kulkumuoto oli syntynyt paljon myöhemmin kuin kalastusoikeus ja perustui muuhun lainsäädäntöön. Moottoriajoneuvojen käyttöä sääntelivät maastoliikennelaki ja tässä tapauksessa myös erämaalaki. Tieoikeuden perustaminen olisi ollut erämaalain vastaista. Erämaalain tarkoituksena oli nimenomaan alueiden säilyttäminen tiettöminä ja mahdollisimman luonnontilaisina. Kalastusoikeuteen liittyvät vaatimukset muun muassa tieoikeudesta olisi tullut käsitellä ja vahvistaa viimeistään samassa yhteydessä kuin kalastusoikeudet, jotta niihin olisi voitu vedota erityisperusteisina oikeuksina. Tuolloin olisi myös pitänyt arvioida, olisiko tällaisten oikeuksien perustaminen ylimuistoisen nautinnan perusteella ollut mahdollista. Vaikka kalastusoikeus olisi syntynyt ennen erämaalain voimaantuloa, ei tämä tarkoittanut, että kalastusoikeuden perusteella olisi syntynyt yksityistielain mukainen tieoikeus tai edes oikeus moottorikulkuneuvojen käyttöön alueella. Maaoikeuden tuomio 14.2.2001 Perustelut Kalastusoikeudet ovat kiinteistökohtaisia. Ne on vahvistettu kuuluviksi kiinteistöille, ei yksittäisille henkilöille. Kysymys ei ollut tieoikeudesta kalastusnautintaa vaan kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten. Tieoikeus ylimuistoiseen nautintaan perustuvana Yksityistielain 107 §:n mukaan lakia on sovellettava myös sellaisiin lain voimaan tullessa oleviin yksityisiin teihin, joihin jollakin ennestään muulla perusteella on pysyvä käyttöoikeus. Lain esitöistä käy ilmi, että tällaisena muuna perusteena saattaa tulla kysymykseen myös ylimuistoiseen nautintaan perustuva tieoikeus. Erämaalain 5 §:n 2 momentin mukaan kielto rakentaa erämaa-alueille pysyviä teitä ei koske tietä, joka rakennetaan ennen lain voimaantuloa 17.1.1991 saadun oikeuden perusteella. Oikeuskäytännössä on hyväksytty kanta, ettei pitkäaikainenkaan tien käyttäminen tavallisesti luo pysyvää käyttöoikeutta tiehen. Niiden talojen asukkaiden, joille taloille on vahvistettu ylimuistoisen nautinnan perusteella erityisperusteisia kalastusoikeuksia, on täytynyt kulkea nautintajärville. Jotta tällainen kulku voisi perustaa ylimuistoiseen nautintaan perustuvan yksityistielain mukaisen tieoikeuden, sen on pitänyt olla keskeytymätöntä ja jatkuvaa ja kohdistua määrätyllä alueella olevaan kulku- uraan. Toimitusmiesten olisi A:lta vaatimansa selvityksen jälkeen pitänyt tutkia ja ratkaista, oliko tila X:llä ylimuistoiseen nautintaan perustuva pysyvä käyttöoikeus alueisiin, jotka johtavat Täydi-, Tammukka-, Tuorbuma- ja Peäldujärvelle, eikä jättää toimitusta tältä osin sikseen. Sanotulta osin toimitus oli palautettava uuteen käsittelyyn. Tieoikeuden luovuttaminen yksityistielain 8 §:n perusteella Yksityistielain 8 §:n nojalla kiinteistön käyttöä varten voidaan perustaa uusi pysyvä tieoikeus. Erämaalain 5 §:n mukaan erämaa-alueille ei saa rakentaa pysyviä teitä ilman valtioneuvoston lupaa. Tämän vuoksi ja kun A ei ollut esittänyt valtioneuvoston lupaa, hänen yksityistielain 8 §:n 1 momenttiin perustuva vaatimuksensa oli hylättävä. Kalastuslain 22 §:ssä tarkoitetun käyttöoikeuden ratkaiseminen Kalastuslain 22 §:n 2 momentin mukaan rannanomistajan tulee osoittaa kalastusoikeuden haltijalle maansa kautta kulkuyhteys kalavedelle, jollei tämä muutoin voi sinne sopivasti päästä, sekä tarvittaessa paikka veneen maalle vetämistä ja kiinnittämistä varten. Sanotun 22 §:n 3 momentin mukaan, jolleivät maanomistaja ja kalastusoikeuden haltija sovi lainkohdan tarkoittamasta käyttöoikeudesta, asia voidaan saattaa tielautakunnan ratkaistavaksi. Tämän vuoksi A:n vaatimus käyttöoikeuden saamisesta oli sekä toimituksessa että maaoikeudessa jätettävä tutkimatta. Tuomiolauselma Maaoikeus jätti A:n vaatimuksen kalastuslain 22 §:n 2 momentissa tarkoitetun käyttöoikeuden saamisesta tutkimatta. Toimitus palautettiin toimitusmiehille sen selvittämiseksi, oliko tila X:llä ylimuistoiseen nautintaan perustuvaa kulkuoikeutta Täydijärvelle, Tammukkajärvelle, Tuorbumajärvelle ja Peäldujärvelle. Muilta osin toimitusmiesten päätös jäi pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Risto Orispää, maaoikeusinsinööri Tapio Mikkola sekä lautamiehet. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Metsähallitukselle myönnettiin valituslupa. Metsähallitus vaati valituksessaan maaoikeuden tuomion kumoamista siltä osalta kuin yksityistietoimitus oli palautettu uuteen käsittelyyn. A vastasi muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

1. A, joka omistaa Inarin kunnan C:n kylässä sijaitsevan tila X:n, on toimituksessa pyytänyt, että sanotussa kylässä sijainneelle Y:n talolle, jolle oli vesipiirirajankäyntitoimituksessa vahvistettu erityisperusteinen kalastusoikeus muun muassa Täydi-, Tammukka-, Tuorbuma- ja Peäldujärviin, sekä talosta muodostetulle, kantatilan veroiselle tila X:lle perustetaan tarpeellinen kulkuyhteys sanotuille valtion omistamille järville pääsyä varten.
2. A:n valitettua toimitusmiesten päätöksestä, jolla toimitus oli jätetty sikseen, maaoikeus on jättänyt toimitusmiesten päätöksen pysyväksi siltä osin kuin toimitusmiehet olivat katsoneet, ettei uutta pysyvää tierasitetta nautintajärville voitu yksityisistä teistä annetun lain (yksityistielain) 8 §:n 1 momentin nojalla perustaa. Maaoikeus on kuitenkin palauttanut toimituksen uuteen käsittelyyn sen tutkimiseksi ja ratkaisemiseksi, onko tila X:llä maaoikeuden tuomion perusteluista ilmenevät vaatimukset täyttävää ylimuistoiseen nautintaan perustuvaa kulkuoikeutta alueilla, jotka johtavat järville. Metsähallituksen muutoksenhakemuksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys vain siitä, voidaanko maaoikeuden tuomio pysyttää palauttamista koskevalta osalta.
3. Metsähallitus, joka on valituksessaan vaatinut maaoikeuden palauttamista tarkoittavan ratkaisun kumoamista, on maaoikeudessa A:n vaatimuksia vastustaessaan vedonnut muun muassa siihen, että toimituksessa ei ollut selvitetty, millainen osuus tila X:llä on Y:n talon erityisperusteisiin kalastusoikeuksiin, eikä osakasluetteloa ollut laadittu.
4. A on vaatinut kulkuoikeutta niiden erityisperusteisten kalastusoikeuksien käyttämistä varten, joita Y:n talolla on vahvistettu olevan edellä mainituissa valtion omistamissa järvissä. Kalastusoikeuksien vahvistaminen on perustunut ylimuistoiseen nautintaan. Tällaiset oikeudet, jollaisia valtio on myöntänyt myös talojen perustamisten yhteydessä, ovat yleensä syntyneet 1800-luvulla. Kysymys on sellaisista kiinteistökohtaisista oikeuksista, joiden voidaan todeta oikeuksien syntyaikaan liittyneen lähinnä tarpeeseen turvata tuolloin luontaistaloudessa eläneiden talojen elinkelpoisuus.
5. Olosuhteet ovat erityisperusteisten kalastusoikeuksien syntyajoista muuttuneet eikä oikeuksilla voida enää nähdä samanlaista merkitystä talojen ja niiden asukkaiden toimeentulon kannalta. Monet niistä taloista, joille oikeudet ovat aikanaan syntyneet, ovat erilaisten maanmittaustoimitusten johdosta jakaantuneet useiksi erillisiksi tiloiksi. Näin on tapahtunut myös Y:n talon kohdalla. Oikeuksien historiallinen syntyperuste huomioon ottaen ei ole syytä katsoa tai ainakaan pitää itsestään selvänä, että sanotunkaltaiset erityisperusteiset kalastusoikeudet voidaan ylipäätään jakaa tai että sellainen oikeus siirtyy tai jakautuu maanluovutusten ja maanmittaustoimitusten yhteydessä samojen periaatteiden mukaan kuin osuus kiinteistöön kuuluviin yhteisiin alueisiin. Kalastusoikeudet kaikkiin järviin eivät myöskään välttämättä kuulu nykyisin yhdelle ja samalle tilalle.
6. Kuten metsähallitus on todennut, vielä ei ole asianmukaisesti selvitetty, mille tilalle tai tiloille Y:n talolle alunperin kuuluneet erityisperusteiset kalastusoikeudet nykyisin kuuluvat. Siten on selvittämättä sekin, onko Muddusjärven tilalla oikeus johonkin tai joihinkin mainituista kalastuspaikoista. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että vesipiirirajankäynnissä on Y:n talosta muodostettujen tilojen omistajien vaatimuksesta voitu tutkia ja vahvistaa talolle kuuluvat kalastusoikeudet valtion omistamiin järviin. Vastaavasti on mahdollista A:n Y:n talosta muodostetun tila X:n omistajana esittämästä vaatimuksesta tutkia, onko Y:n talolle syntynyt ylimuistoiseen nautintaan perustuva pysyvä käyttöoikeus järville johtaviin kulkuyhteyksiin kalastusoikeuksien käyttämistä varten. Vaikka tieoikeuden perusteeksi hyväksyttävissä oleva kulkuyhteys järville tai jollekin niistä voitaisiinkin todeta, kysymystä A:n tila X:lle vaatimasta kulkuoikeudesta ei kuitenkaan voida ratkaista ennen kuin on selvitetty, mille tilalle tai tiloille kalastusoikeudet nykyisin kuuluvat.
7. Metsähallitus on vastustanut A:n esittämiä, kulkuyhteyttä koskevia vaatimuksia myös sillä perusteella, että yksityistielain 107 §:n nojalla tieoikeus voidaan vahvistaa ylimuistoiseen nautintaan perustuvana vain yksityistielain voimaan tullessa jo olleeseen tiehen, jollaisesta nyt ei ole kysymys, ja että erityisperusteisten kalastusoikeuksien käyttämisen edellyttämä kulkuoikeus on turvattu kalastuslain 22 §:n nojalla.
8. Kuten maaoikeus on todennut, 1.1.1963 voimaan tulleen yksityistielain 107 §:n 1 momentin mukaan lakia on sovellettava myös sellaisiin lain voimaan tullessa oleviin yksityisiin teihin, joihin jollakin ennestään sopimuksen nojalla tai muulla perusteella on pysyvä käyttöoikeus. Tällaisena muuna perusteena saattaa tulla kysymykseen myös ylimuistoiseen nautintaan perustuva tieoikeus, niin kuin lain esitöistäkin ilmenee (KM 16/1957 s. 28 ja 52). Yksityistielain 107 §:n 2 momentin mukaan lain voimaantulo ei aiheuttanut muutosta sitä ennen syntyneeseen tietä koskevan oikeuden tai velvollisuuden käsittävään oikeussuhteeseen. Kysymys on siten siitä, voidaanko kalastukseen oikeutetulla talolla tai tilalla todeta olleen jo ennen yksityistielain voimaan tuloa ylimuistoisen nautinnan perusteella pysyvä käyttöoikeus sellaisiin kulkuyhteyksiin, jotka johtavat talon tai tilan talouskeskuksesta kalastusoikeuden kohteena oleville järville.
9. Kalastusoikeudet on vahvistettu Y:n talolle, joka on jaettu useaksi eri tilaksi 11.2.1977 rekisteröidyssä halkomistoimituksessa ja siis vasta yksityistielain voimaantulon jälkeen. Näin ollen kysymys voi olla vain sellaisista kulkuyhteyksistä, joiden mahdollisesti voidaan todeta johtavan nautintajärville Y:n talon talouskeskuksesta ja olleen käytössä jo ennen yksityistielain voimaantuloa.
10. Koska kalastusoikeudet Y:n talolle on vahvistettu ylimuistoisen nautinnan perusteella, on sinänsä selvää, että nautinta-aikana järville on myös kuljettu. Pelkästään sen perusteella, että kalastaminen järvillä on edellyttänyt liikkumista maastossa, ei kuitenkaan voida vahvistaa, että Y:n talolla olisi yksityistielain 107 §:n 1 momentissa tarkoitettu, tieoikeutta merkitsevä pysyvä käyttöoikeus järville johtaviin alueisiin sellaisinaan.
11. Näin on perusteltua katsoa sen vuoksi, että kalastusoikeuksien syntyaikaan ja paljon myöhemminkin oikeuksia on voitu käyttää vain kulkemalla järville lähinnä vapaasti maastossa jalan, suksilla ja porolla tai vesiteitä pitkin veneellä. Kalastusoikeuksiin ei alunperin eikä muutoinkaan ylimuistoisesti ole voinut liittyä mahdollisuutta kulkuun järville moottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla. Kalastuspaikoille kulkemisen voidaankin katsoa tapahtuneen samankaltaisesti kuin jokamiehen kulkuoikeuteen perustuvan kulkemisen. Tämä on myös ollut riittävää kalastusoikeuksien käyttämisen kannalta silloinkin, kun oikeudet ovat liittyneet talojen elinkelpoisuuden ylläpitämiseen. Ei ole mitään syytä katsoa, että sanotunlaiseen kalastusoikeuteen liittyvä oikeus kulkemiseen maastossa olisi nautinnan aikana tai yksityistielain voimaantulon johdosta lain 107 §:n 2 momentin säännöskin huomioon ottaen voinut jollakin tavoin laajentua tai muutoin muuttua luonteeltaan esimerkiksi käsittämään oikeuden jopa moottoriajoneuvon käyttöön. Näin ollen pysyvä käyttöoikeuskin maastossa mahdollisesti todettavaan kulku-uraan voisi merkitä enintään oikeutta yksityistielain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua polkutietä vastaavaan kapeaan kulkuyhteyteen sellaisin rajoituksin, jotka kulku-uran käyttöön ovat liittyneet sen mahdollisena nautinta-aikanakin.
12. Maaoikeuden tavoin Korkein oikeus katsoo myös, että kulkuoikeuden vahvistaminen ylimuistoiseen nautintaan perustuvana tieoikeutena edellyttää, että maastossa on osoitettavissa sellainen Y:n talolta järville johtava kulku-ura, jonka käyttämisen myös selvitetään olleen keskeytymätöntä ja jatkuvaa.
13. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asian käsittelyä on jatkettava toimituksessa ylimuistoiseen nautintaan mahdollisesti perustuvaa kulkuoikeutta koskevalta osalta. Uudessa käsittelyssä on selvitettävä, onko Y:n talon talouskeskuksesta osoitettavissa järville tai jollekin niistä sellainen kulku-ura, jonka perusteella ylimuistoiseen nautintaan perustuvan kulkuoikeuden vahvistamiselle voidaan katsoa olevan edellytykset. Tällöinkin on ennen sen ratkaisemista, voidaanko A:n omistamalleen tila X:lle vaatima kulkuoikeus joltakin osin vahvistaa, selvitettävä, ovatko Y:n talolle vahvistetut erityisperusteiset kalastusoikeudet Täydi-, Tammukka-, Tuorbuma- ja Peäldujärviin tai johonkin niistä siirtyneet edes osaksi tila X:lle. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Päätöslauselma Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Toimitus palautetaan siten toimitusmiehille uutta käsittelyä varten ylimuistoiseen nautintaan mahdollisesti perustuvaa kulkuoikeutta koskevalta osalta. Toimituksen uudessa käsittelyssä ja ratkaistaessa kysymystä kulkuoikeuden olemassaolosta ylimuistoisen nautinnan perusteella samoin kuin vahvistettaessa mahdollista kulkuoikeutta ja päätettäessä sen laadusta ja laajuudesta on otettava huomioon, mitä maaoikeuden tuomiossa ja Korkeimman oikeuden päätöksessä on lausuttu, ja muutoinkin laillisesti meneteltävä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kati Hidén, Kari Kitunen, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Irmeli Heikonen.