← Suomi

KKO/2004/130

2004 false KKO:2004:130 Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytettiin hänen tämän tuomion jälkeen tekemästään uudesta rikoksesta. Tästä hänelle ehdotonta vankeusrangaistusta tuomittaessa ei voitu rangaistusta alentavina ottaa huomioon sellaisia ensiksi mainitun ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemisen jälkeen tuomittuja ehdottomia vankeusrangaistuksia, joita koskevat rikokset oli tehty ennen ensiksi mainittua tuomiota. RL 7 luku 6 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Oulun käräjäoikeuden tuomio 27.3.2003 Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus tuomitsi A:n

  1. - 9.9.2001 välisenä yönä tehdystä törkeästä varkaudesta 9 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus kohtuullisti rangaistusta ottamalla huomioon Oulun käräjäoikeuden tuomiot 9.10.2001, 8.5.2002 (Rovaniemen hovioikeus 24.10.2002), 8.10.2002 ja 30.10.
  2. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kaisa Helevä-Vuoti ja lautamiehet. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 17.9.2003 Hovioikeus totesi, että käräjäoikeus oli rangaistusta mitatessaan ottanut rangaistusta alentavina seikkoina huomioon Oulun käräjäoikeuden tuomiot 9.10.2001, 8.5.2002 (Rovaniemen hovioikeus 24.10.2002), 8.10.2002 (Rovaniemen hovioikeus 2.5.2003) ja 30.10.2002 (Rovaniemen hovioikeus 25.4.2003). Vaikka A:lle tuomittua rangaistusta oli jo kohtuullistettu ottamalla huomioon aikaisemmat tuomiot ja vaikka rangaistuksen mittaamisessa oli sovellettu rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan koventamisperustetta, hänelle tuomitut rangaistukset muodostuivat, huomioon ottaen aikaisempien tuomioiden rangaistusten pituudet, yhteensä ankarammiksi kuin jos kaikki kysymyksessä olevat rikokset olisivat olleet tuomittavina yhtä aikaa. Tämän vuoksi A:lle tuomittavaa rangaistusta oli aikaisempien tuomioiden perusteella kohtuullistettava enemmän kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus alensi rangaistuksen 6 kuukaudeksi vankeutta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Oikarinen, Teija Unkila ja Virve Puro, joka myös esitteli asian. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Syyttäjä vaati, että lausuma A:lle tuomitun rangaistuksen kohtuullistamisesta Oulun käräjäoikeuden tuomioiden 9.10.2001, 8.5.2002 ja 8.10.2002 perusteella poistetaan ja A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut
  3. Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana.
  4. Hovioikeus on tuomitessaan A:n vankeusrangaistukseen
  5. ja 9.9.2001 välisenä yönä tehdystä törkeästä varkaudesta ottanut säännöksestä ilmenevässä tarkoituksessa rangaistusta alentavina huomioon Oulun käräjäoikeuden tuomiot 9.10.2001, jolla A oli tuomittu vankeusrangaistukseen 15.5.2001 tehdystä rikoksesta, 8.5.2002 (Rovaniemen hovioikeus 24.10.2002), jolla A oli tuomittu vankeusrangaistukseen 9.5.2001 tehdyistä rikoksista, 8.10.2002 (Rovaniemen hovioikeus 2.5.2003), jolla A oli tuomittu vankeusrangaistukseen 9.3.2001 tehdyistä rikoksista ja 30.10.2002 (Rovaniemen hovioikeus 25.4.2003), jolla A oli tuomittu vankeusrangaistukseen
  6. - 5.5.2002 tehdystä rikoksesta.
  7. A on Oulun käräjäoikeudessa 24.7.2001 (Rovaniemen hovioikeus 14.11.2001) eli sen jälkeen kun hän oli tehnyt käräjäoikeuden tuomioilla 9.10.2001, 8.5.2002 ja 8.10.2002 hänen syykseen luetut rikokset tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko viimeksi mainituilla tuomioilla A:lle tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset ottaa huomioon rangaistusta hänelle nyt määrättäessä, kun kysymyksessä oleva rikos on tehty 24.7.2001 jälkeen.
  8. Rikoslain 7 luvun 1.4.1992 voimaan tulleella muutoksella (697/1991) siirryttiin niin sanottuun yhtenäisrangaistusjärjestelmään. Siinä yhteydessä säilytettiin vankeusrangaistusten osalta jo aikaisemmin voimassa ollut periaate, jonka mukaan rikoksentekijä oli pyrittävä saattamaan kokonaisrangaistuksen määräämisen suhteen samaan asemaan riippumatta siitä, käsitelläänkö kaikki yhteiseen vankeusrangaistukseen johtavat rikokset yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi voitu käsitellä yhdessä. Tuolloin voimaan tulleen 7 luvun 6 §:ään sisältyi säännös siitä, kuinka yhteinen vankeusrangaistus määrättiin jälkikäteen. Pykälän 2 momentin mukaan rikoksista, joista toinen oli tehty sen jälkeen, kun toisesta jo oli tuomittu ehdoton vankeusrangaistus, ei saanut määrätä yhteistä vankeusrangaistusta.
  9. Yhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä koskevaa järjestelmää yksinkertaistettiin 1.10.1997 voimaan tulleella lainmuutoksella (751/1997). Uudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 48/1997 vp s. 5) mukaan uudistuksen tarkoituksena ei ollut muuttaa sitä periaatteellista lähtökohtaa, että rikoksentekijän kokonaisrangaistus muodostuisi samaksi riippumatta siitä, onko eri aikoina tehdyt rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä. Uudistuksessa luovuttiin aikaisemmasta yhteisen vankeusrangaistuksen jälkikäteen määräämisestä ja käyttöön otettiin voimassa olevan 7 luvun 6 §:n mukainen tuomittavan vankeusrangaistuksen kohtuullistaminen.
  10. Korkein oikeus toteaa, että sanotun 6 §:n mukaisella kohtuullistamisella pyritään samaan päämäärään kuin aikaisemman lain aikaisella yhteisen vankeusrangaistuksen jälkikäteen määräämisellä. Tähän nähden säännöstä on perusteltua tulkita niin, että sen perusteella rangaistusta voidaan kohtuullistaa vain niiden tuomittujen ehdottomien vankeusrangaistusten perusteella, joihin johtaneet rikokset olisi voitu käsitellä yhdessä.
  11. Käräjäoikeuden tuomioilla 9.10.2001, 8.5.2002 ja 8.10.2002 A:n syyksi luetut rikokset on tehty ennen kuin A on käräjäoikeudessa 24.7.2001 tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Nämä rikokset olisi voitu käsitellä tuossa oikeudenkäynnissä. Nyt käsiteltävänä oleva rikos on tehty
  12. ja 9.9.2001 välisenä yönä eli 24.7.2001 jälkeen eikä sitä siten olisi voitu käsitellä tuossa yhteydessä. Näin ollen siitä vankeusrangaistusta tuomittaessa ei voida ottaa huomioon A:lle 9.10.2001, 8.5.2002 ja 8.10.2002 tuomittuja vankeusrangaistuksia.
  13. A:n vankeusrangaistusta alentavana huomioon otettavaksi jää Oulun käräjäoikeuden 30.10.2002 (Rovaniemen hovioikeus 25.4.2003) hänelle tuomitsema vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta törkeästä varkaudesta on 9 kuukautta vankeutta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A tuomitaan hänen syykseen luetusta
  14. ja 9.9.2001 välisenä yönä tehdystä törkeästä varkaudesta 9 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistusta alentavana on otettu huomioon Oulun käräjäoikeuden 30.10.2002 (Rovaniemen hovioikeus 25.4.2003) tuomitsema vankeusrangaistus. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Mikael Krogerus ja Pasi Aarnio. Esittelijä Markku Vuorela.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.