KKO/2004/14
2004 false KKO:2004:14 A oli syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen kuljettamalla henkilöautoa 161 kilometrin tuntinopeudella tiellä, jolla nopeusrajoitus oli 80 kilometriä tunnissa. Käräjäoikeus oli määrännyt A:n ajokieltoon, joka väliaikaisine ajokieltoineen oli kestänyt kuusi päivää. A määrättiin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla käräjäoikeuden määräämän ajokiellon lisäksi kolmen kuukauden ajokieltoon. Ajokieltoa ei määrätty ehdolliseksi, koska teosta katsottiin aiheutuneen vaaraa toisten turvallisuudelle.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Virallisen syyttäjän syyte Raaseporin käräjäoikeudessa Virallinen syyttäjä lausui A:ta vastaan ajamassaan syytteessä, että tämä oli 22.2.2003 Karjaalla kuljettaessaan henkilöautoa kantatiellä nro 51 tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä vastaan siten, että hän oli kuljettanut autoaan 161 kilometrin tuntinopeudella tieosuudella, jolla suurin sallittu ajonopeus oli 80 kilometriä tunnissa. A oli siten huomattavasti ylittänyt suurimman sallitun ajonopeuden. Autossa oli ollut kolme matkustajaa. A:n menettely oli aiheuttanut vakavaa vaaraa ainakin matkustajien hengelle ja terveydelle.
Tämän vuoksi syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja A:n määräämistä ajokieltoon. A oli määrätty väliaikaiseen ajokieltoon tapahtumapäivänä.
A:n vastaus A myönsi syytteen. Hän pyysi mahdollisimman lyhyttä ajokieltoa, koska ajokortti oli hänelle välttämätön hänen myyntiedustajan työssään. A kertoi aloittaneensa äskettäin työsuhteen. Työnantaja oli ilmoittanut hänelle, että hän menettäisi työnsä, jos hänellä ei olisi ajokorttia.
Käräjäoikeuden tuomio 26.2.2003 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi A:n myöntämisen perusteella, että hän oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla.
Ajokiellon kestoa määrätessään käräjäoikeus tieliikennelain 78 §:n 3 momentin nojalla otti huomioon sen, että ajokortti oli A:lle välttämätön hänen työssään ja ettei A:ta ollut aikaisemmin rangaistu. Käräjäoikeus katsoi, että pidemmän ajokiellon määrääminen todennäköisesti aiheuttaisi A:lle suhteettoman ankaran lisäseuraamuksen työpaikan menetyksenä.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 2 §:n (549/1999) nojalla 45:een 24 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1 080 euroa. A määrättiin ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 27.2.2003.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Henry Pomell sekä lautamiehet.
Helsingin hovioikeuden tuomio 27.5.2003 Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:lle määrätään pituudeltaan yleisen rangaistuskäytännön mukainen ajokielto.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund (eri mieltä), Varpu Vihuri ja Eero Karttunen. Esittelijä Erja Kalske (mietintö).
Viskaali Kalske lausui mietinnössään, ettei A:lle määrätty ajokielto vastannut yleistä rangaistuskäytäntöä eikä hänen tekonsa rangaistavuutta ja vakavuutta. Sen vuoksi Kalske esitti, että hovioikeus määräisi A:lle käräjäoikeuden jo määräämän ajokiellon lisäksi uuden ajokiellon, joka alkaisi hovioikeuden tuomion antopäivänä ja jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 24.6.2003.
Hovioikeudenneuvos Wiklund hyväksyi mietinnön.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati A:n määräämistä ajokieltoon. A vastasi valitukseen. A vetosi erityisesti siihen, että ajo-oikeus on välttämätön hänen toimeentulonsa kannalta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut 1. Käräjäoikeus on 26.2.2003 tuominnut A:n törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja määrännyt hänet ajokieltoon, joka on päättynyt 27.2.2003. Kun poliisi oli määrännyt A:n 22.2.2003 väliaikaiseen ajokieltoon, hän on teon johdosta ollut ajokiellossa yhteensä kuusi päivää. Virallisen syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A määrättävä uuteen ajokieltoon ja voidaanko se määrätä ehdolliseksi.
Lainkohdat Tieliikennelaki 75 §:n 1 momentti, 78 §:n 1 ja 3 momentti sekä 79 §:n 1 momentti Tuomiolauselma A määrätään käräjäoikeuden määräämän ajokiellon lisäksi ajokieltoon, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä ja jonka viimeinen voimassaolopäivä on 31.5.2004.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Pekka Haapaniemi (mietintö).
Esittelijän mietintö Vanhempi oikeussihteeri Haapaniemi: mietintöni Korkeimman oikeuden tuomion perusteluiksi kappaleiden 1 - 5 osalta on Korkeimman oikeuden tuomion mukainen ja kuuluu muutoin seuraavasti.
A:n esittämän selvityksen mukaan ajo-oikeus on hänen myyntipäällikön ammattinsa takia välttämätön. Lisäksi hän oli hiljattain ottanut huomattavan asuntolainan, jonka takaisinmaksu vaikeutuisi, jos hän menettäisi nykyisen työpaikkansa. Nämä seikat vaikuttavat lyhentävästi hänelle määrättävän ajokiellon kestoon.
A:n teosta ei ole ajotavan vaarallisuudesta huolimatta näytetty aiheutuneen välitöntä vaaraa kenenkään hengelle tai terveydelle. Kun myöskään yleinen etu ei vaadi ehdotonta ajokieltoa, perusteet ehdolliselle ajokiellolle ovat tässä tapauksessa olemassa.
Tämän vuoksi Korkein oikeus määrännee A:n tieliikennelain 75 §:n 1 momentin, 78 §:n 1 ja 3 momentin sekä 79 §:n 1 momentin nojalla käräjäoikeuden määräämän ajokiellon lisäksi ajokieltoon kolmeksi kuukaudeksi. Ajokielto on ehdollinen. Koetusaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä ja päättyy 31.3.2005.
Ajokielto voidaan panna täytäntöön, jos A syyllistyy koetusaikana törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen.