KKO/2004/36

2004 false KKO:2004:36 Tiekuljetuksen Venäjälle suorittaneelle rahdinkuljettajalle oli aiheutunut kustannuksia sen ajoneuvojen tultua pidätetyksi tulliin, koska erään sen aiemmin suorittaman kuljetuksen yhteydessä vastaanottaja ei ollut tullannut tavaraa asianmukaisesti. Kysymys siitä, oliko aiemmassa kuljetuksessa lähettäjänä toiminut huolintaliike korvausvastuussa kuljetuksen suorittaneelle rahdinkuljettajalle pidättämisestä aiheutuneista kustannuksista. (Ään.) TiekuljetussopimusL 17 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa Asian tausta Elecom Marketing Pte Ltd Singaporesta oli myynyt elektroniikkaa Tef Eruslan -nimiselle venäläiselle yritykselle (jäljempänä Eruslan) toimitusehdoin CIF Moscow. Kaukohuolinta Oy (Kaukohuolinta) oli saanut tavaraerän haltuunsa tiekuljetuksen järjestämiseksi Vantaalta Moskovaan. Yhtiön toimeksiannosta Oy Real Trans Union Ltd (Real Trans) oli varannut Trailer-Trucking Oy:n (Trailer) kuljetuskaluston kuljetusta varten. Kaukohuolinnan laatimaan 24.4.1997 päivättyyn ja 25.4.1997 Trailerin autonkuljettajalle luovuttamaan rahtikirjaan oli lähettäjäksi (consignor) merkitty singaporelainen myyjä, vastaanottajaksi (consignee) Eruslanin edustaja ja rahdinkuljettajaksi (carrier) Trailer. Kohdassa "sender´s signature" oli painettu merkintä "For Consignor Kauko-Huolinta Oy as forwarding agent only". Trailerin ajoneuvot lastasivat 25.4.1997 rahtikirjan mukaisen kuorman ja veivät sen Moskovaan rahtikirjassa mainittuun tulliterminaaliin. Eruslanin edustaja oli vastassa ja tullauspaperit luovutettiin hänelle. Ajoneuvojen odotettua jonkin aikaa tulliterminaalissa Eruslan ilmoitti, että ajoneuvot siirretään toiseen tulliterminaaliin. Autonkuljettajat ottivat yhteyden Kaukohuolinnan ajojärjestelijään A:han. Yhteydenpidon jälkeen tullauspaperit luovutettiin takaisin kuljettajille ja ajoneuvot siirrettiin Eruslanin osoittamaan toiseen tulliterminaaliin. Tullauspaperit luovutettiin uudelleen Eruslanille, joka ilmoitti jonkin ajan kuluttua suorittaneensa tullauksen asianmukaisesti. Tullausta osoittavien asiakirjojen palauduttua Trailerin autonkuljettajalle ajoneuvot palasivat takaisin Suomeen. Ajoneuvot pysäytettiin paluun yhteydessä rajalla 7.5.1997, koska kuljetusasiakirjojen leimojen oikeellisuus haluttiin tarkistaa Venäjän tullin toimesta. Ajoneuvot pääsivät jatkamaan matkaa 20.5.

1. Kaukohuolinta ja Real Trans maksoivat Trailerille korvauksen tuolloin syntyneestä odotusajasta. Venäjän tulli pysäytti 21.2.1998 Trailerin ajoneuvoja uudelleen. Tulli ilmoitti pysäyttämisen syyksi huhtikuun 1997 tullaukseen liittyvät epäselvyydet. Erästä Trailerin ajoneuvoa pidettiin tullihäkissä 33 vuorokautta. Kanne Kaukohuolintaan kohdistamassaan kanteessa Trailer vaati korvauksia ajoneuvon pysäyttämisestä vuonna 1998 aiheutuneista vahingoista (sakko 1 700 USD, tulliparkki 930 USD, ajoneuvojen seisonta-aika 39 vuorokautta 70 200 mk ja asian selvittelykulut 22 050 mk). Vaatimukset perustuivat ensisijaisesti siihen, että Kaukohuolinta oli Trailerin sopimuskumppanina isännänvastuussa tavaran vastaanottajan virheellisestä menettelystä, toissijaisesti siihen, että Kaukohuolinta oli ensirahdinkuljettajana ja rahtikirjan allekirjoittajana vastuussa ja viimesijaisesti Kaukohuolinnan vahingonkorvauslain mukaiseen vastuuseen. Vastaus Kaukohuolinta kiisti olleensa sopimussuhteessa Trailerin kanssa tai toimineensa rahdinkuljettajana taikka menetelleensä huolimattomasti. Kaukohuolinta oli toiminut huolitsijana kuljetuksen välittäjänä ja allekirjoittanut rahtikirjan päämiehensä puolesta. Trailer oli kuljetuksen suorittajana menetellyt Venäjän tullilainsäädännön vastaisesti eikä sillä siksikään ollut oikeutta vahingonkorvaukseen. Kaukohuolinta myönsi vaatimukset määrältään oikeiksi. Käräjäoikeuden tuomio 26.11.1999 Trailerin ja Kaukohuolinnan sopimussuhde Trailer oli väittänyt olleensa suorassa sopimussuhteessa Kaukohuolinnan kanssa. Kaukohuolinta oli väittänyt, että Trailer ja Kaukohuolinta eivät olleet sopimussuhteessa ja että Kaukohuolinnan sopimuskumppani oli ollut Real Trans. Trailerilla ja Kaukohuolinnalla ei ollut kirjallista sopimusta eikä myöskään nimenomaista suullista sopimusta. Jutussa oli kysymys siitä, oliko Kaukohuolinnan ja Trailerin välille syntynyt tosiasiallisesti sopimussuhde. CMR-rahtikirjaan 24.4.1997 ei ollut merkitty Real Transia lainkaan. Seikasta ei voitu kuitenkaan tehdä johtopäätöstä, että Real Trans ei silti olisi voinut olla sopimussuhteessa Trailerin ja Kaukohuolinnan välissä. Rahtikirja oli laadittu vain kuljetuksen suorittamista varten, ei osoittamaan asianosaisten sopimussuhteita. Todistajat olivat yhtäpitävästi kertoneet Real Transin välittäneen Kaukohuolinnan kuljetuksen Trailerin suoritettavaksi. Kaukohuolinta oli esittänyt kuljetuskalustotarpeensa Real Transille, joka oli sopinut kuljetuksesta Trailerin kanssa. Real Trans oli ilmoittanut tuossa vaiheessa Kaukohuolinnalle vain Trailerin auton rekisterinumeron. Kaukohuolinta oli saanut muut tiedot kuljetusasiakirjoihin vasta lastauksen yhteydessä. Vahingon aiheuduttua selvittelymenettelyyn olivat osallistuneet Real Trans ja Kaukohuolinta. Kuljettamiseen liittyneet ohjeet olivat tulleet Kaukohuolinnan työntekijältä. Oli riidatonta, että kuljetukseen liittyvä maksuliikenne oli kulkenut Real Transin kautta. Myös odotusaikoja koskevat korvaukset Trailerille oli suoritettu Real Transin kautta. Rahaliikenteen kulusta ei voitu tehdä johtopäätöksiä sopimussuhteista. Kuljetusalan välitystoiminnassa oli tavanomaista, että rahaliikenne kulkee varsinaiseen kuljetustoimeksiantoon nähden ulkopuolisen tahon kautta. Real Trans ei ollut osallistunut varsinaisen kuljetustehtävän suorittamiseen. Sen vuoksi Kaukohuolintaa oli pidettävä kuljetustehtävän toimeksiantajana ja Traileria toimeksisaajana. Sopimussuhteita koskevien periaatteiden mukaisesti Kaukohuolinta oli korvausvastuussa Trailerille omien tai apulaistensa virheiden aiheuttamista vahingoista. Kaukohuolinnan asema Trailer oli väittänyt, että Kaukohuolinta oli ollut rahdinkuljettaja. Kaukohuolinta oli väittänyt, että se oli ollut huolitsijana vain kuljetuksen välittäjä. Se ei ollut ollut rahdinkuljettaja. Todistajien mukaan singaporelaisen tavarantoimittajan tavarat olivat tulleet Kaukohuolinnan haltuun siten, että se oli tehnyt tavarasta ohjeiden mukaiset kuormat ja huolehtinut itsenäisesti kuljetuksista tavarantoimituspaikkaan. Todistajien kertomuksista ei ilmennyt, että Kaukohuolinta olisi kuljetusta järjestäessään jossain vaiheessa ilmoittanut asemastaan vain kuljetuksen välittäjänä muulla tavalla kuin rahtikirjan valmiiksi painetulla merkinnällä. Todistajan kertomuksen mukaan singaporelaista tavarantoimittajaa oli laskutettu vain yhdellä laskulla, joka oli sisältänyt muiden toimien lisäksi kuljetuksen. Kaukohuolinta oli toiminut kuljetuksen järjestämisessä itsenäisesti. Pelkkä rahtikirjan merkintä ei osoittanut, että Kaukohuolinta olisi toiminut jonkun muun lukuun. Kaukohuolinta oli ollut rahdinkuljettajan asemassa. Isännänvastuu Todistajan kertomuksen perusteella oli selvitetty, että tavaran vastaanottajan tahallisen menettelyn vuoksi Trailerille oli aiheutunut kanteen perusteena olevat vahingot. Kaukohuolinta oli vastuussa käyttämiensä apulaisten ja näiden apulaisten aiheuttamista vahingoista. Kaukohuolinnan vastuun kannalta oli olennaista, seurasiko tavaran vastaanottajan virheestä samanlainen korvausvelvollisuus kuin Kaukohuolinnan apulaisen virheestä. Tiekuljetussopimuslaissa tai kuljetusalan oikeuskäytännössä ei ollut sellaista säännöstä, jonka perusteella vastaanottajan virheestä seuraisi rahdinkuljettajan vahingonkorvausvastuu. Erityisen säännöksen puuttumisesta ei kuitenkaan voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että yleisillä sopimusoikeudellisilla perusteilla ei voitaisi katsoa Kaukohuolinnan olevan vastuussa vastaanottajan virheestä. Venäjälle suuntautuvassa kaupassa ei ollut yllättävää, että vastaanottaja laiminlyö tullimaksuja. Kuljetuksen suorittaja sai vain kuljetusmaksun, jonka ei voitu ajatella kattavan tullin sakkomaksuja. Kuljetuksen suorittaja joutui käytännössä suorittamaan sakkomaksun, koska sen ajoneuvot voitiin ottaa pantiksi maksusta. Kuljetuksen suorittajalla ei ollut mahdollisuuksia varautua vastaanottajan virheelliseen menettelyyn. Vastaanottajan virheelliseen menettelyyn voi varautua sen sopimuskumppani, tavaran alkuperäinen lähettäjä. Lähettäjä sai taloudellisen hyödyn tavaran toimittamisesta. Kaukohuolinta oli ollut lähettäjän sopimuskumppani ja Kaukohuolinta voi vaatia lähettäjältä korvausta vastaanottajan menettelyn aiheuttamasta vahingosta. Nämä seikat yhdessä puolsivat sitä, että Kaukohuolinnan tulisi korvata vastaanottajan aiheuttama vahinko Trailerille. Johtopäätös oli, että Kaukohuolinta oli velvollinen korvaamaan tavaran vastaanottajan virheellisen menettelyn aiheuttaman vahingon Trailerille. Trailerin oma menettely Käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla jääneen näyttämättä, että Trailer olisi Kaukohuolinnan korvausvelvollisuuteen vaikuttavalla tavalla myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Käräjäoikeus velvoitti Kaukohuolinnan kanteen mukaiseen suoritukseen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Jukka Jaakkola, Björn Hellman ja Matti Kalske. Helsingin hovioikeuden tuomio 17.5.2002 Trailerin ja Kaukohuolinnan välinen sopimussuhde Real Transin toimitusjohtaja B oli kertonut Real Transin välittäneen sen ja Kaukohuolinnan välisen, Real Transin 11.2.1997 tekemään tarjoukseen perustuneen sopimuksen perusteella eri kuljetusliikkeiden autoja Kaukohuolinnan käyttöön Venäjän kuljetuksia varten. Kaukohuolinnan entisen toimitusjohtajan C:n kertomuksesta voitiin havaita myös Kaukohuolinnan tienneen, että Real Trans oli kuljetusten välittäjä ja että se oli välittänyt mainitun sopimuksen nojalla Kaukohuolinnalle auton esillä olevaa kuljetusta varten. A oli kertomansa mukaan Kaukohuolinnan edustajana, tilattuaan kyseisen kuljetuksen Real Transilta, hoitanut kuljetusta koskevat järjestelyt, muun muassa kuormaamisen, saattueen ja vakuutukset, sekä laatinut kuljetusta koskevan rahtikirjan ja antanut sen suoraan Trailerin kuljettajalle sekä antanut Trailerille ohjeen tullitoimipaikan vaihtamiseen Moskovassa, jos siihen oli tullin lupa. Todistaja X:n mukaan A oli antanut ohjeita myös saattueen ollessa matkalla Viipurista Moskovaan. Rahtikirjasta ilmeni, että Kaukohuolinta oli antanut sen omissa nimissään, eikä siinä ollut mainittu Real Transia. Tiekuljetussopimuslain 13 §:n 1 momentin mukaan rahtikirja on, jollei muuta näytetä, todisteena kuljetussopimuksen ehdoista. Hovioikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, että Real Trans oli Kaukohuolinnan kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla välittänyt Trailerin auton Kaukohuolinnalle ja sen jälkeen nimenomaan Kaukohuolinnan ja Trailerin välille oli syntynyt sopimus kuljetuksen suorittamisesta Moskovaan. Oli riidatonta, että kuljetuksen suorittaneet liikennöitsijät olivat laskuttaneet kuljetuksesta Real Transia ja tämä puolestaan Kaukohuolintaa. Tuo seikka ei kuitenkaan antanut aihetta arvioida Kaukohuolinnan ja Trailerin keskinäistä asemaa toisin. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun Trailerin ja Kaukohuolinnan välisen sopimussuhteen osalta. Kaukohuolinnan asema Rahtikirjassa oli lähettäjän allekirjoitusta varten varatussa kohdassa ollut valmiiksi painettuna teksti "For consignor...as forwarding agent only". C:n ja A:n mukaan teksti oli ollut jokaisessa Kaukohuolinnan kyseisenä aikana laatimassa rahtikirjassa. A oli lisäksi kertonut, että lauseketta käytettiin tarkistamatta, minkälainen sopimus Kaukohuolinnan ja sen kulloisenkin toimeksiantajan kanssa oli solmittu. C:n mukaan Kaukohuolinta ei ollut ilmoittanut singaporelaiselle toimeksiantajalleen, Real Transille tai Trailerille toimivansa kuljetuksen välittäjänä. Yleensä rahdinkuljettajana voitiin pitää sitä, joka otti vastuun koko kuljetuksesta täsmentämättä huolehtivansa vain kuljetuksen välittämisestä, joka laskutti koko kuljetuksesta ja jolla oli täydellinen valvontaoikeus kuljetuksen suorittamisesta. Rahdinkuljettaja ei välttämättä suorittanut itse osaakaan kuljetuksesta. Kaukohuolinta ei ollut kuljetusta järjestäessään ilmoittanut muille toimivansa vain kuljetuksen välittäjänä ilman rahdinkuljettajan vastuuta. Ottaen huomioon, mitä edellä Trailerin ja Kaukohuolinnan välistä sopimusta arvioitaessa oli Kaukohuolinnan asemasta selostettu, hovioikeus katsoi Kaukohuolinnan olleen kyseisessä huhtikuussa 1997 tapahtuneessa kuljetuksessa rahdinkuljettajana, vaikka se ei ollut suorittanut osaakaan kuljetuksesta. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, että rahtikirjaan painettu vakiolauseke ei ollut tullut kuljetussopimuksen ehdoksi. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun Kaukohuolinnan aseman osalta. Kaukohuolinnan vastuu vahingoista (isännänvastuu) Todistaja Y:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että Trailerin vahingot olivat aiheutuneet tavaran vastaanottajan Eruslanin tahallisesta menettelystä. Eruslan oli ollut velvollinen tullaamaan tavaran. Tältä osin se oli toiminut tavaran singaporelaisen lähettäjän apulaisena. Hovioikeus katsoi, että Kaukohuolinta oli vastuussa singaporelaisen päämiehensä sopimuskumppanin Eruslanin laiminlyönnistä alirahdinkuljettajalleen Trailerille aiheutuneista vahingoista. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun Kaukohuolinnan isännänvastuuseen perustuvaa korvausvastuuta koskevalta osalta. Trailerin myötävaikutus vahinkoon Tuomiostaan ilmenevin perustein hovioikeus katsoi, että Trailerin kuljettaja oli siirtymällä toiseen tullitoimipaikkaan osaltaan tehnyt mahdolliseksi tavaran tullauksen väärillä tullausarvoilla ja siten myötävaikuttanut vahinkojen syntymiseen. Hovioikeus arvioi, että Kaukohuolinnan Trailerille maksettavia korvauksia oli Trailerin oman myötävaikutuksen perusteella alennettava puoleen. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että se alensi käräjäoikeuden tuomitsemat korvaukset puoleen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aino Virkkunen, Pauli Viitanen ja Kari Heikkonen, joka myös esitteli asian. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Kaukohuolinnalle ja Trailerille myönnettiin valituslupa. Kaukohuolinta vaati, että sen korvausvastuu poistetaan kokonaisuudessaan. Trailer vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja käräjäoikeuden tuomio pysytetään. Kaukohuolinta ja Trailer vastasivat valituksiin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut
2. Asiassa on riidatonta, että Trailerille on aiheutunut kanteessa kerrotut kustannukset ja vahingot sen ajoneuvojen tultua pysäytetyiksi Venäjän tulliin 21.2.
3. Pysäyttäminen oli johtunut tulliepäselvyyksistä Trailerin huhtikuussa 1997 suorittaman kuljetuksen yhteydessä, jolloin Trailerin ajoneuvot oli samalla tavoin pysäytetty Venäjän tulliin. Kaukohuolinta oli osallistunut vuoden 1997 kuljetuksen järjestämiseen, ja asiassa on kysymys siitä, onko Kaukohuolinta sen johdosta vastuussa Trailerille pysäyttämisestä vuonna 1998 johtuneista vahingoista.
4. Trailerin kanne on perustunut siihen, että Kaukohuolinta oli vastuussa tavaran vastaanottajan virheellisestä menettelystä ensi sijassa Trailerin kanssa solmimansa kuljetussopimuksen perusteella ja toissijaisesti vahingonkorvauslain perusteella. Trailer on väittänyt, että ajoneuvojen pysäyttäminen ja siitä seuranneet vahingot olivat aiheutuneet siitä, että tavaran venäläinen vastaanottaja oli tahallisesti tullannut tavaran liian alhaisilla tullausarvoilla.
5. Kaukohuolinta on puolestaan väittänyt ensinnäkin, että se ei ole ollut kanteessa tarkoitetun kuljetussopimuksen osapuoli vaan että se oli singaporelaisen päämiehensä Elecom Marketing Pte Ltd:n puolesta toiminut huolitsijana kuljetuksen järjestämisessä. Toiseksi Kaukohuolinta on väittänyt, että se oli solminut kuljetussopimuksen päämiehensä puolesta Real Transin eikä Trailerin kanssa. Vaikka Kaukohuolinnan katsottaisiinkin solmineen kuljetussopimuksen Trailerin kanssa, Kaukohuolinta ei ollut vastuussa tavaran vastaanottajan menettelystä tuontitullauksessa. Lisäksi ajoneuvojen pysäyttäminen oli johtunut siitä, että Trailer oli itse menetellyt muun muassa Venäjän tullilainsäädännön vastaisesti. Kaukohuolinnan ja Trailerin sopimussuhde
6. Kaukohuolinta on lähettäjänä allekirjoittanut laatimansa kyseistä kuljetusta koskevan rahtikirjan omissa nimissään mutta lähettäjäksi rahtikirjaan merkityn Elecom Marketing Pte Ltd:n puolesta rahtikirjaan valmiiksi painetuin merkinnöin "for consignor...as forwarding agent only". Kanteessa tarkoitettu kuljetussopimus on kuitenkin syntynyt hovioikeuden tuomiossa selostetuin tavoin ja jo aikaisemmin siten, että Real Trans oli tehnyt Kaukohuolinnalle tarjouksen tämän tarvitsemista Venäjän kuljetuksista. Kaukohuolinnan hyväksyttyä tarjouksen Real Trans oli puolestaan välittänyt Kaukohuolinnan kuljetuskalustotarpeen Trailerille, jonka autonkuljettajalle Kaukohuolinta oli sittemmin kuljetuksen alkaessa toimittanut rahtikirjan, josta ilmeni sanottu viittaus Kaukohuolinnan väittämään välittäjänasemaan.
7. Kuten hovioikeuden tuomiosta ilmenee, Kaukohuolinta ei ollut kuljetussopimusta solmiessaan ilmoittanut Real Transille toimivansa vain kuljetuksen välittäjänä, eli että se solmisi sopimuksen vain toisen lukuun. Tällaisessa tilanteessa Kaukohuolinta on tullut itse lähettäjänä sidotuksi kuljetussopimukseen huolimatta siitä, että se oli sopimuksen syntymisen jälkeen laatimaansa, Trailerille antamaansa rahtikirjaan merkinnytkin toimivansa päämiehensä lukuun.
8. Rahtikirjaan on rahdinkuljettajaksi merkitty Trailer eikä Real Trans. Rahtikirja on ollut Kaukohuolinnan laatima. Viimeistään siinä Kaukohuolinta on hyväksynyt sopimuskumppanikseen rahdinkuljettajana Trailerin.
9. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että kuljetussopimus on syntynyt Kaukohuolinnan ja Trailerin välille. Sillä seikalla, miten laskutus on toisaalta Trailerin ja Real Transin sekä toisaalta Real Transin ja Kaukohuolinnan välillä järjestetty, ei ole näissä olosuhteissa merkitystä. Kaukohuolinnan vahingonkorvausvastuu
10. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, asiassa on ollut riidatonta, että Trailerin ajoneuvon saavuttua Moskovaan kuljetusasiakirjat on luovutettu rahtikirjaan merkitylle vastaanottajalle Eruslanille ja että sen edustaja on jonkin ajan kuluttua ilmoittanut kuljettajalle, että ajoneuvo siirretään toiseen tulliterminaaliin. Edelleen on ollut riidatonta, että tämän jälkeen kuljettajan puolesta on otettu yhteyttä Kaukohuolinnan ajojärjestelijään, minkä jälkeen asiakirjat on luovutettu takaisin kuljettajalle, ajoneuvo siirretty vastaanottajan osoittamaan toiseen tulliterminaaliin ja asiakirjat luovutettu uudelleen vastaanottajalle, joka on jonkin ajan kuluttua ilmoittanut suorittaneensa tullauksen asianmukaisesti. Hovioikeus on vastaanottamansa suullisen todistelun perusteella katsonut, että Kaukohuolinnan ajojärjestelijä oli puhelimitse ilmoittanut ajoneuvon voivan siirtyä toiseen tulliin, jos asiakirjat olivat kunnossa. Trailer on Korkeimmassa oikeudessa lausunut, että ajojärjestelijä oli antanut selvän ohjeen menetellä asiassa vastaanottajan määräämällä tavalla. Muilta osilta ei edellä kerrotuista seikoista ole myöskään Korkeimmassa oikeudessa riitaa.
11. Vastaanottajan vastuu tavaran tullauksesta ja tullimaksuista on perustunut kauppasopimukseen, jossa Kaukohuolinta ei ole ollut osallisena. Pelkästään siitä seikasta, että rahtikirjassa on merkintä kauppasopimuksen mukaisesta toimitustavasta "CIF MOSCOW", ei voida päätyä siihen, että Kaukohuolinta olisi sitoutunut korvaamaan kauppasopimuksessa ostajan vastuulle sovitusta tullauksesta rahdinkuljettajalle mahdollisesti aiheutuvat vahingot ja kustannukset. Kaukohuolinnan vastuuta ei siten voida perustaa suoraan kuljetussopimukseen. Se, että Kaukohuolinta oli vuonna 1997 suorittanut Trailerille korvausta ajoneuvon pysäyttämisestä tuolloin johtuneesta odotusajasta, ei osoita Kaukohuolinnan sopimussuhteeseen perustuvaa vastuuta kanteessa tarkoitetuista kustannuksista ja vahingosta.
12. Oikeusjärjestyksemme mukaan sopimuksen osapuolet ovat vastuussa paitsi omasta menettelystään myös sopimusvelvoitteiden täyttämisessä käyttämiensä apulaisten menettelystä. Tällaisen vastuun syntyminen edellyttää, että vahinkoa aiheuttanut apulaisen menettely merkitsee alkuperäisen sopijakumppanin sopimusvelvoitteiden laiminlyöntiä.
13. Tiekuljetussopimuslain 17 §:n 2 momentin mukaan lähettäjän oikeus määrätä tavarasta kansainvälisessä kuljetuksessa lakkaa, kun rahtikirjan vastaanottajankappale luovutetaan vastaanottajalle. Trailerin ajoneuvon saavuttua Moskovaan kuljetusasiakirjat on luovutettu rahtikirjaan merkitylle vastaanottajalle. Tavaraa koskeva määräämisoikeus on tuolloin siirtynyt lähettäjältä vastaanottajalle, jonka antamia ohjeita rahdinkuljettajan on lain mukaan tämän jälkeen tullut noudattaa. Vastaanottajan ohjeen johdosta tapahtuneessa siirtymisessä tulliterminaalista toiseen on ollut kysymys tuon määräysvallan käyttämisestä eikä kerrottu asiakirjojen palautuminen siirtymisen ajaksi Trailerin kuljettajan haltuun tai Kaukohuolinnan ajojärjestelijän kannanotto riippumatta sen tarkasta sisällöstä ole merkinnyt määräysvallan siirtymistä pois vastaanottajalta. Vastaanottajan menettely, josta hovioikeus on katsonut kanteessa tarkoitettujen kustannusten ja vahingon aiheutuneen, on siten tapahtunut sen jälkeen, kun Kaukohuolinta oli menettänyt tavaraa koskevan määräämisoikeutensa ja vastaanottajalle Eruslanille oli syntynyt lähettäjästä riippumaton oikeus tavaraan ja siitä määräämiseen. Vastaanotettuaan kuljetusasiakirjat ja käyttäessään sen jälkeen määräämisoikeuttaan Eruslan on toiminut omaan lukuunsa eikä Kaukohuolinnan apulaisena sille kuljetussopimuksen mukaan kuuluneiden sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi.
14. Trailer on Korkeimmassa oikeudessa edelleen katsonut Kaukohuolinnan olevan myös vahingonkorvauslain nojalla tuottamuksen perusteella vastuussa vastaanottajan tahallisella rikoksella aiheuttamasta vahingosta. Kun Kaukohuolinnan edustaja on todennut tiekuljetussopimuksen mukaisesti, että kuljettajan tulee noudattaa vastaanottajan määräyksiä, se ei ole myötävaikuttanut Eruslanin menettelyyn. Kuten edellä on todettu, Eruslan ei ole tuolloin myöskään toiminut Kaukohuolinnan apulaisena vaan omaan lukuunsa. Kaukohuolinta ei näin ollen ole vahingonkorvauslainkaan nojalla vastuussa siitä vahingosta, mikä vastaanottajan menettelystä Trailerille on mahdollisesti aiheutunut.
15. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei Kaukohuolinta ole vastuussa kanteessa tarkoitetuista vahingoista. Tuomiolauselma Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hylätään ja Kaukohuolinta vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Mikael Krogerus ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Jukka Sippo. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Tulokas:
16. Kaukohuolinta on siirtänyt kuljetuksen suorittamisen alirahdinkuljettajalle Trailerille. Kanne on ratkaistava rahtikirjasta ilmenevien kuljetussopimuksen ehtojen sekä maantiekuljetusta koskevien säännösten ja periaatteiden perusteella. Kansainvälisessä kuljetuksessa tiekuljetussopimuslain säännökset ovat lain 5 §:n 1 momentin mukaan pakottavia.
17. Tiekuljetussopimuksen osapuolten välinen vastuunjako on periaatteessa selkeä. Rahdinkuljettaja vastaa tavaran katoamisesta, vähentymisestä ja vahingoittumisesta kuljetuksen aikana sekä kuljetuksen viivästymisestä. Toimeksiantajan eli lähettäjän tehtävänä ja vastuulla on luoda edellytykset tavaran asianmukaiselle kuljettamiselle ja luovuttamiselle vastaanottajalle. Lähettäjä vastaa muun muassa rahtikirjan ja muiden rahdinkuljettajalle annettavien asiakirjojen tietojen sekä antamiensa ohjeiden oikeellisuudesta ja riittävyydestä sekä tavaran kunnollisesta pakkaamisesta.
18. Kanteessa mainitut vahingot liittyvät tavaran tullaukseen Moskovassa. Venäjän viranomaiset ovat tullausta koskevien epäselvyyksien vuoksi pysäyttäneet Trailerin ajoneuvot rajalle niiden ollessa paluumatkalla Suomeen 7.5.
19. Vasta 20.5.1997 matkaa on päästy jatkamaan. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, Kaukohuolinta ja sen käyttämä välittäjä ovat maksaneet Trailerille korvauksen tuosta odotusajasta. Osapuolet eivät sen sijaan ole päässeet sopimukseen niistä kustannuksista ja vahingoista, joita Trailerille aiheutui Venäjän tullin pysäytettyä 21.2.1998 uudelleen yhtiön ajoneuvoja samaisten tulliepäselvyyksien vuoksi.
20. Virheellinen tullausmenettely on ilmennyt hovioikeuden tuomion mukaan siten, että tavara oli siirretty ostajan toivomuksesta määräysten mukaisesta tulliterminaalista toiseen, jossa tullaus oli suoritettu väärillä tullausarvoilla. Hovioikeus on katsonut kanteessa tarkoitettujen vahinkojen aiheutuneen tavaran vastaanottajan tahallisesta menettelystä. Vastuu tullimaksuista ja tullauksesta huolehtimisesta on kauppaehtojen mukaan kuulunut vastaanottajalle. Miten väärien tullausarvojen soveltaminen on ollut mahdollista, on jäänyt jutussa selvittämättä.
21. Tullaus perustuu lähtökohtaisesti asiakirjoihin. Tiekuljetussopimuslain 16 §:n mukaan lähettäjän on annettava rahdinkuljettajan käyttöön ne asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen ennen tavaran luovuttamista vastaanottajalle täytettävien tulli- ja muiden virallisten määräysten noudattamiseksi. Pääsäännön mukaan lähettäjällä on objektiivinen ja rajoittamaton vastuu vahingoista ja kustannuksista, joita rahdinkuljettajalle aiheutuu asiakirjojen ja tietojen puuttumisesta, puutteellisuudesta tai virheellisyydestä (esim. ND 1993 s. 113, Tyrkia). Rahdinkuljettaja ei ole velvollinen tutkimaan, ovatko asiakirjat ja ilmoitukset oikeita ja täydellisiä.
22. Tiekuljetussopimuslain pakottavan sääntelyn lähtökohtana on siten se, että lähettäjän tulee varustaa rahdinkuljettaja tarpeellisilla ja oikeasisältöisillä asiakirjoilla sekä riittävillä tiedoilla ja ohjeilla. Kuljetuksen suorittajan osaan kuuluu säilyttää asiakirjat ja toimittaa ne tulliviranomaisille. Tässä tapauksessa Trailerin rooliin on vaikuttanut se, että vastaanottajan on tullut hoitaa tullaus, mikä ei kuitenkaan ole vapauttanut rahdinkuljettajaa siihen osallistumasta.
23. Tiekuljetussopimuslaissa ja sen taustalla olevassa yleissopimuksessa vastuukysymyksiä tarkastellaan sopimusoikeudelliselta pohjalta lähettäjän ja rahdinkuljettajan välisessä suhteessa. Selvää on toisaalta, että niin lähettäjä kuin rahdinkuljettajakin vastaavat myös tehtäviensä täyttämisessä käyttämiensä apulaisten aiheuttamista vahingoista. Toisaalta vastuuta ei ole kustannuksista ja vahingoista, jotka ovat seurausta ulkopuolisen tahon menettelystä. Käsillä olevassa asiassa on ratkaistavana se, onko tullauksesta kauppaehtojen mukaan huolehtivaa tavaran vastaanottajaa pidettävä tavaran lähettäjän vastuupiiriin kuuluvana toimijana.
24. Kuljetussopimus ei sisällä määräyksiä nyt kysymyksessä olevan kaltaisten vahinkotilanteiden osalta. Asiaa koskevia suoranaisia säännöksiä ei ole myöskään tiekuljetussopimuslaissa. Laista ilmenevä yleinen vastuunjako ja 16 §:n säännökset, joita edellä kosketeltiin, puoltavat kuitenkin sellaista näkemystä, että tavaran lähettäjän tulisi vastata tullaukseen liittyvistä virheellisistä ohjeista ja toimenpiteistä. Kuten edellä mainittiin, lähettäjän on luotava edellytykset kuljetustehtävän suorittamiselle ja tavaran luovuttamiselle. Rahdinkuljettajan asema ei voi huonontua sen vuoksi, että kauppasopimuksen määräyksellä tullaus on sovittu tavaran ostajan ja vastaanottajan tehtäväksi. Lähettäjä, joka on sopimussuhteessa tavaran myyjään ja jolla sitä kautta on mahdollisuus vaikuttaa kaupan osapuoliin ja esittää takautumisvaatimuksia, on oikeampi vastuutaho kuin rahdinkuljettaja. Kohtuutonta olisi, jos kaupan osapuolen virheellisestä, jopa rikollisesta menettelystä aiheutuvat vahingot ja kustannukset jäisivät rahdinkuljettajan kärsittäväksi.
25. Korkeimman oikeuden enemmistön mukaan ratkaiseva merkitys olisi sillä, että tavaraa koskeva määräämisoikeus oli siirtynyt vastaanottajalle. Tältä osin totean ensinnäkin, ettei määräämisoikeuden siirtyminen poista lähettäjän tullaukseen tiekuljetussopimuslain 16 §:n mukaan liittyvää vastuuta. Toiseksi pidän epäselvänä, oliko määräämisoikeus siirtynyt vastaanottajalle. Ainakaan Trailerin autonkuljettaja ei ole asiaa niin ymmärtänyt, kun hän on pyytänyt tullausohjeita lähettäjältä. Myös se, että Kaukohuolinnan toimihenkilö on ryhtynyt ohjeita antamaan, viittaa siihen, ettei tuollakaan taholla ole katsottu määräämisoikeuden siirtyneen. Poikkeuksellista olisikin, että määräämisoikeus siirtyisi ennen tuontitullausta ja tavaran luovutusta.
26. Hovioikeus on katsonut, että Trailer on myötävaikuttanut vahinkojen syntymiseen ja sillä perusteella alentanut korvauksen puoleen. Myötävaikutus on hovioikeuden mukaan ilmennyt siten, että Trailerin autonkuljettaja on suostunut tulliterminaalin vaihtamiseen ottamatta riittävästi selvää toimenpiteen luvallisuudesta. En pidä korvauksen alentamista perusteltuna. Tiekuljetussopimuslain 16 §:n valossa hovioikeuden mainitsemat tosiseikat eivät osoita rahdinkuljettajan myötävaikutusta vahinkoon, vaan lähettäjän puutteellisia ja epäselviä ohjeita.
27. Mainituilla perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Helsingin käräjäoikeus.