2004 false KKO:2004:38 Kysymys täysi-ikäisen kuulemisesta asiassa, joka koski edunvalvojan määräämistä hänelle taloudellisten asioiden hoitamista varten, ja siitä, oliko hänen oikeusturvansa kannalta tarpeellista määrätä hänelle tuossa asiassa holhoustoimesta annetun lain 82 §:ssä tarkoitettu edunvalvoja oikeudenkäyntiä varten. (Ään.) L holhoustoimesta 73 § 2 mom L holhoustoimesta 82 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian tausta B pyysi 4.4.2002 Seinäjoen maistraatissa vireille tulleessa hakemuksessa, että X määrätään hänen äitinsä A:n edunvalvojaksi taloudellisten asioiden hoitamista varten. Hakemuksen liitteenä oli A:sta 20.3.2002 annettu lääkärinlausunto. Maistraatti pyysi lausuman A:n toiselta lapselta C:ltä, joka ei vastustanut edunvalvojan määräämistä, ja sen jälkeen siirsi asian Seinäjoen käräjäoikeuteen. Maistraatti puolsi hakemusta. Seinäjoen käräjäoikeuden päätös 24.5.2002 Käräjäoikeus katsoi, että A:ta ei voitu hänen sairautensa vuoksi kuulla hakemuksen johdosta. Koska hän tarvitsi edunvalvojan taloudellisten asioidensa hoitoa varten, käräjäoikeus määräsi X:n A:n edunvalvojaksi toistaiseksi tehtävänään edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa. Asian on ratkaissut käräjätuomari Jorma Isotalo. Vaasan hovioikeuden päätös 19.9.2002 C valitti hovioikeuteen ja vaati, että edunvalvojaksi määrätään X:n sijasta yleinen edunvalvoja tai muu henkilö. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeus oli määrätessään A:lle edunvalvojan lausunut, ettei tätä itseään ollut voitu hänen sairautensa vuoksi kuulla hakemuksen johdosta. Lääkärinlausunnon mukaan A ei ymmärrä oikeudenkäynnin merkitystä eikä häntä näin ollen tarvitse kuulla oikeudenkäynnissä. Holhoustoimesta annetun lain 73 §:n 2 momentin mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä täysi-ikäiselle, on sille, jonka etua on valvottava, varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tämä velvollisuus ei riipu kuultavan tilasta, toisin kuin lain 74 §:ssä asetettu velvollisuus kuulla toimintakelpoisuuden rajoittamista koskevassa asiassa henkilökohtaisesti sitä, jonka edun valvomisesta on kysymys. Saman lain 82 §:n mukaan tuomioistuin voi omasta aloitteestaan määrätä oikeudenkäyntiä varten oikeudenkäyntiavustajan tai edunvalvojan sille, jonka edunvalvontaa hakemus koskee, jos se on tämän oikeusturvan kannalta tarpeellista. Hallituksen esityksen 146/1998 vp (s. 67-68) mukaan oikeudenkäyntiavustajan määrääminen voidaan katsoa riittäväksi, jos asianomainen kykenee valvomaan oikeudenkäyntiavustajan toimenpiteitä ja antamaan tälle perusteltuja toimintaohjeita, mutta muussa tapauksessa olisi määrättävä edunvalvoja. Hovioikeus katsoi, että mikäli tilaisuutta tulla kuulluksi ei voida asianomaisen tilan vuoksi varata hänelle itselleen, oli hänelle hänen oikeusturvansa toteutumiseksi tätä tarkoitusta varten määrättävä edunvalvoja. Käräjäoikeuden ei olisi siten tullut ratkaista asiaa varaamatta A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi tai määräämättä hänelle edunvalvojaa ja varaamatta tälle tilaisuutta tulla kuulluksi. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen, jonka oli otettava asia uudelleen käsiteltäväksi ilmoituksetta hovioikeuden päätöksen saatua lainvoiman tai asianosaisten suostumuksella jo sitä ennen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Korkalainen, Juhani Palmu ja Jorma Rudanko. Esittelijä Annina Wahlbeck. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Seinäjoen maistraatille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan maistraatti vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan. B ei antanut häneltä pyydettyä vastausta. C vastasi valitukseen ja ilmoitti maistraatin tavoin pitävänsä asian palauttamista käräjäoikeuteen tarpeettomana. A:n edunvalvojaksi tulisi kuitenkin määrätä käräjäoikeuden määräämän henkilön sijasta yleinen edunvalvoja. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut B on hakenut edunvalvojan määräämistä 11.9.1919 syntyneelle äidilleen A:lle tämän taloudellisten asioiden hoitamista varten. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A:lle varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Holhoustoimesta annetun lain (jäljempänä holhoustoimilaki) 73 §:n 2 momentin mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä täysi-ikäiselle, on sille, jonka etua on valvottava (päämies), varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Holhoustoimilain esitöiden mukaan kuulemistilaisuuden varaamisen päämerkitys on siinä, että sillä voidaan selvittää haettua toimenpidettä koskeva päämiehen oma mielipide (HE 146/1998 vp s. 65). Lisäksi kuulemistilaisuuden varaamisella on mahdollisuus selvittää muutenkin päämiehen olosuhteita ja kaikkia niitä seikkoja, joilla on merkitystä edunvalvojaa määrättäessä ja valittaessa. Lääkärinlausunnon mukaan A, joka on ollut vanhainkodin dementiaosastolla vuoden 2000 alusta lukien ja jonka vointi on huonontunut siitä lähtien, ei sairautensa vuoksi ymmärrä oikeudenkäynnin merkitystä eikä häntä tarvitse kuulla oikeudenkäynnissä. Lääkärinlausunnon perusteella voidaan pitää ilmeisenä, ettei A itse kykenisi kertomaan oikeudelle tai asiamiehelle omaa mielipidettään taikka antamaan asiassa merkityksellisiä tietoja. B ja asiassa myös kuultu A:n tytär C ovat esittäneet omana käsityksenään, että kuulemisella ei heidän äitinsä terveydentila huomioon ottaen ole saatavissa selville hänen mielipidettään edunvalvonnasta. Seinäjoen maistraatti on antamassaan lausunnossa asettunut asiassa samalle kannalle. Korkein oikeus pitää selvitettynä, että A:ta itseään ei voida asiassa kuulla. Asiassa on kysymys myös siitä, pitäisikö A:lle määrätä edunvalvoja holhoustoimilain 82 §:n nojalla tässä edunvalvojan määräämistä koskevassa oikeudenkäynnissä. Holhoustoimilain 82 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan määräämistä koskevassa oikeudenkäynnissä edunvalvojan sille, jonka edunvalvontaa hakemus koskee, jos se on tämän oikeusturvan kannalta tarpeellista. Lain esitöiden mukaan edunvalvojan määrääminen oikeudenkäyntiä varten voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun edustajan määräämisen voidaan katsoa edistävän asian selvittämistä ja oikean toimenpidevaihtoehdon löytämistä. Edunvalvojakaan ei tässä oikeudenkäynnissä pystyisi A:n terveydentilan vuoksi selvittämään tämän omaa mielipidettä asiassa. Hakemuksessa on pyydetty edunvalvojan määräämistä A:lle vain taloudellisten asioiden hoitamista varten. Kysymys on siten päämiehen tueksi ja avuksi holhoustoimilain 8 §:n nojalla määrättävästä edunvalvojasta. Tämän kelpoisuutensa ja toimivaltansa mukaisesti tekemät oikeustoimet sitovat päämiestä, jonka taloudellista itsemääräämisoikeutta edunvalvojan määrääminen siten rajoittaa. Toisaalta päämies edunvalvojan määräämisestä huolimatta säilyttää oikeustoimikelpoisuutensa ja kelpoisuutensa vallita omaisuuttaan. Erimielisyyttä ei ole ollut siitä, että pyydetty edunvalvontatoimenpide soveltuu parhaiten A:n olosuhteisiin. Hänen lapsensakin ovat maistraatin tavoin pitäneet edunvalvojan määräämistä tarpeellisena. Ottaen huomioon A:n terveydentilasta esitetty selvitys ja siihen liittyen se seikka, että A on pysyvästi laitoshoidossa, ei myöskään Korkeimman oikeuden käsityksen mukaan ole epäselvyyttä siitä, etteikö perusteita edunvalvojan määräämiselle taloudellisten asioiden hoitamista varten olisi. Kysymys onkin tosiasiallisesti vain siitä, kuka tehtävään määrätään. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että edunvalvojan määrääminen tätä oikeudenkäyntiä varten ei ole A:n oikeusturvan kannalta tarpeellista, koska sen ei tässä tapauksessa voida arvioida edistävän henkilövalintaa koskevan kysymyksen selvittämistä ja ratkaisemista. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, että asia voidaan ratkaista palauttamatta sitä hovioikeuden mainitsemasta syystä käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Asian selvitettyyn tilaan nähden ja viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa asian välittömästi tutkittavakseen. C on hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että A:n edunvalvojaksi määrätään X:n sijasta yleinen edunvalvoja. Vaatimuksen tueksi esitetyt seikat eivät kysymyksessä olevan tehtävän laatu ja laajuus huomioon ottaen anna aihetta epäillä X:n sopivuutta tehtävään. Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kati Hidén, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Marjatta Berg. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Välimäki: B on käräjäoikeuteen jätetyssä hakemuksessa vaatinut, että hänen 11.9.1919 syntyneelle äidilleen A:lle määrätään edunvalvoja hoitamaan tämän taloudellisia asioita. Hakemukseen liitetyn lääkärinlausunnon mukaan A ei ymmärrä oikeudenkäynnin merkitystä eikä häntä tarvitse kuulla oikeudenkäynnissä. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle varattava tilaisuus tulla kuulluksi tässä edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa. Yleisiä näkökohtia asianosaisen ja osallisen kuulemisesta Julkisen vallan tehtävänä on perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaan edistää yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeus tulla kuulluksi kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteisiin ja se tulee turvata lailla. Oikeudenkäyntimenettelyssämme noudatetaankin poikkeuksettomasti vastapuolen kuulemisen periaatetta. Sitä, jonka oikeuksiin ja etuihin pyritään oikeudenkäynnillä puuttumaan, on kuultava taikka hänelle on vähintään varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Hakemusasioissakin, jollaisesta tässä on kyse, asiaan osalliselle pitää varata tilaisuus tulla kuulluksi. Vastapuolen tai asiaan osallisen kuulemisen periaatetta ei yleensä voida sivuuttaa esimerkiksi tapauskohtaisiin tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin vetoamalla. Holhoustoimilain kuulemista koskevat säännökset Holhoustoimilain 73 §:n 2 momentin mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä täysi-ikäiselle, on sille, jonka etua on valvottava (päämies), varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Velvollisuudesta varata tilaisuus tulla kuulluksi on säädetty vain yksi poikkeus. Holhoustoimilain 73 §:n 3 momentin mukaan tilaisuutta tulla kuulluksi ei tarvitse varata, jos kuultavaksi kutsuminen olisi toimitettava kuulutusmenettelyin. Sellaisesta tilanteesta ei nyt kuitenkaan ole kysymys. Laissa ei siis ole yleistä säännöstä, jonka nojalla kuulemistilaisuuden varaamisesta voitaisiin luopua esimerkiksi päämiehen tilan vuoksi. Holhoustoimilain 74 §:n 1 momentissa on tosin säädetty poikkeus henkilökohtaisen kuulemisen osalta toimintakelpoisuuden rajoittamisasioissa. Kuulemistilaisuus voidaan sitä vastoin tarvittaessa varata paitsi päämiehelle henkilökohtaisesti myös päämiehen lailliselle edustajalle tai asiamiehelle. Holhoustoimilain 82 §:n nojalla tuomioistuin voi omasta aloitteestaan muun muassa edunvalvojan määräämisasiassa määrätä joko oikeudenkäyntiavustajan tai edunvalvojan (prosessiedunvalvojan) sille, jonka edunvalvontaa hakemus koskee, jos se on tämän oikeusturvan kannalta tarpeellista. Holhoustoimilain 8 §:n nojalla edunvalvoja voidaan määrätä muun muassa hoitamaan kaikkia päämiehen varallisuutta koskevia asioita. Määräys voidaan myös rajoittaa koskemaan vain määrättyä oikeustointa taikka määräomaisuutta. Holhoustoimilain 73 §:n 2 momentti koskee kaikkia edunvalvojan määräämisasioita riippumatta siitä, kuinka laajaksi edunvalvojan kelpoisuus ja toimivalta määrätään. Lain sanamuoto näyttää siten yksiselitteisesti edellyttävän, että A:lle tulee varata puheena olevassa asiassa tilaisuus tulla kuulluksi. Seuraavaksi on kysyttävä, miten tämä kuuleminen voitaisiin käytännössä toimittaa. Henkilökohtainen kuuleminen Lain esitöiden mukaan kuulemistilaisuuden varaamisen päämerkitys on siinä, että sillä voidaan selvittää haettua toimenpidettä koskeva päämiehen oma mielipide (HE 146/1998 vp s. 65). Lisäksi kuulemistilaisuuden varaamisella on mahdollisuus selvittää muutenkin päämiehen olosuhteita ja kaikkia niitä seikkoja, joilla on merkitystä edunvalvojaa määrättäessä ja valittaessa. A:sta annetun lääkärinlausunnon perusteella on mahdollista, ettei hän itse kykenisi kertomaan oikeudelle tai edustajalleen taikka asiamiehelleen omaa mielipidettään taikka antamaan asiassa merkityksellisiä tietoja. Ainoana selvityksenä A:n henkisestä tilasta on tosin esitetty vain terveyskeskuslääkärin lyhyt lausunto, josta ei ilmene sairauden laatua eikä myöskään sitä, minkälaisiin tutkimuksiin lausunto perustuu. Jos A:n henkilökohtainen kuuleminen kuitenkin näyttäisi hänen henkisestä tilastaan saadun selvityksen perusteella epätarkoituksenmukaiselta eikä hän siten itse voisi käyttää puhevaltaansa asiassa tai valtuuttaa asiamiestä toimimaan puolestaan, hänelle voidaan myös määrätä prosessiedunvalvoja ja kuulla tätä hänen sijastaan. Viimeksi mainittu toimenpide jää kuitenkin riippumaan siitä, pidetäänkö prosessiedunvalvojan määräämistä yksittäistapauksessa asianomaisen oikeusturvan kannalta tarpeellisena. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon seuraavia näkökohtia. Prosessiedunvalvojan määrääminen Tässä tapauksessa hakemuksessa on vaadittu sellaisen edunvalvojan määräämistä, jonka kelpoisuus koskisi rajoituksetta kaikkia A:n taloudellisia asioita. Vaikka haettu toimenpide eli edunvalvojan määrääminen taloudellisten asioiden hoitamista varten ei holhoustoimilain 14 §:n mukaan estäisikään päämiestä itseään vallitsemasta omaisuuttaan tai tekemästä oikeustoimia, merkitsee tällaisen edunvalvojan määrääminen tosiasiassa kuitenkin sitä, että päämiehen itsenäiset toimintamahdollisuudet supistuvat. Päämieshän joutuu tyytymään siihen, että edunvalvojan kelpoisuutensa ja toimivaltansa mukaisesti tekemät oikeustoimet sitovat häntä. Lisäksi holhoustoimilain 31 §:stä johtuu, että päämies menettää yleensä suoraan lain nojalla oikeutensa nostaa pankkitililtään varoja. Hakemuksen hyväksyminen siis merkitsisi, että A:n taloudellista itsemääräämisoikeutta merkittävällä tavalla rajoitettaisiin. Hänen omaa oikeusturvaansa ei tällöin takaa se, että hänen sukulaisensa ovat mahdollisesti yksimielisiä edunvalvojan määräämisen tarpeellisuudesta. Kun kysymys on henkiseltä suorituskyvyltään heikentyneen vanhuksen taloudellisten asioiden hoitamisesta, eturistiriitaa vanhuksen ja hänen sukulaistensa välillä ei voida sulkea pois. Tosiasiallisesti asian ratkaisu saattaisi jäädä esimerkiksi sukulaisten hankkiman lääkärinlausunnon varaan. Edellä todettuun nähden prosessiedunvalvojan määräämisen tarpeettomuus ei ole aivan selvää. Asiakirjoista ilmenee, että A:n lapset eivät ole yksimielisiä siitä henkilöstä, joka heidän mielestään pitäisi määrätä edunvalvojana hoitamaan heidän äitinsä taloudellisia asioita. Tämäkin viittaa siihen, että asiassa voi olla erityistä aihetta myös päämiehen oman tahdon ja edun selvittämiseen. A:n kuulemista varten määrättävä prosessiedunvalvoja voisi perehtymällä päämiehen aikaisempaan elämään selvittää tämän näkemystä ja oletettuja toiveita asiassa sekä hankkia siinä muutenkin merkityksellisiä tietoja esimerkiksi edunvalvojan henkilövalintaa varten. Tällaisessa asiassa on tärkeää, että ulkopuolinen taho pyrkii itsenäisesti, päämiehen läheisten eduista riippumatta, selvittämään ja tarkastelemaan asiaa pelkästään päämiehen itsensä kannalta. Sekä holhoustoimilain sanamuoto että kuulemisperiaatteen tärkeys ja päämiehen itsemääräämisoikeuteen liittyvät perusoikeusnäkökohdat puhuvat prosessiedunvalvojan määräämisen puolesta siinä tapauksessa, ettei päämiestä itseään voida henkilökohtaisesti kuulla. Jos edellisessä kappaleessa mainitut tiedot on hakemuksen käsittelyn yhteydessä muuten luotettavasti selvitetty, esimerkiksi holhousviranomaisen toimesta, puhuu se prosessiedunvalvojan määräämistä vastaan. Tällaista selvitystä ei tässä tapauksessa ole esitetty. Päätelmät A:lle ei tässä asiassa ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi siten kuin holhoustoimilain 73 §:n 2 momentissa edellytetään. Edellä on todettu, että hakemuksen mukainen edunvalvojan määrääminen merkitsisi A:n itsemääräämisoikeuden supistamista. Tämän takia A:n oikeusturva vaatii, että hänelle varataan tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksen johdosta, joko henkilökohtaisesti tai määräämällä hänelle prosessiedunvalvoja ja kuulemalla tätä. Syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole. Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.