2004 false KKO:2004:41 Syyttäjä oli vaatinut rangaistusta velallisen epärehellisyydestä sillä perusteella, että syytetyt olivat saattaneet velallisyhtiön varoja velkojien ulottumattomiin luovuttamalla niitä kahdelle läheisyhtiölle ja ottamalla velallisyhtiön vastattavaksi toisen yhtiön kuluja. Syyteoikeuden vanhentumisajan kuluttua umpeen syyttäjä vaati rangaistusta samasta rikoksesta myös sillä perusteella, että syytetyt olivat luovuttaneet velallisyhtiön myyntisaamisia ja lainanneet sen varoja kolmannelle läheisyhtiölle. Koska vanhentumisajan kuluessa esitetty syyte ei sisältänyt sellaista teonkuvausta, joka kattoi uuden vanhentumisajan umpeen kulumisen jälkeen esitetyssä syytteessä kuvatun menettelyn, hylättiin tämä uusi syyte vanhentuneena. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Virallisen syyttäjän syyte Vantaan käräjäoikeudessa Syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle tiedoksiannetussa syytteessä rangaistusta 1.1.1993 - 15.2.1994 tehdystä velallisen epärehellisyydestä sillä perusteella, että A oli toimiessaan X Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä, B yhtiön tosiasiallisena johtajana ja C yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä 18.1.1993 - 8.2.1994 kukin osaltaan tietäen X Oy:n jo olemassaolevien ja odottavien taloudellisten vaikeuksien perusteella tekojensa voivan vahingoittaa X Oy:n velkojien taloudellista etua: 1) A, B ja C siirtäneet perusteettomalla markkinointilaskutuksella yhtiön omaisuutta 444 521 markkaa Espanjaan eräälle läheisyhtiölle 2) A, B ja C lisänneet perusteettomasti yhtiön velvoitteita ottamalla vastattavaksi eräälle toiselle läheisyhtiölle kuuluvia kuluja yhteensä 267 581,30 markkaa, sekä 3) A ja B luovuttaneet yhtiön omaisuutta 96 450 markkaa kohdassa 2 tarkoitetulle läheisyhtiölle. Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä vaati syytekohdassa 4 A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta myös sillä perusteella, että A ja B olivat 1.
- - 30.4.1993 sekä C 18.
- - 30.4.1993 ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneet X Oy:n myyntisaamisia velaksi maksukyvyttömälle Z Oy:lle ja lainanneet X Oy:n varoja Z Oy:lle siten, että Z Oy:n velkasaldo X Oy:lle oli tuona aikana kasvanut 2 082 490 markkaa ja C:n osalta 1 804 612 markkaa. Luovuttamalla X Oy:n omaisuutta ja lisäämällä yhtiön velvoitteita ilman hyväksyttävää syytä A, B ja C olivat aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen tai oleellisesti pahentaneet maksukyvyttömyyttä. Yhtiö oli asetettu konkurssiin omasta hakemuksestaan 16.2.
- A:n, B:n ja C:n vastaus A, B ja C kiistivät kohdassa 4 tarkoitetun syytteen vanhentuneena. Kun he olivat saaneet syytteen tiedoksi huhtikuussa 2000, syyteoikeus oli vanhentunut. Syytteessä oli kysymys uudesta teosta eikä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (jäljempänä ROL) 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syytteen muuttamisesta. Käräjäoikeuden tuomio 30.6.2000 Käräjäoikeus lausui, että syyteoikeus velallisen epärehellisyydestä vanheni viidessä vuodessa tekopäivästä. Syyttäjä oli esittänyt kohtaa 4 koskevan syytteen tämän määräajan jälkeen. Syytekohdassa 4 tarkoitetut varojen luovutukset liittyivät samaan tekokokonaisuuteen, josta oli kysymys syytekohdissa 1 -
- Jos syytekohdat 1 - 3 olisi lainvoimaisesti ratkaistu, syyttäjä ei olisi voinut enää nostaa syytettä kohdassa 4 tarkoitetusta menettelystä, vaikka syyteoikeuden vanhentumisaikaa vielä olisi ollut jäljellä. Tämän vuoksi syytekohdassa 4 ei ollut kysymys uudesta teosta vaan aiemman syytteen tueksi esitetystä uudesta seikasta. Näillä perusteillä käräjäoikeus hylkäsi syytteen vanhentumista koskevan väitteen. Hylättyään syytekohdat 1 ja 2 näyttämättöminä käräjäoikeus hylkäsi syytteen myös muilta osin sen vuoksi, ettei A:lla, B:llä eikä C:llä ollut ollut velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön edellyttämää tahallisuutta. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jarmo Kilpelä sekä lautamiehet. Helsingin hovioikeuden päätös 23.10.2001 ja tuomio 5.2.2002 Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A, B ja C tuomitaan hänen käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen mukaisesti rangaistukseen velallisen epärehellisyydestä. A, B ja C toistivat syyteoikeuden vanhentumista koskevan väitteensä ja kiistivät muutoinkin syytteen. Vanhentumisväitettä koskevassa päätöksessään 23.10.2001 hovioikeus lausui, että syytekohdassa 4 oli kysymys ROL 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetusta saman syytteen tueksi vedotusta uudesta seikasta, johon syyttäjä olisi voinut vedota ilman tuomioistuimen lupaa ja uutta syytettä nostamatta. Yhden teon vanhentumisaika alkoi kulua viimeisestä osateosta. Kun alkuperäinen syyte oli nostettu ajoissa, oli syyttäjä voinut vedota syytteen tueksi siihen, että vastaajat olivat myös ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneet X Oy:n myyntisaamisia Z Oy:lle ja lainanneet yhtiölle varoja. Näillä perusteillä hovioikeus hylkäsi väitteen syyteoikeuden vanhentumisesta. Hylättyään tuomiossaan 5.2.2002 kohdassa 2 tarkoitetun syytteen sekä kohdissa 1 ja 3 tarkoitetut syytteet osittain ja katsottuaan velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön muutoin täyttyneen hovioikeus tuomitsi A:n, B:n ja C:n ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja oheissakkoihin. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ukko Kiviharju, Heikki Juusela ja Pertti Lattunen. Esittelijä Jussi Sippola. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa syytekohdan 4 osalta siltä osin, oliko syyteoikeus vanhentunut. Valituksessaan A, B ja C vaativat syytekohdan 4 hylkäämistä vanhentuneena. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut
- Syyttäjä on keväällä 1998 asian tullessa vireille esittämänsä ja myöhemmin tarkistamansa syytteen mukaan vaatinut A:lle ja B:lle sekä C:lle rangaistusta velallisen epärehellisyydestä sillä perusteella, että -
- A, B ja C olivat 1.1.1993 - 15.2.1994 todellisuutta vastaamattoman markkinointilaskutuksen avulla siirtäneet X Oy:n varoja 444 521 markkaa eräälle sen läheisyhtiölle Espanjaan saattaakseen varat velkojien ulottumattomiin, C:n osallistuessa 410 996 markan laskujen tekemiseen; -
- A, B ja C olivat lisänneet perusteettomasti X Oy:n velvoitteita ottamalla vastattavaksi erään toisen läheisyhtiön kuluja ja maksuja 267 581 markkaa; sekä -
- A ja B olivat ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneet X Oy:n omaisuutta kohdassa 2 tarkoitetulle läheisyhtiölle yhteensä 96 450 markkaa.
- Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä on A:n, B:n ja C:n huhtikuussa 2000 tiedoksisaaman syytteen mukaan vaatinut näille rangaistusta velallisen epärehellisyydestä myös syytteen kohdassa
- sillä perusteella, että A ja B olivat 1.
- - 30.4.1993 ja C 18.
- - 30.4.1993 ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneet X Oy:n myyntisaamisia velaksi maksukyvyttömälle Z Oy:lle ja lainanneet sille X Oy:n varoja siten, että Z Oy:n velkasaldo X Oy:lle oli kasvanut 2 082 490 markkaa, mistä C:n osuus oli 1 804 612 markkaa.
- Asiassa on kysymys siitä, onko syyteoikeus vanhentunut syytekohdan
- osalta. Rikoslain 39 luvun 1 §:n mukaan kovin rangaistus velallisen epärehellisyydestä on kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan syyteoikeus vanhenee tällöin viidessä vuodessa tekopäivästä. Syyte on
- -
- kohtien osalta nostettu sanotun viiden vuoden kuluessa, mutta
- kohdan osalta rangaistusta on vaadittu vasta vanhentumisajan jo kuluttua umpeen. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, ettei syyteoikeus ollut vanhentunut myöskään
- kohdan osalta. Perusteluista ilmenee alempien oikeuksien lähteneen siitä, että tältä osin olisi ollut kysymys sellaisesta saman syytteen tueksi esitettyyn uuteen seikkaan perustuvasta syytteen tarkentamisesta, joka lain mukaan oli sallittu, ja katsoneen, että tällainen tarkennus olisi mahdollista tehdä vanhentumisajan estämättä, jos alkuperäinen syyte on esitetty vanhentumisajan kuluessa.
- Syytteen muuttamista koskevat periaatteet kytkeytyvät siihen, että samaa tapahtumainkulkua koskeva rangaistusvaatimus voidaan saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi vain kerran, eli rikosasiassa annetun tuomion oikeusvoima estää myöhemmän syytteen, vaikka sen vanhentumisaika ei olisi kulunut umpeen. Syyteoikeuden vanhentuminen on tähän nähden erillinen kysymys. Syyteoikeuden vanhentumisen kannalta on ratkaisevaa, onko vanhentumisajan kuluessa vastaajaan kohdistettu sellainen syyte, jonka teonkuvaus kattaa uudessa rangaistusvaatimuksessa tarkoitetun menettelyn. Vanhentumisajan umpeen kulumisen jälkeen rangaistusvaatimusta ei voida esittää uudella syytteellä eikä myöskään entistä syytettä tarkentamalla tai täydentämällä ulottaa sellaiseen tekoon, jota vanhentumisajan kuluessa esitetyn syytteen teonkuvaus ei kata.
- Tässä asiassa syyte sekä 1.-
- kohdassa että
- kohdassa koskee X Oy:n toiminnassa tapahtunutta velallisen epärehellisyyttä. Kohdassa
- väitetty velallisen epärehellisyys on myös tapahtunut sen ajanjakson sisällä, joka
- -
- kohdassa on ilmoitettu tekoajaksi. Syytteen
- kohdassa esitetty tekotapa on kuitenkin toinen kuin
- -
- kohdassa. Varat on myös siirretty eri yhtiöön ja niiden määrä on ollut huomattavasti
- -
- kohdan varoja suurempi.
- Vanhentumisajan kuluessa esitetty syyte ei näin ollen sisällä sellaista teonkuvausta, joka kattaisi myöhemmän, vanhentumisajan umpeen kulumisen jälkeen esitetyssä syytteen
- kohdassa kuvatun vastaajien menettelyn. Vaikka
- kohdassa väitetty teko olisi saattanut tulla syyksiluetuksi samana rikoksena
- -
- kohdassa väitetyn menettelyn kanssa,
- kohdan teosta ei ole voitu vaatia rangaistusta sen perusteella, että syyte
- -
- kohdassa kuvatusta velallisen epärehellisyydestä on nostettu vanhentumisajan kuluessa. Syyteoikeus
- kohdan osalta on vanhentunut. Tuomiolauselma A:ta, B:tä ja C:tä vastaan nostettu syyte kohdassa
- mainitusta teosta hylätään. A, B ja C tuomittiin heidän viakseen jääneestä velallisen epärehellisyydestä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja oheissakkoihin. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Lea Nousiainen (mietintö). Esittelijän mietintö Esittelijäneuvos Nousiainen, jonka mietintö oli muutoin Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, esitti kappaleiden
- -
- osalta seuraavan mietinnön: Asiassa on kysymys siitä, onko syyteoikeus syytekohdassa
- tarkoitetusta teosta vanhentunut. Rikoslain 39 luvun 1 §:n mukaan kovin rangaistus velallisen epärehellisyydestä on kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan syyteoikeus vanhenee tällöin viidessä vuodessa tekopäivästä. Syyte on
- -
- kohtien osalta nostettu sanotun viiden vuoden kuluessa, mutta
- kohdan osalta rangaistusta on vaadittu vasta vanhentumisajan jo kuluttua umpeen. Korkein oikeus katsonee, että syyteoikeuden vanhentumista harkittaessa on ensin ratkaistava, onko syytteen
- kohdassa kysymyksessä kokonaan toinen teko kuin mitä syytteen
- -
- kohdissa on tarkoitettu. Tällaisessa tilanteessa myös kysymys syyteoikeuden vanhentumisesta on arvioitava itsenäisesti. ROL 5 luvun 17 §:n 2 momentin nojalla kysymys on samasta teosta silloin, kun syyttäjä tarkistaa oikeudenkäynnissä aikaisemmin esittämäänsä teonkuvausta vetoamalla uuteen seikkaan syytteen tueksi. Lainkohdan säätämiseen johtaneen lakivaliokunnan mietinnön mukaan uusilla seikoilla tarkoitetaan säännöksessä sellaisia seikkoja, jotka luonnehtivat alkuperäisessä syytteessä kuvattua tekoa, toimintaa tai laiminlyöntiä rikosoikeudellisesti merkityksellisessä suhteessa mutta jotka eivät muuta alunperin kuvattua tekoa toteutus- tai ilmenemistavaltaan muunlaiseksi toiminnaksi tai laiminlyönniksi (LaVM 9/1997 vp s. 14). Virallisen syyttäjän keväällä 1998 nostaman syytteen
- -
- kohdissa ja vastaajien huhtikuussa 2000 tiedoksisaaman syytteen
- kohdassa esitetty teonkuvaus eroavat toisistaan aikaan nähden siten, että kohdissa
- -
- tarkoitetut teot ovat jatkuneet lähes vuoden kohdassa
- tarkoitetun teon päättymisen jälkeen. Lisäksi syytteen
- kohdassa on esitetty asiallisesti täysin kohdista
- -
- poikkeava teonkuvaus sille, miten A, B ja C ovat toteuttaneet velallisen epärehellisyys -rikoksen. Yksinomaan se seikka, että kohdissa
- -
- ja
- tarkoitetut teot ajoittuvat X Oy:n samaan taloudelliseen kriisitilanteeseen, ei merkitse sitä, että kysymys olisi samasta teosta. Syytekohdassa
- esitetyt seikat eivät siten pelkästään tue alkuperäistä syytettä eivätkä luonnehdi samaa, tuomioistuimen jo arvioitavaksi saatettua menettelyä rikosoikeudellisesti eri tavalla, kuten mainitussa säännöksessä tarkoitetaan ja aikaisemmassa oikeuskäytännössä on katsottu (esim. KKO 1996:36 ja KKO 2001:62). Myös harkittaessa sitä, onko tietty tekokokonaisuus yksi vai useampi rikos, on huomiota kiinnitetty muun muassa siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selkeästi erillisistä teoista. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, että syyttäjä on kohdassa
- nostanut syytteen toisesta teosta kuin mitä syytteen
- -
- kohdissa on tarkoitettu. Oikeus nostaa syyte kohdassa
- tarkoitetusta teosta on siten vanhentunut itsenäisesti. Kun kohdassa
- mainitusta teosta esitetty syyte on annettu A:lle, B:lle ja C:lle tiedoksi vasta huhtikuussa 2000, on syyteoikeus velallisen epärehellisyydestä tältä osin vanhentunut.