2004 false KKO:2004:47 A oli pyytänyt saada nähdä Korkeimman oikeuden istuntoluettelot vuodelta 2003 sekä saada jäljennökset Korkeimman oikeuden esittelijän eräistä A:ta koskevissa asioissa tekemistä merkinnöistä ja esittelyä koskevista toivomuksista. Tietojen saantia koskeva pyyntö käsiteltiin hallintoasiana. Koska pyyntö koski Korkeimman oikeuden sisäistä työskentelyä varten laadittuja asiakirjoja, joita ei ollut liitettävä arkistoon, pyyntö hylättiin. Korkeimman oikeuden ratkaisuun ei saanut hakea muutosta. (Ään.) L viranomaisten toiminnan julkisuudesta 5 § 4 mom, 33 § 1 mom PYYNTÖ KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on pyytänyt saada nähdä Korkeimman oikeuden vuoden 2003 istuntoluettelot. Lisäksi A on pyytänyt saada jäljennökset erään Korkeimman oikeuden esittelijän syyskuussa 2003 A:ta koskevissa asioissa ryhmäpäällikkönsä vihkoon tekemistä merkinnöistä ja erityisesti mainitun esittelijän esittelyä koskevista toivomuksista sekä vastaavat jäljennökset joulukuussa 2003 pidetyn istunnon valmisteluvaiheesta. Korkeimman oikeuden kansliapäällikkö on kieltäytynyt antamasta A:n nähtäväksi hänen pyytämiään istuntoluetteloita. Lisäksi kansliapäällikkö on kieltäytynyt antamasta A:lle jäljennöksiä hänen pyytämistään asiakirjoista. Kansliapäällikkö on perustellut kieltäytymistään sillä, että A:n pyytämiä tietoja sisältävät asiakirjat ovat Korkeimman oikeuden lainkäyttötoimintaa koskevan sisäisen järjestelyn suunnitteluun liittyviä asiakirjoja. Tällaisia hallintotoiminnassa tehtyjä suunnitelmia sisältäviä asiakirjoja ja niihin liittyviä esittelijöiden ilmoituksia ei arkistoida Korkeimmassa oikeudessa. Näihin asiakirjoihin ei sovelleta viranomaisten toiminnan julkisuudesta 21.5.1999 annettua lakia (621/1999). A:n pyyntö on siirretty Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Asian käsittelyjärjestys Korkeimmassa oikeudessa Asiassa on ensiksi viran puolesta ratkaistava kysymys siitä, käsitelläänkö A:n pyyntö lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä vai hallintoasiana. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuimet ja muut lainkäyttöviranomaiset toimivat julkisuuslakia soveltaessaan julkisuuslaissa tarkoitettuna viranomaisena. Julkisuuslain 33 §:n 1 momentin mukaan julkisuuslaissa tarkoitettuun viranomaisen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei 2 momentista muuta johdu. Mainitun 2 momentin mukaan jos asianosainen pyytää tietoa asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen, saa tuomioistuimen pyynnön johdosta antamaan ratkaisuun hakea muutosta siinä järjestyksessä, jota noudatetaan haettaessa muutosta siihen asiaan, johon pyyntö liittyy. Sanotut muutoksenhakua koskevat säännökset näyttävät viittaavan siihen, että julkisuuslaissa tarkoitettua tiedon saantia koskevaa asiaa on yleensä pidettävä hallintoasiana siinäkin tapauksessa, että Korkein oikeus ratkaisee tällaisen asian. Eräitä julkisuuslain mukaisia tiedon saantia koskevia pyyntöjä Korkein oikeus kuitenkin käsittelee lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä. Niinpä Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2001:53 ja 2001:64 katsonut, että asianosaisen pyyntö saada tieto esittelijän muistion siitä osasta, jossa esittelijä on esittänyt oman ratkaisuehdotuksensa perusteluineen, ratkaistaan lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä sekä silloin, kun on kysymys julkisuuslain 33 §:n 2 momentissa tarkoitetusta pyynnöstä saada tieto asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen, että silloin, kun pyyntö tehdään oikeudenkäynnin jo päätyttyä. A:n pyynnössä tarkoitettuihin asiakirjoihin sisältyvissä tiedoissa ei ole kysymys Korkeimmassa oikeudessa vireillä olevaan tai jo päättyneeseen oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä tiedosta. Tieto vuoden 2003 istuntoluetteloista koskee yleisesti Korkeimman oikeuden toimintaa tuomioistuimena. Tieto nimetyn esittelijän A:ta koskevissa asioissa ryhmäpäällikön vihkoon tekemistä merkinnöistä ja esittelytoivomuksista koskee, huomioon ottaen, mitä jäljempänä tällaisesta tiedosta lausutaan, yleisesti esittelijän työn suunnittelua eikä tällaisilla tiedoilla ole välitöntä yhteyttä A:n oikeudenkäyntiin Korkeimmassa oikeudessa. Mainituilla perusteilla A:n pyyntö käsitellään Korkeimmassa oikeudessa hallintoasiana. A:n oikeus saada pyytämänsä tiedot Julkisuuslain 5 §:n 4 momentin mukaan lakia sovelletaan viranomaisissa työskentelevien sekä viranomaisten ja niiden lukuun toimivien yksityisten ja yhteisöjen välisiä neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin vain, jos asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja, että ne arkistolainsäädännön mukaan on liitettävä arkistoon. Jos asiakirjat kuitenkin liitetään arkistoon, viranomainen voi määrätä, että tietoja niistä saa antaa vain viranomaisen luvalla. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp s. 57) mukaan säännöksen tarkoituksena on lähinnä viranomaisen sisäisen mielipiteenvaihdon ja viestinnän turvaaminen. Arkistolain (831/1994) 7 §:n 2 momentin mukaan arkistotointa on hoidettava siten, että se tukee arkistonmuodostajan tehtävien suorittamista sekä yksityisten ja yhteisöjen oikeutta saada tietoja julkisista asiakirjoista, että yksityisten ja yhteisöjen oikeusturva samoin kuin tietosuoja on otettu asianmukaisesti huomioon ja että yksityisten ja yhteisöjen oikeusturvaan liittyvien asiakirjojen saatavuus on varmistettu sekä että asiakirjat palvelevat tutkimuksen tiedon lähteinä. Korkeimman oikeuden työjärjestyksen 12 §:n mukaan lainkäyttöasiat esitellään yleensä niiden saapumisjärjestyksessä ellei kyseessä ole laissa kiireelliseksi säädetty tai muusta syystä kiireellinen asia. Työjärjestyksen 5 §:n mukaan jäsenet kokoontuvat istuntoihin istuntoluettelon mukaisesti. Työjärjestyksen 15 §:n mukaan istuntoja on järjestettävä ratkaistavien juttujen edellyttämä määrä ja istunnoista laaditaan etukäteen luettelo siten, että jäsenten ja esittelijöiden työmäärä jakautuu tasaisesti. Käytännössä istuntoluettelo laaditaan etukäteen yleensä kuukaudeksi kerrallaan. Muun muassa asioiden kiireellisyydestä johtuvat esittelijän toivomukset voidaan ottaa istuntoluetteloa laadittaessa huomioon. Toivomukset toimitetaan tavallisesti suullisesti tai sähköpostiviesteinä. Esittelijän oppaassa mainittuja ryhmäpäällikön vihkoja ei enää käytetä toivomuksien välittämisessä. Istuntoluetteloon merkitään istunnoittain ainoastaan jaoston kokoonpano ja esittelijät eli jäsenten istuntovuorot ja esittelijöiden esittelyvuorot. Sen sijaan istuntoluettelossa ei yleensä vahvisteta esittelijällä esiteltävinä olevien asioiden esittelyajankohtaa. Istuntoluettelosta ei siis yleensä koskaan ilmene, mitkä asiat tulevat istunnossa esiteltäviksi. Istuntoluetteloa ei vahvisteta erikseen hallinnollisella tai muullakaan päätöksellä. Luettelon laatimisen jälkeen siinä olevia merkintöjä istunto- ja esittelyvuoroista ja istuntopäivistä joudutaan muuttamaan monista käytännön syistä kuten jäsenen tai esittelijän esteen vuoksi. Mainituista työjärjestyksen määräyksistä ja vallitsevasta käytännöstä ilmenee, että istuntoluettelon tarkoituksena on ensiksikin järjestää Korkeimman oikeuden istunnot siten, että asiat tulevat asianmukaisessa järjestyksessä ja joutuisuudella käsitellyiksi. Toiseksi istuntoluettelon tarkoituksena on järjestää Korkeimman oikeuden jäsenten ja esittelijöiden työ siten, että työmäärä jakautuu tasapuolisesti. Istuntoluettelo on siten hallinnollinen suunnitelma, jolla Korkeimman oikeuden jäsenten ja esittelijöiden töiden järjestelyä suunnitellaan ja ohjataan. Korkeimman oikeuden istuntoluettelot ja esittelijän esittelyä koskevat mahdolliset kirjalliset toivomukset ovat edellä kerrotuin tavoin luonteeltaan Korkeimman oikeuden sisäistä työskentelyä varten laadittuja asiakirjoja. Korkeimman oikeuden arkistonmuodostussuunnitelman mukaan niitä ei arkistoida. Asiakirjojen luonne huomioon ottaen myöskään arkistolainsäädännön ei voida katsoa edellyttävän sanotunlaisten asiakirjojen liittämistä arkistoon. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta saada pyytämiään tietoja. Muutoksenhaku Kuten edellä on todettu tässä Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevassa asiassa ei ole kysymys julkisuuslain 33 §:n 2 momentin tarkoittamasta pyynnöstä saada tieto asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen eikä myöskään pyynnöstä saada tieto jo päättyneeseen oikeudenkäyntiin liittyvästä asiakirjasta. Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Korkein oikeus ratkaisee kysymykset siitä, onko jokin juttu tai asia yleisen tuomioistuimen vai erikoistuomioistuimen tai hallintoviranomaisen tutkittava. Ottaen huomioon Korkeimman oikeuden edellä mainittu asema ja ettei niissäkään julkisuuslain mukaista tiedon saantia koskevissa asioissa, jotka Korkein oikeus käsittelee lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä, voida hakea muutosta, on johdonmukaista, että Korkein oikeus toimii ylimpänä tuomioistuimena myös sen ratkaistaviksi tulevissa julkisuuslain 33 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa. Näillä perusteilla tähän ratkaisuun ei saa hakea muutosta. Päätöslauselma A:n pyyntö hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Kari Raulos, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja (eri mieltä) ja Pertti Välimäki. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö). Esittelijän ehdotus ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Vesanen, jonka mietintö asian käsittelyjärjestystä Korkeimmassa oikeudessa ja A:n oikeutta saada pyytämänsä tiedot koskevilta osin oli Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen, esitti, että Korkein oikeus muutoksenhaun osalta lausuisi seuraavan. Muutoksenhaku viranomaisen julkisuuslaissa tarkoitettuun päätökseen määräytyy julkisuuslain 33 §:n perusteella eri tavoin sen mukaan, pyytääkö asianosainen tietoa asiakirjasta vireillä olevaan oikeudenkäyntiin liittyen, vai onko kyseessä viranomaisen muu julkisuuslaissa tarkoitettu päätös. Ensin mainittua tilannetta sääntelee julkisuuslain 33 §:n 2 momentti, jonka mukaan tuomioistuimen pyynnön johdosta antamaan ratkaisuun saa hakea muutosta siinä järjestyksessä, jota noudatetaan haettaessa muutosta siihen asiaan, johon pyyntö liittyy. Tällaisessa tapauksessa Korkeimman oikeuden julkisuuslain nojalla antamaan ratkaisuun ei voida hakea valittamalla muutosta (KKO 2001:53 ja 2001:64). Jälkimmäistä tilannetta taas sääntelee julkisuuslain 33 §:n 1 momentti, jonka mukaan viranomaisen tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Muun kuin hallintolainkäyttölain 7 §:ssä tarkoitetun viranomaisen päätöksestä valitetaan säännöksessä mainituin poikkeuksin, joista nyt ei ole kyse, korkeimpaan hallinto-oikeuteen. A:n pyynnössä ei ole kysymys Korkeimmassa oikeudessa vireillä olevaan tai jo päättyneeseen oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä tiedosta ja pyyntö käsitellään Korkeimmassa oikeudessa hallintoasiana eikä lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsonee, että muutoksenhaku järjestyy julkisuuslain 33 §:n 1 momentin mukaisesti. Julkisuuslain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan viranomaisella tarkoitetaan julkisuuslaissa myös tuomioistuinta. Julkisuuslaista tai sen esitöistä ei ilmene, että Korkein oikeus olisi käsillä olevan asian ratkaistessaan tuomioistuimena muista tuomioistuimista poikkeavassa asemassa. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus antanee A:lle osoituksen hakea päätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevällä kannalla siinä, mitä tulee asian käsittelyjärjestykseen Korkeimmassa oikeudessa. Muilta osin lausun seuraavan. Istuntoluettelot A on pyytänyt Korkeimmalta oikeudelta saada nähtäväkseen Korkeimman oikeuden työjärjestyksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut istuntoluettelot vuodelta 2003. Kansliapäällikkö on kieltäytynyt antamasta näitä asiakirjoja A:n nähtäväksi sillä perusteella, että ne ovat Korkeimman oikeuden lainkäyttötoimintaa koskevan sisäisen järjestelyn suunnitteluun liittyviä asiakirjoja. Tällaisia asiakirjoja ei arkistoida Korkeimmassa oikeudessa eikä niihin siten sovelleta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (jäljempänä julkisuuslaki). Kansliapäällikkö on viitannut julkisuuslain 5 §:n 4 momenttiin. Tämän johdosta totean seuraavan. Korkeimman oikeuden työjärjestyksen 5 §:n mukaan jäsenet kokoontuvat istuntoihin istuntoluettelon mukaisesti. Istuntoluettelot ovat luonteeltaan hallinnollisia suunnitelmia Korkeimman oikeuden istuntojen pitämiseksi tiettynä ajanjaksona sekä nimeltä mainittujen jäsenten ja esittelijöiden osallistumiseksi kuhunkin istuntoon. Kalenterikuukausittain laadittavaa istuntoluetteloa ei vahvisteta erillisellä päätöksellä, ja sen sisältöä voidaan tarvittaessa muuttaa. Istuntoluetteloiden suunnitelmanluonteisuudesta ja niiden sisällön muutettavuudesta ei kuitenkaan sinänsä seuraa, ettei tällaisia luetteloita voitaisi lainkaan pitää julkisuuslaissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina. Julkisuuslain 5 §:ään sisältyvästä viranomaisen asiakirjan määritelmästä ei saa tukea sille, että julkisuuslain soveltamisalaa olisi ollut tarkoitus tällä tavalla rajoittaa. Julkisuuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhtenä tavoitteena on päinvastoin ollut lisätä päätöksenteon valmistelun ja suunnittelun julkisuutta ja parantaa mahdollisuuksia saada tietoja myös viranomaisten käsittelyssä olevista asioista (HE 30/1998 vp s. 1 ja 33). Julkisuuslain 5 §:n 4 momentin mukaan tätä lakia kuitenkin sovelletaan viranomaisissa työskentelevien välisiä neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin vain, jos asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja, että ne arkistolainsäädännön mukaan on liitettävä arkistoon. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tässä lainkohdassa on tarkoitettu viranomaisen sisäisiä kokouksia tai sisäistä hallintoa varten laadittuja viestejä, tiedotteita, muistioita, pöytäkirjoja tai muita sellaisia asiakirjoja, joita ei voida pitää julkisuusperiaatteen kannalta keskeisinä. Merkittävältä osalta on tällöin kysymys keskusteluja korvaavista vapaamuotoisista viesteistä. Säännöksellä onkin tarkoitettu lähinnä turvata viranomaisissa toimivien mielipiteenvaihto sekä normaalit viestintämahdollisuudet (HE 30/1998 vp s. 57). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vain suhteellisen suppea, tietosisällöltään vähämerkityksellinen osa viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirjoista voi pysyä julkisuuslain soveltamisen ulkopuolella (Mäenpää, Julkisuusperiaate, Helsinki 1999, s. 70). Korkeimman oikeuden istuntoluetteloja ei laadita viranomaisen sisäisiä neuvotteluja, kokouksia tai muuta vastaavaa satunnaista yhteydenpitoa varten, vaan ne koskevat Korkeimman oikeuden säännönmukaisia istuntoja, joissa Korkein oikeus käyttää sille lain mukaan kuuluvaa tuomiovaltaansa. Istuntoluettelot eivät ole viranomaisessa käytävää sisäistä keskustelua korvaavia vapaamuotoisia viestejä, vaan niistä ja niiden laatimisesta on nimenomaan säädetty Korkeimman oikeuden työjärjestyksessä. Istuntoluetteloja ei myöskään voida pitää tietosisällöltään vähämerkityksellisinä tai julkisuusperiaatteen näkökulmasta toisarvoisina, koska istuntoluetteloista ilmenee kuhunkin istuntoon määrättävä jäsenkokoonpano ja esittelijät. Vaikkei istuntoluettelossa yksilöidäkään kussakin istunnossa käsiteltäviä asioita, otetaan istuntoluetteloa laadittaessa ja istuntokokoonpanoja määrättäessä etukäteen huomioon myös kussakin istunnossa käsiteltäviksi tulevista yksittäisistä asioista johtuvat esteellisyydet. Perustuslain 12 §:n 2 momentista ilmenevä julkisuusperiaate samoin kuin perustuslain 22 §:ssä säädetty velvollisuus edistää perusoikeuksien toteutumista tukevat sitä näkemystä, että julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien asiakirjojen piiriä on yleensäkin tulkittava suppeasti. Edellä lausutun perusteella katson, ettei Korkeimman oikeuden istuntoluetteloja voida pitää julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettuina viranomaisen sisäisen toiminnan asiakirjoina vaan että ne kuuluvat julkisuuslain alaisiin viranomaisen asiakirjoihin. A:lla on siten julkisuuslain 9 §:n nojalla oikeus saada pyytämänsä tieto vuoden 2003 istuntoluetteloista ja niihin jälkikäteen tehdyistä muutoksista siltä osin kuin tällaisia asiakirjoja mahdollisesti edelleen on Korkeimman oikeuden hallussa. Esittelijän merkinnät ja toivomukset A on pyytänyt myös saada jäljennöksiä Korkeimman oikeuden esittelijän niin sanotun ryhmäpäällikön vihkoon tekemistä merkinnöistä ja toivomuksista A:n erikseen mainitsemien istuntojen osalta. Tällaisista merkinnöistä sekä toivomusten esittämisen mahdollisuudesta on mainittu Korkeimman oikeuden esittelijöitä varten laaditussa opaskirjassa. Käytännössä tällaisia merkintöjä ja toivomuksia vastaavat ilmoitukset voidaan hoitaa ja niitä on hoidettu myös muulla tavoin, esimerkiksi suullisesti tai sähköpostitse. Näin ollen pidän esittelijän opaskirjassa mainittuja, ryhmäpäällikön vihkoon tehtäviä merkintöjä tai niitä vastaavia viestejä, sikäli kuin sellaisia on A:n yksilöimien istuntojen osalta kirjallisina tallenteina edes olemassa, julkisuuslain 5 §:n 4 momentin tarkoitettuina viranomaisen sisäisen toiminnan asiakirjoina. Kun niitä ei arkistolainsäädännön mukaan arkistoida, julkisuuslakia ei sovelleta sellaisiin merkintöihin ja viesteihin. A:lla ei siten ole ilmoittamallaan perusteella oikeutta saada niistä pyytämiään jäljennöksiä. Muutoksenhaku Julkisuuslain 33 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Sovellettavaksi tulee tämä lainkohta eikä saman pykälän 2 momentti, koska A:n tietopyyntö on käsitelty Korkeimmassa oikeudessa hallinto- eikä lainkäyttöasiana. Kysymystä muutoksenhakuoikeudesta Korkeimman oikeuden julkisuuslain nojalla hallintoasiana tekemään ratkaisuun on kuitenkin pidetty tulkinnanvaraisena. Aikaisemman lainsäädännön voimassa ollessa Korkein hallinto-oikeus on vuonna 1971 katsonut (KHO 1971 II 3), ettei Korkeimman oikeuden päätöksestä kieltäytyä antamasta tietoa asiakirjasta voitu hakea muutosta Korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Vuonna 1999 voimaan tulleen julkisuuslain säätämisen yhteydessä tähän kysymykseen ei ole kiinnitetty erikseen huomiota eikä Korkeimman oikeuden erityisasemaan ole julkisuuslain muutoksenhakua koskevassa 33 §:ssä tai sen esitöissä viitattu. Korkein oikeus on Suomen perustuslain 99 §:n mukaan toimialallaan ylin tuomioistuin, joka Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan käyttää ylintä tuomiovaltaa myös silloin, kun ratkaistaan yleisten tuomioistuinten ja erityistuomioistuinten sekä hallintoviranomaisten välisiä toimivaltaristiriitoja. Tästä ei kuitenkaan välttämättä seuraa, ettei Korkeimman oikeuden julkisuuslain 4 §:n mukaisena viranomaisena nojalla tekemään päätökseen voitaisi hakea muutosta julkisuuslain 33 §:n 1 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa Korkein oikeus ei käytä tuomioistuimena tuomiovaltaa vaan ratkaisee viranomaisena hallintoasian. Perustuslain 21 §:n 1 momentista ilmenee, että pääsäännön mukaan oikeus hakea muutosta viranomaisen ratkaisuihin kuuluu asianosaiselle perusoikeutena taattuun oikeusturvaan. Saman lain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Tämä puoltaa sitä näkemystä, että viranomaisen hallintoasioissa antamia ratkaisuja koskevien valituskieltojen tulisi perustua nimenomaisesti säädettyyn lakiin. Kun Korkeimman oikeuden on katsottu kuuluvan julkisuuslain 4 §:ssä tarkoitettuihin viranomaisiin eikä julkisuuslain 33 §:n 1 momenttiin liity Korkeimman oikeuden osalta erityisesti säädettyä valituskieltoa, katson, että Korkeimman oikeuden hallintoasiassa julkisuuslain 4 §:ssä tarkoitettuna viranomaisena antamaan päätökseen on voitava hakea julkisuuslain 33 §:n 1 momentin nojalla muutosta valittamalla Korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Näillä perusteilla annan A:lle tämän mukaisen muutoksenhakuosoituksen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Hyväksyn mietinnön.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.