KKO/2004/68

2004 false KKO:2004:68 Kysymys hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon voimassaolon jatkamisen edellytyksistä ja siitä, saatiinko vieraasta valtiosta oikeusapuna saatuja tietoja käyttää asiassa. Kysymys myös oikeudenkäyntiaineiston julkisuudesta. PakkokeinoL 3 luku 1 § Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus L oikeudenkäynnin julkisuudesta 5 § 2 mom L oikeudenkäynnin julkisuudesta 9 § L viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 mom 3 kohta, 24 § 1 mom 23 kohta ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin käräjäoikeuden päätös 7.4.1998 Tutkinnanjohtajan vaatimuksesta käräjäoikeus oli määrännyt törkeästä kavalluksesta (tekoaika 8.4.1994 tai 15.10.1994) epäillyn A:n omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoon enintään määrä, joka arvoltaan vastasi 34 000 000 markkaa. Valtionsyyttäjän syyte ja sen käsittely Helsingin käräjäoikeudessa Valtionsyyttäjä vaati 16.6.2000 käräjäoikeuteen toimitetussa haastehakemuksessa A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kavalluksesta 15.10.1994 - 13.10.

1. Syytteen mukaan A oli miehensä B:n kuoltua anastanut hallussaan olleita B:n kuolinpesän varoja 32 807 345 markan arvosta. Helsingin käräjäoikeuden päätös 11.6.2002 hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon voimassaolon jatkamisesta A:n vaadittua 25.9.2001 turvaamistoimen kumoamista käräjäoikeus päätti, että A:n omaisuutta oli edelleen pidettävä hukkaamiskiellossa ja vakuustakavarikossa 7.4.1998 annetun päätöksen mukaisesti eli enintään määrä, joka arvoltaan vastasi 34 miljoonaa markkaa eli 5 718 389,40 euroa. Käräjäoikeus katsoi turvaamistoimen yleisten edellytysten täyttyvän sillä perusteella, että syyttäjä oli nostanut A:ta vastaan syytteen törkeästä kavalluksesta. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon kannalta ei ollut merkitystä niillä seikoilla, joihin syyttäjän syyteharkinta oli perustunut, vaan ratkaisevaa oli se, että syyttäjä oli päättänyt nostaa syytteen. Käräjäoikeus hylkäsi myös A:n väitteet siitä, ettei turvaamistointa voitu ennen pääkäsittelyä määrätä olemaan voimassa ennen sen selvittämistä, onko asiassa noudatettu Sveitsin oikeusavun antamiselle asettamia erityisehtoja. Käräjäoikeus lausui lisäksi, että B:n kuolinpesä oli asianomistajana esittänyt asian kirjallisessa valmistelussa 32 807 345 markan eli 5 517 799 euron vahingonkorvausvaatimuksen viivästyskorkoineen. A oli omistanut Helsingissä asunnon, jonka hän oli myynyt 11.3.
2. Oli siten syytä epäillä, että A pyrki välttämään korvauksen maksamista hävittämällä omaisuuttaan. Vielä käräjäoikeus lausui, että A:ta koskeva turvaamistoimi oli ollut voimassa vuodesta 1998 lähtien. Käräjäoikeuden 7.4.1998 antama päätös oli lainvoimainen, eikä käräjäoikeus voinut tutkia vaatimuksia, jotka kohdistuivat kyseiseen päätökseen. Syyte asiassa oli nostettu määräajassa. Vaikka syyteharkinta ja käsittely käräjäoikeudessa olivat vieneet aikaa, se ei voinut olla esteenä turvaamistoimen pitämiselle edelleen voimassa, kun kysymys oli A:n itsensäkin mukaan monimutkaisesta asiasta ja kun asiassa oli otettava huomioon paitsi vastaajan myös asianomistajan etu. Käräjäoikeus katsoi, että turvaamistoimen määräämistä oli pidettävä puolustettavana ottaen huomioon syytteessä olevan rikoksen törkeys sekä turvaamistoimesta A:lle aiheutuva oikeuksien loukkaus. Käräjäoikeus oli 29.5.2002 määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 5 §:n 2 momentin nojalla, että turvaamistoimia koskeva asia käsitellään yleisön läsnä olematta, ja lain 9 §:n 3 momentin nojalla, että oikeudenkäyntiasiakirjat sekä päätöksen perustelut oli pidettävä salassa syytteen käsittelyyn saakka tai kunnes asia oli jätetty sillensä. Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Kiiski. Helsingin hovioikeuden päätös 31.12.2002 Hovioikeus, jonne A valitti, pysytti käräjäoikeuden ratkaisun ja määräsi, että myös hovioikeudessa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto oli hovioikeuden päätöslauselmaa lukuunottamatta pidettävä salassa syytteen käsittelyyn asti tai kunnes asia oli jätetty sillensä. Hovioikeus velvoitti A:n korvaamaan B:n kuolinpesän ja pesän osakkaan C:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Anja Antila, Merja Söderström ja Harri Katara. Esittelijä Ismo Räty. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A vaati, että hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko kumotaan. A pyysi lisäksi, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely Korkeimmassa oikeudessa ja että oikeudenkäyntiaineisto myös Korkeimmassa oikeudessa määrätään salassa pidettäväksi. Valtionsyyttäjä, B:n kuolinpesä sekä pesän osakkaat C ja D antoivat vastaukset. A toimitti määräajan jälkeen lisäkirjelmiä liitteineen. Välitoimi Korkein oikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden lausua käsityksensä niistä perusteista, joiden nojalla asiassa alemmissa oikeuksissa ja Korkeimmassa oikeudessa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto olisi pidettävä salassa. Asianosaiset ovat antaneet pyydetyt lausumat. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus Perustelut
3. Käsitellessään vakuustakavarikkoasiaa käräjäoikeus on istunnossaan 29.5.2002 määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 5 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla, että turvaamistoimea koskeva asia käsitellään yleisön läsnä olematta, ja lain 9 §:n 3 momentin nojalla, että vaatimus turvaamistoimesta liitteineen, vastaus liitteineen, päätösasiakirjan vaatimuksia ja vastineita sisältävä pöytäkirjanosa sekä päätöksen perustelut on pidettävä salassa syytteen käsittelyyn saakka tai kunnes asia on jätetty sillensä.
4. Hovioikeus on vastaavasti lain 9 §:n 3 momentin nojalla määrännyt, että myös hovioikeudessa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on hovioikeuden päätöslauselmaa lukuunottamatta pidettävä salassa syytteen käsittelyyn asti taikka kunnes asia on jätetty sillensä.
5. Korkeimmassa oikeudessa käsillä olevaan Helsingin käräjäoikeuden asiakirjavihkoon sisältyy valtionsyyttäjän haastehakemus, pöytäkirja käräjäoikeuden istunnosta, Tampereen käräjäoikeuden tuomio, kaksi A:n kirjallista lausumaa törkeää kavallusta koskevassa asiassa, kaksi oikeudellista asiantuntijalausuntoa, valtionsyyttäjän sekä C:n, D:n ja B:n kuolinpesän kirjalliset lausumat sekä vakuustakavarikko- ja ulosmittauspöytäkirjat. Hovioikeuden asiakirjavihkoon sisältyy valitus ja siihen annetut vastaukset.
6. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikosasiassa haaste, haastehakemus ja siihen annettu vastaus ovat salassa pidettäviä viranomaisten asiakirjoja, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaan.
7. Edellä selostetussa lainkohdassa asiakirjojen, kuten rikosasian haastehakemuksen, julkiseksi tulon yhdeksi ajankohdaksi on siis määritelty asian esilläolo tuomioistuinistunnossa. Tämä on perusteltavissa sillä, että istunnossa voidaan keskitetysti käsitellä tuomioistuimelle toimitettuihin asiakirjoihin liittyvät salassapitokysymykset sekä myös kysymys asian käsittelyn julkisuudesta, ja asianosaiset voivat esittää tuomioistuimelle näistä oman käsityksensä.
8. Korkein oikeus toteaa, että pakkokeinoasiaa on käsitelty Helsingin käräjäoikeuden suullisessa istunnossa 29.5.
9. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon voimassapitämisen edellytyksenä olevaa todennäköisyysvaatimusta on silloin jouduttu arvioimaan haastehakemuksen ja myös siihen annetun vastauksen perusteella. Käräjäoikeudella on näin ollen ollut tilaisuus asianosaisten läsnäollessa samalla arvioida, sisältyykö haastehakemukseen tai siihen annettuihin vastauksiin muun lainkohdan nojalla salassapidettäviä tietoja. Kun asia on siten ollut esillä tuomioistuimen istunnossa 29.5.2002, haastehakemuksen ja siihen annettujen vastausten salassapidolle ei ole tämän jälkeen ollut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdasta ilmenevää perustetta.
10. Korkein oikeus katsoo lisäksi myös, että käräjäoikeuden päättäessä oikeudenkäyntiaineiston salassapidosta tiedon antaminen haastehakemuksesta ja siihen annetuista vastauksista ei olisi voinut myöskään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla enää vaarantaa rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista, koska syyte oli jo nostettu. Tietojen antaminen ei myöskään olisi voinut aiheuttaa asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä, koska tiedot syyteasian asianosaisista ja asian laadusta ovat tulleet oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan julkisiksi, kun niistä on tehty merkintä tuomioistuimen diaariin tai asiahakemistoon.
11. Näin ollen haastehakemus ja siihen annetut vastaukset ovat voineet olla salassa pidettäviä vain, jos ne ovat sisältäneet muun lainkohdan nojalla salassa pidettäviä tietoja.
12. Haastehakemukseen sekä eräisiin kirjallisiin lausumiin sisältyy mainintoja sveitsiläisessä pankissa olevasta tilistä, josta on saatu Sveitsin viranomaisilta oikeusaputeitse tarkempia tietoja. Mainittua tiliä koskevat tiedot eivät kuitenkaan ole sellaisia, että ne viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 23 kohdassa tarkoitetulla tavalla kuvaisivat henkilön taloudellista asemaa. Mikään ei viittaa myöskään siihen, että kysymys olisi 20 kohdassa tarkoitetusta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta.
13. Kun muunkaan lainkohdan nojalla perustetta asiakirjojen salassapidolle ei ole ollut, käräjäoikeudella ei ole ollut perustetta määrätä suullista käsittelyä 29.5.2002 pidettäväksi oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 4 tai 5 §:n nojalla suljetuin ovin eikä myöskään määrätä oikeudenkäyntiaineistoa mainitun lain 9 §:n momentin nojalla salassa pidettäväksi. Myöskään hovioikeudella ei vastaavasti ole ollut perustetta määrätä oikeudenkäyntiaineistoa salassa pidettäväksi.
14. Edellä lueteltuihin käräjäoikeudelle annettuihin asiakirjoihin sisältyi myös takavarikko- ja ulosmittauspöytäkirjoja. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 23 kohdan mukaan, sellaisena kuin tämä lainkohta oli voimassa 1.3.2004 asti, ulosottomiehen päätös ja toimituksia koskevat pöytäkirjat olivat ulosottoselvitystä koskevaa pöytäkirjaa lukuunottamatta julkisia. Mainittua lainkohtaa on kuitenkin 1.3.2004 voimaan tulleella lailla (684/2003) muutettu niin, että ulosottoviranomaisen asiakirjat eivät ole julkisia siltä osin kuin ne ulosottorekisteriin merkittyinä olisivat ulosottolain mukaan salaisia. Ulosottolain 1 luvun 30 §:n (679/2003) mukaan ulosottorekisteriin talletetut todistukset, joista voidaan antaa saman luvun 31 §:ssä tarkoitettu todistus, ovat julkisia, ja muut tiedot salassa pidettäviä. Mainitusta 31 §:stä ilmenee, että salassapidettäviä ovat muun muassa tiedot siitä, mitä velallisen omaisuutta on ulosmitattu. Edellä sanottuihin pöytäkirjoihin sisältyy tietoja siitä, mitä A:n omaisuutta on pantu vakuustakavarikkoon. Tällaiset tiedot eivät olisi enää 1.3.2004 voimaan tulleen lain mukaan julkisia.
15. Ottaen huomioon, että jokaisella olisi ollut oikeus saada ulosottoviranomaiselta tiedot mainituista pöytäkirjoista ennen mainitun lainuudistuksen voimaantuloa sekä tietojen merkitys ja laatu asiassa muutenkin, Korkein oikeus katsoo oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla, ettei ulosmittaus- ja takavarikkopöytäkirjoista ilmeneviä tietoja tule pitää salassa. Päätöslauselma
16. Edellä sanotun perusteella käräjäoikeuden ja hovioikeuden salassapitomääräykset peruutetaan ja tässä asiassa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa esitetty oikeudenkäyntiaineisto määrätään julkiseksi.
17. Korkeimpaan oikeuteen toimitettu oikeudenkäyntiaineisto on julkista. Käsittelyratkaisu
18. A:n Korkeimmalle oikeudelle määräajan jälkeen toimittamat lisäkirjelmät liitteineen otetaan huomioon, koska siihen on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä tarkoitettu erityinen syy.
19. A:n pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta Korkeimmassa oikeudessa hylätään, koska suullisen käsittelyn toimittamiselle ei ole tarvetta. Pääasia Perustelut Asian aikaisemmat vaiheet
20. Helsingin käräjäoikeus on 7.4.1998 tekemällään lainvoimaisella päätöksellä tutkinnanjohtajan vaatimuksesta määrännyt törkeästä kavalluksesta epäillyn A:n omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon tai takavarikkoon enintään määrä, joka arvoltaan vastaa 34 miljoonaa markkaa. Käräjäoikeuden päätöksen perusteella ulosottoviranomainen on pannut takavarikkoon A:n omistaman osuuden eräästä Pornaisissa sijaitsevasta tilasta, A:n osuuden miehensä B:n jakamattomasta kuolinpesästä sekä 10 917 732,35 markan sijoitustodistuksen.
21. Valtionsyyttäjä on 16.6.2000 nostanut Helsingin käräjäoikeudessa A:ta vastaan syytteen törkeästä kavalluksesta (15.10.1994 - 13.10.1995).
22. A on syytteen johdosta käräjäoikeudelle 25.9.2001 antamassaan lausumassa vaatinut, että käräjäoikeus pakkokeinolain 4 luvun 11 ja 15 §:n nojalla kumoaa hänen omaisuuteensa kohdistuvan hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon. Käräjäoikeus on tämän vaatimuksen johdosta 11.6.2002 tekemällään päätöksellään määrännyt, että A:n omaisuutta pidetään edelleen hukkaamiskiellossa ja vakuutustakavarikossa 7.4.1998 annetun päätöksen mukaisesti eli enintään määrä, joka vastaa 34 miljoonaa markkaa (5 718 389,40 euroa). Turvaamistoimi määrättiin olemaan voimassa toistaiseksi, kunnes siitä toisin määrätään. Hovioikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään 31.12.2002 pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen. A:n vaatimuksen perusteet
23. A on kiistänyt syyllistyneensä syytteessä tarkoitettuun rikokseen ja katsonut, ettei häntä voida esitetyn näytön perusteella todennäköisin syin epäillä siitä. Alemmissa oikeuksissa ei sitä paitsi ole edes perusteltu, millä perusteella A:ta voitiin todennäköisin syin epäillä rikoksesta vaan on tyydytty tältä osin vain viittamaan siihen, että syyttäjä on nostanut syytteen. A on lisäksi todennut, että syyttäjä ei ollut pyytänyt Sveitsin oikeusviranomaisilta lupaa käyttää Sveitsin viranomaisilta oikeusaputeitse saatuja tietoja haastehakemuksessa. Haastehakemuksessa esitetty syyte perustui muuhun tekoon kuin siihen, johon oikeusapua oli pyydetty, ja tällöin tietojen käyttäminen vaatisi Sveitsin oikeusavun antamiselle asettaman erityisehdon mukaan Sveitsin oikeusapuviranomaisen luvan. Luvan puuttuminen aiheutti sen, että oikeusaputeitse saatua tietoja ei ole saatu käyttää myöskään pakkokeinoasiassa. Lisäksi syyte koski sellaista tekoa, joka ei Sveitsin rikoslain mukaan ole rangaistava, joten Sveitsin edellyttämä kaksoisrangaistavuuden edellytys ei täyttynyt, eikä tietoja voitu senkään vuoksi käyttää.
24. A on myös katsonut, että pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua omaisuuden hävittämisen tai kätkemisen vaaraa ei ole ollut. A on tosin myynyt asuntonsa, mutta siihen ei ollut silloin kohdistunut minkäänlaista takavarikkoa.
25. A on lisäksi valituksessaan todennut, että hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko on ollut voimassa jo lähes viisi vuotta. Näin pitkä voimassaoloaika on kohtuuton eikä turvaamistoimenpiteen voimassaolon jatkaminen ole myöskään pakkokeinolain, perustuslain eikä ihmisoikeussopimuksen mukaista. Kysymys hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon määräämiseen sovellettavasta laista
26. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon edellytyksenä oli 1.1.2004 asti voimassa olleen pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan (450/1987) ensinnäkin se, että henkilöä epäiltiin todennäköisin syin rikoksesta. Edellytyksenä oli myös, että epäilty pyrkii välttämään muun muassa vahingonkorvauksen maksamista kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla.
27. Pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n 1 momenttia on muutettu hovioikeuden päätöksen antamisen jälkeen 1.1.2004 voimaan tulleella lailla (646/2003). Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon edellytyksenä olevaa todennäköisyysvaatimusta on alennettu siten, ettei enää vaadita todennäköisiin syihin perustuvaa epäilyä. Riittää, että henkilöä on syytä epäillä rikoksesta. Hävittämisvaaralta vaadittavan todennäköisyyden osalta laissa käytetään "on syytä epäillä" ilmaisun sijasta ilmaisua "on olemassa vaara", mikä vastaa siviiliprosessuaalista takavarikkoa koskevaa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n säännöstä.
28. Rikosprosessuaalisesta pakkokeinosta päätettäessä sovelletaan päätöksentekohetkellä voimassa olevaa lakia, riippumatta siitä, onko tämä laki pakkokeinon kohteeksi joutuvan kannalta lievempi tai ankarampi kuin rikoksen tekohetken laki. Samaa periaatetta on syytä noudattaa nyt, kun pakkokeinon edellytykset ovat muutoksenhaun johdosta ylemmän tuomioistuimen arvioitavana. Korkein oikeus arvioi siten hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon voimassapitämisen edellytyksiä 1.1.2004 voimaan tulleen lain perusteella. Kysymys siitä, voidaanko Sveitsistä oikeusaputeitse saatuja tietoja käyttää pakkokeinon edellytyksiä arvioitaessa
29. Suomen esitutkintaviranomainen on 22.3.1996 tehnyt Sveitsin oikeusapuviranomaiselle oikeusapupyynnön, jossa pyydettiin A:ta koskevaan rikosepäilyyn viitaten Sveitsin viranomaisia selvittelemään erääseen sveitsiläisen pankin tiliin liittyviä tietoja ja ilmoittamaan ne Keskusrikospoliisille. Sveitsin liittovaltion poliisivirasto antoi 27.1.1998 oikeusapuna Sveitsin pankkiyhdistyksen yhteenvedon mainitusta tilistä ja sen alatileistä. Lisäksi oikeusapupyynnön johdosta toimitettiin jäljennökset tilin avaamisasiakirjoista, tiliotteista ja arvopaperitilistä.
30. Sveitsin viranomaiset ovat syyttäjän 8.4.1998 tekemän uuden oikeusapupyynnön perusteella toimittaneet vuonna 2000 lisätietoja edellä mainitusta tilistä.
31. Edellä tarkoitettuja tietoja on pyydetty ja ne on annettu keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen perusteella, jonka osapuolia Suomi ja Sveitsi ovat. Sveitsi on tehnyt yleissopimukseen varauman, jonka mukaan Sveitsi pidättää oikeuden antaa oikeusapua vain sillä edellytyksellä, että oikeusaputeitse saatua aineistoa käytetään ainoastaan pyynnön perusteena olevaa rikosta varten. Sveitsin tekemän varauman mukaan oikeusaputeitse annettua aineistoa saa kuitenkin käyttää muitakin samoihin tosiseikkoihin perustuvia rikoksia kuin pyynnön perusteena olleita rikoksia varten, jos keskinäinen oikeusapu on hyväksyttävissä myös näiden muiden rikosten osalta. Oikeusavun käyttämiselle on asetettu myös eräitä muitakin ehtoja.
32. Sveitsi on asettanut tiedot luovuttaessaan niiden käyttämiselle varaumastaan ilmenevät ehdot. Suomen viranomaiset ja tuomioistuimet ovat yleissopimuksen perusteella velvollisia näitä ehtoja noudattamaan. Ehtojen sitovuus ilmenee nimenomaisesti myös kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 27 §:n 2 momentista.
33. A on katsonut, että syyttäjän haastehakemuksessa tarkoitettu teko tarkoittaa eri rikosta kuin sitä, mikä on ollut Sveitsin viranomaisille tehdyn pyynnön perusteena. Tällöin myöskään haastehakemuksessa ei olisi saatu käyttää Sveitsin viranomaisilta oikeusaputeitse saatuja tietoja ilman eri lupaa.
34. Tutkinnanjohtajan 22.3.1996 Sveitsin viranomaisille tekemän oikeusapupyynnön mukaan A:n epäiltiin syyllistyneen törkeään kiskontaan, törkeään kavallukseen sekä törkeään veropetokseen. Pyynnön mukaan asiassa oli siihen mennessä saatu selvitetyksi, että A oli 8.4.1994 siirtänyt yhdessä miehensä B:n kanssa tämän varallisuutta 34 miljoonaa markkaa erään sveitsiläisen pankin tilille. Oikeusapupyynnössä ei pidetty poissuljettuna, että A olisi käyttänyt hyväkseen miehensä sairautta ja kykenemättömyyttä hoitaa itse taloudellisia asioitaan ja siirtänyt miehelleen kuuluvia varoja pois tämän varallisuuspiiristä edustaen itselleen oikeudetonta etua sekä syyllistyen näin mahdollisesti törkeään kiskontaan. Pyynnössä todettiin lisäksi, että 15.10.1994 kuolleen B:n jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa pesänilmoittajana ja -hoitajana toimi A. A ei perunkirjoituksessa ilmoittanut kyseisiä varoja eikä myöskään ollut kuulusteluissa selvittänyt varojen siirron perustetta väittäessään niiden kuuluvan toiselle. Tutkinnanjohtajan mukaan tutkimusten perusteella oli syytä epäillä A:n tahallaan salanneen perunkirjoituksessa 14.1.1995 miehensä B:n varallisuutta noin 34 miljoonaa markkaa ja syyllistyneen siten Suomen rikoslain mukaiseen rangaistavaan toimintaan.
35. Syyttäjä on haastehakemuksessaan vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta sillä perusteella, että A on anastanut kuolinpesän varallisuutta 32 807 345 markan arvosta jättämällä luovuttamatta omaisuuden kuolinpesään määrätylle pesänselvittäjälle ja salaamalla ne perunkirjoituksessa sekä oikaisu- ja täydennysperunkirjoituksessa 10.4.1995 ja vannoessaan perukirjan oikeaksi Helsingin käräjäoikeudessa 13.10.
37. Sen arviointi, estävätkö Sveitsin asettamat erityisehdot Sveitsin viranomaisten luovuttamien tietojen käytön, kuuluu asian käsittelyvaiheesta riippuen Suomen viranomaiselle tai tuomioistuimelle. Kun syyttäjä on viitannut näihin tietoihin haastehakemuksessaan ja tähän perustuen myös vastustaessaan A:n vaatimusta pakkokeinopäätöksen kumoamisesta, tulee asiaa käsittelevän tuomioistuimen tutkia, onko tietojen käytölle rajoituksia.
38. Korkein oikeus toteaa A:n väitteen johdosta, että syyttäjän haastehakemuksessa esittämä rangaistusvaatimus tarkoittaa kavallusrikosta eli sitä rikosta, joka on ollut oikeusapupyynnön yhtenä nimenomaisena perusteena ja jota varten oikeusapua on myös annettu.
39. Asiassa on kysymys vielä kaksoisrangaistavuutta koskevan edellytyksen merkityksestä tietojen käyttämiselle.
40. Käräjäoikeus on 6.7.2001 tehnyt Sveitsiin uuden oikeusapupyynnön, jossa käräjäoikeus on tiedustellut sitä, onko syytteessä tarkoitettu teko Sveitsin lainsäädännön mukaan rangaistava ja onko Sveitsin viranomaisten vuonna 1998 luovuttamien tietojen käyttäminen sallittua syyttäjän tekemällä haastehakemuksella vireille saatetussa oikeudenkäynnissä. Asiakirjoista ilmenee, että käräjäoikeuden tekemään pyyntöön ei ole saatu vastausta.
41. Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 5 artiklan 1 a kappaleen mukaan sopimuspuoli voi varata oikeuden määrätä pyydetyn etsinnän ja takavarikon suorittamisen edellytykseksi sen, että pyynnössä tarkoitettu teko on rangaistava sekä pyynnön esittäneen että sen vastaanottaneen osapuolen lainsäädännön mukaan. Sveitsi on antanut tämän sisältöisen selityksen.
42. Korkein oikeus toteaa, että mahdollinen kaksinkertaisen rangaistavuuden puuttuminen aiheuttaa esteen Sveitsistä saatujen tietojen käyttämiselle syyteasian käsittelyssä, jolloin näitä tietoja ei saa käyttää hyväksi myöskään syytteeseen liittyvän pakkokeinoasian käsittelyssä.
43. Päättäessään oikeusavun antamisesta Sveitsin viranomaiset ovat jo tutkineet sen, onko oikeusavun antamiselle estettä ja siten myös, onko pyynnössä tarkoitettu teko Sveitsin lain mukaan rangaistava. Niin kuin Korkein oikeus on jo edellä todennut, syyttäjän haastehakemuksessaan esittämä teonkuvaus koskee samaa tekoa, johon oikeusapua on pyydetty ja jota varten tiedot on luovutettu. Kun näin on, mitään estettä tietojen käyttämiselle Suomen tuomioistuimessa ei ole sillä perusteella, että Sveitsin lain mukaan etsinnän ja takavarikon suorittaminen siellä edellyttää kaksoisrangaistavuutta.
44. Edellä sanotun perusteella Korkein oikeus toteaa, että yleissopimuksesta, Sveitsin siihen tekemistä varaumista tai antamista selityksistä taikka Sveitsin viranomaisten oikeusavun antamiseen liittämistä erityisrajoitusehdoista ei ole johdettavissa mitään estettä käyttää näitä tietoja syytteen ja siten myös pakkokeinovaatimuksen tukena. Kysymys siitä, onko hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon jatkamiselle edellytykset
45. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että tuomioistuin tekee pakkokeinoasiassa ratkaisunsa itsenäisesti sille esitetyn oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Arvioidessaan pakkokeinon määräämisen edellytyksenä olevaa todennäköisyysvaatimuksen täyttymistä tuomioistuin ei voi perustaa ratkaisuaan siihen, että syyttäjä on - oman syyteharkintansa perusteella - päättänyt nostaa syytteen.
46. Tässä tapauksessa on esitetty selvitystä siitä, että A:n ja B:n nimissä oli 8.4.1994 eli noin puoli vuotta ennen B:n kuolemaa siirretty erään Sveitsissä olevan pankin tilille noin 34 miljoonaa markkaa. Tämä tili oli ollut A:n nimissä ja B:llä oli ollut tiliin käyttöoikeus. B:n kuoltua A ei ole syytteen mukaan ilmoittanut 32 807 345 markan varoja pesän ilmoittajana perunkirjoituksessa, oikaisu- ja täydennysperunkirjoituksessa eikä vannoessaan perukirjan oikeaksi Helsingin käräjäoikeudessa 13.10.
47. Syyttäjän mukaan ilmoittamatta jätetyt varat ovat olleet B:n omistuksessa. A on tämän kiistänyt. Syyttäjän väitettä ei voida kuitenkaan kiistämisestä huolimatta asiassa esitetyn selvityksen perusteella pitää sillä tavoin aiheettomana, ettei A:n syyllistymistä syytteessä tarkoitettuun rikokseen olisi pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n 1 momentin (646/2003) mukaisesti syytä epäillä.
48. Korkein oikeus katsoo käräjäoikeuden päätöksessä kerrotuilla perusteilla olevan vaara siitä, että A pyrkii välttämään mahdollisesti tuomittavan korvauksen maksamista hävittämällä omaisuuttaan. Vakuustakavarikon keston kohtuuttomuus
49. Käräjäoikeus on määrännyt hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta 7.4.1998, mistä alkaen toimenpide on ollut yhtäjaksoisesti voimassa, kun syytteen nostamiselle on useita kertoja varattu uusi laissa edellytetty määräaika. Syyte asiassa on nostettu 16.6.
51. Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon voimassaololle ei ole laissa säädetty mitään enimmäisaikaa sen jälkeen, kun syyte on nostettu. Tuomioistuimen on lausuttava hukkaamiskiellon tai vakuustakavarikon voimassaolosta viimeistään pääasian ratkaistessaan (pakkokeinolaki 3 luku 6 §). Riippumatta pääasian käsittelyn vaiheesta hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko on lain mukaan heti kumottava, kun sen voimassapitämiseen ei ole enää syytä (3 luku 4 § 1 mom.).
52. Yleisesti tunnettua on, että talousrikosten esitutkinta ja tuomioistuinkäsittely voivat kestää kauan. Näin ollen talousrikosasioissa turvaamistoimenpiteiden kestokin voi muodostua asian laadun vuoksi pitkäaikaiseksi. Näin saattaa olla erityisesti, jos asiassa on jouduttu - niin kuin tässä tapauksessa - hankkimaan selvitystä vieraan valtion viranomaisilta.
53. Tässä asiassa ongelmallista on se, että vaikka syyte on nostettu 16.6.2000, sen varsinainen käsittely ei ole päässyt alkamaan eikä käsittelyn alkaminen ole edes tiedossa. Asiakirjoista on pääteltävissä tämän johtuneen siitä, että käräjäoikeuden puheenjohtaja on tehnyt 6.7.2001 Sveitsin liittovaltion viranomaisille aiemmin mainitun oikeusapupyynnön, johon ei ole vielä saatu vastausta.
54. Korkeimman oikeuden aiemmin lausuman perusteella käräjäoikeuden puheenjohtajan tekemälle oikeusapupyynnölle ei asiakirjojen perusteella näytä olleen perusteltua syytä, ja siten myöskään syyteasian käsittelyn lykkäytyminen sanotusta syystä ei ole ollut aiheellista. Syyteasian vireilläolon ja siten myös vakuustakavarikon voimassaolon pitkittyminen on johtunut näin tuomioistuimen vastuulle kuuluvasta seikasta. Syyttäjä ja asianomistajat ovat toisaalta lausumissaan huomauttaneet, että A on itse nimenomaan pyrkinyt oikeusapuasian uudelleen käsittelyyn Sveitsissä ja myös käyttänyt puhevaltaansa siellä oikeusapuasiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä.
55. Joka tapauksessa tilannetta, jossa syyteasian käsittely on sanotulla tavalla pitkittynyt ja jossa syyteasiaan liittyvän turvaamistoimenpiteen kesto on muodostunut pitkäaikaiseksi, on pidettävä asianosaisten oikeusturvan kannalta epätyydyttävänä.
56. Asian pitkittyminen ei kuitenkaan ole sellaisenaan seikka, jonka vuoksi hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko tulisi kumota. Kysymyksessä on turvaamistoimenpide, jonka tarkoituksena on turvata jutun asianomistajille mahdollisesti tuomittava yksityisoikeudellinen vahingonkorvaussaaminen. Turvaamistoimen voimassaolon edellytyksiä arvioitaessa ei siten voida tarkastella pelkästään sitä, mikä vaikutus turvaamistoimen jatkumisella on vastaajan asemaan vaan myös, mikä vaikutus turvaamistoimenpiteen kumoamisella tässä vaiheessa olisi jutun asianomistajien asemaan, kun nämä väittävät kärsineensä vahinkoa A:n syytteessä tarkoitetun menettelyn vuoksi. Mitään sellaista ei ole esitetty tai ilmaantunut, jonka perusteella asianomistajien tarve hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon voimassapitämiseen olisi syyteasian käsittelyn lykkääntymisen vuoksi vähentynyt. Ei myöskään ole edes väitetty, että asianomistajat olisivat omilla toimenpiteillään tähän pitkittymiseen vaikuttaneet.
57. Tämän vuoksi ja kun syyteasian käsittelyn aloittamiselle ei sen perusteella, ettei käräjäoikeuden puheenjohtajan tekemään oikeusapupyyntöön ole saatu vastausta, ole Korkeimman oikeuden edellä toteaman perusteella estettä eikä turvaamistoimen ja sen kohteena olevan omaisuuden laatu muuta välttämättä vaadi, hukkaamiskieltoa tai vakuustakavarikkoa ei siten tule kumota senkään vuoksi, että turvaamistoimen voimassaolo on kestänyt jo pitkään. Oikeudenkäyntikulut
58. Tämä turvaamistointa koskeva asia liittyy Helsingin käräjäoikeudessa vireillä olevaan syyteasiaan ja kysymys turvaamistointa koskevan asian käsittelysta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta tulee asianosaisen vaatimuksesta ratkaista vasta syyteasian käsittelyn yhteydessä. Tämän vuoksi hovioikeus ei olisi saanut velvoittaa A:ta korvaamaan C:n ja B:n kuolinpesän vastauskuluja hovioikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A on velvoitettu korvaamaan C:n ja B:n kuolinpesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. Muilta osin hovioikeuden päätöksen lopputulos jää pysyväksi. Käräjäoikeuden on antaessaan ratkaisunsa A:ta vastaan vireille pannussa syyteasiassa lausuttava C:n hänelle tässä pakkokeinoasiassa hovioikeudessa aiheutuneiden ja B:n kuolinpesän vaatimuksesta sille tässä pakkokeinoasiassa hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Kati Hidén, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Reima Jussila.