KKO/2005/104

2005 false KKO:2005:104 Jokeen tehtyä uittoväylää oli perattu osittain ilman voimassa olevaan lauttaus- eli uittosääntöön perustuvaa oikeutta, jolloin suuri osa tiloihin kuuluvasta maa-alueesta oli muuttunut vesialueeksi ja vesialuetta oli vastaavasti suuressa määrin muuttunut maa-alueeksi. Uiton lakattua vesioikeus oli määrännyt perattujen koskien ja ranta-alueiden kunnostamisesta sekä korvausten maksamisesta maa- ja vesialueen omistajille vesialueeksi muuttuneiden maa-alueiden osalta. Osin ilman asianmukaista lupaa tapahtunut joen uoman muutos oli siten jäänyt voimaan. Kysymys siitä, oliko uoman muutos ollut sellaista vesistöön rakentamista, johon voitiin soveltaa vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annettua lakia (451/1988). Asian aikaisempi käsittely Toimitusmiesten päätös 19.6.2003 Metsähallituksen hakemuksesta toimitusmiehet kuultuaan Mäntyjärven yhteisen vesialueen osakaskuntaa ja kalastuskuntaa, Posion Lohikoski Oy:tä ja Poliisi-Erämiehet ry:tä lausuivat, että Livojoessa suoritettujen uiton perkaustöiden ja sittemmin tehtyjen vesistön entisöintitöiden vuoksi entistä vesialuetta oli muuttunut maa-alueeksi ja maa-aluetta vesialueeksi. Tästä johtuvien haittojen poistamiseksi toimituksessa tehtiin vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain (451/1988; jäljempänä vesistötilusjärjestelylaki) 15 §:n mukainen tilusjärjestelyehdotus niin, että kiinteistöjen rajat tulisivat nykyisen keskivedenkorkeuden mukaiseen rantaviivaan, ja niin, että nykyiset maa-alueet tulisivat osakeyhtiön ja yhdistyksen omistamille tiloille ja vesialueet entisille vesialueen omistajille eli valtiolle ja osakaskunnalle. Yhdistyksen vastustettua tilusjärjestelyn toteuttamista toimitusmiehet lausuivat, että toimituksen tavoitteena oli korjata ja vähentää uiton perkauksista ja entisöintitöistä kiinteistöille aiheutuneita haittoja suorittamalla tarpeelliset tilusjärjestelyt. Keskeisenä tavoitteena oli palauttaa ennen uiton perkauksia vallinnut tilanne, jossa maankäyttö vastaisi alueella tarkoituksenmukaista kiinteistöjaotusta. Tällöin alueella olevat vesialueet kuuluivat joko osakaskunnalle tai valtiolle. Yksityisille tiloille ei kuulunut vesialueita. Yksityisten tilojen vesiomistus oli syntynyt jokiuoman oikaisusta. Kun otettiin huomioon alueen kasvanut merkitys virkistyskalastuksen kohteena, kalataloudelliset tekijät sekä kalastuksen järjestäminen, oli tarkoituksenmukaista vähentää vesialueen pirstoutunutta omistusta. Tapahtunut vesistörakentaminen ja siitä aiheutuneet maankäyttömuutokset aiheuttivat huomattavaa haittaa kiinteistöjaotukselle ja vesialueiden järkevälle käytölle. Syntynyttä haittaa voitiin olennaisesti vähentää suorittamalla esitetyt tilusjärjestelyt, eikä niistä aiheutunut minkään kiinteistön, ei myöskään yhdistyksen omistaman tilan käytölle ja kalastusoikeuksille sanottavaa haittaa varsinkaan, kun tilalla oli osuus osakaskunnan yhteiseen vesialueeseen. Siten lain 5 §:n mukaiset edellytykset tilusjärjestelyn toteuttamiselle olivat olemassa. Siltä osin kuin kysymys oli tilusvaihtojen lisäksi lain 7 §:n mukaisista tilussiirroista, edellytykset olivat olemassa myös yhdistyksen omistaman tilan osalta, koska parannusta tilussijoitukseen ei saatu aikaan pelkästään tilusvaihdolla. Siirrettävistä alueista määrättiin maksettavaksi täysi korvaus. Toimitusmiehet vahvistivat tilusjärjestelysuunnitelman sellaisenaan. Rovaniemen käräjäoikeuden maaoikeutena antama tuomio 20.10.2004 Maaoikeus, jonne yhdistys valitti, totesi, että toimitus oli perustunut Pohjois-Suomen vesioikeuden 15.9.1988 antamaan tuomioon, jossa oli kumottu Livojoen uittosääntö ja määrätty suorittamaan korvausta uittoväylän kuntoonpanosta sekä alueiden käyttämisestä aiheutuneista vahingosta ja haitasta vesialueeksi muutettujen maa-alueiden osalta eli yhdistyksen omistamalle tilalle korvausta vesialueen oikaisusta ja läjitysalueesta. Lisäksi tuomiossa oli lausuttu, että kuntoonpanijoiden oli haettava kuntoonpanotöiden vuoksi tarpeellinen rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskeva toimitus. Toimitusmiesten soveltaman vesistötilusjärjestelylain 1 §:n 1 momentin mukaan, milloin vesistöön rakentaminen, ojitus tai muu vesilain mukainen hanke oli suoritettu tai suoritettiin siten, että siitä aiheutui tilusten pirstoutumisen tai supistumisen taikka kulkuyhteyden vaikeutumisen vuoksi huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle, voitiin suorittaa tilusjärjestely laissa säädetyin edellytyksin. Maaoikeus katsoi, ettei uittoväylän entisöinti ollut vesistöön rakentamista sekä ettei kysymys myöskään ollut ojituksesta eikä mistään sellaisesta vesilain mukaisesta hankkeesta, joka olisi oikeuttanut hakemaan vesistötilusjärjestelytoimitusta ja sen suorittamaan. Tämän vuoksi toimituksessa ei ollut edellytyksiä soveltaa vesistötilusjärjestelylakia. Maaoikeus katsoi, että toimituksessa olisi tullut soveltaa pelkästään kiinteistönmuodostamislain rajankäyntiä koskevia säännöksiä. Näillä perusteilla maaoikeus kumosi ja poisti toimituksen yhdistyksen omistaman tilan osalta ja palautti asian maanmittaustoimitukseen uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Risto Orispää, maaoikeusinsinööri Tapio Mikkola sekä lautamiehet. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Valituslupa myönnettiin. Metsähallitus vaati, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan maaoikeuteen. Mäntyjärven yhteisen vesialueen osakaskunta ja kalastuskunta vaati, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään toimitusmiesten päätöksen varaan tai toissijaisesti palautetaan maaoikeuteen. Poliisi-Erämiehet r.y. vastasi valituksiin. Posion Lohikoski Oy ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta lausua valitusten johdosta. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. Korkeimman hallinto-oikeuden 16.12.1935 vahvistaman lauttaussäännön mukaan Livojokea saatiin kysymyksessä olevien Kilsikosken alaosan ja Väljäkulkun alueilta perata uiton tarpeita varten. Pohjois-Suomen vesioikeuden vesi- ja ympäristöhallituksen ja Metsähallituksen hakemuksista 15.9.1988 antamasta päätöksestä ilmenee, että Livojokeen tehtyä uittoväylää oli 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla perattu osittain ilman lauttaus- eli uittosääntöön tai sopimukseen perustuvaa oikeutta. Koska uitto oli lakannut, vesioikeus kumosi lauttaus- eli uittosäännön näiltä osin. Samalla vesioikeus velvoitti vesi- ja ympäristöhallituksen tekemään uittosäännön nojalla tai muutoin uittotoimintaa varten tehtyjen rakenteiden ja laitteiden poistamis- ja muutostyöt sekä muut uittosäännön kumoamiseen liittyvät toimenpiteet päätökseen liittyvien määräysten mukaisesti. Vesiylioikeus ei ole 8.6.1989 antamallaan päätöksellä muuttanut vesioikeuden päätöstä nyt kysymyksessä olevilta osin.
2. Korkein oikeus toteaa lauttaussääntöön liittyvien piirustusten perusteella, että mikäli perkaus olisi toteutettu lauttaussäännön mukaisesti, maa-aluetta ei olisi paljoakaan muuttunut vesialueeksi. Sen sijaan vesioikeuden päätökseen liittyvän piirustuksen mukaan uittoväylää on tosiasiassa perattu siten, että suuri osa tiloihin kuuluvasta maa-alueesta on muuttunut vesialueeksi ja vesialuetta on suuressa määrin muuttunut maa-alueeksi. Vesistötilusjärjestelylain soveltuminen
3. Vesistötilusjärjestelylain 1 §:n mukaan, milloin vesistöön rakentaminen tai muu vesilain (264/1961) mukainen hanke on suoritettu tai suoritetaan siten, että siitä aiheutuu tilusten pirstoutumisen tai supistumisen taikka kulkuyhteyden vaikeutumisen vuoksi huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle, voidaan suorittaa tilusjärjestely sen mukaan kuin laissa erikseen säädetään. Mitä laissa säädetään kiinteistöstä, koskee myös yhteistä aluetta, ellei toisin säädetä.
4. Maaoikeuden mukaan uittoväylän entisöinti ei ole vesistöön rakentamista eikä kysymys ole myöskään muusta vesilain mukaisesta hankkeesta. Tällä perusteella maaoikeus on katsonut, ettei vesistötilusjärjestelylakia voida soveltaa asiassa.
5. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavan.
6. Livojoen uoma on kysymyksessä olevalla alueella uittoa varten tehdyillä perkauksilla siirretty alkuperäiseltä paikaltaan. Livojoelle on siten tuossa yhteydessä tehty uusi uoma. Tämä uoman muutos on toteutettu osin ilman asianmukaista lupaa. Vesioikeus on sittemmin edellä mainitulla päätöksellään velvoittanut vesi- ja ympäristöhallituksen kunnostamaan peratut kosket ja ranta-alueet edellä 2 kohdassa mainitun, vesioikeuden päätökseen liittyvän piirustuksen mukaisesti. Samalla uittoväylän kuntoonpanijat on velvoitettu maksamaan asianomaisille maa- ja vesialueiden omistajille korvausta vesialueeksi muutettujen maa-alueiden osalta. Vesioikeuden päätöksessä annettu kunnostusmääräys on tosiasiallisesti tarkoittanut sitä, että ennen vesioikeuden päätöstä ilman asianmukaista lupaa tapahtunut Livojoen uoman muutos on jäänyt voimaan.
7. Vesilain 2 luvun säännökset vesistöön rakentamisesta koskevat mainitun luvun 1 §:n mukaan myös uuden uoman tekemistä vesistöön. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, toisin kuin maaoikeus, että vesioikeuden mainittu päätös on tullut merkitsemään määräystä vesilain 2 luvussa tarkoitetusta vesistöön rakentamisesta ja että Livojoen uoman edellä kerrotuin tavoin tapahtunut muuttaminen on siten ollut tällaista vesistöön rakentamista. Sen vuoksi ei ole estettä vesistötilusjärjestelylain soveltamiselle Metsähallituksen hakemaan kiinteistönmääritystoimitukseen eikä maaoikeus olisi saanut kumota toimitusta lausumallaan perusteella. Asian palauttaminen
8. Poliisi-Erämiehet r.y. oli valituksessaan maaoikeuteen vaatinut toimituksen kumoamista sillä perusteella, ettei vesistön uoman muuttamisesta ollut aiheutunut vesistötilusjärjestelylain 1 §:n tarkoittamaa huomattavaa haittaa ja ettei lain 5 ja 7 §:n tarkoittamia edellytyksiä tilusjärjestelyn toteuttamiselle ja alueen siirtämiselle kiinteistöstä toiseen ollut olemassa. Lisäksi yhdistys oli vaatinut, että toimitusmiesten määräämiä korvauksia oli korotettava. Kun maaoikeus ei ole ottanut kantaa näihin yhdistyksen valitusperusteisiin eikä ole tarkoituksenmukaista, että asia näiltä osin ratkaistaisiin ensimmäisenä valitusasteena Korkeimmassa oikeudessa, asia palautetaan maaoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Päätöslauselma Maaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan maaoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään maaoikeuden tulee ottaa huomioon palauttamisen syy. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Matti Sepponen.