KKO/2005/120

2005 false KKO:2005:120 Hylätessään syytteen hovioikeus hylkäsi myös asiassa esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen sen vuoksi, että vahingonkorvausta oli vaadittu vain rikoksen perusteella. Kun korvausvaatimus ei ollut perustunut pelkästään siihen, että syytetyn menettely toteutti syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön, hovioikeuden ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella hylätä korvausvaatimusta, vaan menetellä sen suhteen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla. ROL 3 luku 8 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Helsingin käräjäoikeuden tuomio 30.1.2002 Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä, johon säätiö X:n konkurssipesä oli asianomistajana yhtynyt, käräjäoikeus lausui mainitsemillaan perusteilla selvitetyksi, että A oli säätiön hallituksen puheenjohtajana vastoin säätiölakia ja säätiön sääntöjä ilman hallituksen päätöstä ja turvaavaa vakuutta antanut säätiön varoja lainaksi eräälle yhtiölle vuonna 1994 yhteensä 558 080 markkaa ja vuosina 1996 ja 1997 yhteensä 439 300 markkaa eli kaikkiaan yhteensä 997 380 markkaa, jotka olivat jääneet maksamatta takaisin, ja siten aiheuttanut säätiölle sanotun suuruisen vahingon. Käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä ja velvoitti hänet korvaamaan säätiön konkurssipesälle aiheuttamansa vahingon sen esittämän vaatimuksen mukaisesti. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Raili Heinonen ja lautamiehet. Helsingin hovioikeuden tuomio 8.10.2004 A valitti hovioikeuteen, joka toimitti pääkäsittelyn ja lausumillaan perusteilla hylkäsi syytteen vuonna 1994 annettujen lainaerien osalta ja lievensi A:lle tuomittua rangaistusta. Säätiön konkurssipesän vahingonkorvausvaatimuksen johdosta hovioikeus lausui, että asiassa oli riidatonta, ettei varat lainaksi saanut yhtiö ollut maksanut niitä takaisin. A:n menettelystä oli näin ollen aiheutunut säätiölle myönnettyjen lainojen määrän suuruinen vahinko. Koska syyte vuonna 1994 myönnettyjä lainaeriä koskevalta osalta hylättiin ja vahingonkorvausta oli vaadittu vain rikoksen perusteella, vahingonkorvausvaatimus hylättiin näiden lainojen eli 93 862,38 euron osalta ja A vapautettiin suorittamasta tätä osaa korvaussaatavasta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Rintala, Pirkko Kauppinen ja Birgitta Lemström. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Säätiön konkurssipesälle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin sen vahingonkorvausvaatimus oli hylätty. Valituksessaan konkurssipesä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin sen vahingonkorvausvaatimukset on hylätty ja että A velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvaukseksi hovioikeuden tuomitseman määrän lisäksi 93 862,38 euroa laillisine korkoineen ja viivästyskorkoineen tai että asia palautetaan hovioikeuteen korvausvaatimuksen käsittelemiseksi. A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli säätiö X:n hallituksen puheenjohtajana toimiessaan väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ollut säätiölain ja säätiön sääntöjen mukaan oikeutta, ja siten aiheuttanut säätiölle vahinkoa. A oli ilman säätiön hallituksen päätöstä ja turvaavaa vakuutta antanut lainaksi eräälle yhtiölle muun muassa vuonna 1994 eri kerroilla yhteensä 558 080 markkaa, jotka olivat jääneet takaisin maksamatta.
2. Säätiön konkurssipesä on sillä perusteella, että A oli aiheuttanut säätiölle vahinkoa antamalla säätiölain ja säätiön sääntöjen vastaisesti ilman hallituksen päätöstä ja turvaavaa vakuutta lainaa sanotulle yhtiölle, vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvaukseksi vuonna 1994 lainatuista varoista 93 862,32 euroa korkoineen 10.10.1994 lukien.
3. Hovioikeus on hylätessään syytteen vuonna 1994 lainaksi annettuja varoja koskevilta osin samalla hylännyt konkurssipesän näitä varoja koskevan vahingonkorvausvaatimuksen sen vuoksi, että vahingonkorvausta oli vaadittu vain rikoksen perusteella.
4. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Saman luvun 8 §:n mukaan, jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia tai vaatimuksen käsittelyä voidaan jatkaa riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.
5. Konkurssipesän korvausvaatimus on johtunut syytteessä väitetystä rikoksesta. Se ei ole perustunut kuitenkaan pelkästään siihen, että A:n menettely toteuttaa syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön. Syyteasian yhteydessäkin vahingonkorvausvastuun syntyedellytyksiä on arvosteltava itsenäisesti. Siten vielä siitä, että syyte on hylätty, ei seuraa, että myös korvausvaatimus on hylättävä.
6. Näin ollen hovioikeus ei olisi mainitsemallaan perusteella saanut hylätä korvausvaatimusta, vaan sen olisi tullut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaisesti tutkia vahingonkorvausvaatimus tai jatkaa sen käsittelyä riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin säätiö X:n konkurssipesän A:han tämän vuonna 1994 säätiön varoista lainaksi antamien varojen korvaamista tarkoittava vahingonkorvausvaatimus on hylätty. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syyn siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Pasi Aarnio sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Iiro Liukkonen.