KKO/2005/132

2005 false KKO:2005:132 Määrättäessä ajokielto 1.3.2005 voimaan tulleen tieliikennelain 78 §:n nojalla voitiin uusimisvaikutuksen perustavana tekona ottaa huomioon ennen lain voimaantuloa tehty rikos. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein ajokieltoa ei määrätty ehdolliseksi, vaikka ajo-oikeus oli ajokieltoon määrättävälle ammatin vuoksi välttämätön ja vaikka teosta ei ollut aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle. TLL 78 § 1 mom TLL 79 § 1 mom Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Turunseudun käräjäoikeuden tuomio 1.6.2005 Käräjäoikeus tuomitsi A:n 4.4.2005 tehdystä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkorangaistukseen sekä ajokieltoon, jonka viimeiseksi voimassaolopäiväksi määrättiin 30.4.

1. Ajokieltoa määrättäessä käräjäoikeus sovelsi 1.3.2005 voimaan tullutta tieliikennelain 78 §:n 1 momenttia. Säännöksen mukaan ajokiellon kestoksi on määrättävä vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. A oli ennen nyt käsiteltävää tekoa syyllistynyt 7.1.2002 törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. A oli vastustanut taannehtivan rikoslain kiellon ja sitä ilmentävän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 10.11.2004 antaman Achour-ratkaisun perusteella ennen lain voimaantuloa tehdyn teon ottamista huomioon ajokieltoa määrättäessä. Käräjäoikeus katsoi, että Achour-ratkaisun pohjana oli ollut toisenlainen oikeudellinen asetelma kuin nyt oli käsillä. Vuonna 2002 tapahtuneen teon huomioon ottaminen ei merkinnyt rikosoikeudellisten säännösten soveltamista taannehtivasti ja A oli siten määrättävä vähintään vuoden kestävään ajokieltoon. Käräjäoikeus totesi, että A oli väliaikaisen ajokiellon vuoksi lomautettu kuorma-auton kuljettajan työstään. Tämän vuoksi ajokiellon pituus määrättiin lähelle laissa säädettyä vähimmäisaikaa. Käräjäoikeus lausui, että ajokiellon määrääminen ehdollisena olisi tässä tapauksessa sinänsä mahdollista. Tämä olisi kuitenkin vastoin niitä lainvalmistelussa nimenomaisesti ilmaistuja tavoitteita, jotka johtivat tieliikennelain 78 §:n muuttamiseen nykyiseen muotoonsa ja ajokieltojen vähimmäispituuksien säätämiseen. Tämän vuoksi ajokieltoa ei määrätty ehdollisena, vaikka ajo-oikeutta voitiin perustellusti pitää A:lle ammatin takia välttämättömänä. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kimmo Leskinen sekä lautamiehet. Turun hovioikeuden tuomio 22.6.2005 A valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon lyhentämistä ja sen määräämistä ehdolliseksi. Lausumillaan perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Allan Ahnger ja viskaali Juha Karvinen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että ajokieltoa lyhennetään ja se määrätään ehdolliseksi. Syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
2. Asiassa on riidatonta, että A on syyllistynyt 4.4.2005 rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. A:n valituksen johdosta asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys vain A:lle määrättävästä ajokiellosta. 1.3.2005 voimaan tulleen tieliikennelain 78 §:n 1 momentin soveltuvuus
3. Tieliikennelain 1.3.2005 voimaan tulleen 78 §:n 1 momentin (1103/2004) mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä vähintään yhden vuoden kestävään ajokieltoon muun muassa silloin, jos hän on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. A on ennen nyt kyseessä olevaa 4.4.2005 tehtyä tekoa syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen 7.1.
4. Kysymys on siitä, voidaanko aikaisempi teko ottaa huomioon, kun A:lle määrätään ajokielto jälkimmäisen teon perusteella, vai estääkö rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto aikaisemman teon huomioon ottamisen.
5. Sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan että Suomen perustuslain 8 §:n mukaan rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kuuluu rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto. Sen mukaan rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Tässä yhteydessä rangaistukseen rinnastetaan myös sellainen muu rikoksen perusteella määrättävä seuraamus, kuten ajokielto.
6. Edellä mainitulla 1.3.2005 voimaan tulleella uudella tieliikennelain 78 §:n 1 momentilla ajokiellon määräämistä koskevia säännöksiä muutettiin. Aikaisemmin voimassa olleessa tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa ajokiellolle määrättiin ainoastaan enimmäisaika, mutta siinä ei säädetty niin sanotusta uusimisvaikutuksesta eli siitä, että aikaisemman rikoksen takia uudesta teosta tuomittava ajokielto olisi määrättävä kestämään tietyn vähimmäisajan. Vanhan lain voimassa ollessakin aikaisempi liikennerikos saattoi kuitenkin tosiasiassa ankaroittaa uudesta teosta määrättävää ajokieltoa, mutta tämä tosiasiallinen uusimisvaikutus oli harkinnanvarainen ja johti uuden lain mukaista vähimmäisaikaa lyhyempiin ajokieltoihin. Uudella lailla on nimenomaan pyritty ankaroittamaan erityisesti uusijoiden ajokieltoseuraamuksia.
7. Tässä tapauksessa A on syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen 4.4.2005 eli uuden lain 1.3.2005 tapahtuneen voimaantulon jälkeen. Kun ajokiellon määräämiseen sovelletaan uutta tieliikennelain 78 §:n 1 momenttia, tekoon sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun A syyllistyi tekoonsa. Teon tehdessään hän on voinut ottaa huomioon, että määrättäessä teon perusteella ajokieltoa asiaan vaikuttaa hänen vuonna 2002 tekemänsä teko. Kyse on vain uuden teon perusteella määrättävästä ajokiellosta siten, että aikaisempi teko otetaan ajokieltoa ankaroittavana tekijänä huomioon, eikä siitä, että aikaisemmasta teosta määrättäisiin uusi seuraamus.
8. A on vedonnut asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ensimmäinen jaoston 10.11.2004 antamaan ratkaisuun asiassa Achour v. Ranska. Achour oli suorittanut aikaisemman rangaistuksen 1986 ja hän syyllistyi uuteen rikokseen vuonna
9. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko hänet tuomita tästä uudesta teosta rikoksen uusijana. Aikaisemman lain mukaan syytetty voitiin tuomita rikoksen uusijana, jos hän teki uuden rikoksen viiden vuoden kuluessa aikaisemman rangaistuksen suorittamisesta. Vuonna 1994 lakia oli muutettu ankarammaksi siten, että aikaisemman tuomion uusimisvaikutus piteni viidestä kymmeneen vuoteen. Achour tuomittiin uuden lain mukaan rikoksen uusijana. Ihmisoikeustuomioistuimen ensimmäinen jaosto katsoi Ranskan rikkoneen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaa, jossa määrätään rikoslain taannehtivan soveltamisen kiellosta.
10. Tältä osin Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että Achourin ja A:n tapaukset ovat erilaiset. Yllä mainittu ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu perustuu keskeisesti siihen seikkaan, että Achouria ei vanhan lain mukaan olisi voitu tuomita enää uusijana. Näin ollen uuden lain soveltaminen on merkinnyt Achourin joutumista taannehtivasti sellaiseen asemaan, josta hän oli jo vanhan lain mukaan vapautunut. Sen sijaan A:n tapauksessa vanhaa lakiakin sovellettaessa hänen aikaisempi tekonsa olisi ilmeisesti tosiasiassa pidentänyt uudesta teosta määrättyä ajokieltoa, vaikka vähemmän kuin uuden lain mukaan. Sitä paitsi Achourin tapauksessa 10.11.2004 annettu ratkaisu ei ole lopullinen, sillä asia on huhtikuussa 2005 siirretty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suureen jaostoon, missä sitä ei ole vielä ratkaistu.
11. Korkein oikeus katsoo, että kun 1.3.2005 voimaan tullutta 78 §:n 1 momenttia sovelletaan A:n asiaan, kyse ei ole Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa ja Suomen perustuslain 8 §:ssä kielletystä rikoslain taannehtivasta soveltamisesta. Näin ollen A:n ajokielto on määrättävä tieliikennelain 78 §:n 1 momentin nojalla sellaisena kuin lainkohta on 1.3.2005 voimaan tulleessa laissa. Ajokiellon ehdollisuus
12. Tieliikennelain 79 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi, jollei yleinen etu muuta vaadi, määrätä ajokiellon ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön tai jos siihen on muu erityisen painava syy, eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle.
13. Kuten käräjäoikeus on todennut, ajo-oikeus on A:lle hänen ammattinsa takia välttämätön. Esitetyn selvityksen mukaan A on ajanut lauantai-iltana moottoripyörällä 114 kilometrin tuntinopeutta noin 800 metrin pituisella teollisuusalueen tiellä, jolla nopeusrajoitus oli 40 kilometriä tunnissa. Teon aikana tiellä ei ole ollut muuta liikennettä. Näissä olosuhteissa teosta ei ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle. Ajokiellon osalta asiassa on siten kyse siitä, vaatiiko yleinen etu ajokiellon määräämistä ehdottomana.
14. Muutettaessa ajokieltoon määräämistä koskevaa tieliikennelain 78 §:n 1 momenttia siten, että ajokielloille säädettiin vähimmäiskestot, oli pyrkimyksenä ankaroittaa erityisesti uusijoiden ajokieltoseuraamuksia. Tämän uudistuksen yhteydessä ei puututtu ehdollista ajokieltoa koskevan tieliikennelain 79 §:n sisältöön. Tästä huolimatta myös viimeksi mainittua säännöstä sovellettaessa tulee pyrkiä siihen, ettei ajokiellon ehdollisuutta harkittaessa päädytä ajokieltosäännösten tavoitteiden kanssa ristiriidassa oleviin tuloksiin.
15. Ajokieltoon määräämistä ja kiellon kestoa koskevan lainmuutoksen yhteydessä eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta katsoi (LiVM 19/2004 vp), että kuljettajan toistuvaa säännöistä piittaamattomuutta osoittavissa tilanteissa ajokiellon vaikutuksiin vetoamisen ei tule lyhentää ajokiellon pituutta. Valiokunta ei myöskään pitänyt oikeana, että kuljettamisen ammattimaisuus oikeuttaisi muita kuljettajia suurempaan määrään rikkomuksia. Koska ammattikuljettajat ajavat paljon liikenteessä ja vaikuttavat täten yleiseen liikenneturvallisuuteen, katsottiin päinvastoin, että heiltä pitää edellyttää vähintään yhtä suurta lainkuuliaisuutta kuin muilta kuljettajilta.
16. Ehdollinen ajokielto merkitsee, ettei kielto vaikuta välittömästi tuomitun ajo-oikeuteen. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että edellä todetut näkökohdat on otettava huomioon myös harkittaessa ajokiellon ehdollisuutta ja tieliikennelain 79 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleisen edun vaatimusta. Uusijan ajokiellon määrääminen ehdolliseksi edellyttäisi siten erityisen painavia syitä, eikä ajo-oikeuden välttämättömyyttä asianomaisen ammatin takia voida sinänsä pitää tällaisena syynä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Pasi Kumpula.