2005 false KKO:2005:133 Liikenneonnettomuudessa henkilövahingon kärsineen vakuutusyhtiöön kohdistamat vaatimukset koskivat liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetussa laiss

§:iä. Liikennevakuutuslaissa tarkoitetun liikennevahingon johdosta tarvittavan kuntoutuksen korvaamisesta säädetään liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetussa laissa. Liikennevakuutusyhtiön vastuu kuntoutuksen korvaamisesta tuli ratkaista viimeksi mainitun lain mukaisesti, ja muutoksenhaku vakuutuslaitoksen päätökseen tapahtuu lain 16 §:n oikeusohjeen mukaisesti vakuutusoikeudessa, joka on ainoa muutoksenhakuaste, kuten lain esitöissäkin oli todettu (HE 259/1990 vp s. 45). Kanteen kuntoutusta ja palveluasumista koskevat vaatimukset koskivat käräjäoikeuden mielestä viimeksi mainitun lain 7 §:n 1 momentin ja 2 momentin 7 kohdan mukaan korvattavaa kuntoutusta, eikä niiden tutkiminen näin ollen kuulunut käräjäoikeuden toimivaltaan. Kyseessä oli käräjäoikeuden asiallista toimivaltaa koskeva ehdoton prosessinedellytys, jonka käräjäoikeus oli velvollinen ottamaan huomioon omasta aloitteestaan. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus jätti mainitut vaatimukset toimivaltaansa kuulumattomina tutkimatta. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Jouko Saari, Heino Huttu ja Kari Airakorpi. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 11.5.2004 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumottaisiin siltä osin kuin kanne oli jätetty tutkimatta. Hovioikeus totesi liikennevakuutuslain 11 §:stä ilmenevän, että sanotun lain mukainen korvauskanne oli pantava vireille asianomaista vakuutusyhtiötä vastaan yleisessä alioikeudessa. Saman lain 6 §:n 1 momentin mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen

§:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 16 §:n säännös, johon käräjäoikeus oli viitannut, koskee muutoksenhakua vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen. Viimeksi mainittu säännös ei estänyt kanteessa selostettuja kustannuksia koskevan vahvistus- ja suorituskanteen tutkimista yleisessä tuomioistuimessa. Käräjäoikeus ei olisi näin ollen saanut mainitsemillaan perusteilla jättää A:n kannetta mainitulta osalta tutkimatta. Sen vuoksi ja oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia oli mainituilta osin palautettava käräjäoikeuteen. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen mainittujen vaatimusten osalta ja palautti asian käräjäoikeuteen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Ukkola, Helena Lindgren ja Heimo Kiviranta. Esittelijä Kirsi-Marja Kultala. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Pohjolalle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Pohjola vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan. A vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Kanne ja kysymyksenasettelu

1. A oli 16.5.1997 vammautunut liikenneonnettomuudessa. Hän on vaatinut liikennevakuutuslain nojalla korvausvelvollista Pohjolaa vastaan ajamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että hänellä on oikeus siihen saakka, kunnes hoidon tarve lakkaa, fysikaalisen hoidon osalta kolmeen hoitokertaan viikossa, toimintaterapian ja puheterapian osalta yhteensä kolmeen hoitokertaan viikossa, musiikkiterapian osalta yhteen hoitokäyntiin kahdessa viikossa ja ratsastusterapian osalta kahteen 15 kerran jaksoon vuodessa sekä kanteen vireilletuloon mennessä tapahtuneen fysikaalisen hoidon, toimintaterapian ja puheterapian osalta 5 748,19 euron korvaukseen korkoineen. Lisäksi A on vaatinut vahvistettavaksi, että hänellä on oikeus asumispalvelukorvaukseen ja että Pohjola velvoitetaan suorittamaan hänelle pysyvän vian ja haitan korvauksesta vähennetyt asumispalvelukulut 17 670,97 euroa korkoineen. A on perustanut vaatimuksensa liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain säännöksiin.
2. Kysymys on siitä, onko yleinen tuomioistuin toimivaltainen tutkimaan mainitut A:n vaatimukset. Korkeimman oikeuden kannanotto
3. Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen

§:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sille, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta. Liikennevakuutuslain 6 luvun 1 §:ssä ja vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä on siten säädetty yleisesti niistä vahinkolajeista, joista liikennevahingosta aiheutuneesta henkilövahingosta on oikeus saada korvaus.

1. Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (jäljempänä kuntoutuslaki) 1 §:n (626/1991) mukaan sanotussa laissa säädetään liikennevahingon johdosta tarvittavan kuntoutuksen korvaamisesta. Liikennevahingossa vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetun henkilövahingon kärsineen oikeus kuntoutukseen ja siitä aiheutuviin korvauksiin määräytyy siten tämän erityislain mukaisesti eikä liikennevahinkojen korvaamiseen muilta osin sovellettavan liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentissa viitatun vahingonkorvauslain perusteella. Kuntoutuslain perusteella arvioidaan siten myös se liikennevakuutuksesta suoritettavan vakuutuskorvauksen edellytyksenä oleva kysymys, onko vahinkotapahtuman ja kuntoutustarpeiden välillä syy-yhteys.
2. Kuntoutuslain 2 §:n mukaan kuntoutuksella tarkoitetaan sellaista toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla edistetään ja tuetaan kuntoutujan työhönpaluuta ja työstä suoriutumista, ehkäistään, poistetaan ja vähennetään työ- tai toimintakykyyn vaikuttavia haittoja sekä ylläpidetään ja parannetaan hänen itsenäistä suorituskykyään. Lain 4 §:n mukaan kuntoutujalle korvataan kuntoutuksesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset siten kuin laissa tarkemmin säädetään. Lain 7 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan kuntoutuksena korvataan kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn tai sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavista toimenpiteistä aiheutuvat tarpeelliset kustannukset, kuten kuntoutusjaksot avo- ja laitoshoidossa, ja 7 kohdan mukaan vaikeasti vammaiselle palveluasumisesta aiheutuvat lisäkustannukset.
3. Kanteessa tarkoitetuissa fysikaalisissa hoidoissa, terapiahoidoissa ja asumispalvelukorvauksessa on mainittujen säännösten perusteella kysymys sellaisesta liikennevahingon johdosta tarkoitetun kuntoutuksen korvaamisesta, jota kuntoutuslaissa tarkoitetaan. Näin ollen A:n vaatimuksia on näiltä osin arvioitava kuntoutuslain eikä vahingonkorvauslain perusteella.
4. Kuntoutuslain 16 §:n 1 momentin mukaan se, joka ei tyydy vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta. Tämä merkitsee sitä, että kuntoutuslaissa tarkoitettua kuntoutusta koskevat korvauskysymykset kuuluvat vakuutusoikeudessa tutkittaviin asioihin, eikä yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa tutkia niitä. Tämän vuoksi käräjäoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan mainittuja kanteessa tarkoitettuja vaatimuksia. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Pertti Välimäki sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Jukka Sippo.