KKO/2005/25

2005 false KKO:2005:25 Hallinto-oikeus oli samana päivänä tekemillään nimityspäätöksillä nimittänyt kahteen saman palkkausluokan hallinto-oikeussihteerin virkaan B:n ja C:n, jotka olivat olleet mainittuun tehtävään vähemmän ansioituneita kuin virkoja myös hakenut toista sukupuolta ollut A. A:lla oli hallinto-oikeuden menettelyn johdosta oikeus vain yhteen naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 11 §:n mukaisesti määrättyyn hyvitykseen. (Ään.). Tasa-arvoL 11 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne Kuopion käräjäoikeudessa A lausui valtiota vastaan ajamassaan kanteessa, että Kuopion hallinto-oikeudessa oli 28.3.2000 julistettu haettavaksi kaksi samaan palkkausluokkaan kuuluvaa hallinto-oikeussihteerin virkaa. A oli hakenut molempia virkoja. Hallinto-oikeus oli 9.6.2000 nimittänyt mainittuihin virkoihin B:n ja C:n. A katsoi, että hän oli ollut koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella ansioituneempi kysymyksessä oleviin virkoihin kuin valituksi tulleet B ja C. Koska hallinto-oikeus ei ollut esittänyt B:n ja C:n nimittämisen perusteeksi työn tai tehtävän laadusta johtuvia painavia ja hyväksyttäviä syitä, A katsoi, että hänet oli virkoja täytettäessä syrjäytetty sukupuolen perusteella. Näillä perusteilla A vaati, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolain) 11 §:n mukaista hyvitystä kummastakin syrjinnästä erikseen 50 000 markkaa eli yhteensä 100 000 markkaa korkoineen. Vastaus Valtio kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Kysymys oli joka tapauksessa ollut vain yhdestä syrjintäteosta. Hyvityksen kohtuullisena määränä oli pidettävä syrjinnän laatu ja kesto huomioon ottaen korkeintaan 30 000 markkaa. Käräjäoikeuden tuomio 25.3.2002 Ansiovertailua suoritettuaan käräjäoikeus katsoi, että A oli ollut ansioituneempi kysymyksessä oleviin virkoihin kuin valituksi tulleet, toista sukupuolta olevat B ja C. Hallinto-oikeudella ei ollut ollut työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä syrjäyttää A:ta virkoja täytettäessä. Hallinto-oikeus oli siten nimityksistä päättäessään syrjinyt A:ta sukupuolen perusteella. Valtio oli tämän vuoksi velvollinen maksamaan hänelle hyvitystä. Käräjäoikeus totesi, että kysymyksessä oli ollut kaksi saman palkkausluokan virkaa, jotka oli julistettu haettavaksi samalla kuulutuksella. Nimitysperusteet olivat olleet kummankin viran osalta samat ja nimitykset tapahtuneet samanaikaisesti. A, joka oli hakenut molempia virkoja samalla hakemuksella, olisi voinut saada vain toisen viroista. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että hallinto-oikeus oli syyllistynyt vain yhteen syrjintätekoon. Hyvityksen kohtuulliseksi määräksi käräjäoikeus katsoi syrjinnän laatu huomioon ottaen 7 500 euroa. Valtio velvoitettiin siten suorittamaan A:lle hyvitystä 7 500 euroa korkoineen. Asian ovat ratkaisseet laamanni Juha Hyvärinen sekä käräjätuomarit Pekka Palomäki ja Jorma Tossavainen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 27.5.2003 A valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Tuula Jauhiainen ja Helena Lindgren. Esittelijä Kirsi-Marja Kultala (mietintö). Viskaali Kultala katsoi mietinnössään, että A oli tullut syrjäytetyksi kumpaakin virkaa täytettäessä ja joutunut siten syrjinnän käsittämän loukkauksen kohteeksi kaksi kertaa. A oli näin ollen oikeutettu kahteen hyvitykseen. Näillä perusteilla Kultala esitti, että valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle hyvitystä käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta yhteensä 15 000 euroa korkoineen. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati sen vahvistamista, että kysymyksessä olevat virkanimitykset muodostivat kaksi erillistä syrjintätekoa, ja valtion velvoittamista suorittamaan hänelle hyvitykseksi kahdesta eri syrjinnästä 7 500 euroa kummastakin eli yhteensä 15 000 euroa korkoineen. Valtio vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Kuopion hallinto-oikeus on 9.6.2000 täyttäessään kaksi avoinna ollutta hallinto-oikeussihteerin virkaa nimittänyt niihin kumpaankin naispuolisen hakijan. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että hallinto-oikeus oli nimitysratkaisuissaan syrjäyttänyt hakijana myös olleen A:n tämän sukupuolen perusteella. Korkeimmassa oikeudessa ei enää ole kysymys siitä, onko A:ta syrjitty, vaan siitä, onko hänellä oikeus yhteen vai kahteen hyvitykseen ja hyvityksen määrästä.
2. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa menettelynsä johtuneen tasa-arvolaissa tarkoitetusta hyväksyttävänä pidettävästä syystä. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on rikkonut 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa, on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä. Hyvityksen suuruus määräytyy laissa säädettyjen vähimmäis- ja enimmäismäärien puitteissa ottaen huomioon loukkauksen laatu, laajuus ja kestoaika.
3. Tasa-arvolaista ei nimenomaisesti ilmene, voiko ja minkälaisessa tilanteessa syrjintäkiellon vastainen menettely oikeuttaa useampaan hyvitykseen. Koska tasa-arvolailla on saatettu voimaan Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa (76/207/ETY), tulee lakia tulkittaessa ottaa huomioon myös sanotun direktiivin tavoitteet ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.
4. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lausunut, että vaikka mainitussa direktiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita valitsemaan tiettyä seuraamusta, sen 6 artiklan mukaan niillä on kuitenkin velvollisuus toteuttaa sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat riittävän tehokkaita direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi (asia 14/83, Von Colson ja Kamann, tuomio 10.4.1984, Kok. 1984, s. 1891, 18 kohta). Lisäksi direktiivin mukaan silloin, kun jäsenvaltio päättää asettaa syrjintäkiellon rikkomisesta seuraamukseksi vahingonkorvausvelvollisuuden, tämän korvauksen on oltava sellainen, että sillä taataan todellinen ja tehokas oikeussuoja, että sillä on todellinen työnantajan moitittavaa käyttäytymistä ehkäisevä vaikutus ja että se on joka tapauksessa riittävä suhteessa kärsittyyn vahinkoon. Pelkästään symbolinen vahingonkorvaus ei vastaa vaatimuksia direktiivin tehokkaasta täytäntöönpanosta (em. asia Von Colson ja Kamann, 23 ja 24 kohta).
5. Hyvityksen enimmäis- ja vähimmäismääristä johtuu, että erillisen hyvityksen määrääminen voi johtaa suurempaan kokonaishyvitykseen kuin yhden yhteisen hyvityksen määrääminen samoista teoista. Yhteisöoikeuden asettama tehokkuusvaatimus toteutuisi oletettavasti sitä paremmin mitä merkittävämpi hyvitys tasa-arvoisen kohtelun periaatteen rikkomisesta seuraisi. Direktiivistä johtuvan, seuraamuksen tehokkuudelle asetetun vaatimuksen täyttymistä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että tasa-arvolain 13 §:n mukaan lain hyvitystä koskevat säännökset eivät estä loukattua lisäksi vaatimasta korvausta saman menettelyn johdosta vahingonkorvauslain tai muun lain nojalla.
6. Säännöstä tulkittaessa tulee edelleen kiinnittää huomiota siihen, mistä nyt puheena olevassa syrjinnässä on kysymys ja mitä hyvityksellä korvataan. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin säännös tulee sovellettavaksi työhönotossa ja työsuhteen aikana tapahtuvissa henkilövalinnoissa, mutta vain, jos hakijoina on eri sukupuolta olevia henkilöitä. Lain 11 §:n mukaan sanottua syrjinnän kieltoa rikkonut työnantaja on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä. Hyvityksen tuomitsemisen edellytyksenä ei ole työnantajan tuottamus eikä se, että syrjinnästä olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa. Sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä loukataan syrjittyä aina naisena tai miehenä ja hyvityksen tarkoituksena on korvata tätä loukkausta. 7.A on hakenut kahta saman palkkausluokan ja samalla kertaa täytettävänä ollutta hallinto-oikeussihteerin virkaa. Virkojen kelpoisuusehdot ja tehtävät ovat olleet samat ja nimityspäätökset on tehty samassa hallinto-oikeuden istunnossa sekä samojen, hallinto-oikeuden virkojen hoidossa merkityksellisinä pitämien perusteiden nojalla. A:ta ei olisi voitu nimittää kuin toiseen näistä viroista. Tällaisessa tilanteessa työnantajan menettelyä on perusteltua arvioida yhtenä kokonaisuutena. Sitä loukkausta, joka A:lle on syrjiväksi todetun menettelyn johdosta aiheutunut, ei tällaisessa tilanteessa ole myöskään syytä eritellä jommasta kummasta nimityspäätöksestä erikseen aiheutuneeksi. Näin ollen A:lla on kokemansa loukkauksen perusteella oikeus vain yhteen hyvitykseen.
7. Kuten kappaleessa 4 on todettu, hyvityksen tulee taata todellinen ja tehokas oikeussuoja ja sen on oltava riittävä suhteessa kärsittyyn vahinkoon. Tasa-arvolain 11 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen suuruutta harkittaessa on otettava huomioon loukkauksen laatu, laajuus ja kestoaika. Syrjivien päätösten lukumäärä tulee otettavaksi huomioon hyvityksen suuruutta näiden perusteiden mukaan harkittaessa.
8. Korkein oikeus katsoo, ettei A:lle tuomitun hyvityksen määrää ole syytä korottaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Eeva Vuori, Mikael Krogerus (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Marja Räbinä. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Krogerus : Tasa-arvolaissa ei ole nyt ratkaistavana olevaa kysymystä koskevaa säännöstä. Ratkaisu joudutaankin tekemään soveltamalla tähän tilanteeseen lain 8 §:n ja 11 §:n yhtä syrjintätekoa ja siitä tulevaa hyvitystä silmällä pitäen kirjoitettuja säännöksiä. Kysymyksessä olevassa tilaisuudessa on täytettävänä ollut kaksi hallinto-oikeussihteerin virkaa. Tällaisessa tilanteessa virat täytetään kahdella eri päätöksellä. Ensiksi täytetään toinen viroista ja sen jälkeen erillisellä päätöksellä toinen. Näin tässäkin tapauksessa on tehty. Kysymyksessä on siis kaksi erillistä virantäyttöratkaisua. Näissä molemmissa A:ta on syrjitty sukupuolen perusteella. Sillä sattumanvaraisella seikalla, että nämä kaksi ratkaisua ovat tulleet tehtäviksi samassa hallinto-oikeuden täysistunnossa, ei ole merkitystä arvioitaessa, onko kysymyksessä yksi vai kaksi syrjintätekoa. On näet selvää, että mikäli samat ratkaisut olisi tehty kahdessa, esimerkiksi viikon välein pidetyssä täysistunnossa, kysymys olisi kahdesta erillisestä syrjintäteosta. Sillä seikalla, että A olisi voinut tulla nimitetyksi vain yhteen virkaan, ei ole nyt esillä olevan kysymyksen ratkaisemisen kannalta merkitystä. Hän ei ole sukupuolesta johtuvan syrjinnän vuoksi saanut kumpaakaan täytettävänä olleista viroista. Hänet on siis syrjäytetty kahdesti. Alemmat oikeudet ovat perustaneet ratkaisunsa myös siihen, että virat kuuluivat samaan palkkausluokkaan ja niiden nimitysperusteet ovat samat, sekä siihen, että virat oli pantu haettaviksi samalla kuulutuksella ja A oli hakenut niitä yhdellä hakemuksella. Ratkaistaessa sitä, onko kysymys yhdestä vai kahdesta syrjintäteosta, nämä seikat ovat merkityksettömiä. Näillä perusteilla päädyn siihen, että kysymyksessä on ollut kaksi erillistä syrjintätekoa, joista molemmista A on oikeutettu saamaan erillisen hyvityksen. Tätä kantaa tukevat myöskin ne syrjinnän seuraamusten riittävää tehokkuutta korostavat näkökohdat, joihin enemmistö on viitannut perustelujensa kappaleissa 3 -
9. Hyvityksen määrää arvioitaessa voidaan tilanteesta riippuen ottaa alentavana tekijänä huomioon se, että syrjintäteot ovat tapahtuneet samalla kertaa. Huomioon ottaen syrjinnän laatu katson, että A on oikeutettu kummankin syrjintäteon osalta erikseen 5 000 euron hyvitykseen. Edellä mainituilla perusteilla velvoitan valtion suorittamaan A:lle tasa-arvolain 11 §:ssä tarkoitettuna hyvityksenä yhteensä 10 000 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukaista korkoa ajalta 17.7.2001 - 30.6.2002 sekä sen jälkeen korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaista korkoa. Oikeusneuvos Taipale : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.