KKO/2005/31

2005 false KKO:2005:31 Käräjäoikeus hylkäsi virallisen syyttäjän ajaman syytteen petoksesta ja velvoitti valtion korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut. Asianomistajan valituksen johdosta hovioikeus tuomitsi vastaajan syytteen mukaisesti. Hovioikeuden ei olisi tullut viran puolesta vapauttaa valtiota kuluvastuusta, koska syyttäjä ei ollut hakenut muutosta tuomioon. ROL 9 luku 1 a § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kyrönmaan käräjäoikeuden tuomio 4.2.2003 Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta petoksesta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Valtio velvoitettiin suorittamaan A:n oikeudenkäyntikulujen korvauksena 210,27 euroa, koska A:han kohdistettu syyte oli hylätty. Asian ovat ratkaisseet laamanni Kari Ryynänen ja lautamiehet. Vaasan hovioikeuden tuomio 16.2.2004 Hovioikeus, jossa asianomistaja haki muutosta, tuomitsi A:n petoksesta. Valtion kulukorvausvelvollisuuden osalta hovioikeus totesi, että käräjäoikeuden ratkaisu oli perustunut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n säännökseen, jonka mukaan valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan hänen kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa, jos syyttäjän syyte hylätään. Syyttäjä oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, mutta asianomistajan valituksesta hovioikeus oli tuominnut A:n rangaistukseen niistä teoista, joita syyttäjän syyte oli koskenut. Kysymys oli siitä, onko hovioikeuden tällaisessa tapauksessa viran puolesta muutettava käräjäoikeuden kuluratkaisua vai onko se jäänyt voimaan syyttäjän tyydyttyä käräjäoikeuden vapauttavaan tuomioon. Laissa ei ollut asiasta nimenomaista säännöstä. Edellä mainitun korvaussäännöksen esitöistä kuitenkin ilmeni, että säännöksen keskeisenä tarkoituksena on ollut parantaa syyttäjän syytteestä vapautuneen vastaajan asemaa oikeuttamalla hänet oikeudenkäyntikulujen korvaukseen valtiolta, kun syyte hylätään. Tältä pohjalta oli perusteltua katsoa, että valtion korvausvastuu määräytyi pääasian lopputuloksen, eikä muutosta hakevan asianosaisen perusteella. Kuluratkaisu oli pääasian liitännäisratkaisu, joka muutoksenhakuasteessa on viran puolesta muutettava, jos alioikeus on syyttäjän syytteen hylkäävässä tuomiossa määrännyt valtion korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut, mutta hovioikeus asianomistajan tai syyttäjän muutoksenhakemuksesta päätyy toiseen lopputulokseen syyllisyyskysymyksessä. Hovioikeus vapautti valtion velvollisuudesta korvata syytetyn oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Asian ovat ratkaisseet oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n perusteella tuomitun oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta hovioikeuden jäsenet Ingvar Krook, Björn Hagman, Olli Varila, Jyrki Laitinen, Seppo Männikkö, Juhani Palmu ja Pirjo Latvala. Esittelijä Markku Mäkynen. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin valtio oli vapautettu velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Valituksessaan A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa. Syyttäjä vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Hylätessään virallisen syyttäjän A:ta vastaan ajaman syytteen petoksesta käräjäoikeus on velvoittanut valtion suorittamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 210,27 euroa. Vain asianomistajan haettua muutosta hovioikeus on tuominnut A:n syytteen mukaisesti petoksesta ja vapauttanut valtion korvaamasta hänen oikeudenkäyntikulujaan.
2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus voinut vapauttaa valtion oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta, kun syyttäjä oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon.
3. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan, jos syyttäjän syyte hylätään, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Hovioikeuden toteamin tavoin laissa ei ole säännöstä siitä, millä tavoin oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy siinä tapauksessa, että syyttäjän tyydyttyä käräjäoikeuden ratkaisuun, jolla syyte on hylätty, vastaaja tuomitaan hovioikeudessa asianomistajan haettua yksin muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Hovioikeuden toteamat seikat puoltaisivat sinänsä sellaista tulkintaa, että korvausvelvollisuuden tulisi määräytyä sen perusteella, kuinka vastaajaan kohdistunut syyte lopullisesti ratkaistaan.
4. Koska tilanne on laissa sääntelemättä, Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että kysymys tulee ratkaista yleisten prosessuaalisten periaatteiden perusteella. Tätä puoltaa se, että oikeudenkäyntimenettelyä on viimeaikaisilla uudistuksilla kehitetty siihen suuntaan, että syyttäjän asema itsenäisenä asianosaisena ja yleisen edun toteutumisen valvojana on vahvistunut. Tähän nähden on johdonmukaista, että syyttäjä edellä mainitun lainkohdan mukaisissa tilanteissa käyttää valtion puhevaltaa ja huolehtii yleisen edun valvonnasta. Näin ollen virallisen syyttäjän tyydyttyä käräjäoikeuden tuomioon, se on valtion korvausvelvollisuuden osalta jäänyt lainvoimaiseksi. Hovioikeus ei siten ole voinut viran puolesta puuttua käräjäoikeuden tuomitsemaan korvausvelvollisuuteen. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin valtio on vapautettu velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 210,27 eurolla. Valtion korvausvelvollisuutta koskevin osin asia jää käräjäoikeuden tuomion varaan. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kati Hidén, Pauliine Koskelo, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anu Mantila.