KKO/2005/33

2005 false KKO:2005:33 Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen muuttamista koskevassa asiassa oikeusturvasyiden katsottiin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla edellyttävän valituksen käsittelyn jatkamista hovioikeudessa. Valitusta ei saanut seuloa. (Ään.) OK 26 luku 2 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Asian tausta Itä-Suomen hovioikeus oli 27.3.2003 antamallaan tuomiolla määrännyt A:n ja B:n yhteiset lapset, vuonna 1995 syntyneen C:n ja vuonna 2000 syntyneen D:n yksin äitinsä A:n huoltoon ja asumaan tämän luona. Isällä oli oikeus saada lapsia koskevia tietoja koulu- ja terveydenhoitoviranomaisilta. Hovioikeus oli määrännyt, että lapsilla oli oikeus tavata isäänsä 28.2.2004 asti valvotuissa olosuhteissa kunkin kuukauden kolmantena viikonloppuna kuuden tunnin ajan. Tämän jälkeen lapsilla oli oikeus tavata isäänsä parillisten kuukausien toisena viikonloppuna perjantaista klo 18:sta sunnuntaihin klo 19:ään sekä lomien ja juhlapyhien aikana tuomiossa lähemmin selostetulla tavalla. Hakemukset Kajaanin käräjäoikeudessa B vaati hakemuksessaan, että hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että C määrätään yksin hänen huoltoonsa tai vanhempien yhteishuoltoon sekä asumaan hänen luonaan ja että A velvoitetaan suorittamaan elatusapua C:lle 150 euroa kuukaudessa. A vaati hakemuksessaan hovioikeuden tapaamisoikeudesta antaman määräyksen muuttamista siten, että C:llä ja D:llä on oikeus tavata isäänsä 1.3.2004 alkaen 31.12.2005 saakka valvotuissa olosuhteissa kunkin kuukauden kolmantena viikkona ja 1.1.2006 alkaen hovioikeuden määräyksen mukaisesti. Käräjäoikeuden päätös 12.5.2004 Selostettuaan ensin asiassa esitetyn suullisen näytön käräjäoikeus katsoi erään lastenpsykiatrin antamilla lääkärinlausunnoilla ja hänen todistajana antamallaan kertomuksella selvitetyksi, että C:llä oli todettu selkeä psykiatrisen hoidon tarve avohoidossa. Hovioikeus oli aikaisemman ratkaisunsa perusteluissa todennut, että C:n tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi oli tarpeen rauhoittaa tilanne ja vakiinnuttaa lapsen asuminen äidin luona. Näin ollen käräjäoikeus katsoi B:n hakemuksen osalta jääneen näyttämättä, että olosuhteet olisivat aiempien päätösten antamisen jälkeen muuttuneet niin, että C:n etu vaatisi, että huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuja päätöksiä olisi muutettava B:n vaatimalla tavalla. Käräjäoikeus katsoi myös jääneen näyttämättä, että jutussa olisi lapsen etu huomioon ottaen muutoinkaan aihetta muuttaa päätöstä B:n vaatimalla tavalla. A:n hakemuksen osalta käräjäoikeus edellä mainitun lastenpsykiatrin kertomuksen perusteella katsoi, että lasten etu vaati hovioikeuden tuomion muuttamista siten kuin A oli hakemuksessaan vaatinut. Käräjäoikeus katsoi, että aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen oli nimenomaan siitä syystä, että lastenpsykiatrian työryhmä oli suosittanut valvottujen tapaamisten jatkamista C:n tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi B:n hakemuksessaan esittämät vaatimukset ja A:n hakemuksesta muutti hovioikeuden tuomiota siten, että C:llä ja D:llä on oikeus tavata isäänsä 1.3.2004 alkaen 31.12.2005 saakka valvotuissa olosuhteissa kunkin kuukauden kolmantena viikkona kuuden tunnin ajan ja 1.1.2006 alkaen hovioikeuden määräyksen mukaisesti. Asian on ratkaissut käräjätuomari Jouko Saari. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 20.7.2004 B valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen perusteella oli selvää, ettei asiassa ollut hankittava pyydettyä lausuntoa lapsen mielipiteen merkityksestä eikä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä ja ettei käräjäoikeuden ratkaisu eikä käräjäoikeudessa noudatettu menettely ollut virheellinen ja ettei B:n oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista. Hovioikeus jätti oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla käräjäoikeuden päätöksen noudatettavaksi. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Terho Turunen, Heimo Kiviranta ja Riitta-Liisa Rautsi. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen. A vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus voinut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n nojalla seulontamenettelyssä päättää, ettei B:n valituksen tutkimista jatketa.
2. Lainkohdan mukaan valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että 1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä; 2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä 3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.
3. Käräjäoikeus on hylännyt B:n hakemuksen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen muuttamiseksi siten, että C määrättäisiin vanhempiensa yhteishuoltoon tai yksin hänen huoltoonsa ja asumaan hänen luonaan. Käräjäoikeus on A:n hakemuksesta muuttanut mainittua päätöstä määräten, että lasten ja isän valvotut tapaamiset jatkuvat 28.2.2004 sijasta vuoden 2005 loppuun asti. B on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hänen hakemuksensa hyväksytään tai että A:n hakemus ainakin hylätään.
4. Arvioitaessa seulontamenettelyn edellytyksiä tässä asiassa on keskeistä se, ovatko oikeusturvasyyt asian laatu huomioon ottaen edellyttäneet valituksen käsittelyn jatkamista. Lain esitöiden (HE 21/2002 vp s. 26 ja 44; LaVM 27/2002 vp s. 8) mukaan valituksen tutkimista on jatkettava, jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää. Tätä arvioidaan sen merkityksen kannalta, joka asialla on asianosaiselle. Ohjenuorana asian ottamiselle täystutkintaan on se käsitys, joka asianosaiselle on syntynyt käräjäoikeuden ratkaisusta ja menettelystä.
5. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevilla ratkaisuilla on suuri merkitys sekä vanhemmille että lapsille. Käräjäoikeuden päätös jatkaa B:n ja hänen lastensa valvottuja tapaamisia merkitsee huomattavaa rajoitusta tapaamisoikeuden toteuttamisessa. Tämän vuoksi oikeusturvasyyt ovat asian laatu huomioon ottaen edellyttäneet valituksen käsittelyn jatkamista hovioikeudessa.
6. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetty edellytys seulontamenettelyn käyttämiselle ei ole täyttynyt. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. B:n valituksen käsittelyn jatkamiseksi asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Eeva Vuori (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Marja Kekäläinen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Mansikkamäki lausui seuraavaa: Asiassa on kysymys siitä, onko hovioikeus voinut seuloa B:n lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa tekemän valituksen. B oli käräjäoikeudessa 5.2.2004 vireille tulleessa hakemuksessaan vaatinut hovioikeuden 27.3.2003 antamaa päätöstä muutettavaksi siten, että hänen ja A:n yhteinen lapsi, vuonna 1995 syntynyt C, määrätään yksin B:n huoltoon tai ainakin heidän yhteiseen huoltoonsa ja tällöin asumaan hänen luonaan. Käräjäoikeus on hylännyt B:n vaatimukset ja määrännyt A:n hakemuksesta, että C:n ja vuonna 2000 syntyneen D:n sekä isän tapaamiset jatkuvat valvottuina hovioikeuden tuomiossa määrätyn ajanjakson helmikuussa 2004 päätyttyäkin aina vuoden 2005 loppuun asti. Käräjäoikeuden tuomion perusteluista ja siinä viitatuista lääkärinlausunnoista ilmenee, että C on psykiatrisen hoidon tarpeessa ja että terapia voidaan aloittaa, kun olosuhteet ovat riittävän vakaat. Lastenpsykiatrin todistajanlausumasta ilmenee, että C on psyykkisesti todellista ikäänsä paljon nuorempi. Käräjäoikeus on todennut jo hovioikeuden katsoneen, että C:n tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi tilanteen rauhoittaminen ja asumisen vakiinnuttaminen äidin luona oli tarpeen, ja lastenpsykiatrisen työryhmän nyt suosittaneen, että tapaamiset jatkuvat edelleen valvottuina. Käräjäoikeus on johtopäätöksenään katsonut, ettei B:n kuulustuttamien todistajien lausunnoista ollut ilmennyt sellaista lapsen edun mukaista syytä, jonka perusteella hovioikeuden päätöstä tulisi muuttaa hänen vaatimustensa mukaisesti, ja toisaalta, lastenpsykiatrin kertomukseen ja edellä mainitun työryhmän suositukseen viitaten, että lasten etu ja C:n tasapainoisen kehityksen turvaaminen vaativat tapaamisten jatkamista valvottuina siten kuin A oli vaatinut. B:n valitus hovioikeudessa on nojautunut siihen, että ratkaiseva merkitys asiassa on annettava C:n tahdolle, että tämä oli jo vuodenvaihteessa 2002 - 2003 halunnut jäädä hänen luokseen ja että jo hovioikeuden vuonna 2003 antama päätös on siten ollut virheellinen. Käräjäoikeus oli sivuuttanut hänen esittämänsä näytön, jolla oli ollut tarkoitus näyttää toteen sanottu C:n oma tahto ja mielipide alkuvuonna 2003, ja nojautunut lastenpsykiatrin lausuntoon, vaikka tämä ei ollut nähnyt C:tä elo-syyskuun 2003 jälkeen. Ilmeistä myös oli, ettei lastenpsykiatrian työryhmä ollut kuullut C:tä. Tapaamisoikeuden osalta B on todennut, ettei tapaamisten järjestämiselle valvottuina ollut ollut mitään lain edellyttämiä perusteita. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Saman lain 11 §:n mukaan tällaisessa asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Totean, että asiassa ei sinänsä ole ollut erimielisyyttä siitä, etteikö C:n mieli olisi järkkynyt. Hovioikeus on edeltä ilmenevän perusteella voinut katsoa, ettei lausunnon hankkiminen C:n kehittyneisyydestä ja mahdollisesta mielipiteestä tule kysymykseen. Merkitystä ei näin ollen ole ollut sillä seikalla, oliko lastenpsykiatri tavannut C:tä elokuun 2003 jälkeen, eikä sillä, oliko lastenpsykiatrinen työryhmäkään kysynyt C:n mielipidettä. Hovioikeus on siten saanut pitää selvänä, ettei asiassa ole toimitettava pääkäsittelyä B:n nimeämien todistajien kuulemiseksi C:n tahdosta. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian voidaan katsoa kuuluvan luonteeltaan asioihin, joissa seulonta ei pääsääntöisesti tule kysymykseen. Ottaen kuitenkin huomioon sen, mitä edellä on huoltoratkaisua tehtäessä noudatettavasta periaatteesta, käräjäoikeuden tuomiossa lausutusta ja sen perusteena olevasta aineistosta todettu sekä sen, mihin B:n valituksessa on viitattu, katson, että hovioikeus on voinut todeta olevan selvää, ettei käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ole virheellinen, ettei B:n valitus voi menestyä ja etteivät oikeusturvasyyt asian laatuun nähden muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista. Hylkään valituksen ja pysytän hovioikeuden ratkaisun. Oikeusneuvos Vuori : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.