2005 false KKO:2005:40 Elinkeinonharjoittaja oli lähettänyt kuluttajan matkapuhelimeen tekstiviestin, jossa tiedusteltiin, saiko hänelle lähettää erään nimeltä mainitun aikakauslehden tilausta koskeva

§:ssä määritellään siis, voidaanko ja millä edellytyksin televiestintää käyttää suoramarkkinointiin. Pykälän 1 momentti on säädetty nimenomaan suojaamaan viestin vastaanottajina olevia luonnollisia henkilöitä, jotka markkinointia vastaanottaessaan ovat myös kuluttajia. Edellä sanottuun nähden voidaan pitää lähtökohtana, että jos nyt kysymyksessä oleva televiestintä katsotaan mainitun erityissäännöksen mukaan kielletyksi, Aller Julkaisut Oy:n menettelyä on pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta sopimattomana. Toisaalta jos yhtiön ei katsota menetelleen säännöksen vastaisesti, yhtiön tulee voida luottaa siihen, että sen menettelyä ei myöskään pidetä kuluttajien kannalta sopimattomana.

1. Aller Julkaisut Oy on katsonut, että tekstiviesti ei ole ollut suoramarkkinointia vaan tarkoituksena on ainoastaan ollut etukäteisen suostumuksen pyytäminen kuluttajalta. Yhtiö on tältä osin korostanut sitä, että kuluttajalle lähetetty tekstiviesti ei sisältänyt hintatietoja, tietoja tilausjaksosta tai muutakaan tuotteen esittelyä eikä myöskään markkinoinnille tyypillisiä kehuvia ilmaisuja tuotteesta. Pyynnön perusteella ei ollut mahdollista tehdä lehtitilausta. Kuluttaja-asiamies on puolestaan esittänyt, että kysymys oli ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitetusta markkinoinnista. Tekstiviestit oli kuluttaja-asiamiehen mielestä lähetetty kaupallisessa tarkoituksessa uusien asiakkaiden saamiseksi ja tarjotun hyödykkeen myynnin edistämiseksi. Suoramarkkinointi
2. Korkein oikeus toteaa, että markkinoinnin käsite on merkityssisällöltään varsin laaja. Kuluttajansuojalain mukaisena markkinointina pidetään vakiintuneesti erityisesti mainontaa sekä kuluttajiin välittömästi tai välillisesti kohdistuvia muita myynninedistämistoimia, joilla pyritään edistämään jonkin hyödykkeen kysyntää ja kulutusta. Markkinointia voi olla jo pelkkä hyödykkeen nimen mainitseminen tai kuvan esittäminen, jos se tapahtuu hyödykkeen myynnin edistämiseksi. Jonkin hyödykkeen markkinointi voi tapahtua myös useammassa vaiheessa siten, että kuluttajan osoittaessa elinkeinonharjoittajan yhteydenoton tai muun markkinointitoimien perusteella kiinnostusta, kuluttajalle toimitetaan lisätietoja hyödykkeestä ja sen hankintaan liittyvistä ehdoista. Siten elinkeinonharjoittajan kuluttajalle kaupallisessa tarkoituksessa toimittama tiedustelu saada lähettää tälle yksityiskohtaisempaa tietoa tietystä kulutushyödykkeestä on sekin markkinointia.
3. Suoramarkkinointia on markkinointi, joka on suunnattu valitulle kohderyhmälle. Televiestintä on kohdeviestintää, ja jos elinkeinonharjoittajan kuluttajan matkapuhelimeen tai muuhun telepäätelaitteeseen lähettämää viestiä on pidettävä markkinointina, se on samalla myös suoramarkkinointia.
4. Aller Julkaisut Oy:n edustaja on matkapuhelimeen lähettämässään tekstiviestissä tiedustellut vastaanottajan suostumusta saada lähettää tälle tarjous yhtiön kustantamasta lehdestä. Viestin tarkoituksena on selvästi ollut lehden myynnin edistäminen ja viime kädessä se, että kuluttaja vastaanotettuaan tarjouksen hyväksyisi sen ja tilaisi lehden. Vaikka kuluttaja ei edes vastaisi tarjoukseen, on jo lehden nimen mainitsemisella viestissä ollut lehden tunnettuutta lisäävä, mainonnallinen tarkoitus.
5. Kaiken edellä sanotun perusteella Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä oleva televiestintä on jo sellaisenaan ollut televiestinnän tietosuojalaissa tarkoitettua suoramarkkinointia, siitä riippumatta, että viestissä on esitetty tiedustelu saada toimittaa kuluttajalle tarjous markkinoitavana olleesta lehdestä. Tällaisen suoramarkkinoinnin käyttäminen olisi edellyttänyt

§:n 1 momentin mukaan kuluttajan etukäteen antamaa suostumusta. Suostumuksen pyytäminen tekstiviestillä 11. Edellä sanottu tarkoittaa siis sitä, että lähtökohtaisesti

§:n 1 momentissa tarkoitettua suostumusta ei voida tiedustella matkapuhelimeen toimitetulla televiestillä, koska sellaista tiedustelua voidaan yleensä pitää suoramarkkinointina. Tällainen matkapuhelimen rauhoittaminen ei-toivotulta markkinoinnilta on sinänsä lain perustavoitteiden mukaista. Matkapuhelimeen tulevat suoramarkkinointiviestit voivat olla erityisen häiritseviä muun muassa matkapuhelimen suppean näytön ja muistikapasiteetin takia sekä sen vuoksi, että viestin kaupallinen luonne ei selviä viestiä lukematta. Viesti voi aiheuttaa vastaanottajalleen myös kustannuksia. 12.

§:n säännöksillä on saatettu voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annetun direktiivin (97/7/EY) 10 artiklan määräys tiettyjen etäviestintävälineiden käyttöä koskevista rajoituksista sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla annetun direktiivin (97/66/EY) 12 artiklan määräykset ei-toivotuista soitoista. Näiden direktiivien asianomaisista johdantolauseistakin (17 ja 13) ilmenee, että tarkoituksena on ollut suojata kuluttajia erityisen häiritsevien viestintätapojen käyttämiseltä ja luonnollisten henkilöiden oikeutta yksityisyyteen. Aller Julkaisut Oy:n menettelyn arviointia 13. Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Edellä lausutuilla perusteilla Aller Julkaisut Oy on menetellyt

§:n vastaisesti ja yhtiön menettely on siten myös ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Aller Julkaisut Oy:tä on sen vuoksi kiellettävä lähettämästä kuluttajille automaattisten soittojärjestelmien avulla tekstiviestejä suoramarkkinointitarkoituksin ilman vastaanottajan ennalta antamaa suostumusta. Lainsäädännön muutokset markkinaoikeuden päätöksen antamisen jälkeen

1. Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 ja 8 §:n nojalla annettu kielto kohdistuu kiellon antamisen jälkeiseen aikaan. Arvioitaessa sitä, onko elinkeinonharjoittajan menettely ollut kuluttajien kannalta sopimatonta, lainsäädäntö on otettava lähtökohtaisesti huomioon sellaisena kuin se on kiellosta päätettäessä. Korkeimman oikeuden on markkinaoikeuden päätöksestä tehtyä valitusta tutkiessaan otettava toisaalta huomioon myös ne elinkeinonharjoittajan menettelyn asianmukaisuuden arviointiin vaikuttavat lainsäädännön muutokset, jotka ovat tulleet voimaan markkinaoikeuden päätöksen antamisen jälkeen.
2. Televiestinnän tietosuojalaki on kumottu 1.9.2004 voimaan tulleella sähköisen viestinnän tietosuojalailla (516/2004). Uusi laki on annettu 16.6.2004 eli vasta markkinaoikeuden päätöksen antamisen jälkeen. Uudella lainsäädännöllä on saatettu voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2002/58/EY) henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi). Tällä direktiivillä kumottiin mainittu direktiivi 97/66/EY.
3. Sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:ään sisältyy aikaisemman lain 21 §:ää vastaava säännös suoramarkkinoinnista luonnolliselle henkilölle. Sen 1 momentin mukaan automatisoitujen soittojärjestelmien sekä telekopiolaitteiden, sähköpostiviestien, tekstiviestien, puheviestien, ääniviestien tai kuvaviestien avulla toteutettua suoramarkkinointia saa kohdistaa vain sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat antaneet siihen etukäteen suostumuksensa. Edellä mainitun säännöksen perusteella ei ole syytä arvioida Aller Julkaisut Oy:n menettelyn sopimattomuutta eri tavoin kuin aikaisemman lain 21 §:n 1 momentin perusteella.
4. Sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n 3 momentissa on kuitenkin säädetty poikkeus 1 momentissa olevasta suoramarkkinoinnin rajoituksesta. Jos palvelun tarjoaja tai tuotteen myyjä on saanut asiakkaana olevalta luonnolliselta henkilöltä sähköpostiviestiin, tekstiviestiin, puheviestiin, ääniviestiin tai kuvaviestiin liittyvän yhteystiedon tuotteen tai palvelun myynnin yhteydessä, sama palvelun tarjoaja tai tuotteen myyjä voi käyttää 1 momentissa säädetyn estämättä tätä yhteystietoa omien samaan tuoteryhmään kuuluvien tai muuten vastaavien tuotteiden ja palveluiden suoramarkkinoinnissa. Edellä mainittu poikkeus perustuu sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 13 artiklan 2 kohtaan. Uusi laki merkitsee tältä osin sitä, että jos Aller Julkaisut Oy on aikaisemmin saanut vastaanottajan matkapuhelimen yhteystiedon jonkin kustantamansa lehden myynnin yhteydessä, se voi uuden lain mukaan näitä yhteystietoja käyttämällä markkinoida mitä tahansa kustantamaansa lehteä matkapuhelimeen lähetettävällä televiestinnällä edellyttäen, ettei asiakas ole sitä kieltänyt.
5. Korkein oikeus toteaa, että jäsenvaltioiden on tullut saattaa voimaan direktiivin 2002/58/EY noudattamisen edellyttämät lait ennen 31.10.
6. Direktiivin voimaan saattaminen oli siten Suomessa viivästynyt, kun televiestinnän tietosuojalaki tuli voimaan vasta 1.9.
7. Kuluttajansuojalain 2 luvun mukaisessa markkinoinnin lainmukaisuuden valvonnassa on kysymys elinkeinonharjoittajan ja julkisen vallan välisestä suhteesta. Yhteisön oikeuden periaatteiden mukaista on ottaa markkinointikieltoa koskevassa asiassa suoraan huomioon yhteisön oikeuden jäsenvaltiolle asettamat velvoitteet. Niin kuin edellä on todettu, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin mukaan jäsenvaltioiden tulee sallia direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin siinä tarkoitettujen yhteystietojen käyttäminen suoramarkkinoinnissa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että Aller Julkaisut Oy:lle asetetulle kiellolle ei olisi ollut 31.10.2003 lähtien perusteita siltä osin kuin kielto olisi estänyt Aller Julkaisut Oy:tä käyttämästä kuluttajan matkapuhelimen yhteystietoja direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla ja sittemmin televiestinnän tietosuojalain 26 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla.
8. Edellä esitetystä syystä markkinaoikeuden antamaa kieltoa on syytä muuttaa siten, että kielto ei estä Aller Julkaisut Oy:tä käyttämästä kuluttajalta tuotteen tai palvelun myynnin yhteydessä saamia tekstiviestiin liittyviä yhteystietoja samaan tuoteryhmään kuuluvien tai muuten vastaavien palvelujen tai tuotteiden suoramarkkinoinnissa. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
9. Asianosaisten kuluista markkinaoikeudessa on säädetty eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:ssä. Sen mukaan nyt kysymyksessä olevassa markkinaoikeudellisessa asiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeudessa. Korkeimman oikeuden osalta ei ole vastaava säännöstä. Johdonmukaista kuitenkin on, että haettaessa muutosta markkinaoikeuden ratkaisuun kuluvastuu määräytyy Korkeimmassa oikeudessa samoin perustein kuin markkinaoikeudessa. Siten asianosaiset vastaavat itse kuluistaan myös Korkeimmassa oikeudessa riippumatta siitä, mitä muutoksenhaussa on tapahtunut. Tuomiolauselma Markkinaoikeuden päätöstä muutetaan. Aller Julkaisut Oy:tä kielletään markkinaoikeuden asettaman 60 000 euron sakon uhalla lähettämästä kuluttajille automaattisten soittojärjestelmien avulla tekstiviestejä suoramarkkinointitarkoituksin ilman vastaanottajan ennalta antamaa suostumusta. Kielto ei estä Aller Julkaisut Oy:tä käyttämästä kuluttajalta tuotteen tai palvelun myynnin yhteydessä saamia tekstiviestiin liittyviä yhteystietoja samaan tuoteryhmään kuuluvien tai muuten vastaavien tuotteiden ja palvelujen suoramarkkinoinnissa, ellei asiakas ole sitä kieltänyt. Kieltoa on noudatettava heti. Kuluttaja-asiamiehen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta Korkeimmassa oikeudessa hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Kari Raulos, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki (eri mieltä) ja Mikko Könkkölä. Esittelijä esittelijäneuvos Anne Ekblom-Wörlund (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Ekblom-Wörlund: Koska käsiteltävän jutun ratkaisemiseksi on välttämätöntä ottaa kantaa televiestinnän tietosuojadirektiivin tulkintakysymyksiin, Korkein oikeus päättänee, asianosaisia ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä kuultuaan, lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisun televiestinnän tietosuojadirektiivin 12 artiklan 1 kohdan tulkinnasta. Korkeimman oikeuden päätettyä, ettei ennakkoratkaisua pyydetä, mietintö tuomion perusteluiksi kappaleiden 1 - 6 ja 13 - 20 osalta sekä tuomiolauselmaksi oli Korkeimman oikeuden tuomion mukainen. Mietintö 7 - 12 kohdan osalta oli seuraava: Sovellettavat säännökset

§:n 1 momentin mukaan televiestintää ei saa käyttää suoramarkkinointiin ilman tilaajan ennalta antamaa suostumusta, milloin teleyhteydet vastaanottavalle tilaajalle otetaan automaattisten järjestelmien tai faksin avulla. Lain säätämisellä Suomen lainsäädäntö on saatettu vastaamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston 15.12.1997 antamaa direktiiviä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla (97/66/EY) (jäljempänä televiestinnän tietosuojadirektiivi). Direktiivin ei-toivottuja soittoja koskevan 12 artiklan 1 kohdan mukaan ilman ihmistyöpanosta toimivien automaattisten soittojärjestelmien tai telekopiolaitteiden käyttö suoramarkkinoinnin tarkoituksiin voidaan sallia vain, jos se kohdistuu tilaajiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa. Ovatko tekstiviestit tietosuojadirektiivin 12 artiklan tarkoittamia ei-toivottuja soittoja Televiestinnän tietosuojadirektiiviä sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka liittyy yleisesti saatavilla olevien telepalvelujen tarjoamiseen yhteisön yleisissä televerkoissa. Kuten edellä on mainittu, direktiivin 12 artiklan 1 kohta sääntelee ilman ihmistyöpanosta toimivien automaattisten soittojärjestelmien tai telekopiolaitteiden käyttöä suoramarkkinoinnin tarkoituksiin. Direktiivissä ei nimenomaan mainita lyhytsanomaa, esimerkiksi tekstiviestiä artiklassa tarkoitettuna ei-toivottuna soittona. Korkein oikeus toteaa, että direktiivin 2 artiklassa on määritelty "telepalvelu" siten, että sillä tarkoitetaan palveluja, joiden tuottaminen on kokonaan tai osittain signaalien siirtämistä tai reititystä televerkoissa, radio- ja televisiolähetystoimintaa lukuun ottamatta. Direktiivin palveluja koskevan 3 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka liittyy yleisesti saatavilla olevien telepalvelujen tarjoamiseen yhteisön yleisissä tietoverkoissa, erityisesti digitaalisen monipalveluverkon (ISDN) ja yleisten digitaalisten matkaviestinverkkojen kautta. Nämä määritelmät puoltavat sitä tulkintaa, että direktiivin 12 artiklan soveltamisalaan kuuluvat myös järjestelmän avulla lähetettävät lyhytsanomat. Televiestinnän tietosuojadirektiivi on nyttemmin kumottu ja korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla eli niin sanotulla sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivillä (2002/58/EY). Tuon direktiivin 13 artiklan 1 kohdan mukaan ilman ihmisen työpanosta toimivien automatisoitujen soittojärjestelmien (automaattisten soittolaitteiden), telekopiolaitteiden (faksien) tai sähköpostin käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin voidaan sallia ainoastaan, jos se kohdistuu tilaajiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa. Direktiivin johdanto-osan 40 kohdassa on suoramarkkinointitarkoituksiin käytettävänä viestintämuotona mainittu muun ohella lyhytsanomapalvelut. Suomen lainsäädäntö on saatettu vastaamaan sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä 1.9.2004 voimaan tulleella sähköisen viestinnän tietosuojalailla (516/2004). Lain suoramarkkinointia luonnolliselle henkilölle koskevan 26 §:n 1 momentin mukaan automatisoitujen soittojärjestelmien sekä telekopiolaitteiden, sähköpostiviestien, tekstiviestien, puheviestien, ääniviestien tai kuvaviestien avulla toteutettua suoramarkkinointia saa kohdistaa vain sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa. On siten selvää, että myös tekstiviestit viestintämuotona kuuluvat uuden lain soveltamisalan piiriin. Direktiivistä tai lain esitöistä ei ilmene, että tämän sääntelyn tarkoituksena olisi ollut nyt laajentaa se koskemaan myös lyhytsanomia. Korkein oikeus katsoo, että myös suoramarkkinoinnin tarkoituksiin käytettävät, automaattisen järjestelmän avulla lähetettävät tekstiviestit kuuluvat televiestinnän tietosuojadirektiivin 12 artiklassa tarkoitettuihin ei-toivottuihin soittoihin. Kansallisia säännöksiä sovellettaessa on siten otattava huomioon televiestinnän tietosuojadirektiivin ei-toivottuja soittoja koskevan 12 artiklan 1 kohta. Voiko suostumuksen suoramarkkinointiin käytettävän tekstiviestin lähettämiseen pyytää tekstiviestillä

§:n 1 momentti sallii ilman ihmistyöpanosta toimivien automaattisten soittojärjestelmien käyttöä suoramarkkinoinnin tarkoituksiin vain, jos käyttö kohdistuu tilaajiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa. Televiestinnän tietosuojalaki vastaa siten tältä osin televiestinnän tietosuojadirektiivin 12 artiklaa. Sekä televiestinnän tietosuojalain että televiestinnän tietosuojadirektiivin sanamuodon mukaan on kuitenkin epäselvää, millä tavoin sen edellyttämä ennalta annettava suostumus suoramarkkinointiin voidaan hankkia. Direktiivissä on viitattu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (95/46/EY) (niin sanottu yleinen tietosuojadirektiivi) muun muassa siten, että on todettu televiestinnän tietosuojadirektiivin tarkoituksena olevan yleistä tietosuojadirektiiviä täydentäen suojata luonnollisten henkilöiden perusoikeudet ja erityisesti oikeus yksityisyyteen (johdanto-osan kohta 13). Televiestinnän tietosuojadirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa on todettu direktiivin täsmentävän ja täydentävän yleistä tietosuojadirektiiviä. Myöskään yleisessä tietosuojadirektiivissä ei säännellä sitä, millä tavoin televiestinnän tietosuojadirektiivin edellyttämä ennalta annettava suostumus suoramarkkinointiin voidaan hankkia. Yleisen tietosuojadirektiivin 2 artiklan h-kohdassa on kuitenkin määritelty käsite "rekisteröidyn suostumuksella" siten, että sillä tarkoitetaan "kaikenlaista vapaaehtoista, yksilöityä ja tietoista tahdon ilmaisua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn". Jotta tällainen suostumus olisi mahdollista antaa, on suostumuksen hankkimista tarkoittavan pyynnön oltava riittävästi yksilöity. Kun ennakollista suostumusta koskevassa pyynnössä yksilöidään tuote, suostumuspyynnöstä tulee helposti markkinointiviesti. Nyt kyseessä oleva tekstiviesti koskee pyyntöä saada lähettää nimeltä mainittua tuotetta, Seiska-lehteä koskeva tarjous. Viestin olennaisena sisältönä on siten Seiska-lehden markkinointi ja näin ollen kyse on suoramarkkinoinnista. Televiestinnän tietosuojadirektiivin tavoitteena on erityisesti yksityisyyttä koskevan oikeuden suojan varmistaminen henkilötietojen käsittelyssä televiestinnässä. Edellä mainitun direktiivin 12 artiklan tavoitteena onkin siten tämän mukaisesti telepalvelujen tilaajien suojaaminen ei-toivottujen puheluiden aiheuttamaa yksityisyyden loukkaamista vastaan. Sääntely perustuu vastaanottajan oikeuteen olla vastaanottamatta markkinointiviestejä. Korkein oikeus katsoo, että sääntelyn tarkoitus ei toteudu, jos lain edellyttämä suostumus suoramarkkinointiin olisi mahdollista pyytää tekstiviestillä sellaiselta viestin vastaanottajalta, joka ei ole antanut tähän ennakolta suostumustaan. Automaattisten järjestelmien avulla lähetty suoramarkkinointiviesti voi aiheuttaa rasitteita ja kustannuksia vastaanottajalle. Myöskin tästä syystä on pidetty perusteltuna ennen tällaisen viestinnän lähettämistä edellyttää etukäteen annettua nimenomaista suostumusta vastaanottajana olevalta luonnolliselta henkilöltä. Samat syyt puoltavat sitä, ettei pyyntöä suostumuksen antamiseen tällaiseen markkinointiviestintään voida lähettää tekstiviestillä automaattisten järjestelmien avulla. Direktiivin tavoitteena on toisaalta myös televiestintäpalvelujen vapaan liikkuvuuden varmistaminen yhteisössä. Korkein oikeus katsoo, ettei tämä tavoite vaarannu vaikka suostumus suoramarkkinointiin on hankittava muulla tavoin kuin tekstiviestillä. Korkein oikeus katsoo, että

§:ää on tulkittava siten, että siinä tarkoitettua suostumusta suoramarkkinointiin käytettävän tekstiviestin lähettämiseen ei voi pyytää tekstiviestillä. Oikeusneuvos Välimäki : Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Taipale : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.