2005 false KKO:2005:49 Kysymys sakon muuntorangaistuksen määräämättä jättämisen edellytyksistä. RL 2 a luku 6 § 1 mom 3 kohta RL 2 a luku 7 § 2 kohta Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Muuntorangaistusvaatimus Helsingin käräjäoikeudessa A:lle oli määrätty Vantaan ja Helsingin kihlakunnansyyttäjien 5.9.2001 - 29.11.2002 antamilla rangaistusmääräyksillä 18.7.2001 - 12.9.2002 tehdyistä 12 näpistyksestä ja kolmesta teräaseen hallussapidosta kaikkiaan 15 sakkorangaistusta suuruudeltaan 12 - 36 päiväsakkoa. Lisäksi 14.7.2001 - 22.7.2002 tehdyistä kahdesta näpistyksestä ynnä muusta, lievästä vahingonteosta ja huumausainerikoksesta Vantaan, Helsingin ja Tuusulan käräjäoikeudet olivat 21.8.2002 - 15.1.2003 tuominneet A:n yhteensä neljään sakkorangaistukseen suuruudeltaan 18 - 60 päiväsakkoa. Vielä Tuusulan käräjäoikeus oli 1.10.2002 tuominnut A:n poissaolosta oikeudesta vastaajana 2.9.2002 asetettuun 350 euron uhkasakkoon. Sakkoja oli maksamatta yhteensä 2 690,56 euroa. Kun sakkoja ei ollut saatu perityksi, virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa, että maksamatta jääneiden sakkojen sijasta A:lle määrätään muuntorangaistuksena vankeutta. Käräjäoikeuden tuomio 1.10.2003 Käräjäoikeus rikoslain 2 a luvun 4 ja 5 §:n nojalla muunsi mainitut yhteensä 385 päiväsakkoa ja uhkasakon 90 päiväksi vankeutta. Asian on ratkaissut notaari Virve-Maria de Godzinsky. Helsingin hovioikeuden tuomio 25.5.2004 A valitti hovioikeuteen ja pyysi, että muuntorangaistus jätetään määräämättä. Valituksensa perusteluina A lausui, että muunnettavana olevat sakot oli määrätty tai tuomittu 14.7.2001 - 1.10.2002 tehdyistä teoista. Tuona aikana A oli ollut usein hoidettavana sairaalan psykiatrisella osastolla ja hänet oli 28.10.2002 otettu tahdosta riippumattomaan hoitoon, joka oli kestänyt yli vuoden. Tämän vuoksi A ei ollut voinut maksaa sakkojaan. A katsoi, että henkilökohtaiset olosuhteet ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteet huomioon ottaen sakkoja ei tullut muuntaa vankeudeksi. Hovioikeus totesi, että rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan muuntorangaistus voidaan jättää määräämättä, jos sitä pidetään kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet ja muut seikat. Hallituksen esityksen (HE 74/1998 vp s. 41) mukaan kohtuusperusteina voitaisiin ottaa huomioon sakotetun henkilöön liittyvät tai sakon määräämisen jälkeiset tapahtumat, joilla arvioidaan olevan vaikutusta sakon maksamatta jättämiseen. Joskus on tarkoituksenmukaista jättää muuntorangaistus määräämättä, jos sakotettu on laitoshoidossa esimerkiksi päihderiippuvuuden tai psyykkisen sairauden vuoksi. Muunnettavina olivat 19 eri rangaistusmääräys- ja tuomioistuinmenettelyssä määrätyt tai tuomitut yhteensä 385 päiväsakkoa ja 350 euron uhkasakko. A oli syyllistynyt varsin lyhyen ajan kuluessa 14.7.2001 - 1.10.2002 toistuvasti rikoksiin eikä ollut yrittänytkään maksaa niistä aiheutuneita sakkojaan. Asiassa esitetyn 8.11.2003 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A oli ollut hoidettavana sairaalan psykiatrisella osastolla. Huomioon ottaen muunnettavana olleiden sakkojen suuri lukumäärä ja rikosten tekoajankohdat asiassa ei ollut psykiatrisesta sairaalahoidosta huolimatta sellaisia kohtuussyitä, joiden perusteella muuntorangaistus maksamattomien päiväsakkojen ja uhkasakon osalta olisi voitu jättää kokonaan tai osittain määräämättä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Heikki Juusela ja Veli Hokkanen. Esittelijä Timo Ojala. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että maksamatta olevat sakot ja uhkasakko jätetään muuntamatta vankeudeksi. Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.